Mitä on saatu aikaan? Retrospektiivi kuluneeseen valtuustokauteen…

Tutkin aikani kuluksi leikekirjaani, jota pidän julkisista tekemisistäni. Ihminen unohtaa ja minä olen ollut aina huono pitäämään päiväkirjaa, joten leikekirja on siinä mielessä hyvä. Tämä kirjoitus on siis eräänlainen retrospektiivi kuluneeseen valtuustokauteen erään satunnaisen vihreän valtuutetun silmin.

FullSizeRender (3).jpg

Osa tätä juttua varten levittelemiäni lehtileikkeitä…

Koko valtuustokautta on on leimannut kiistely talouden suunnasta. Keskustan, kokoomuksen ja persujen vetämänä olemme kaupunkia ohjailleet. Kyläkouluja lakkauttamalla ja kirjaston aineistomäärärahoja leikkaamalla on pyritty kuromaan n. kuuden miljoonan rakenteellista alijäämää kiinni. Yhden kyläkoulun lakkauttamisella saadaan parhaimillaan n. 70 000 säästöt. Jokainen laskutaitoinen tietää, saadaanko kyläkoulujen lakkautuksilla mitään konkreettista aikaan… Ei saada ei.

Mikkelin ja koko Etelä-Savon väestön ikääntyminen, alhaisempi koulutus ja tulotaso ja suhteellisen korkea työttömyys ovat sellainen haaste ettei meillä ole mitään mahdollisuutta haaveilla kasvukeskusten veroprosenttitasoista. Täällä palveluiden kustantamiseen tarvitaan meiltä työllisiltä suurempaa solidaarisuutta, koska huoltosuhde on niin huono. Sille ei voi mitään, jos haluaa pitää kiinni lapsiperheiden palveluista ja sivistystoimen laadusta kiinni.

Täällä palveluiden kustantamiseen tarvitaan meiltä työllisiltä suurempaa solidaarisuutta, koska huoltosuhde on niin huono. Sille ei voi mitään, jos haluaa pitää kiinni lapsiperheiden palveluista ja sivistystoimen laadusta kiinni.

Me vihreät olemme pyrkineet esittämään realistista vaihtoehtoa: tiukkaa taloudenpitoa ja riittävää verotasoa. Emme ole hirttäytyneet ideologioihin emmekä populismiin. Emme myöskään ole halunneet tehdä typeriä ja/tai moraalittomia säästöjä, jotka toisivat tulevaisuudessa isompia kustannuksia tai aiheuttaisivat kohtuutonta kärsimystä kuntalaisille. Valitettavasti meitä ei ole kuunneltu kuin vasta tämän vuoden talousarvioissa. Tämän vuoksi Mikkeli on tehnyt syömävelkaa ja taloustilanteemme on olellisesti heikentynyt.

Sivistyspalveluiden puolustaminen on ollut iso valtuustokautta kokoava teema: olemme vääntäneet jo edellä mainituista asioista: kirjaston rahoituksesta, varhaiskasvatuksesta ja peruskouluista. Koulu- ja päivähoitoverkostoa on uusittu ja supistettu isolla kädellä, eikä siinä mitään. Sieti supistaakin. Kitkerämpää oli kuitenkin subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen yli 3-vuotiaiden päivähoitoryhmissä. Näitä vastaan taisteltiin kuvainnollisesti verissä päin ja kaaduttiin saappaat jalassa.  Nämä päätökset osoittivat etteivät kepu tai persut ole pienen ihmisen asialla, ainakaan jos pienellä ihmisellä tarkoitetaan pieniä lapsia, työttömiä tai opiskelijoita. Kokoomus ei kai koskaan ole moista väittänytkään…

Nämä päätökset osoittivat etteivät kepu tai persut ole pienen ihmisen asialla, ainakaan jos pienellä ihmisellä tarkoitetaan pieniä lapsia, työttömiä tai opiskelijoita.

Monessa muussakin olen ollut mukana: olen ollut erilaisissa debateissa mukana, edistämässä pyöräilyä, puolustamassa Ristiinaa ja ristiinalaisia, vastustamssa Monitoimihallin rakentamista ja torin laidan parkkipaikkojen lisäämistä, edistämässä koulujen pihojen parantamista, tekemässä kaupungille työllisyysohjelmaa ja sanottakoon se myös tässä: olen kannattanut uutta taidemuseota siilokortteliin. Samoin suhtaudun Sodan- ja rauhan keskus Muistiin varovaisen myönteisesti. Olisi siistiä saada jotain sellaista Mikkeliin, jos vain Muistin talous on realistisella pohjalla eikä aiheuta kaupungille kohtuutonta taakkaa käyttötalouteen. Olen myös kirjoittanut mielipidekirjoituksia, puheita ja aloitteita itselle ja muille.

Joo, tosiaan, myös muille. Kyse kun ei koskaan ole ollut minusta, vaan asioista. Siksi minulle ei myöskään ole ollut tärkeää päästä itse framille. Ainakaan aina. Politiikka nimittäin on yhteistyötä ja tiimipelaamista. Vihreän tiimin jäsenenä on ollut helppo puhaltaa yhteiseen hiileen, toisinaan tehdä maaleja ja toisinaan ottaa pataan ja kunnolla. Mutta se on politiikkaa se.

Uskon että tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää että valtuustossa istuu niitä, joita kiinnostaa eurojen lisäksi myös se mitä euroilla saadaan.

Harvoin yksinään saa mitään aikaiseksi mutta jospa tähän loppuun nostan yhden, vahvasti henkilökohtaisen panokseni ansioista toteutuneen jutun: nimittäin junailin valtuustokauden alussa aloitteen liittyen kielten opiskeluun Mikkelin peruskouluissa. Sain aloitteeni taakse valtaosan valtuutetuista ja niinpä kieltenopetuksen ryhmien aloituskokoa laskettiin. Sen asnsioista mikkeliläisissä kouluissa on syntynyt paljon uusia ryhmiä ja pari sataa lasta ja nuorta on saanut opiskella saksaa, ranskaa tai venäjää.

Jep, vaikea kausi jossa mannaa on ollut kovin vähän jaettavana. Seuraava kausi ei varmasti ole yhtään helpompi sillä sote-uudistus asettaa kuntatalouden aivan uusiin asemiin ja miten sivistyspalvelut tästä selviävät, on edelleen arvoitus. Uskon että tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää että valtuustossa istuu niitä, joita kiinnostaa eurojen lisäksi myös se mitä euroilla saadaan.

 

Mainokset