Eilisissä eurovaaleissa Ruotsin piraattipuolue sai läpi yhden europarlamentaarikon. Myös Suomeen ollaan puuhasteltu vastaavankaltaista puoluetta.
Piraattipuolueen perusidea on vapauttaa kaikki tekijänoikeuksien alainen materiaali (useimmiten kulttuuriin liittyvä, elokuvat, musiikki ja kirjat) vapaasti ladattavaksi. Tämä on heidän ainut substansissinsa eivätkä he edes tavoittele yleispuolueen leimaa. Piraattien mukaan tekijät eivät tarvitse korvauksia työstään koska systeemi on mätä ja monikansalliset suuryritykset käärivät kuitenkin suurimmat voitot. Tämä on heidän eettinen perustelunsa. Piraattipuolue on kovasti profiloitunut (YLE:ä lainaten) tietokonenörttipoikien puolueeksi. Mielestäni tämänkaltaiset yleistykset ovat arveluttavia: myös tietokonenörttitytöistä piraatit voivat olla houkutteleva vaihtoehto.
Joka tapauksessa, piraattipuolue on osoittanut selkeän tilauksen poliittisella kentällä. Minulla onkin kuningasidea: perustetaan myymälävarkauspuolue! Ruoan hinta on noussut huikeasti viimeisen vuoden aikana. Samaan aikaan erityisesti alempien tuloluokkien reaalinen ostovoima on alentunut. On suuri vääryys että kauppiaat (yrittäjät tai suuremmat ketjut) voivat yksin omistaa tuotteet kaupoisssa ennenkuin ne luovutetaan asiakkaille rahaa vastaan. Jos puolestani päätän olla hyväksymättä tälläistä yksilönvapauden vastaista käytäntöä ja vien tavaroita kaupasta maksamatta, olenkin syyllistynyt rikokseen! Tämä on väärin, rikkoo yksilönoikeuksiani ja loukkaa minua ihmisenä.
Myymälävarkauspuolueen paikka on juuri tässä. Otetaan selkeä, yksinkertainen tavoite: myymälävarkauksien laillistaminen. Perustellaan tavoite yrittäjien ja ennenkaikkea suurten ketjujen (esim. S-liike, Kesko) pahuudella ja sillä, kuinka ne riistävät ihmistä. Kuorrutetaan tämä kaikki yksilön luovuttamattomalla vapaudella. Näin meillä on puolue pystyssä.
Morrissey oli asian suhteen profeetallisessa sfäärissä jo vuonna 1987 kun The Smiths julkaisi biisin Shoplifters of the world unite. Voin sieluni silmin nähdä myymälävarkaiden puoluekokouksen, jonka tunteikkaana huipentumana puoluekokousväki nousee seisomaan, paljastaa päänsä, asettaa oikean kätensä sydämen päälle (ja vasemman kätensä vieressä seisovan taskuun) ja herkistyy yhteislauluun:
Learn to love me, assemble the ways
Now, today, tomorrow and always
My only weakness is a list of crime, my only weakness is … well, never mind, never mind
Oh, shoplifters of the world, unite and take over
Shoplifters of the world, hand it over
Ruoho on vihreämpää aidan tällä puolen 
Niin nörttejähän on monenlaisia. Joku jopa proffana yliopistolla digikulttuuria tutkimassa – kuten veljeni – ja toinen vaikkapa eduskunnassa… Kaikki eivät liene kuitenkaan piraattien kannattajia?
Yhden asian puolueena joku susipuolue voisi myös mennä yhtä lailla läpi kuin myymälävarkauspuolue, vai mitä arvelet MJS? 🙂
… Piratismilla ja mainitsemallasi myymälävarkauksella on kuitenkin hyvin selkeä ero, tämä;
Niin. En näe kuitenkaan eroa siinä, menettääkö esimerkiksi muusikko tuloja piratismin seurauksena tai kauppias myymylävarkauden seurauksena. Perusongelma lienee kuitenkin se, että ihminen ei saa työstään ansaitsemaansa palkkaa. Tämä näkyy nykyisin myös musiikkibisneksen ajautumisena ongelmiin.
Ennen vanhaan (”vanhoina hyvinä aikoina…”) levy-yhtiöt saattoivat palkata listoilleen uusia artisteja ja bändejä tai vaihtoehtoisesti kokeellisia ja ei-kaupallisia akteja eikä näiden tarvinnut tuottaa levy-yhtiöille välttämättä voittoa. Voitot saatiin listajyristä. Nyt piratismin myötä levy-yhtiöillä ei yksinkertaisesti ole varaa enää tämän kaltaiseen toimintaan, joka puolestaan on heikentänyt huomattavasti uusien ja/tai kokeellisten bändien mahdollisuuksia päästä levyartisteiksi. Mielestäni tämä yksipuolistaa ja heikentää musiikkitarjontaa.
Väitänkin että esimerkiksi Sonic Youth, CMX (ajattelepa alkuaikojen CMX:ää) ja monet muut vastaavankaltaiset bändit eivät olisi koskaan saaneet tilaisuuttaan. Tai jos olisivatkin päässeet studioon, heidät olisi jouduttu heivaamaan levy-yhtiöstä ulos jo ensimmäisen levyn jälkeen (koska se ei olisi myynyt tarpeeksi).
Toki voidaan väittää että edelleenkin tulee mielenkiintoisia uusia bändejä, Suomessa vaikkapa Risto. Mutta tosiasia on, että yhä harvempi pääsee enää näyttämään kyntensä tai saa aikaa kypsyä.
Toinen vastaväite liittyy tietysti tietokoneiden kehityksen myötä kotistudioihin ja musiikin tekemisen demokratisoitumiseen. Varsin pienellä rahalla saa pystyyn kohtuullisen kotistudion, jossa pääsee äänittämään, ja levityskanavatkin löytyvät netin ilmaisista yhteisöistä, esim. mikseri.net tai muusikoiden.net. Tämä ei kuitenkaan mahdollista monellekaan yhtyeelle todellista muusikon uraa.
Kolmas vastaväite liittyy taiteen luonteeseen yleisesti. Taiteellisesti lahjakkaat ihmiset luovat taidetta puhtaasti luomisen ilosta ja haluavat vain taiteellaan kaunistaa tai parantaa maailmaa. He eivät halua tai tarvitse korvausta työstään. Tämä on jo väitteenä naurettava. Monet taiteilijat (myös muusikoista) ovat opiskelleet ammattiinsa. Taide on luomisen lisäksi professio. Se elättää heidät. Mahdollisesti. Piratismi, oli ne kopioita alkuperäisestä tai ei, nostaa kynnystä alkuperäisen kappaleen ostamiseen ja näin ollen kaventaa (merkittävästi) taiteilijan tuloja. Harrastuksen vuoksi taidetta tekevien taide usein on… no, harrastelijamaista. Haluaisitko mennä leikkaukseen, jonka suorittaa henkilö, joka harrastaa kirurgiaa?
Ajatus siis on: piratismi on monella tapaa moraalisesti kyseenalaista ja kestämätöntä ja esimerkiksi rockmusiikin kehityksen, monipuolisuuden ja tason kannalta lyhytnäköistä, jopa typerää.
Siispä, pysyn edelleenkin väitteessäni: piratismi ja tekijänoikeuslakien rikkominen ovat verrattavissa myymälävarkauksiin.