Lapsetko laskunmaksajiksi

Tänään päätetään kaupunginvaltuustossa ensi vuoden talousarvioista ja veroprosenteista. Perjantaina 6.11.2015 julkaistiin Länsi-Savossa minun ja Veli Liikasen yhteiskirjoitus aiheeseen liittyen.

 

Lapsetko laskunmaksajiksi?

Mikkelin kaupunki on suunnittelemassa talouttaan ensi vuodeksi ja budjetin tasapainottaminen on jälleen ollut erittäin haastavaa. Taas kerran meille toistellaan, miten ainoa keino lisävelkaantumisen estämiseksi on vuosi toisensa jälkeen vaikeammiksi käyvät leikkaukset kuntalaisten peruspalveluista. Sivistystoimi joutuu kantamaan näistä päänkatkojaisista kohtuuttoman suuren osan.

Sivistystoimen lautakunnat tekivät jo omassa budjettiesityksessään merkittäviä ja vaikeita säästöjä. Nyt kaupunginhallituksessa keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten äänillä tehty budjettiesitys vyöryttää sivistystoimelle vielä satojen tuhansien eurojen lisäleikkaukset. Vaikka vielä ei ole selvää, mihin leikkaukset kohdistuvat, voimme toki arvailla.

Vaihtoehtoina voivat olla edelleen jatkuvat kyläkoulujen lakkauttamiset, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen kasvattaminen, eka- ja tokaluokkalaisten aamu- ja iltapäiväkerhojen lopettaminen, koulukyytirajan pidentäminen, valinnaiskielten opiskelun lopettaminen, koulujen teknologiahankinnoista luopuminen, sivukirjastojen lakkauttaminen, lähiliikuntapaikoista luopuminen, teatterin toiminta-avustuksen leikkaaminen, yhdistysavustusten leikkaaminen… Lista on tyrmistyttävää luettavaa.

Leikkausten toteutuessa pienituloisimpien perheiden lasten harrastaminen vaarantuu osallistumismaksujen noustessa. Pienet lapset ovat kenties yhä enemmän yksin kotona, pääsevät yhä harvemmin päivähoidossa aikuisen syliin, saavat yhä vähemmän opettajan apua oppitunneilla ja käyttävät yhä enemmän aikaa koulumatkoihin.

Leikkauksia perustellaan usein fraasilla ”emme saa jättää velkaa jälkipolvien maksettavaksi, siksi on leikattava”. Lause on kuitenkin epätosi: politiikassa on aina vaihtoehtoja, aina tehdään arvovalintoja. Etenkin silloin kun pitää valita ”ruton ja koleran välillä”.

Moraalisesti ainoa oikea arvovalinta on, että me työikäiset ja työkykyiset maksamme itse omat velkamme. Leikkauksilla laitamme jälkipolvet maksumiehiksi, koska kauaskantoisimmat säästötoimet kohdistuvat juuri lapsiin.

Me emme voi enää pitää monia muita kaupunkeja alhaisempaa verotasoa näin ikääntyvällä ja paljon sairastavalla väestöpohjalla. Jo puolen prosenttiyksikön veronkorotus yhdistettynä toiminnan tehostamiseen ja rakenteellisiin uudistuksiin estäisi kohtuuttomimmat leikkaukset lasten arjesta ja kuntalaisten hyvinvoinnista. Meiltä nimittäin loppuvat koulut kesken, jos taloudenpitomme perustuu koulujen lakkauttamisille.

Mikko Siitonen

Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Veli Liikanen

Kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Advertisement

Puheenvuoroja talousarviosta

Viime viikon maanantain valtuustokokouksessa käytin muutaman pidemmän puheenvuoron. Laitan ne nyt tänne kaiken kansan arvioitavaksi. Ne menivät jotakuinkin idealtaan näin:

Kommenttipuheenvuoro talousarviokäsittelyn yleiskeskustelussa:

Arvoisa puheenjohtaja!

Valtuutettu Hokkanen puhui asiaa ennaltaehkäisevistä palveluista ja korjausvelan kasvusta.
Ennaltaehkäiseviin palveluihin panostaminen tärkeä keino saada tulevaisuudessa säästöä sote-menoista. Esitetty investointitaso puolestaan kasvattaa korjausvelkaa entisestään.

Täällä puhutaan siitä että kaupunki ei voi velkarahalla investoida. On kuitenkin hyvä muistaa että myös korjausvelka kasvaa korkoa. Pahimmassa tapauksessa tässä leikitään ihmisten terveydellä ja se ainakin on varmaa, että korjausavelan kasvaessa myös korjausasteet eri kohteissa kasvaa. Tämä puolestaan tuo mukanaan ja yhä vaikeammin arvioitavat remontointikustannukset. Kaikki täällä tietävät että saneeraukset eivät ole alkuunkaan pysyneet budjeteissaan tässä kaupungissa.

Toinen asia. Yhdistymishallituksen esityksessä Haukivuoren koulun saneeraus on priorisoitu investointilistan kärkeen. Tämä on aivan oikein. Ongelmaksi kuitenkin nousee Vanhalan koulun saneerauksen siirtyminen jonnekin tulevaisuuteen. Jos Vanhalaa ja Harjumaata ei saada yhdistettyä, myös toiminnalliset säästöt jäävät saamatta. Tämä tulee muistaa.

Olen samaa mieltä valtuutettu Hokkasen kanssa siitä, että on oikeus ja kohtuus kertoa Vanhalan ja Harjumaan suuntaan milloin Vanhalan koulua laajennetaan.

Eli: Milloin sitten laajennus toteutetaan?

Yhdistymishallituksen esityksessä tulevaisuuden kouluremonttien aikatauluista päätetään sen jälkeen, kun on teetetty perusteellinen kouluverkon tarkastelu. Käsittääkseni kouluverkkoa tarkastellaan koko ajan. On vaikea nähdä, mitä lisäarvoa tällaisella selvityksellä olisi saavutettavissa.

Minusta tällainen toteamus on vain sanojen sumuverhoa joko sille ettei mitään tule koskaan tapahtumaan, tai että pahimmassa tapauksessa ajan kanssa molemmat koulut, sekä Vanhala että Harjumaa, tullaan lakkauttamaan. Toinen sen takia että oppilaita ei ole tarpeeksi ja toinen sen takia että se on koulunpidon ja opetussuunnitelman toteutumisen kannalta liian alkeellinen.

Tätä minä pelkään.

Yhdistymishallituksen esitys ensi vuoden veroprosentiksi, eli 0,25 %:n korotus, on kahdella tavalla kestämätön:

Ensiksikin: se ei riitä kattamaan soten menoja. Toiminnallisten säästöjen saaminen tässä ajassa on utopiaa.

Toiseksi: korotus ei riitä kattamaan edes välttämättömiä investointeja. Jos kaupungin velkataakkaa ei haluta lisätä, silloin veroja on korotettava rohkeammin.

——-

Esitys Urheilupuiston koulun pihan uusimisen palauttamisesta investointiohjelmaan:

Arvoisa puheenjohtaja!
Taloussuunnitelman investointiosasta on pudotettu pois eräs tärkeä, moneen kertaan lykätty hanke: nimittäin Urheilupuiston koulun pihan uusiminen.

Kyseinen hanke on ollut lykkäyslistalla pitkään ja kuitenkin on niin, että tarve piharemontille on olemassa. Pihan liikennejärjestelyt ovat jopa vaaralliset. Iso osa pihasta on varattu mopoille ja autoille. Kouluviihtyvyydellä on nykyisellään lamaannuttava vaikutus. Kyse on siis noin 450 oppilaan turvallisuudesta ja viihtyvyydestä.

Haluan sanoa myös että pihasuunnitelmat on jo tehty. Suunnitelmien tekemiseen osallistuivat koulun henkilökunta kuin oppilaskuntakin. Koulun rehtori teki prosessin aikana valtavan työn. Pihan uusiminen on luvattu lukemattomat kerrat ja aina viime metreille ennen varsinaista toteuttamista lykätty.

Kyse ei ole isoista summista, noin 300 000 eurosta mutta sillä saisi paljon hyvää aikaan. Ymmärrän kyllä että ensi vuonna siihen ei ole osoittaa rahaa, eikä ehkä näillä näkymin – korostan NÄILLÄ NÄKYMIN – koko suunnitelmakaudella. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua neljän vuoden aikana.

Siksi esitän, että Urheilupuiston koulun piharemontti liitetään taloussuunnitelman investointiosaan, vaikka siihen ei nyt olekaan varaa osoittaa mitään summaa tai tarkkaa aikataulua. Tämä siksi ettei hanke pääsisi kokonaan unohtumaan.

Tulikaste

Maanantaina 12.11. se sitten tapahtui: Mikkelin uusi valtuusto kokoontui ja niinpä minäkin sain tulikasteeni! Eikä oikeastaan olisi voinut olla vaikeampi aloitus, sillä valtuuston esityslistalla oli Mikkelin talousarvio ensi vuodelle sekä taloussuunnitelma 2013-2016. Kokousmateriaali saapui edellisen viikon lopulla ja perehtymisaikaa tosiaan vain muutama päivä. Lähtökohtiin nähden kaikki kuitenkin meni ihan hyvin ja onnistuimme vihreänä valtuustoryhmänä saamaan jopa jotain aikaiseksi!

Tässäpä lyhyt yhteenveto maanatain yhdeksäntuntisesta maratonkokouksesta:

Taustaksi:
Yhdistymishallitus oli eilen aamupäivällä lyönyt lukkoon koulujen investointien kohdalla tärkeysjärjestystä: Haukivuoren koulun remontti aloitetaan ensi vuonna ja Vanhalan laajennus jää määrittelemättömään tulevaisuuteen. Veroprosentiksi yhdistymishallitus esitti 0,25%:n korotusta 19,75 %:iin, josta me olemme arvelleet ettei se tule riittämään sote-menojen kattamiseen.

Niinpä esittelimme eilen oman vaihtoehtomme Raunin ryhmäpuheenvuorossa: nostetaan veroja paljon rohkeammin 0,75% ja katetaan sillä soten pelätty alibudjetointi ja lisätään investointeja, joka olisi ensi vuodelle tarkoittanut siis Vanhalan palauttamista investointeihin ja tulevina vuosina esim. Rantakylän yhtenäiskoulun järkevää aikataulutusta. Sdp, kd ja osa perussuomalaisista kannatti 0,50 %:n nostoa. Meidän esityksemme taakse ei tullut ketään muuta joten hävisimme ääänestyksen reilusti. Myös lopullisessa äänestyksessä yhdistymishallituksen esitys voitti keskustan, kokoomuksen ja osan perussuomalaisten äänistä.

Tämän jälkeen investointiosan muutokset olivat epärealistisia mutta esitimme ne kuitenkin. Vanhalan pitämisen alkuperäisessä aikataulussa hävisimme äänin 8-51. Moneen kertaan lykättyä ja nyt kokonaan investointien ulkopuolelle pudotettu Urheilupuiston koulun piha saatiin lisättyä investointilistaan kyllä valtuuston yksimielisellä päätöksellä, mutta ainoastaan siksi ettei sille esitetty mitään aikataulua, vaan ainoastaan palautusta takaisin listalle. Yleisesti ottaen osallistuimme mielestäni varsin aktiivisesti talousarviokeskusteluun ja toimme esiin omaa vaihtoehtoamme. Minäkin käytin muutaman puheenvuoron, jotka pistän näkyviin seuraavaan postaukseen.

Linja-autoliikenteen opiskelija-alennuksen saimme selvitettelyyn kesäkuuhun mennessä. Liian optimistinen ei kuitenkaan kannata olla selvityksen tulevista tuloksista.

Aino teki erinomaisen valtuustoaloitteen kokouksen päätteeksi koskien valtuuston kokousten videointia ja sosiaalisen median hyödyntämistä. Tämän voitte käydä lukemassa Misevin nettisivuilta.
—-
.

20121116-094705.jpg

Lasten ja perheiden puolesta

Otsikko Ylen nettisivuilta: ”Vaalikone paljastaa: Ehdokkaat antaisivat rahaa mieluummin vanhuksille kuin kouluille – Ikä vaikuttaa ehdokkaiden rahanjakohaluihin: mitä vanhempi ehdokas on, sitä vahvemmin rahaa halutaan laittaa vanhusten hoitoon.”

Tosiaan, vaalikoneissa on laitettu lapset ja vanhukset vastakkain: järjestetäänkö palvelut vanhuksille vai lapsille. Asiahan ei todellisuudessa ole tietenkään noin mustavalkoinen, mutta antaa tämä kuitenkin suuntaa arvoista, häivähdyksen niin kutsutusta ”sukupolvipolitiikasta” sekä kenties populismista tai vaalien alusajan laskelmoinnista. Vanhukset äänestävät, lapset eivät…

Se, mitä seuraavaksi kirjoitan, EI tarkoita sitä, että haluaisin vanhuksillemme huonompaa hoitoa tai ettenkö arvostaisi edellisten sukupolvien työtä.

Uudella Mikkelillä on edessä taloudellisesti tiukat ajat. Investoinneissa tulee keskittyä ennen kaikkea korjausvelan kasvun katkaisuun. Monitoimihallien kaltaiset ylellisyydet ovat toissijaisia tilanteessa, jossa lapsia pidetään päivittäin epäterveellisissä rakennuksissa.

On olemassa uhka, että nykyistä palvelutasoa on alettava karsimaan. Ensisijaisesti kaupungin pitäisi nostaa veroja, jos palvelutasoa ei muuten saada rahoitettua. Myös rakenteelliset uudistukset voivat olla välttämättömiä. Vasta viimeisenä listalla on palveluiden leikkaaminen.

Olen sitä mieltä, että menoja leikatessa juustohöylä on huono ja jopa pelkurimainen ratkaisu. On uskallettava priorisoida. Mitä sitten MINÄ priorisoisin?

Minä puolustustaisin ennaltaehkäiseviä palveluita, lapsiperheiden palveluita, neuvoloita, päivähoitoa ja koulua. Haluan että myös tulevaisuudessa kouluilla on riittävät resurssit tehdä laaadukasta tulevaisuutta ja taata Mikkelin lapsille tasavertaiset mahdollisuudet muuhun Suomeen nähden. Meidän tulee panostaa alhaisiin ryhmäkokoihin ja oppilaiden psyko-sosiaalisten palveluiden järkevään mitoitukseen. Meidän tulee saada perheiden kotipalvelu toimimaan ja lastensuojelulle riittävät resurssit. Lisäksi nuorisotyössä ja päihdetyössä tulee olla paukkuja saada vaikutuksia aikaan. Päivähoidossa on oltava perheiden tarpeiden mukaan joustavia vaihtoehtoja eli tarvitaan päiväkotien lisäksi perhepäivähoitajia sekä muutamia ryhmiksiäkin. Jonot eivät hoitopaikkaan saa olla pitkät. Päivähoitomaksut sekä koulujen kerhomaksut on pysyttävä kohtuullisina. Pelkkä välittäminen ei riitä syrjäytymisen estämisessä.

Lasten ja lapsiperheiden palvelut ja hyvinvointi ovat kohtalonkysymyksiä myös kaupungin vetovoimaisuuden kannalta. Pelkät kauppakeskukset eivät tuo vetovoimaa muuttoliikkeenä alueelle. Tavitaan kulttuuria ja toimivia palveluita, erityisesti lapsiperheille.

Olen samaa mieltä kuin varmaankin kaikki muutkin, että vanhukset ansaitsevat arvokkaan vanhuuden. Uskon vahvasti siihen, että palveluiden tulee ottaa yksilö huomioon ja pyrkiä vähentämään raskasta ja kallista laitoshoitoa. Jokaisella vanhuksella on kuitenkin oma henkilökohtainen tilanteensa ja tarpeensa. On olemassa vanhuksia, jotka toiminnallisesti pärjäävät hyvinkin kotona, mutta kärsivät yksinäisyydestä. Mikä olisi heidän kohdallaan paras ratkaisu? Miten saisimme tuettua omaishoitajia paremmin? Kunka kehittää kotipalveluita?

Näistä teemoista puhuvat monet ja samalla unohtuvat lapset ja lapsiperheet. Koska lapset eivät voi äänestää, on ensiarvoisen tärkeää että lasten vanhemmat käyttävät äänensä. Ei vanhuksia vastaan mutta lastemme puolesta!