Ristiinan kunta teki päätöksen että se ei ryhdy selvittelemään kuntaliitosta Mikkelin kanssa. Tämä on saanut monet läpyttämään käsiään. Useimmat ristiinalaiset haluavat säilyä ”itsenäisinä”. Totta onkin, ettei liitos Mikkelin kanssa mikään erityisen houkutteleva vaihtoehto ole. Anttola, Mikkelin maalaiskunta ja Haukivuori ovat kaikki esimerkkejä tästä.

Kuntaliitokset Mikkelin seudulla eivät ole tuoneet juurikaan hyviä seurauksia alueelle. Pienet liitoskunnat ovat menettäneet palvelunsa ja Mikkeli on velkaantunut. Jokaiselle pienten kuntien johtavalle virkamiehelle on tehtailtu suojatyöpaikka koko ajan paisuvasta organisaatiosta. Palvelutuotanto ei siis ole tehostunut, monissa tapauksissa ainoastaan loitontunut ihmisistä ja huonontunut.

Tässä viitekehyksessä ristiinalaisten itsenäisyyshalu on ymmärrettävää. Jos perustelut olisivat oikeasti edellä mainitut. Totuus kuitenkin on, että monilla kyse on vain tunteeseen perustuvasta mielipiteestä. Periaatteessa niin minullakin. Mutta tätä kysymystä tulee kuitenkin, ihan uhallakin, hieman polemisoida. Mielestäni keskeinen kysymys kuuluu: mitä lisäarvoa olemassa oleva Ristiinan kunta tuo kuntalaisille verrattuna siihen, että Ristiina olisi Mikkelin läntinen kaupunginosa? Vastaus on: kovin vähän.

Taloudella asiaa ei voi perustella. On totta, että Mikkeli on korviaan myötä veloissa ja lähestulkoon kriisikunta, mutta ei ristiinalaisillakaan ole juuri syitä paukutella henkseleitään. Ristiinan oma velkataakka, erityisesti konsernitasolla, on sellainen Matterhorn että hirvittää. Mikkelissä tarkastuslautakunta (ja aivan oikein) antoi pyyhkeitä viime vuosien investointihuumasta. Myös Ristiinassa investointeihin on syydetty rahaa, myös velkarahaa. Osa investoinneista ovat toki olleet pakon sanelemia, mutta siitä huolimatta ja juuri siksi onkin kysyttävä, mitä tehdä kunnalla, joka ensimmäisessä vastoinkäymisessä alkaa upota?

Maailmantalouden taantuma on osoittanut (myös) Ristiinan talouden havoittuvuuden. Kaikki lepää yhden kortin, Pelloksen tehtaiden, varassa. Sen mukana kunta nousee tai, kuten on käymässä ilmi, kaatuu. Nyt kun vaneri ei tee kauppaansa maailmalla, Ristiinan yhteisöverotuotot ovat laskeneet kolmanneksen! Näin monokulttuurinen talous ei vaikeina aikoina voi olla erityisen elinvoimainen. Ristiinan veropolitiikka on muutenkin mielenkiintoista. Kunnallisveroa ei uskalleta nostaa, vaikka tulopohja vuotaakin eikä pysty kattamaan menoja. Vielä kunnallisveroakin pyhempi lehmä (!) on kiinteistövero, johon ei varmasti kosketa. Syykin on selvä: keskustavoittoinen kunta ei halua nostaa maaseudun asukkaiden (ts. maatalousyrittäjien) verotaakkaa. Mielummin tingitään palvelutasosta. Vaihtoehtoisia säästö- ja tehostamiskeinoja, kuten sähköstä säästäminen, ei voida kuvitellakaan.

Palveluntuottajana Ristiinaa ei juuri tarvita. Lähes kaikki kunnan palvelut tuotetaan jo nyt Mikkelin kaupungin toimesta. Perusopetus ja lukio ovat tärkeimmät omatuotanteiset palvelut. Nyt Ristiina havittelee mukaan seudulliseen opetuspalvelukeskukseen, jonka on tarkoitus toimia tilaaja-tuottaja -mallin mukaan. Toisin sanoen: Ristiina ostaisi opetuksen Mikkeliltä. Kysymys kuuluukin: mihin tarvitaan itsenäistä kuntaa, jos se ei tuota palveluitaan itse?

Työnantajana Mikkelin kaupunki näyttäytyy Ristiinan henkilöstölle yhtä houkuttelevana vaihtoehtona kuin toukkien syönti Pelkokerroin-ohjelmassa. Mutta myös Ristiinan kunnan henkilöstö tulee kokemaan kylmää kyytiä lähikuukausina itsenäisen Ristiinan palveluksessa. Kunnanhallitus on päättänyt vaatia 0,8 %:n säästöt henkilöstömenoissa. Käytännössä tämä on tarkoitus toteuttaa ”vapaaehtoisin” menettelyin, eli lomarahasopimuksina ja palkattomina vapaapäivinä. Opettajien kohdalla tilanne on kuitenkin ongelmallinen: opettajat eivät voi suostua tämänkaltaisiin sopimuksiin ja ottaa näin vastuulleen sitä, että oppilaat, lapset ja nuoret, jäävät luokkiinsa ilman läsnäolevaa opettajaa. Sijaisiahan ei tässä tilanteessa tietenkään palkattasi, koska eihän silloin mitään säästöjä syntyisi. Tämä taas muodostaa tilanteen, jossa opetustyöläiset joko jätetään säästötoimien ulkopuolelle, tai heidät lomautetaan. Pelkään jälkimmäistä, vaikka se olisikin oppilaiden turvallisuuden ja oikeusturvan vastaista. Tämä taas nostaa esiin kysymyksen: mihin tarvitaan kuntaa, joka ei selviydy edes lakisääteisistä velvoitteistaan (kuten perusopetus)?

Jos kunnan tehtävä on tuottaa kuntalaisille palveluita, ja ennenkaikkea peruspalveluita, ja se saa rahoituksensa tähän verottamalla kuntalaisiaan, niin melko vaikeaa on tässä valossa perustella Ristiinan säilyttämistä itsenäisenä kuntana. On totta, että kuntaliitos Mikkelin kanssa ei välttämättä ratkaisisi mitään. Itsekin ajattelen näin. Kahdesta köyhästä ei tule yhdessä yhtä rikasta. Tilanne alkaa olla kuitenkin sen verran vakava että kaksi asiaa tulisi myöntää: ensinnäkin se, että tilanne ON vakava (hyssyttely ei auta ketään), ja toiseksi, nyt on selvitetättävä kaikki vaihtoehdot (myös kuntaliitosvaihtoehto) tilanteesta selviämiseksi. Selvitys itsessään ei vielä kuntaliitosta tarkoittaisi.