Kunnassa alkaa olla käsillä ensi vuoden budjettiväännöt. Lähtökohdat eivät ole helpot, sillä maailmantalouden lama näkyy tietysti myös Ristiinassa. Erityisesti yhteisöverotuotot ovat notkahtaneet pahemman kerran. Kunnanhallitus on antanut lautakunnille raamin, jonka mukaan hallintokuntien menot saavat nousta enintään 1,5 %:a. Tämähän on jo valmiiksi ongelmallista, sillä terveydenhuoltokulut ylittävät nykyistäkin budjettiaan jatkuvasti ja reippaasti. Opetustoimi puolestaan pysyy budjetissaan, ja tekee samalla ”onnistuneesti” äärimmäisen kipeitä, koulut ja niiden henkilöstön jaksamisen äärirajoille ajavia leikkauksia. Tämä on tietysti  epäreiluakin opetustoimea kohtaan.

Sivistyslautakunnan kokouksessa 23.9.2009 oli sivistystoimen budjettiraami  ensimmäistä  (ja alunperin ajateltuna viimeistä) kertaa käsittelyssä. Sivistysjohtaja jakoi kokouksen alussa lautakunnalle nipun paperia, jossa oli laskelmat ensi vuoden sivistystoimen budjettiraamiksi. Esityksen mukaan sivistystoimen menot kasvaisivat vain 0,05 %:a kuluvaan vuoteen. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta kun lautakunta näki laskelmat ja päätös olisi pitänyt tehdä saman tien! Muista lautakunnan jäsenistä tämä ei ollut ollenkaan ongelmallista tai loukkaavaa. He olivat valmiita hyväksymään sivistysjohtajan esityksen  sellaisenaan. Ehkäpä he pitävät tämänkaltaista menettelyä niin tavallisena ettei se hetkauta lainkaan ja minä vihreänä kasvona en vain vielä ymmärrä sitä, miten asiat Ristiinassa toimivat.

Jopka tapauksessa, en voinut moista menettelytapaa hyväksyä, periaatteellisella tasolla enkä muutenkaan. Niinpä nostin asiasta ja menettelystä kokouksessa äläkän. Pitkällisen ja mielestäni kuitenkin varsin rakentavan ja suurelta osin hyvähenkisen keskustelun jälkeen jätin esityksen kyseisen pykälän jättämisestä pöydälle. Kukaan lautakunnasta ei kannattanut.  En voi ymmärtää tätä.  En vain voi. Sen lisäksi että meidän luottamushenkilöiden oikeus ja velvollisuus on osallistua rahan jakoon (sehän se politiikkaa juuri on), me olemme myös oikeudellisessa vastuussa päätöksistämme. Onneksi sivistysjohtaja oli jo tehnyt keskustelun pohjalta jo omat johtopäätöksensä, ja kun vedin oman esitykseni takaisin, hän sai tilaisuuden tehdä esityksen uuden kokouksen järjestämisestä ensi viikolla, johon mennessä sivistysjohtaja selvittelee asioita lautakunnan ohjeistamana. Minä toivoin saada kuulla opetushenkilöstön mielipiteen budjetista, sillä arjen ammattilaiset kuitenkin varmasti parhaiten tietävät, missä mennään, missä on sudenkuopat ja mihin tarvitaan lisää resursseja.

Sivistysjohtajan esityksessä oli kuitenkin paljon hyvää. Ensi vuoden alusta on tarkoitus palkata koulunkäyntiavustaja esiopetukseen ja se pitää sisällään investointiohjelman, jolla koulujen oppimisympäristöjä on tarkoitus tuoda 2000 -luvulle. Se on hieno asia. Itse toivon kuitenkin että viime kesänä leikattuja perusopetuksen resursseja olisi mahdollisuus palauttaa nyt. Saa nähdä miten käy.