Kuntaliitos – vaikea mutta oikea päätös

Posted on by
Vastaa

Eilen 3.5. Ristiinan, Suomenniemen ja Mikkelin valtuustot päättivät hyväksyä liittymisen yhdeksi kunnaksi. Ristiinassa jouduttiin odotetusti äänestämään. Äänestystulos oli 19-8 liitoksen puolesta. Myös me vihreät äänestimme liitoksen puolesta. Tässä vielä eilinen ryhmäpuheenvuoroni (ilman improvisaatioita).

Arvoisa puheenjohtaja!

Me vihreät olemme päätyneet kannattamaan kuntaliitosta. Alkuasetelmana oli että halusimme selvittää millainen sopimus olisi saatavissa ja millaiset olisivat itsenäisen Ristiinan elinehdot.

Me emme olleet lyöneet kantaamme etukäteen lukkoon toisin kun eräät. Osa valtuutetuista oli tosiaan päättänyt kantansa jo ennen prosessia ja pyrkinyt valikoimaan argumenttinsa sen mukaan.

Me puolestaan olemme halunneet nähdä koko prosessin ja tehdä vasta sen jälkeen päätelmämme.

—

Sopimus on aivan hyvä. Sitä ei käy kieltäminen.

Se, mikä minua harmittaa, on itsenäisen kunnan puolustajien hampaattomuus ja suoraan sanoen rohkeuden puute. Mitään uskottavaa vaihtoehtoa liitokselle ei ole osattu tai uskallettu esittää. On vain toistettu mantroja, jotka eivät ole juuri latteuksia syvällisempiä.

Kuinka puolustaa itsenäisyyttä, jos ei kerro miten se toteutetaan?

On todennäköistä, että Ristiina joutuu tulevaisuudessa sopeuttamaan tulojaan ja menojaan vähintään 1,5 miljoonaa. Ehkä vielä enemmän jos korot nousevat tai valtionosuudet laskevat. Kukaan itsenäisyyden puolustaja ei ole halunnut tuoda – ei julkisuudessa eikä suljettujen ovien takana – todellista, realistista ja uskottavaa visiota siitä, kuinka itsenäinen Ristiina tästä tulevaisuudessa selviytyisi.

Jos säilymme itsenäisinä, kuinka paljon ollaan valmiita korottamaan veroja? Mitä verojen korotukset tekisivät kunnan vetovoimaisuudelle? Olisiko se oikeudenmukaista pienituloisia kohtaan?

Entä mistä tarvittavat leikkaukset tehdään? On ollut ainoastaan epämääräisiä heittoja ”henkilöstön perkaamisesta”.  Mitä henkilöstöä meillä on enää jäljellä perattavaksi?

Kuinka siis olisi tarkoitus toimia? Leikattaisiinko pienistä puroista, kuten lakkauttamalla ryhmäpäiväkotitoiminta tai kunnan harkinnanvaraiset avustukset, lyhennetäänkö kirjaston tai terveyskeskuksen aukioloaikoja, kasvatetaanko ryhmäkokoja peruskoulussa vai lopetetaanko aamupäivä- ja iltäpäiväkerhot pikku koululaisilta? Lopetetaanko lukio?

Ja mitä tehtäisiin rakenteille? Ostetaanko kaikki loputkin palvelut tulevaisuudessa Mikkeliltä tai kuntayhtymiltä ja kadotetaan loppukin päätösvalta kuntalaisten palveluihin?

Uhkakuvia voi siis heittää myös toiseen suuntaan. Tämä kuitenkin osoittaa että itsenäisenä kuntana tie ei olisi helppo.

Liitoksen vastustajat sanovat että sopimuskauden päätyttyä meillä ei ole enää mitään takeita mistään. Hurjimmat väittävät että Ristiinaan ei enää rahaa tulisi lainkaan ja palvelut lakkaavat vähitellen.

Näin on. Meillä ei ole sopimuksen pohjalta kuin kolmen vuoden takuu. Millaisen takuun te annatte itsenäisyydelle?  Itsenäisyydellä ei ole edes sitä kolmen vuoden takuuta. Teidän vaihtoehtonne on kuin ostaisi käytettyä autoa näkemättä sitä. Kerrotte että jotain remonttia pitäisi tehdä, mutta ette sitä millaista remppaa ja millä hinnalla. Ostaisitteko itse sellaisen auton?

Ennen kaikkea kyse on kolmea vuotta pidemmästä ajasta. Sen täytyy perustua silloin luottamukseen. Meillä vihreillä ei ole mitään syytä epäillä että Mikkeli olisi tässä meitä huijaamassa ja pettämässä.

Valtuutettujen on tehtävä päätökset tietämiensä faktojen perusteella. On vihjailtu, että konsulttien valtuutetuille esittämät talousluvut johtavat tarkoituksella harhaan.  Jos näin on, arvoisat kuntaliitoksen vastustajat, niin näyttäkää meille oikea tie: missä luvut valehtelevat?

Pakko sanoa, neuvottelutavoitteena ollut Suur-Savon sähkön osakkeiden säätiöiminen oli jo alun perin epärealistinen. Me omassa porukassa mietimme, että tästä kuntaliitosta vastustavat saavat olkinuken omille tavoitteilleen. Emmekä tainneet aivan väärässä olla… Eikä se ole ainoa olkinukke.

—

Arvoisa puheenjohtaja!

Itsenäisenä Ristiina tarvitsisi nykyistä kunnianhimoisemman vision. Sen pitäisi olla jotakuinkin tällainen:

Yksi. Kunnan maksuvalmiutta tulee oleellisesti saada parantumaan talouden marginaalin kasvattamiseksi. Näin yksittäiset satunnaiset erät eivät aiheuttaisi sellaisia laineita kuin nykyään.

Kaksi. Kunnan omavaraisuusaste tulee saada nostettua yli 50 %:n, kun se on tällä hetkellä n. 32 %:a. Tämä takaa kunnan selviytymisen velvoitteistaan pidemmällä aikavälillä.

Kolme. Kunnan asukasta kohden laskettua velkataakkaa tulee pienentää siten, että se on alle kuntien keskimääräisen velkaantuneisuuden, jotta saadaan hallittua riskiä nousevista koroista. Tällä hetkellä velkaantuneisuusaste on suurempi kuin kunnissa keskimäärin.

Neljä. Vähennetään kunnan riippuvuutta valtionosuuksista ja varaudutaan valtionosuuksien pienentymiseen tulevaisuudessa.

Viisi. Kunnan investointivelkaa aletaan merkittävästi kuromaan kiinni viimeistään ensi valtuustokauden lopulta lähtien.

Kuusi. Varaudutaan väestön ikääntymisestä johtuvaan heikkenevään huoltosuhteeseen.

Kysymys kuuluu: Onko meillä voimavaroja tähän? Vai tyytyisimmekö sittenkin vain sinnittelemään ja elämään kädestä suuhun?

—

Arvoisa puheenjohtaja!

”Kolmesta köyhästä ei tule yhtä rikasta”, näin hoetaan. No ei tule ei. Kuka sellaista olettaa? Hyvä on kysyä tuleeko kolmesta köyhästä itsenäisinä kolme rikasta? SItä voi kysyä yhtä lailla.

Seuraavat muutamat vuodet tulevat olemaan kovia kuntasektorilla. Valtionosuudet ovat pienenemässä ja kunnat joutuvat sopeuttamaan toimintojaan väheneviin tuloihin. Ennemmin tai myöhemmin korot lähtevät nousuun. Kuntaliitossopimus turvaa Ristiinan palvelut vaikeiden aikojen ylitse ja vaikka tulevaisuus kolmen vuoden jälkeen on hämärän peitossa, niin siihen mennessä Mikkeli on joutunut tekemään sopeutuksensa siten, ettei Ristiinan palveluita ole voitu leikata.

Meille vihreille asia näyttäytyy siten että itsenäisyyden hintaa oltaisiin ottamassa henkilöstön selkänahasta, veronmaksajien kukkarosta sekä kuntalaisten palvelutasosta. Vastineeksi saisimme itsenäisen kunnan, joka pärskii hädin tuskin pinnalla ja joka on myynyt keskeiset toimintonsa muiden tuotettavaksi. Jäljellä olisi valtuusto, joka on kumileimasin muualta tulleille laskuille ja nipun valtuutettuja, joilla ei ole mitään valtaa vaikuttaa mihinkään.

Me vihreät emme todellakaan hingu osaksi Mikkeliä emmekä suinkaan luule että kolmesta köyhästä tulisi yksi rikas. Me kuitenkin uskomme että yhdessä vastaamme paremmin tulevaisuuden haasteisiin emmekä me halua nähdä sitä kurjistumiskehitystä, joka tekee yhdestä köyhästä todellisen keppikerjäläisen.

Onnistunut kuntaliitos vaatii työtä

Posted on by
Vastaa

Tänään 26.4. sekä Ristiinalainen että Länsi-Savo julkaisivat mielipidekirjoitukseni liittyen kuntaliitokseen. Laitan se nyt tännekin vielä luettavaksi.

Me vihreät olemme halunneet suhtautua kuntaliitosneuvotteluihin avoimin mielin ja kiihkottomasti. Halusimme nähdä millainen neuvottelutulos saavutetaan ja mitä vaihtoehtoja itsenäiselle Ristiinalle olisi luvassa.
Sopimuspaperin sisältö on yllättävän hyvä. Sopimuksessa on kieltämättä kattava investointiohjelma sekä pienempi paine nostaa veroja. Tärkeintä sopimuksessa on kuitenkin se, että näin lähipalvelut saadaan turvattua nykyisellä tasolla. Se, että suomenniemeläisten on ajateltu tukeutuvan Ristiinan palveluihin, tuo uskoa siihen että palvelut voisivat säilyä Ristiinassa myös jatkossa.
Yltiöoptimismiin ei kuitenkaan pidä sortua. Vaikka investointiohjelmassa on paljon hyvää, osa rahasta olisi pitänyt osata kohdistaa paremmin. Vihreiden hyvät esitykset investointikohteiksi, kuten kevyen liikenteen väylän rakentaminen Mikkelin ja Ristiinan välille, jäivät valitettavasti huomioimatta. Toteutuipa kuntaliitos tai ei, veroprosentti tulee nousemaan ja ristiinalaisten lähipalveluiden säilymiseksi joudutaan tulevaisuudessakin tekemään työtä.
Kuntaliitosta vastustavilla oli tänä keväänä mahdollisuus esittää todellinen vaihtoehto kuntien yhdistymiselle. Valitettavasti uhkakuvien maalailusta ei päästy yhtään sen pidemmälle. Itsenäisen kunnan puolustaminen on jäänyt pinnalliseksi ja epäuskottavaksi. Itsenäisyyden hinta näyttäytyy näin kovana: korkeampia veroja ja kurjistettuja Mikkeliltä ostettuja palveluita. Kun järkisyyt eivät tunnu puolustavan itsenäisyyttä, jää jäljelle vain tunteeseen perustuvia mielipiteitä ja pelkoja. Se ei riitä, kun kyseessä on jokaisen kuntalaisen etu.
Tähän asti olemme keskittyneet ristiinalaisten etujen turvaamiseen. Jos kuntaliitos toteutuu, meidän on ryhdyttävä ajattelemaan kokonaisuutta. Jokaisen kuntalaisen on päästävä kohtuullisessa ajassa ja matkassa lääkäriin. On huolehdittava, että peruskoululla on riittävästi resursseja niin keskustassa kuin reuna-alueillakin. Niin Ristiinassa, Anttolassa kuin Otavassakin tarvitaan kirjastoa ja päiväkotia. Toimivat lähipalvelut koko kunnan alueella on myös ristiinalaisten etu.
Vihreät tulevat 3.5. äänestämään kuntaliitokseen puolesta. Ei siksi, että riemusta kiljuen haluaisimme Mikkeliin vaan siksi, että itsenäisen Ristiinan hinta on liian kova. Ristiinalaiset eivät kaipaa siihen kylmään kyytiin, johon jääräpäinen itsenäisyys meidät veisi.

Mikko Siitonen
Kunnanvaltuutettu (vihr.)
Jukka Kuusela
Varavaltuutettu (vihr.)

Valtuusto 16.4.2012

Posted on by
Vastaa

Ristiinan valtuusto kokoontui 16.4. ja asialistalta löytyi niin valtuustoaloitteita kuin Ristiinan kunnan tilinpäätös vuodelta 2011. 

Valtuuston kokouksessa oli käsittelyssä kaksi vihreiden aloitetta:

1) “Valtuustoaloite luottamushenkilöiden sidosten julkistamisesta ja julkisuuslain mukaisesta hallinnon avoimuudesta ja kansalaisten oikeudesta saada tietoa” sekä 2) “Valtuustoaloite kunnan tiedottamisstrategian laatimiseksi”.

Sidosten julkistamisesta valtuusto päätti että luottamushenkilöiden sidonnaisuudet julkistetaan vihreiden esittämällä tavalla Ristiinan kunnan internet –sivuilla seuraavan valtuustokauden alusta lukien. Tiedotusstrategian luomiseen on tarkoitus palata ensi syksynä. Nämä molemmat tietysti ovat siinä mielessä ehdollisia päätöksiä, että 3.5. selviää, onko Ristiina itsenäinen vielä ensi vuonna.

Myös keskustan valtuustoryhmän aloite “Tilaaja – Tuottajamallin toteutuksen arvioinnista Ristiinan kunnassa” oli käsittelyssä. Kunnanhallitus oli todennut ympäripyöreyksiä vastauksessaan valtuustolle. Niinpä tein pykälässä toivomusponnen, johon muu valtuusto yhtyi. Väänäsen esityksestä aloite palautettiin uudelleen valmisteltavaksi siten, että ponsi huomioidaan valmistelussa. Ponteni oli seuraavanlainen:

Toivomusponsi §27

Ristiinan vihreä valtuustoryhmä esittää toivomuspontena, että eri yhteistoimintaelimiin Ristiinan edustajiksi valitut luottamushenkilöt ja viranhaltijat raportoisivat toimintaansa puolen vuoden välein valtuustolle.

Tämän tulisi koskea vähintään peruspalveluiksi luokiteltavia ostopalveluita. Tavoitteena on että valtuustolle palautuisi edes osa siitä ohjausvallasta, joka on menetetty ostopalveluiden myötä.

Ristiinan vihreä valtuustoryhmä uskoo, että valtuusto ei halua toimia ainoastaan laskujen maksajana, vaan olla aktiivisena osapuolena kuntalaisten palveluiden turvaamisessa.

—

Tilinpäätöksessä oli n. 600 000 euron omituinen satunnainen erä, joka painoi lopulta koko kunnan tuloksen miinukselle viime vuodelta. Sen verran tiesin taustoista, että Ristiinan kunta oli käynyt hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa oikeutta Vantaan kaupunkia vastaan kuntaan muuttaneen kehitysvammaisen lapsen hoitokuluista. Molemmista oikeusportaista oli tullut Ristiinan kannalta kielteinen päätös ja Ristiina oli tuomittu maksamaan hoitokulut viivästyskorkoineen. Viivästyskorot olivat tässä vaiheessa n. 150 000 euroa ja summa ei ole vielä edes lopullinen!

Niinpä olin lähettänyt virkamiehille seuraavat kysymykset etukäteen, jotta asiasta saataisiin valtuuston kokouksessa selvyys. Kysymykset olivat:

1. Paljonko ja miltä ajalta ovat viivästyskorot?

2. Paljonko olivat kunnan oikeudenkäyntikulut?

3. Milloin ja missä päätös asian oikeuteen viemisestä on tehty ja kenen hallintokunnan toimesta?

4. Miten asian tarkastelua on tehty tilintarkastajan ja kunnan johdon välillä siltä osin kun on päädytty tilintarkastuksessa olemaan merkitsemättä varauksia ja mistä on ja kuka on tehnyt sen arvion mikä oli tilikirjoissa viime tilikaudella ?

Lisäksi itse valtuuston kokouksessa kysyin, olisiko hallinto-oikeuden kielteisen päätöksen jälkeen pitänyt tehdä kirjanpitoon varauksia. Ja lukuisia muitakin kysymyksiä…

Hallinto- ja talousjohtaja Johanna Lundström oli valmistautunut kokoukseen hyvin ja selvityksessään sai kuvattua päätöksen syntyprosessin varsin uskottavasti. Lisäksi perusturvalautakunnan pj Keijo Partio valotti asiaa lautakunnan näkökulmasta.

Vaikka selvitykset olivat hyviä, niin alkuperäisen hallinto-oikeuteen lähtemispäätöksen dokumentoimattomuus oli niin iso asia, että esitin tilinpäätöksen lähettämistä takaisin tarkastuslautakuntaan tämän asian osalta. Puheenvuorossani totesin että asia tulisi palauttaa myös sen takia, että “kuntalaisille välittyisi viesti, että valtuusto ei suhtaudu kevyesti epämääräisyyksiin kunnan taloudenpidossa ja hallinnossa”.

En kuitenkaan saanut tukea, joten tilinpäätös tuli hyväksytyksi. Ilman meitä vihreitä asiaa ei kuitenkaan koskaan olisi avattu valtuustossa ja tärkeä keskustelu olisi jäänyt käymättä.