Hallitus avasi kauppojen aukioloaikoja. Tämä on herättänyt kovasti keskustelua vihreissä piireissä.

Vihreiden hallitusmatka on herättänyt puhetta koko kauden ajan. Lehdistö, ainakin täällä Etelä-Savossa, ei varmasti ole jättänyt kiveä kääntämättä päästäkseen hutkimaan piipertäjäpuoluetta. Länsi-Savon pääkirjoituksissa ei ole palstamillimetrejä tosiaan säästetty. Se nyt kepulaisvetoisessa maakunnassa on tietysti luonnollistakin.

Toinen ryhmä, joka on suunnannut keihäänkärkiään kohti vihreitä, on vasemmisto. Tämä on sääli, sillä vihreät ja vasemmisto ovat monissa yhteyksissä löytäneet toisiaan, ainakin aiemmin. Punaviherporukka on mielellään alkanut kutsua vihreitä ”puistokokoomukseksi”, pitkälti hallitusyhteistyöstä johtuen. Joku terävähampainen voisi toki todeta, että punavihreydessä ”vihreys” on monesti varsin kosmeettista värinvaihtoa tai viherpesua…

Kolmas, ja kaikkein armottomin arvostelijoiden lauma on ollut Vihreän liiton syvät rivit. Tämä ei liene yllätys. Perinteisesti vihreiden jäsenet ja kannattajat ovat olleet omia kohtaan kaikkein kriittisimpiä arvioissaan. Tämähän on erittäin hyvä asia. Odotamme omiltamme suuria. Kääntöpuoli on tietysti siinä että odotukset ovat toisinaan mahdottomalla tasolla. Jokainen hallitusrintamassa tehty kompromissi on aina tarkoittanut omille periaatteiden myymistä ja ihanteiden hautaamista. Milloin mitäkin, koskaan ei ole hyvä. Siltä välillä keskustelu vaikuttaa.

Viimeisimmäksi keskustelua on käyty sunnuntaiaukioloista ja niiden sallimisesta. Oma kantani tähän on varsin neutraali. Luulen että kuluttaminen jakautuu tämän jälkeen tasaisemmin viikon kaikille seitsemälle päivälle. Eihän ihmisten kulutukseen suuntautuva rahamäärä eli ostovoima uuden lain myötä lisäänny, kuitenkaan. Periaatteellisella tasolla ajatus kulutuskeskeisestä yhteiskunnasta puistattaa, mutta kysymys sunnuntaiaukioloista on tässä(kin) mittakaavassa varsin triviaali. Toivon että pienellä palkalla työtään tekevät kaupan alan työntekijät saavat tätä kautta lisätuloja sunnuntailisien myötä. Ja ehkä muutama työtön tai opiskelija saa itselleen työpaikan.

Huolestuttavana asiana näen sen, että kauppamatkat suuntautuisivat enenevissä määrin suuriin kauppakeskuksiin ja hypermarketteihin. Sen verran optimistinen kuitenkin olen, että uskon ihmisten hypermarketpäivienkin tasoittuvan nyt yhtä lailla seitsemälle päivälle kuuden sijaan. Eli ne jotka suuntaavat Jumboihin tai Isoihin Omenoihin sunnuntaina, jättävät perhematkailun tältä osin väliin lauantaina.

—

Keskeinen kysymys hallitusyhteistyön kannalta ei siis ole kauppojen aukiolot. Energiantuotantoon liittyvät kysymykset puolestaan ovat. Teollisuus haluaa ydinvoimaa ja muita ekologisesti kestämättömiä ratkaisuja. Niinpä lobbaamiseen niiden puolesta on poltettu rahaa ja kampanjointi on saanut varsin banaalejakin piirteitä (tässä muutamat pelottavalla tavalla hauskat sivut: www.ydinenergianuoret.fi ja www.energiajahyvinvointi.fi). Ja jos teollisuus tarvitsee jotain, kokoomus ojentaa. Ammattijärjestöt laulavat tässä asiassa työnantajien kanssa samassa kuorossa. Ja jos ay laulaa, laulaa vasemmistokin.

Vihreät eivät halua ydinvoimaa. Minä en halua ydinvoimaa. Uskon kuitenkin että asiaan voi vaikuttaa vain hallituksessa. Opposition huudot asiaan (kuin asiaan) ovat turhia. Keskeinen kysymys on, pitääkö vihreiden marssia ulos hallituksesta, jos lisäydinvoiman rakentamista ei pystytä estämään?

Minulla ei ole selkiytynyttä mielipidettä tähän, vain hajatelmia. Toisaalta: ydinvoima ON (ja niin pitääkin olla) kynnyskysymys, periaate joka ei voi olla kaupan. Ja toisaalta: ovatko vihreät valmiita uhraamaan ydinvoimakysymyksessä kaiken muunkin? Hallituksesta lähtemällä sillat palaisivat takana iloisesti roihuten ja hallituskumppaniksi pääsy muuttuisi mahdottomaksi todella pitkäksi aikaa. Samaan aikaan koko planeetan kokoiset haasteet kasvaisivat entisestään. Oppositiosta käsin olisi mahdotonta olla osa niiden ratkaisuja. Ehkäpä siinä selkiytymätöntä spekulaatiota tarpeeksi…

—

Lopuksi, mielestäni vihreiden on hyvä olla hallituksessa. Kompromisseja joutuu toki tekemään, mutta vaikuttamismahdollisuudet ovat kuitenkin aivan toisenlaiset kuin oppositiossa, jossa pystyy reaalipolitiikan sijasta tekemään vain imagopolitiikkaa, ei muuta. Itse (tietenkin) uskon että reaalipolitiikan sijasta tulisi tehdä ihannepolitiikkaa, mutta poliittinen järjestelmämme ei oikein tue haihattelua. Tulokset ratkaisevat, ja niitä saadaan hallitusyhteistyöllä, ei muuten. Leikillisesti sanoen, vihreään diktatuurin on vielä matkaa…