Sivistyslautakunta 30.9.2009

Sivistyslautakunta jatkoi tänään budjettikehyksen käsittelyä. Lautakunta oli saanut henkilöstön kommentteja talausarvion vaikutuksista ja tämän hetken suurimmista pulmista. Oli hienoa huomata, että lautakunta yksimielisesti halusi puuttua epäkohtiin. Ongelma oli tietysti rahan niukkuus, mutta löysimme tähänkin ratkaisun. Lopulta lautakunta muutti sivistysjohtajan esitystä siten, että kesällä perusopetukseen tehty tuntikehysleikkaus peruttiin, eli jakotunteja palautettiin käyttöön. Lisäksi lautakunta esittää koulunkäyntiavustaja resurssin kasvattamista. Siis koko lautakunta! Nyt täytyy toivoa, että lautakunnan näkemys saa tukea myös kunnanhallituksessa ja valtuustossa.

Jonkin verran täytyy ottaa myös omaksi ansioksi, että lautakunta päätyi tämänkaltaiseen ratkaisuun. Ensinnäkin se, että vaadin uutta kokousta, toi mahdollisuuden tarkastella kehystä tarkemmin. Toisekseen, laskelmiin tuli näiden kahden kokouksen välissä tarkennuksia, jotka toivat budjettia alaspäin. Nämä rahat voitiin suunnata nyt tuntikehyksen nostamiseen. Kolmanneksi, henkilöstön kirjelmä, jota pyysin, avasi monia lautakunnan jäsenten silmiä. Neljäntenä omana ansiona voidaan sanoa, että keksin miten tuntikehyksen palauttaminen toteutetaan.

Työ lautakunnassa on varsin näkymätöntä, varsinkin kun tähän asti kertaakaan ei ole edes päätöksistä äänestetty tai yhtään eriävää mielipidettä ole jätetty. Vaikka työtä en teekään omaan pussiini, vaan ristiinalaisten lasten ja nuorten eteen, olisi mukavaa, että omat ansiot näkyisivät ulospäin, edes joskus. Mutta kukapa sitä kissan häntää nostaisi ellei kissa itse….! Oma viitepuolueeni on kärsinyt jonkin verran ennakkoluuloista ja ehkä jopa uskottavuusongelmista Ristiinassa, ja senkin takia olisi tärkeä näyttää ulospäin, että mekin pystymme rakentavaan politiikkaan ja yhteistyöhön. Sen takia tämä hetkellinen itsekehun ryöpytys. Koittakaa kestää….

Tosin, täytyy sanoa että sivistysjohtaja huomatessaan, että budjettikehystä olisi valmiutta kasvattaa, toimi tilanteessa hienosti ja perusteli vakuuttavasti lisärahojen tarpeen.  Myös puheenjohtaja Janne Strengellin toiminta tänään (kuten tähän asti koko vuoden) oli mielestäni erinomaista.  Lisäksi tänään koko lautakunta oli keskusteleva. Se on hienoa ja tärkeää. Erityisen mukavalta tämä yhteistahdon löytyminen on siksikin, että olin valmistautunut tänään tekemään vastaesityksen ja mahdollisesti, jos jään ilman tukea, jättämään eriävän mielipiteeni. Siksikin lautakunnan yhteinen mielipide tuntikehyksen kasvattamisesta tuntuu erityisen hyvältä.

Ajat ovat taloudellisesti vaikeita. Ensi vuosi on varmasti vaikea. Jos tämä kehys tullaan hyväksymään loppuun asti, tämä kurjuus heijastuu lapsiin hieman vaimeammin.

Advertisement

Sivistyslautakunta 23.9.2009

Kunnassa alkaa olla käsillä ensi vuoden budjettiväännöt. Lähtökohdat eivät ole helpot, sillä maailmantalouden lama näkyy tietysti myös Ristiinassa. Erityisesti yhteisöverotuotot ovat notkahtaneet pahemman kerran. Kunnanhallitus on antanut lautakunnille raamin, jonka mukaan hallintokuntien menot saavat nousta enintään 1,5 %:a. Tämähän on jo valmiiksi ongelmallista, sillä terveydenhuoltokulut ylittävät nykyistäkin budjettiaan jatkuvasti ja reippaasti. Opetustoimi puolestaan pysyy budjetissaan, ja tekee samalla ”onnistuneesti” äärimmäisen kipeitä, koulut ja niiden henkilöstön jaksamisen äärirajoille ajavia leikkauksia. Tämä on tietysti  epäreiluakin opetustoimea kohtaan.

Sivistyslautakunnan kokouksessa 23.9.2009 oli sivistystoimen budjettiraami  ensimmäistä  (ja alunperin ajateltuna viimeistä) kertaa käsittelyssä. Sivistysjohtaja jakoi kokouksen alussa lautakunnalle nipun paperia, jossa oli laskelmat ensi vuoden sivistystoimen budjettiraamiksi. Esityksen mukaan sivistystoimen menot kasvaisivat vain 0,05 %:a kuluvaan vuoteen. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta kun lautakunta näki laskelmat ja päätös olisi pitänyt tehdä saman tien! Muista lautakunnan jäsenistä tämä ei ollut ollenkaan ongelmallista tai loukkaavaa. He olivat valmiita hyväksymään sivistysjohtajan esityksen  sellaisenaan. Ehkäpä he pitävät tämänkaltaista menettelyä niin tavallisena ettei se hetkauta lainkaan ja minä vihreänä kasvona en vain vielä ymmärrä sitä, miten asiat Ristiinassa toimivat.

Jopka tapauksessa, en voinut moista menettelytapaa hyväksyä, periaatteellisella tasolla enkä muutenkaan. Niinpä nostin asiasta ja menettelystä kokouksessa äläkän. Pitkällisen ja mielestäni kuitenkin varsin rakentavan ja suurelta osin hyvähenkisen keskustelun jälkeen jätin esityksen kyseisen pykälän jättämisestä pöydälle. Kukaan lautakunnasta ei kannattanut.  En voi ymmärtää tätä.  En vain voi. Sen lisäksi että meidän luottamushenkilöiden oikeus ja velvollisuus on osallistua rahan jakoon (sehän se politiikkaa juuri on), me olemme myös oikeudellisessa vastuussa päätöksistämme. Onneksi sivistysjohtaja oli jo tehnyt keskustelun pohjalta jo omat johtopäätöksensä, ja kun vedin oman esitykseni takaisin, hän sai tilaisuuden tehdä esityksen uuden kokouksen järjestämisestä ensi viikolla, johon mennessä sivistysjohtaja selvittelee asioita lautakunnan ohjeistamana. Minä toivoin saada kuulla opetushenkilöstön mielipiteen budjetista, sillä arjen ammattilaiset kuitenkin varmasti parhaiten tietävät, missä mennään, missä on sudenkuopat ja mihin tarvitaan lisää resursseja.

Sivistysjohtajan esityksessä oli kuitenkin paljon hyvää. Ensi vuoden alusta on tarkoitus palkata koulunkäyntiavustaja esiopetukseen ja se pitää sisällään investointiohjelman, jolla koulujen oppimisympäristöjä on tarkoitus tuoda 2000 -luvulle. Se on hieno asia. Itse toivon kuitenkin että viime kesänä leikattuja perusopetuksen resursseja olisi mahdollisuus palauttaa nyt. Saa nähdä miten käy.