Puhe Moay:n kevätkokouksessa 31.3.2011

Moay piti kevätkokoustaan Vaakunassa tänään. Tässä pitämäni kokouksen avannut puheenjohtajan puhe.
Arvoisat opettajat
Hyvät ystävät

Kevätkokouksessa katsellaan aina taaksepäin: edellisen vuoden saavutuksia ja saavuttamattomuuksia. Tänään käsitellään yhdistyksen toimintakertomusta, mutta käyn tässä jo etukäteen muutaman asian sieltä läpi.

Vuoden 2010 suurin yksittäinen koulutuspoliittinen kysymys oli koulutilahanke ja sen eteneminen. Uusi yhdistynyt Mikkelin lukio sekä Urheilupuiston ja Lyseon kouluihin siirtyneet pienluokat aloittivat toimintansa. Urheilupuiston koulun tilanahtaudesta johtuen osa opetuksesta jouduttiin siirtämään lukion tiloihin, joka on aiheuttanut sen että koulun vajaat 500 oppilasta ovat joutuneet siirtymään kahden toimipisteen väliä koko vuoden ajan. Myös ensi lukuvuonna tilanne jatkuu samanlaisena. Myös lukio toimii kahdessa toimipisteessa: Yhteiskoulun rakennuksessa sekä Päämajakujalla.

Suurimman yksittäisen väännön Moay kävi Raviradantielle rakentuvan yhtenäiskoulun suunnitelmista. Moay pyrki aktiivisesti vaikuttamaan poliittisiin päätöksentekijöihin ja yleiseen mielipiteeseen suotuisan päätöksen syntymiseksi.

Maaliskuussa opetuslautakuntaa, kaupunginvaltuutettuja ja kaupunginhallituksen jäseniä lähestyttiin kirjeellä otsikolla “Koulutilahankkeiden eteneminen huolestuttaa”, jossa vedottiin että koulutilaratkaisuihin budjetoidaan riittävästi. Huhtikuussa minulta julkaistiin Länsi-Savossa  yleisönosastokirjoitus otsikolla “Tilaa säästäen, laadusta tinkien?”. Molempien sisältönä oli, ettei  Raviradantielle toteutettavan koulun suunnitelmia ei saa säästösyistä karsia. Joka tapauksessa, toukokuussa 2010 kaupunginvaltuusto ratkaisi asian Moay:n näkemyksen vastaisesti.

___

Tänäkin vuonna olemme jo yhden painimatsin ehtineet hävitä. Mikkelin kaupunki päätti hakea kokeilulupaa venäjänkielen opetuskokeiluun. Yhdistys vastusti ajatusta ja pyrki yhdessä Mikkelin seudun kieltenopettajien kanssa estämään kokeiluluvan hakemisen. Meidän mielestämme aloitusryhmäkoon laskeminen olisi ollut perustellumpi vaihtoehto lisätä venäjän opiskelua, kuin ongelmallinen kokeilu. Nyt, kuten monesti aiemmin, opettajien näkemystä ei haluttu kuulla saati ottaa huomioon.

Kuluvan vuoden aikana kaupunki päättää Seudullisesta opetuspalvelukeskuksesta SEOP:ista. Asian ratkeaminen puoleen taikka toiseen riippuu ennen kaikkea talousluvuista. Jos suunnitelmiin saadaan uskottava tapa mitata kustannuksia, niin SEOP-junaa ei pysäyttäne mikään. Meidän opettajien mielipiteillä ei liene suurempaa merkitystä.

Joka tapauksessa Moay:n kanta on ollut kielteinen ja – jos mitään uutta yllättävää ei ilmene – kantamme pysyy kielteisenä. Mielestämme tilaaja-tuottajamalli ei sovellu opetusalalle, seudullista yhteistyötä voidaan toteuttaa kevyemmillä rakenteilla ja missään vaiheessa ei ole ilmennyt mitään sellaista, joka osoittaisi SEOP:in tuovan mikkeliläiselle lapselle tai opettajalle lisäarvoa. SEOP mahdollisesti toteutuessaan jää torsoksi: mukana ovat näillä näkymin Mikkelin lisäksi Hirvensalmi ja Ristiina. Pikkukuntien opettajista tulisi Mikkelin kaupungin henkilöstöä, mutta suurta muuttoliikettä tuskin mikkelin kouluihin maalaisopettajien toimesta nähdään. Lisäksi määräaikaisuuksia ja tuntiopettajuuksia ollaan edellisiin vuosiin nähden ratkaisevasti vakinaistamassa. Vakinaistaminen on suurelta osin ja ennen kaikkea pääluottamusmies Merja Syrjäsen ansioita.

Sen sijaan toinen iso – tai oikeastaan vielä isompi – kuvio, Maakunnallinen sivistyshanke, näyttäisi kuitenkin kuopatulta. Siihen liittyvät kokeilut työ- ja loma-ajoista joutivatkin romukoppaan.

Lopuksi vielä yhdistyksen toimintaan liittyviä asioita.

Kuinka moni teistä paikallaolijoista on omalla koulullaan yhteysopettaja?

Yhteysopettajat ovat yhdistyksen kannalta elintärkeitä. Tarvitsemme teitä viestin viemiseen hallitukselta kouluille ja päinvastoin: me haluamme tietää mikä kouluilla puhututtaa. Haluaisin että yhteysopettajaverkostomme olisi motivoitunut ja tuntisi tehtävänsä tärkeäksi ja olonsa tarpeelliseksi. Haluaisin, että yhteysopettajat kävisivät tilaisuuksissamme ja toisivat kollegoita mukanaan. Olemme kysyneet yhteysopettajien ajatuksia tänä keväänä ja olemmekin saaneet hyviä ehdotuksia ja ideoida. Vastauksia käsitellään seuraavassa hallituksen kokouksessa.

Tiedonvälitys on haasteellinen asia yhdistykselle, enkä tiedä miten hyvin siinä onnistumme. Se ainakin on selvää, että liikaa ei voi tiedottaa. On tärkeää että ammattiyhdistyksen asiat olisivat tietoa haluavan ulottuvilla, että toiminta olisi läpinäkyvää ja jäseniä lähellä. Haluamme että opettajat kokevat Moay:n MEIDÄN yhdistykseksemme, meidän puolustajaksemme.

Yhdistyksen kotisivut ovat eräs selkeästi skarppausta vaativa asia. Toivottavasti saamme kotisivuasian kuntoon kuluvan vuoden aikana. Myös sosiaalisen median kautta tietoa kulkee. Yhdistykselle on avattu oma sivu Facebookissa – sivua tykkäämällä pääset helposti jyvälle asioista, jotka yhdistyksessä on meneillään. FB-sivuakin jatkokehitellään koko ajan.


Tänä keväänä ovat edessä vaalit, nimittäin luottamusmiesvaalit. Asiasta on lähtenyt tiedote kouluille. Ensi syksynä on toivottavasti edessä yhdistyksen puheenjohtajavaalit…

No niin.

Illan ohjelma kulkee seuraavasti: ensin varsinainen kokous, sitten vierailijanamme on rehtori Vesa Räsänen kertomassa Kelpo-hankkeesta, sitten pääluottamusmiehemme Merja Syrjänen kertoilee edunvalvonta-asiaa ja lopuksi syödään!

Antoisaa iltaa kaikille!

Fundamentalistin eheyttämisestä

Äärikristityt ovat iskeneet jälleen. Nuotta.com -sivustolla julkaistu Älä alistu! -kampanjaa on arvosteltu homovastaiseksi ja vastenmieliseksi. Kirkko on rientänyt sanoutumaan irti kampanjasta. Silti ihmisiä on eronnut kirkosta kiihtyvään tahtiin: parissa päivässä kohun puhjettua parisen tuhatta ihmistä äänesti jaloillaan kansankirkosta.

Todellakin, edellisen kerran nämä seksuaalisten vähimmistöjen yhdenvertaisuuskysymykset olivat isosti esillä Ajankohtaisen kakkosen nk. ”homoillan” jälkeen. Myös minä rohkenin silloin kirjoittaa hieman aiheesta. Nyt uudestaan Älä alistu! -kampanja on saanut valtaisan arvosteluryöpyn osakseen. Ja hyvä niin. Kampanja on halveksittava ja hyvän maun vastainen.  Erityisesti YouTubestakin löytyvä Annin tarina, jossa biseksuaalinen nuori tyttö kertoo ”parantumisestaan heteroksi” ja sanoo viisaasti ja lohtua herättäen kaikille hämmennyksessä ja epätoivossa eläville teini-ikäisille, että jos ”murhaajakin voi parantaa tapansa, niin homoseksuaalikin voi”. Tai jotain sinne päin. Ajatukset ”homoudesta parantamisesta” tai fundamentalistikielellä ”eheyttämisestä”, ovat loukkaavia ja absurdeja. Jos joku porukka Suomessa kaipaa eheyttämistä, niin se on juuri nuottalaisten kaltaiset ihmisvihaajat.

Joka tapauksessa, vain harva on kampanjaa puolustanut ja Nuotta-lehden päätoimittaja Mika Falkinkin on käsketty vaieta julkisuudessa. Kristillisdemokraatit kuitenkin pitävät rintamaa yllä. Se, mistä luterilainen kirkko sanoutuu irti, saa kristillisdemokraatit barrikadeille. Nyt KD:n edustajat ovat puolustaneet sananvapautta tyyliin ”jokaista tulee kunnioittaa keskustelussa” ja että ”vertaukset homoseksuaalisuuden ja murhaamisen välillä ovat yksittäinen mielipide”. Molemmat ovat valideja kommentteja asiayhteydestä irrotettuna, mutta kontekstissaan yhtä potaskaa.

Ääriryhmät eivät omassa retoriikassaan kunnioita seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä pätkän vertaa! Heille homoseksuaalit (jne.) edustavat toiseutta, jotain jonka voi etäännyttää ihmisyyden ulkopuolelle. Heille homoseksuaaliset ihmiset ovat toiminnan objekti, eikä koskaan itsenäinen arvokas, yksilöllinen subjekti. ”Yksilölliseen mielipiteeseen” todellakin kaikilla on oikeus, mutta jos sen ottaa ajamansa kampanjan ja agendan kärkeen, se ei enää ole yksilöllinen mielipide, vaan jotakin mitä kyseinen kampanja ja sen takana olevat tahot edustavat. Kysymys kuuluu: jos homous on kuin murha, pitäisikö se uudelleen kriminalisoida?

Älä alistu! -kampanja onnistuu pilaamaan kosketuksellaan hyviä asioita. Viime syksynä kouluissa ympäri Suomea näytettiin It gets better -videota, jossa nuorille vakuutettiin että elämä muuttuu paremmaksi peruskouluvuosien ahtaan ryhmäpaineen jälkeen ja että ketään ei saa kiusata. Myös minä näytin ihan oma-aloitteisesti omilla oppitunneillani kyseistä videota.

Älä alistu! -kampanja varastaa videon idean ja muuttaa sen joksikin muuksi. Viesti on: vain Jeesus voi sanoa että kaikki muuttuu paremmaksi ja että:

…pahuutta ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni. Rikkinäisyyttä ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni, jokaisen sisällä. Jumala sanoo tätä rikkinäisyyttä synniksi.

Tässä tekstissä ei puhuta mitään homoseksuaalisuudesta, mutta kun sen laittaa yhteyteensä ja ottaa huomioon otsikon viitauksen, viesti on selvä: homous on syntiä ja Jeesuksen avulla siitä pääsee eroon.

Suoraan sanoen, minä en voi ymmärtää enkä oikeastaan hyväksyäkään ääripiirien ja osan KD:stä ajattelumaailmaa. Minusta fundamentalismi on fundamentalismia riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Ja että fundamentalismi on vaarallista, riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Myös Suomessa fundamentalistipiirit nostavat päätään. Heidän tulilinjalleen – niin kuin muuallakin maailmassa jumalasta riippumatta – ovat joutuneet seksuaaliset vähemmistöt, naisten tasa-arvo ja seksuaalioikeudet ja kehon itsemäärämisoikeus sekä vääräuskoiset. Fundamentalistit ovat ”hyviä ihmisiä” kaiken jumalattomuuden ja saastan maailmassa. Toisaalta uskon myös, että edellä mainitut pönkittävät omaa valta-asemaansa ja ennakkoluuloja Raamatulla.

Hyvä esimerkki tästä on KD:n Mika Ebeling (taitaapi olla Helsingin vaalipiiristä), jonka vaaliimainos osui taannoin silmääni Hesarista. Mainoksen mukaan ensi vaalikaudella kuolee 40 000 lasta jos Mikaa ei valita Arkadianmäelle sitä estämään. Kun menee Ebelingin kotisivuille ensimmäisenä silmiin iskee teksti:

”Monen lapsen henki on Sinun kädessäsi”

Suosittelen tutustumaan miehen retoriikkaan, jos pahoinvoinniltanne pystytte. Tässä maistiasena esimerkki Ebelingin blogista18.3.2011:

Eilisessä Iltalehdessä ex-ministeri Sinikka Mönkäre kertoo, että hänen äitinsä kuoli laittomaan aborttiin. Se on ollut suuri ja valitettava tragedia. Sodan jälkeen isän henkinen terveys oli heikentynyt. Äidin ahdistus on ollut ymmärrettävää ja inhimillistä. Juttu päättyy Mönkäreen kommenttiin: ”Halusin tuoda esille sen, että suomalainen yhteiskunta on mennyt paljon noista ajoista eteenpäin. Tällaisiin ratkaisuihin ei kenenkään tarvitse enää turvautua. Nyt sellaiset asiat voi tehdä turvallisesti.”

On hyvin luonnollista, että Mönkäre päätyy tällaisiin ajatuksiin, mutta hänen johtopäätöksensä on kuitenkin väärä. Kun asiaa katsotaan vain yhdestä näkökulmasta ja unohdetaan suurin uhri (Sinikan pikkuveli tai -sisko), niin on luonnollista, että johtopäätökset vääristyvät.

Ebeling edustaa juuri sitä itseensä tyytyväisten ”parempien ihmisten” (lue: hyvätuloinen valkoinen mies) ryhmää, jotka katsovat oikeudekseen rajoittaa naisten oikeuksia määrätä itse kehostaan ja elämästään. Olen pahoillani Ebelingin kohdalla ainoastaan siitä, että häneltä on itse miehenä evätty mahdollisuus synnyttää lapsia.

Löysin netistä hyvän esimerkin ajattelumallista liittyen ”perinteisen avioliittomallin” puolustamiseen (klikkaa isommaksi):

Sarjakuva on oivaltava. Samalla tavalla oivalluksia sisälsi animaatiosarja Pasilan jakso ”Lahko”. Jaksossa homoseksuaali mies sai potkut erään fundamentalistilahkon siivojan paikalta homoutensa vuoksi. Luterilaiseen kirkkoon hän pääsi siivoojaksi, mutta ei sitten yhtään mitään enempää….

Jaksossa myös väitettiin että liberaalit ja suvaitsevat kristityt ovat vähintään yhtä pahoja kuin äärihihhulitkin, ellei pahempia.

Sarjan perustelu meni näin: jos äärihihhuli ei hyväksy naispappeutta tai homoja, se eroaa kirkosta ja perustaa oman lahkon, joka sitten on juuri niin suvaitsematon kuin vaan. Suomessa Luther-säätiö voisi edustaa tätä porukkaa, vaikka ne kirkkoon taitavat kuuluakin. Mutta mitä tekevät ne vapaamieliset kristityt, jotka eivät hyväksy naispappien syrjintää työpaikoillaan tai kirkon eriarvoistavaa asennetta homoseksuaaleja kohtaan? He eivät todellakaan eroa kirkosta ja perusta omia lahkojaan. He eivät tee mitään!

Minä ymmärrän homokysymyksen takia kirkosta eroavia hyvin. Ihmisten on äänestettävä jaloillaan, muuten mikään ei muutu. Puolitosissaan voisi sanoa, että toivottavasti kirkosta eronneet nyt alkaisivat perustaa niitä aidosti yhdenvertaisuutta toteuttavia lahkojaan… Kansankirkko nimittäin pelaa kahdeilla korteilla. Mediassa ääriajattelu tuomitaan aina kun se nousee negatiivisessa sävyssä julkisuuteen, mutta kun mediassa on hiljaista, ääriliikkeet saavat rahoitusta (joka tulee viime kädestä kirkollisverosta), seurakunnissa ääriajattelevat jatkavat normaalisti pappeina, ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat edelleen kelpaavat ”vain siivoamaan”.

En tiedä pitäisikö fundamentalisteille järjestää eheyttämistä tai vertaistukiryhmiä tyyliin ”anonyymit ihmisvihaajat”. Sen kuitenkin tiedän että kansankirkon pitää tehdä huomattavasti nykyistä enemmän äärisiipiensä leikkaamiseksi. Ne eivät tarvitse kirkon rahoitusta eivätkä papit, jotka syyllistyvät homo- ja naisvihaan, tarvitse työpaikkaa evenkelisluterilaisesta kirkosta.

Toimittaja kylässä

Tänään paikallislehden Ristiinalaisen päätoimittaja Niko Takala kävi haastattelemassa minua täällä meillä kotona Löydössä. Tovi vierähti 2,5 -tuntiseksi.

Tosiaan, harvinaisen mukava haastattelutuokio ja aihepiiritkin vaihtelivat julkisesta liikenteestä energiakysymyksiin, peruskoulusta kuntaliitoksiin, tekijänoikeuksista luomuun, piraateista perussuomalaisiin ja planeetan pelastamisesta Libyaan.

Juttu tulee ulos huhtikuun 7. päivän lehdessä. Samaan lehteen tulee myös vaalimainos, sillä kyseisen viikon lauantaina ollaan järjestämässä myös vaalitelttaa Ristiinaan.

Jutun kuvaksi tulee Nikon sanoin ”perinteinen pönötys sohvanreunalla”.

Sivistyslautakunta 23.3.2011

Sivistyslautakunnan kokouksessa oli käsiteltävänä vain muutama asia. Lisäksi kuulimme tilannekatsauksen suunnitellusta seudullisesta opetuspalvelukeskuksesta.

Ensimmäinen asia lautakunnan esityslistalla oli kirjaston palvelutason määrittäminen vuodelle 2012. Hyvin lyhyen keskustelun jälkeen lautakunta yksimielisesti päätti pitää palvelutason entisellään. Opetus- ja kulttuuriministeriön kriteereiden mukaan kirjastossa tulisi olla 0,8 henkilötyövuotta/1000 asukasta. Tämän mukaan Ristiinassa tulisi olla siis 4 henkilötyövuotta resussoituna. Tämän hetkinen tilanne on 2,72 henkilötyövuotta, joten olemme jääneet kriteereistä jälkeen. Lisäleikkauksiin ei missään tapauksessa haluttu, mutta palvelutason nostamiseen ei juuri nyt ole resursseja.

Toinen asia oli virkanimikkeen muuttaminen Yöveden koulussa. Matematiikan ja fysiikan lehtorin virka päätettiin muuttaa matematiikan lehtorin viraksi velvollisuudella opettaa fysiikkaa ja kemiaa. Aloite muuttamiseen oli tullut koulun rehtorilta ja perusteena oli rekrytoinnin helpottaminen. Päätös muuttamisesta oli yksimielinen.

Kolmantena käsiteltävänä asiana oli sivistysjohtajan selvitys opetus- ja kulttuuriministeriölle valtionavustusten käytöstä koskien opetusryhmien pienentämistä. Selvitys oli hyvin laadittu olosuhteet huomioon ottaen.