Porkkanamafia tempaisi tänään ja iski Ramin konditoriaan. Olin luvannut auttaa jos apua tarvitaan. Lopulta päädyin feissaamaan torin laitaan…

Sitä omaa itsekin melkoisen tunnelinäön, mitä feissareiden kohtaamiseen tulee. Tiedättehän, katse tiiviisti horisonttiin, laput silmille, käsi valmiiina torjuvaan eleeseen, tiivis askellus määrätietoisesti ohi ohi ohi kohti seuraavaa kadunkulmaa. No tänään olin ottavana osapuolena…

Aloitus: ”Hei! Onko Porkkanamafia tuttu, tänään…” ja vastaus: ”Ei ole!” ja terävä rytminvaihto ohi ohi ohi kohti seuraavaa kadunkulmaa. Näin tuli tutuksi feissarin duuni noin puolentoista tunnin tripillä Mikkelin torin laidalla. Huomasin olevani feissaamisessa aika huono. Ehkä sellainen markkinahenkisyys sitten puuttuu, vaikka kontaktin ottaminen ihmisiin tai nolatuksi tuleminen ei varsinaisesti pelotakaan. Minusta tulisi varmaankin aika huono poliitikko näillä markkinointi- ja tyrkyttämistaidoilla… Omalta osaltani tilannetta ei helpottanut kolea, tuulinen sää, joka piti torin melko hiljaisena ja minut (alipukeutuneena) varsin viluisena.

Joka tapauksessa, hengessä olin mukana ja vähän työpanostakin annoin (tosin tosi vähän). Luulen että suurin panokseni olikin lopulta se, että ostin kolme kuppia kahvia, mozzarellapatongin ja porkkanaleivoksen. Toivottavasti tapahtuma onnistui (minusta huolimatta) mahdollisimman hyvin!