Ristiinan yhtenäiskoululle nimi

Tänään 29.9. Ristiinan sivistyslautakunta kokoontui käsittelmään yhtä ainoaa asiaa. Esityslistan kuuma kysymys oli: mikä nimeksi uudelle yhtenäiskoululle?

Tosiaan, koulun nimestä päätettiin tänään. Vs. sivistysjohtaja Matti Hämäläisen pohjaesitys nimeksi oli Ristiinan yhtenäiskoulu ja lukio mutta muitakin vaihtoehtoja oli pöydällä: Yöveden koulu ja lukio, jota Eeva Vihermäki ja Mikko Rongas kannattivat, Ristiinan koulu ja lukio sekä Kreivin koulu, jota vanhempainneuvosto oli esittänyt. Lautakunnan keskustelun aikana käytin puheenvuoron, jossa totesin kannattavani pohjaesitystä, mutta että tulisi koulun nimeksi mikä tahansa, toivoisin että sana ’yhtenäiskoulu’ olisi siinä.

Eeva Viherpelto teki tämän pohjalta vastaesityksen, jossa koulun nimeksi olisi tullut Yöveden yhtenäiskoulu ja lukio, mutta tämä esitys jäi äänin 6-2 pohjaesityksen jalkoihin. Niinpä koulun nimi on siis Ristiinan yhtenäiskoulu ja lukio.

Eevan esitys oli kuitenkin mainio. Jos Ristiina ei olisi yhdistymässä Mikkeliin, olisin varmasti kannattanut tätä runollistakin (alkusointu näet!) nimeä, mutta tässä tilanteessa katsoin että ’Ristiina’ -sanan tulee näkyä koulun nimessä, jotta koulun identiteetti ristiinalaisena opinahjona näkyy selkeästi ulospäin. Haluan, että kuntaliitoksen jälkeenkin olemme ylpeästi ristiinalaisia omalla vahvalla identiteetillämme. Koulun nimellä on tässä vahva symboliarvo.

Advertisement

Vihreät nimesi ristiinalaisia ehdokkaita

TIEDOTE 28.8.2012


Vihreät nimesi ristiinalaisia ehdokkaita

Mikkelin seudun Vihreät on nimennyt kaksi ristiinalaista ehdokasta lokakuun kunnallisvaaleihin.
( — Osa poistettu 30.1.2013 — )
Mikko Siitonen on 37-vuotias historian ja yhteiskuntaopin lehtori. Siitonen asuu Löydössä ja perheeseen kuuluu vaimo, kaksivuotias tytär ja koira. Siitonen on kunnanvaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen Ristiinassa sekä Mikkelin opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja.Keskeisiksi vaaliteemoiksi Siitonen nostaa lapset ja lapsiperheet.
– On tärkeää huolehtia päivähoidon ja koulujen resursseista sekä perheiden palveluista kiristyvässä taloustilanteessa ja väestön ikääntyessä.

 – Hyvä kaupunki on muutakin kuin ostoskeskuksia: se on ihmisen elämäntilanteiden mukaan joustavia lähipalveluita, toimivaa julkista liikennettä, monipuolisia liikuntapaikkoja, puhdasta ympäristöä ja elävää kaupunkikulttuuria. Kuntalaisten omaehtoista toimintaa on arvostettava ja tuettava nykyistä paljon vahvemmin. Tavoitteena ei voi olla vähempää kuin hyvä kunta kaikille, niin kaupungissa kuin kylillä, Siitonen summaa.
Siitonen lähtee vaaleihin positiivisella mielellä hyvin sujuneiden eduskuntavaalien jälkeen.Lisätietoja:
Veli Liikanen, pj. Mikkelin seudun Vihreät , 041 5493338

Vihreät nimesi ensimmäiset ehdokkaansa Ristiinasta ja Suomenniemeltä

TIEDOTE 28.08.2012

Vihreät nimesi ensimmäiset ehdokkaansa Ristiinasta ja Suomenniemeltä

Mikkelin seudun Vihreät (Misevi) on nimennyt ensimmäiset kuntavaaliehdokkaansa liitoskunnista Ristiinasta ja Suomenniemeltä. Ehdolle asettuvat Milja Kinni-Jenu jaMikko Siitonen Ristiinasta sekä Päivi-Kristiina Erola Suomenniemeltä.

Olemme ehdokasasetteluumme hyvin tyytyväisiä: mukana on jo aiemmissa vaaleissa hyväksi havaittuja ehdokkaita sekä Ristiinasta että Suomenniemeltä. Uskomme, että tuloksemme näiden kuntien alueella paranee huomattavasti, kun Vihreä lista on vahvempi kuin aiemmin.

Milja Kinni-Jenu on 31-vuotias opiskelija (fil.yo). Hän on perusturvalautakunnan jäsen Ristiinassa sekä Etelä-Savon Vihreiden hallituksen jäsen. Kinni-Jenu on tuore kasvo Ristiinan kunnallispolitiikassa, mutta on jo kolmannen polven eteläsavolainen.
Mikko Siitonen on 37-vuotias historian ja yhteiskuntaopin lehtori.  Siitonen on kunnanvaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen Ristiinassa sekä Mikkelin opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja.
Päivi-Kristiina Erola on 41-vuotias kirjastovirkailija, koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK). Hän on toiminut yhdistysaktiivina Suomenneimellä.

Vihreät nimesivät myös kuusi uutta ehdokasta nykyisen Mikkelin kaupungin alueelta.

Kaikki Vihreiden uudet ehdokkaat:

Hamid Al-Sammarraee, insinööri, videokuvaaja
Anna Eharni, nuoriso-ohjaaja
Päivi-Kristiina Erola, kirjastovirkailija
Milja Kinni-Jenu, opiskelija (fil.yo)
Jarmo Mynttinen

Maija Pietiläinen, miestyön kehittäjä
Marja Pulkkinen, toimittaja
Päivi Rusthollkarhu, ekokampaaja

Mikko Siitonen, historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Tällä hetkellä Misevillä on yhteensä 22 ehdokasta.

Lisätietoja: Veli Liikanen, pj. Misevi, 041 5493338

He eivät tarvitse lisää tietoa

Suomen kuvalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli yhdysvaltalaisten hupenevasta luottamuksesta tieteeseen. Yhdysvalloissa, jossa rintamalinjat liberaalien ja konservatiivien välillä syvenevät syvenemistään, keskustelu – tai pikemminkin leppymätön vihanpito – tuntuu kulminoituvan kahteen aiheeseen: ilmastonmuutokseen ja evoluutioon. Osa uskoo tieteen teorioihin, osa taas ei halua edes kuulla niistä.

Suomen kuvalehden artikkeli yhdysvaltalaisten suhtautumisesta tieteeseen tosiaan sisältää pari mielenkiintoista pointtia. Ensinnäkin, tämä tieteen kieltäminen tuntuisi artikkelin mukaan liittyvän konservatiivisuuteen (nk. uskonnollinen oikeisto) ja autoritaariseen persoonallisuustyyppiin. Tämän persoonallisuustyypin ihmisiillä on usein dogmaattisia ja fundamentalistisen uskonnolllisia uskomuksia sekä tapa hahmottaa maailma mustavalkoisin termein. He inhoavat epävarmuutta. Kyseenalaistaminen ja epävarmuus taas ovat sisäänrakennettuna tieteelliseen ajatteluun.

Toisekseen, uskonnollinen oikeisto ja erityisesti nk. teekutsuliike eivät ole demokraatteja kouluttamattomampia. Evoluution tai ilmastonmuutoksen kieltäminen tai vaikkapa fanaattinen uskonnollisuus eivät ole mikään punaniskojen yksinoikeus, vaan nimenomaan koulutetuimmat konservatiivit ovat alkaneet epäillä tiedettä kaikkein eniten. Suomen Kuvalehden artikkelissa viitataan Yalen yliopiston tutkimukseen ilmastonmuutosviestinnästä. Sen mukaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltäjät teekutsuliikkeessä sanovat olevansa varmoja paitsi itse asiasta, myös siitä, että he eivät tarvitse lisää tietoa.

Tämä tieteen epäily tai peräti kieltäminen on nousussa myös Suomessa. Kaikenlainen huuhaa valtaa alaa ja pelottavaa kyllä myös lääketieteen korvaajana. Erilaiset salaliittoteoreetikot jauhavat yhä kovemmalla äänellä illuminaateistaan ja muusta hörhöilystä. Akateemista maailmaa ja akateemisesti koulutettuja ihmisiä kohtaan tunnetaan epäluuloa ja peräti vihaa ja – kyllä vain! – evoluutio ja ilmastonmuutos (muun muassa) kielletään ”vain teorioina”.  En jaksa tässä alkaa selittää miten tiedeyhteisö toimii ja mitä tarkoittaa ”tieteellinen teoria”, mutta se täytyy todeta, että ne jotka tiedettä eniten kritisoivat eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää tieteen luonnetta.

Niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin samanmieliset etsivät tukensa samanmielisistä. Uskonnollinen konservatiivi etsii perustelut asioille ”aatetovereiden” piiristä ja vaihtoehtoisten lähteiden tarjoaminen torjutaan propagandana tai minä lie ”punavihermädättämisenä”. Näin ollen väittely näiden ihmisten kanssa on oikeastaan turhaa (käykää vaikka katsomassa Uuden Suomen blogeja), sillä he eivät halua lisää tietoa ja he ovat varmoja siitä että ovat täydellisen virheettömästi oikeassa. Sama on tietysti toisinkin päin. Totuuden nimissä, en toki minäkään aivan helposti muuttaisi käsitystäni kreationistiseksi…

Se, mikä minua ihmetyttää ja aika usein huolestuttaakin, on se miten tietynlainen epä-älyllisyys, mustavalkoinen maailmankuva ja suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan kovin usein liittyvät yhteen. Olisiko kyse juuri tästä autoritaarisesta persoonallisuustyypistä, joka pyrkii pakonomaisesti poistamaan kaiken epävarmuuden tai erilaisuuden ympäriltään ja haluaisi vain ”yhdenmukaisuuden harmoniaa”? 

Ja lopuksi: kun puhutaan tieteestä, jokainen mielipide ei ole yhtä arvokas. Perustelematon, omiin uskomuksiin, ideologiaan, hengelliseen vakaumukseen, pelkoihin tai tietämättömyyteen perustuvat mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita kuin tieteelliseen tutkimukseen ja tiedeyhteisön jatkuvan koettelun alla olevat tieteelliset argumentit ja teoriat ovat.