Peruskoulusta persukouluun

Historianopettajakollegani kanssa olemme vitsailleet siitä, kuinka perussuomalaisten nousu maamme johtoon muuttaisi historianopetusta yläasteella: sen jälkeen opetettaisiin vain jatkosodan hyökkäysvaihetta, eikä yksikään suomalainen jermu kieltäytyisi ylittäessään vanhaa rajaa… Pistetäänpä tötteröhattu päähän ja katsotaan mitä perussuomalaisten vaaliohjelmassa sanotaan koulutuspolitiikasta.

Tehdäänpä alkuun pieni yhteenveto. Perussuomalaisten vaaliohjelman koulutusta koskevassa osiossa muutama asia jää ihmetyttämään: maahanmuuttajaoppilaat ja käytöshäiriöt tuntuvat olevan peruskoulun lähes ainoat ongelmat, ja niiden osuus ylikorostuu ohjelmassa jättäen lähes kaiken muun loistamaan poissaolollaan. Kolmas ylikorostuneisuus liittyy toisen kotimaisen opiskeluun.

Toisen asteen ja korkeakoulutuksen osioista puolestaan jää erikoinen maku. Huomio kiinnittyy väkisinkin ”kirjatoukkien” vähäiseen arvostukseen. Ammattikoulutus nähdään selkeästi parempana vaihtoehtona lukiolle, ja niinpä ammatillista koulutusta halutaan lisätä. Korkeasti koulutettujen määrää halutaan vähentää ja koulutustasoa laskea maisterin tutkintojen määrää laskemalla ja kandin tutkintojen määrää lisäämällä. Keskeinen painopiste ohjelmassa tuntui liittyvään akateemiseen työttömyyteen. Tietynlainen epäluuloisuus ja ehkä myös kateus tai inho tai herraviha korkeasti koulutettuja kohtaan paistaa rivien välistä. Perussuomalaisten ohjelmassa myös akateemiseen vapauteen suhtaudutaan kielteisesti. Perussuomalaisten vaatimukset opintotuen sitomisesta elinkustannusindeksiin kuulostavat väkisinkin ontolta kosiskelulta kun samaan aikaan hyökätään niin voimallisesti korkeakoulutusta vastaan.

Yleishavaintona voidaan nähdä melkoinen sanahelinän määrä sekä kouluterminologian puuttuminen. Muutamia ristiriitaisuuksia, parikin selkeää asiavirhettä sekä yksi aivan käsittämätön heitto ohjelmasta löytyy. Mitään kovin vallankumouksellista tai edistyksellistä ohjelma ei kuitenkaan sisällä. Tosin korkeakoulutukseen liittyvä kielteisyys on mielestäni vahingollinen ajattelutapa, sillä Suomen kilpailukyvyn kannalta koulutustasomme alkaa olla kohta ainoita kilpailuvalttejamme.

Perussuomalaisten koulutuspoliittiset linjaukset voidaan listata yhteen näin:

–          Ryhmäkokoihin maksimit.

–          Käytösnumeroilla käytöshäiriöt kuriin.

–          Maahanmuuttajalapsille enimmäiskiintiöt kouluihin.

–          Liikunnan numeroarvioinnista luopuminen.

–          Pakollisesta toisen kotimaisen kielen opiskelun lopettaminen peruskouluissa ja lukiossa.

–          Pakollinen virkamiesruotsin suorittaminen poistetaan yliopistoista.

–          Lähikouluperiaatteesta tinkiminen: taajamien lapsia alettava kuljettamaan kyläkouluihin.

–          Kouluihin kuuluvat joulujuhlat ja suvivirret. Asia ei saa olla koulun omassa päätäntävallassa.

–          Mikään uskontokunta ei saa sijoittaa oikeaoppisuusvahteja uskontoa käsitteleville oppitunneille.

–          Kuntayhtymiä ja muita vastaavankaltaisia ratkaisujen purkaminen ammatillisesta koulutuksesta.

–          Lukukausimaksut korkeakouluihin EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

–          Yleistä koulutustasoa on laskettava: alemmasta korkeakoulututkinnosta eli kandidaatintutkinnosta tulisi tehdä yliopistoissa perustutkinto.

–          Akateemista vapautta on rajoitettava.

–          Kohti putkitutkintoja.

–          Opintotuki sidottava elinkustannusindeksiin.

–          Korkeakoulujen opiskelijamääriä tulee pienentää.

Jokainen tehkööt tästä omat johtopäätöksensä. Minä puolestani toivon että seuraavassa hallituksessa ei istu perussuomalaista opetusministeriä.

————————————————————————-

Seuraavaksi keskityn avaamaan perussuomalaisten ohjelmaa yksityiskohtaisemmin. Aloitetaanpa ryhmäkokoasiasta: ryhmäkokomaksimeja tarvitaan, koska:

…yhteiskunnassamme esiintyy koko ajan enemmän ns. häiriökäyttäytymistä.

Näin ollen ryhmäkokoja pitää tarkastella myös erityistilanteissa:

…Alaluokille, yhdysluokille ja ryhmille, joissa on käytöshäiriöisiä, pitää … määrittää omat ryhmäkokomaksimit.

Ristiriitaiseseksi asia kuitenkin muuttuu, kun teksti jatkuu:

…kaikki tahallinen välinpitämättömyys sekä opetuksen ja oppimisen häiriköinti eivät suinkaan johdu suoranaisista käytöshäiriöistä, eikä Perussuomalaisten mielestä kaikkea käyttäytymistä pidä lähteä siksi ongelmatisoimaan ja diagnosoimaan.

Miten tämä pitäisi sitten ymmärtää? Ohjelmaa jatkaa:

Koulujen kasvatusvastuun lisääntyminen edellyttää myös sen tunnustamista, että on olemassa hyviä ja huonoja käytöstapoja ja että käytöstapoja voidaan arvottaa. Perussuomalaisten mielestä käyttäytymistä voitaisiinkin arvioida numeroin jo kolmannelta luokalta alkaen ja arvosana käyttäytymisestä tulisi näkyä myös päättötodistuksessa.

Eli yhteenvetona: käytösongelmia ei pidä diagnosoida, mutta ryhmäkokoja pitää näissä tapauksissa alentaa. Epäselväksi jää se, että jos käytöshäiriöistä ei saa tehdä ongelmaa, miksi sen pitäisi vaikuttaa ryhmäkokoon. Ja jos oppilaita ei saa diagnosoida, millä perusteilla oppilasryhmää sitten pienennetään. Perussuomalaisten mielestä käytöshäiriöt saadaan kuriin käytösnumeroilla.  Jokainen joka koulumaailmaa yhtään tuntee, ymmärtää että edellä mainitut asiat sotivat niin oppilaan oikeuksia, erityisopetuslakia kuin tervettä järkeä vastaan.

Muusta erityisopetuksesta perussuomalaiset sanovat puolestaan ympäripyöreästi vain että:

Erityisoppilaita ei pidä väkisin yrittää integroida normaaleihin luokkiin, vaan heille on tarvittaessa järjestettävä omaa opetusta

Selvästi tarkimmat linjaukset liittyvät kuitenkin (ei kovin yllättäen) maahanmuuttajalapsiin:

Kieltä osaamattomat maahanmuuttajalapset on ensin laitettava erilliseen kielenopetukseen ennen normaaleihin opetusryhmiin sijoittamista.

No juuri näinhän onkin. Oletetaan sitten, että persut haluavat pitää myös tätä käytäntöä yllä. Maahanmuuttajalasten enimmäiskiintiöissä on perussuomalaisten mielestä maahanmuuttajalasten omasta edusta:

Perussuomalaiset kannattavat ajatusta koulukohtaisista enimmäiskiintiöistä maahanmuuttajataustaisille oppilaille, sillä mamu-oppilaiden keskittyminen vain tiettyihin kouluihin heikentää heidän integraatiotansa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Opettajista perussuomalaiset innostuvat oikein runoilemaan:

Koulumuistoja on jokaisella, kaverit ja opettajat muistetaan opitun asian lisäksi….

…Innostunut, kannustava ja järjestyksen pitävä opettaja saa aikaan kunnioitusta ja oppimishalukkuutta ja on aivan keskeinen tekijä kaikessa oppimisessa.

Perussuomalaiset katsovat siis asiakseen määritellä hyvän opettajan ominaisuudet vaaliohjelmassaan. En vain ymmärrä täysin että miksi? Selkeä huomio kuitenkin on se, ettei perussuomalaisten mielestä suomalaisen opettajan hyvyys ei liity korkeaan koulutustasoon, sillä kuten jo aiemmin tuli todettua, puolue haluaa tehdä kandidaatin tutkinnosta standardin maisterin tutkinnon sijaan. Väitän, että tällainen opettajien koulutustason lasku näkyisi nopeasti myös koulumaailmassa.

Opetuksen sisällöistä perussuomalaiset toteavat seuraavasti:

Opetuksen on oltava monipuolista ja sen on tuettava erilaisia taipumuksia. Kaikki eivät ole kirjatoukkia, mutta jokainen on vahva jossakin. Tämän vuoksi myös taide- ja käsityöaineiden nykyistä suurempaan tuntimäärään olisi paineita….

…. Uusia kouluaineita, kuten draamaa ja etiikkaa ei Perussuomalaisten mielestä peruskouluun tarvita, mutta sen sijaan ainerajat ylittävää opetusta tulee edistää.

Ilmiselvästi ”kirjatoukissa” on jotain vikaa. Ehkäpä heistä tulee tötteröhattuisia humanisteja. Persut eivät vaadi selkeästi lisää taito- ja taitoaineita, vaan toteavat vain että ”siihen olisi painetta”.

Ohjelmassa on kuitenkin selkeä viesti tuntijakouudistuksen suuntaan vaikka perusteluita ei annetakaan. Samoin hämäräksi jää mitä persut tarkoittavat ainerajat ylittävällä opetuksella ja miksi sitä pitää edistää. Liikuntaa pitää kuitenkin lisätä. Tässä kuitenkin arvioinnista pitääkin sitten luopua, koska se ei kannusta kaikkia liikkumaan. Eli arvosanat kannustaa kaikkia käyttäytymään ja käytöstä voidaan arvottaa, mutta liikuntaa ja liikunnan taitoja ei voi arvottaa ja arvosanojen antaminen ei kannusta. Ohjelmassa lukee:

Liikunnan lisääminen kouluissa olisi jo pelkästään kansanterveydellisestikin viisasta. Liikunnan osalta Perussuomalaiset olisivat valmiita poistamaan numeroarvioinnin kokonaan, sillä numeroarviointi ei kannusta kaikkia oppilaita, ja toisaalta ne oppilaat, joille numeroarviointi on tärkeää, liikkuvat kansanterveyden näkökulmasta tarkasteltuna riittävästi jo muutenkin.

Neljännessä uudessa avauksessa pakollisesta toisen kotimaisen kielen opiskelusta persut haluavat päästä eroon:

Resursseja taide- ja käsityöaineisiin sekä liikuntaan voisi vapauttaa tekemällä pakkoruotsi vapaaehtoiseksi aineeksi niin toisella asteella kuin peruskouluissakin…

…Luopumalla pakkoruotsista vapautuu aikaa myös muille kielille, kuten englannille, saksalle, ranskalle, espanjalle ja erityisesti Itä-Suomessa tärkeälle venäjälle.

Eli: ruotsista vapautuvilla viikkotunneilla saadaan resurssia uudelle kielelle, liikuntaa, kuvaamataitoa, musiikkia ja käsitöitä. Ei kuitenkaan kovin paljon, sillä kaksi viikkotuntia ei ole kovin paljon. Joka tapauksessa, ruotsin kielen pakollisuudesta myös lukiossa pitää luopua myös lukiossa ja korkeakoulujen virkamiesruotsin suorittamisesta pitää luopua.Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että OPH on huolissaan jo nyt siitä, miten voidaan turvata ruotsinkielisten oikeus palveluun omalla kielellä. Ehkäpä se ei persuja paljoa huoleta: suomen kieli ilmiselvästi riittää äidinkieleksi myös ruotsinkielisille.

Kyläkoulujen lakkauttamisista puhuessaan alkaa tötteröhatuistakin olla hyötyä. Ohjelmassa lukee:

Kasvatustieteen ammattilaiset ovat todenneet, että lähi- ja kyläkoulujen massalakkauttamisten jälkeen erityisopetusta on alettu tarvita entistä enemmän.  Lähikoulujen lakkautusten taloudelliset hyödyt ovat usein osoittautuneet kyseenalaisiksi.

Kyläkoulujen säilyttämiseksi ehdotetaan taajamien lasten kuljettamista kyläkouluihin. Heidän mukaansa:

Se edustaisi ratkaisuna kestävää kehitystä, monimuotoisuutta, yksilöllistä opetusta yhteisöllisessä ilmapiirissä sekä myös alueiden elinvoimaisuutta.

Lähikouluperiaatteesta ollaan siis valmiita tinkimään ennen muuta kaupunkien ja taajamien lasten kohdalla. Idea ei varsinaisesti ole huono, mutta miten toteuttamiskelpoinen se lopulta on, jäänee nähtäväksi. Tässä kohdassa on pakko sanoa: hämmästyttää ja hämmentää se, miten persut eivät ole ilmeisesti saaneet selkiytettyä itselleen mitä vakiintunut ilmaus ”kestävä kehitys” tarkoittaa. Lähikouluista siirrytään nopeasti kuitenkin jo toisille vesille:

…Suomessa elämämme kuitenkin suomalaisin ehdoin ja se merkitsee sitä, että me pidämme joulujuhlamme ja laulamme suvivirtemme niin kuin tähänkin asti.

En ole eri mieltä siitä etteikö koulujen tehtävänä olisi vaalia kulttuurista perintöämme, mutta siitä olen vahvasti eri mieltä pitääkö valtion alkaa sanella sitä, mitä lauluja koulussa tulee laulaa. Suomessa koulut ovat perinteisesti olleet varsin autonomisia. Opetussuunnitelmaa, lakeja ja asetuksia noudattaen opetuksen on saanut toteuttaa parhaaksi katsomalla tavalla ja tämä on koskenut myös juhlaperinteitä. Tätä perussuomalaiset haluavat siis rajoittaa.

—-

Selvästi oudoin kohta vaaliohjelmassa kuuluu:

Perussuomalaiset eivät halua muutoksia myöskään uskonnon opetukseen eivätkä antaa millekään uskontokunnalle oikeutta sijoittaa omia ”oikeaoppisuusvahtejaan” uskontoa käsitteleville oppitunneille.

Uskonnonopetuksen tulee siis persujen mukaan olla tarjolla kaikille uskontokunnille ja opetussuunnitelman mukaista. Jälkimmäistä lausetta en kuitenkaan ymmärrä: mistä ihmeen vahdeista he oikein puhuvat ja mistä oppitunneista, joilla käsitellään uskontoa? Tarkoittavatko oppitunnit, joilla käsitellään uskontoja, muita kuin uskontotunteja, joilla käsitellään uskontoja (mitä ne voivatkaan olla?) vai juuri uskontotunteja? Tämä kohta jää hyvin hämäräksi ja kuulostaa ihan – suoraan sanoen – höperöltä.

Toisen asteen koulutuksessa perussuomalaiset asettavat ammatillisen koulutuksen selkeästi lukioiden edelle. Faktoissa mennään kuitenkin vikaan:

Perussuomalaisten mielestä on resurssien tuhlaamista ohjata valtaosa peruskoulun päättäneistä suoraan lukioon ja sitä kautta korkeakouluputkeen…

…Yhä enemmän olisi panostettava ammattikoulutuksen laatuun, määrään ja houkuttelevuuteen sekä sitä kautta sen arvostukseen.

Ikäluokista reilusti yli puolet valitsee ammatillisen oppilaitoksen, ja opetusministeriössä ollaan todella huolissaan suomalaisten lukioiden tilasta.

Persut ruotivat korkeakoulupolitiikkaa luvussa 5.3” Korkeakouluopintoihin vauhtia ja koulutus oikeille urille”. Jo nimikin kertoo kaiken. Lukutoukat on saatava kuriin. Mutta itse leipäteksti alkaa hyvin:

Opintotuki on Perussuomalaisten mielestä sidottava indeksiin. Lainapainotteinen opintojen rahoittaminen on omiaan lykkäämään perheen perustamista.

Kyse on siis siitä, että jos opiskelija ottaa lainaa, se ei tee lapsia tarpeeksi nopeasti. Ei muusta. Opiskelujen maksuttomuudesta persut ovatkin sitten omaa mieltään:

Lukukausimaksuja ei suomalaisille opiskelijoille tule asettaa. Sen sijaan lukukausimaksut voidaan asettaa EU:n ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille, jotta yliopistoille saadaan tuloja ja saadaan aikaan koulutusvientiä.

Toisin sanoen persut voivat ja haluavat tinkiä opiskelun maksuttomuudesta. Persujen mallissa esimerkiksi kiinalainen, japanilainen tai yhdysvaltalainen opiskelija siis maksaisi lukukausimaksuja. Tämä ei varmastikaan ole omiaan houkuttelemaan eteviä jatko-opiskelijoita Suomeen. Myös korkeakoulujen opiskelutapoja tulee persujen mukaan muuttaa:

Sen sijaan Perussuomalaiset haluaisivat, että korkeakouluopiskelijoille tarjottaisiin enemmän luentopainotteista ja pienryhmäopetusta kirjakurssien sijaan.

Tämä on kuitenkin hieman ristiriidassa seuraavan tavoitteen kanssa:

Opinto-ohjelmien tulisi olla tiiviimpiä ja johtaa nopeampaan tutkinnon suorittamiseen.

Seuraavassa korkeakoulupoliittisessa linjauksessa on mukana hieman omituinen sivumaku ja – luvalla sanoen – herravihan kaiku:

…arvosanojen merkitystä opiskeluissa tulisi korostaa. Julkinen salaisuus joillakin aloilla yhä useammin on, että riittää, kun saa ylemmän korkeakoulututkinnon eli maisteritutkinnon suoritettua. Arvosanoilla ei niin väliä.

Vitsikkäästi voisi todeta: tämä ei varmaan kuitenkaan tulisi kysymykseen liikuntatieteellisessä, sillä siellä pitäisi todennäköisesti arvosanoista luopua kokonaan… Mutta vakavasti puhuen: mikä ihmeen heitto tuo oikein on? Eihän tuossa ole mitään päätä, ei häntää, konkretiasta puhumattakaan. Jotain vihjailuja vain.

Eräs huonoimmista, ellei vaarallisimmista ehdotuksista ohjelmassa liittyy korkeakoulututkintoihin:

Perussuomalaisten mielestä pääosassa aineista alemmasta korkeakoulututkinnosta eli kandidaatintutkinnosta tulisi tehdä yliopistoissa perustutkinto nykyisen maisteritutkinnon sijaan…

…Opiskeluihin tarvitaan enemmän suunnitelmallisuutta väärinymmärretyn akateemisen vapauden sijasta.

Opinto-ohjelmien tulisi olla tiiviimpiä ja johtaa nopeampaan tutkinnon suorittamiseen. Siksi yliopistojen saamassa rahoituksessa tulisi painottaa opiskelijoiden valmistumisvauhtia.

Sen lisäksi että koulutustasoa tulisi laskea, opintoja pitäisi supistaa muutenkin kohti putkitutkintoja. Mielenkiintoista tässä on myös näkemys ”väärinymmärretystä” akateemisesta vapaudesta. Korkeakouluopintojen ongelma on myös siinä, että:

Suomalaisia ylikoulutetaan samaan aikaan kun kaikille ei ole näköpiirissä nykyisenkaltaista koulutusta vastaavaa työtä.

Tätä ongelma liittyy kaikkeen koulutukseen, mutta perussuomalaisten mielestä se koskee vain korkeakoulutettuja. Joka tapauksessa,  korkeakoulujen opiskelijamääriä tulee persujen mielestä pienentää, jotta korkeakoulutuksen määrärahat riittäisivät. Ammattikorkeakouluista perussuomalaiset puolestaan vaikenevat kokonaan.

Vihreiden hallituskaudesta

Vihreiden hallituskaudesta on monille jäänyt mieleen vain ja ainoastaan tuskainen ydinvoimakamppailu, jonka vihreät lopulta hävisivät niin ydinvoimamyönteiselle hallitusrintamalle kuin ydinvoimamyönteiselle oppositiollekin. Joka tapauksessa hallitustaipaleella on paljon onnistumisiakin.

Tänään postilaatikkoon putosi HS:n kuukausiliite, jossa oli alla oleva mainos. Se on mielestäni osuva. Nettiin avattiin jokunen viikko siteen myös sivusto aiheesta. Jos elät siinä mielikuvassa, että vihreiden hallitustaival oli yhtä epäonnistumista, kannattaa kuitenkin vielä tutustua oheiseen puuhuun ja edellä mainittuun nettisivuun, johon pääsee KLIKKAAMALLA TÄSTÄ.

 

Fundamentalistin eheyttämisestä

Äärikristityt ovat iskeneet jälleen. Nuotta.com -sivustolla julkaistu Älä alistu! -kampanjaa on arvosteltu homovastaiseksi ja vastenmieliseksi. Kirkko on rientänyt sanoutumaan irti kampanjasta. Silti ihmisiä on eronnut kirkosta kiihtyvään tahtiin: parissa päivässä kohun puhjettua parisen tuhatta ihmistä äänesti jaloillaan kansankirkosta.

Todellakin, edellisen kerran nämä seksuaalisten vähimmistöjen yhdenvertaisuuskysymykset olivat isosti esillä Ajankohtaisen kakkosen nk. ”homoillan” jälkeen. Myös minä rohkenin silloin kirjoittaa hieman aiheesta. Nyt uudestaan Älä alistu! -kampanja on saanut valtaisan arvosteluryöpyn osakseen. Ja hyvä niin. Kampanja on halveksittava ja hyvän maun vastainen.  Erityisesti YouTubestakin löytyvä Annin tarina, jossa biseksuaalinen nuori tyttö kertoo ”parantumisestaan heteroksi” ja sanoo viisaasti ja lohtua herättäen kaikille hämmennyksessä ja epätoivossa eläville teini-ikäisille, että jos ”murhaajakin voi parantaa tapansa, niin homoseksuaalikin voi”. Tai jotain sinne päin. Ajatukset ”homoudesta parantamisesta” tai fundamentalistikielellä ”eheyttämisestä”, ovat loukkaavia ja absurdeja. Jos joku porukka Suomessa kaipaa eheyttämistä, niin se on juuri nuottalaisten kaltaiset ihmisvihaajat.

Joka tapauksessa, vain harva on kampanjaa puolustanut ja Nuotta-lehden päätoimittaja Mika Falkinkin on käsketty vaieta julkisuudessa. Kristillisdemokraatit kuitenkin pitävät rintamaa yllä. Se, mistä luterilainen kirkko sanoutuu irti, saa kristillisdemokraatit barrikadeille. Nyt KD:n edustajat ovat puolustaneet sananvapautta tyyliin ”jokaista tulee kunnioittaa keskustelussa” ja että ”vertaukset homoseksuaalisuuden ja murhaamisen välillä ovat yksittäinen mielipide”. Molemmat ovat valideja kommentteja asiayhteydestä irrotettuna, mutta kontekstissaan yhtä potaskaa.

Ääriryhmät eivät omassa retoriikassaan kunnioita seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä pätkän vertaa! Heille homoseksuaalit (jne.) edustavat toiseutta, jotain jonka voi etäännyttää ihmisyyden ulkopuolelle. Heille homoseksuaaliset ihmiset ovat toiminnan objekti, eikä koskaan itsenäinen arvokas, yksilöllinen subjekti. ”Yksilölliseen mielipiteeseen” todellakin kaikilla on oikeus, mutta jos sen ottaa ajamansa kampanjan ja agendan kärkeen, se ei enää ole yksilöllinen mielipide, vaan jotakin mitä kyseinen kampanja ja sen takana olevat tahot edustavat. Kysymys kuuluu: jos homous on kuin murha, pitäisikö se uudelleen kriminalisoida?

Älä alistu! -kampanja onnistuu pilaamaan kosketuksellaan hyviä asioita. Viime syksynä kouluissa ympäri Suomea näytettiin It gets better -videota, jossa nuorille vakuutettiin että elämä muuttuu paremmaksi peruskouluvuosien ahtaan ryhmäpaineen jälkeen ja että ketään ei saa kiusata. Myös minä näytin ihan oma-aloitteisesti omilla oppitunneillani kyseistä videota.

Älä alistu! -kampanja varastaa videon idean ja muuttaa sen joksikin muuksi. Viesti on: vain Jeesus voi sanoa että kaikki muuttuu paremmaksi ja että:

…pahuutta ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni. Rikkinäisyyttä ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni, jokaisen sisällä. Jumala sanoo tätä rikkinäisyyttä synniksi.

Tässä tekstissä ei puhuta mitään homoseksuaalisuudesta, mutta kun sen laittaa yhteyteensä ja ottaa huomioon otsikon viitauksen, viesti on selvä: homous on syntiä ja Jeesuksen avulla siitä pääsee eroon.

Suoraan sanoen, minä en voi ymmärtää enkä oikeastaan hyväksyäkään ääripiirien ja osan KD:stä ajattelumaailmaa. Minusta fundamentalismi on fundamentalismia riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Ja että fundamentalismi on vaarallista, riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Myös Suomessa fundamentalistipiirit nostavat päätään. Heidän tulilinjalleen – niin kuin muuallakin maailmassa jumalasta riippumatta – ovat joutuneet seksuaaliset vähemmistöt, naisten tasa-arvo ja seksuaalioikeudet ja kehon itsemäärämisoikeus sekä vääräuskoiset. Fundamentalistit ovat ”hyviä ihmisiä” kaiken jumalattomuuden ja saastan maailmassa. Toisaalta uskon myös, että edellä mainitut pönkittävät omaa valta-asemaansa ja ennakkoluuloja Raamatulla.

Hyvä esimerkki tästä on KD:n Mika Ebeling (taitaapi olla Helsingin vaalipiiristä), jonka vaaliimainos osui taannoin silmääni Hesarista. Mainoksen mukaan ensi vaalikaudella kuolee 40 000 lasta jos Mikaa ei valita Arkadianmäelle sitä estämään. Kun menee Ebelingin kotisivuille ensimmäisenä silmiin iskee teksti:

”Monen lapsen henki on Sinun kädessäsi”

Suosittelen tutustumaan miehen retoriikkaan, jos pahoinvoinniltanne pystytte. Tässä maistiasena esimerkki Ebelingin blogista18.3.2011:

Eilisessä Iltalehdessä ex-ministeri Sinikka Mönkäre kertoo, että hänen äitinsä kuoli laittomaan aborttiin. Se on ollut suuri ja valitettava tragedia. Sodan jälkeen isän henkinen terveys oli heikentynyt. Äidin ahdistus on ollut ymmärrettävää ja inhimillistä. Juttu päättyy Mönkäreen kommenttiin: ”Halusin tuoda esille sen, että suomalainen yhteiskunta on mennyt paljon noista ajoista eteenpäin. Tällaisiin ratkaisuihin ei kenenkään tarvitse enää turvautua. Nyt sellaiset asiat voi tehdä turvallisesti.”

On hyvin luonnollista, että Mönkäre päätyy tällaisiin ajatuksiin, mutta hänen johtopäätöksensä on kuitenkin väärä. Kun asiaa katsotaan vain yhdestä näkökulmasta ja unohdetaan suurin uhri (Sinikan pikkuveli tai -sisko), niin on luonnollista, että johtopäätökset vääristyvät.

Ebeling edustaa juuri sitä itseensä tyytyväisten ”parempien ihmisten” (lue: hyvätuloinen valkoinen mies) ryhmää, jotka katsovat oikeudekseen rajoittaa naisten oikeuksia määrätä itse kehostaan ja elämästään. Olen pahoillani Ebelingin kohdalla ainoastaan siitä, että häneltä on itse miehenä evätty mahdollisuus synnyttää lapsia.

Löysin netistä hyvän esimerkin ajattelumallista liittyen ”perinteisen avioliittomallin” puolustamiseen (klikkaa isommaksi):

Sarjakuva on oivaltava. Samalla tavalla oivalluksia sisälsi animaatiosarja Pasilan jakso ”Lahko”. Jaksossa homoseksuaali mies sai potkut erään fundamentalistilahkon siivojan paikalta homoutensa vuoksi. Luterilaiseen kirkkoon hän pääsi siivoojaksi, mutta ei sitten yhtään mitään enempää….

Jaksossa myös väitettiin että liberaalit ja suvaitsevat kristityt ovat vähintään yhtä pahoja kuin äärihihhulitkin, ellei pahempia.

Sarjan perustelu meni näin: jos äärihihhuli ei hyväksy naispappeutta tai homoja, se eroaa kirkosta ja perustaa oman lahkon, joka sitten on juuri niin suvaitsematon kuin vaan. Suomessa Luther-säätiö voisi edustaa tätä porukkaa, vaikka ne kirkkoon taitavat kuuluakin. Mutta mitä tekevät ne vapaamieliset kristityt, jotka eivät hyväksy naispappien syrjintää työpaikoillaan tai kirkon eriarvoistavaa asennetta homoseksuaaleja kohtaan? He eivät todellakaan eroa kirkosta ja perusta omia lahkojaan. He eivät tee mitään!

Minä ymmärrän homokysymyksen takia kirkosta eroavia hyvin. Ihmisten on äänestettävä jaloillaan, muuten mikään ei muutu. Puolitosissaan voisi sanoa, että toivottavasti kirkosta eronneet nyt alkaisivat perustaa niitä aidosti yhdenvertaisuutta toteuttavia lahkojaan… Kansankirkko nimittäin pelaa kahdeilla korteilla. Mediassa ääriajattelu tuomitaan aina kun se nousee negatiivisessa sävyssä julkisuuteen, mutta kun mediassa on hiljaista, ääriliikkeet saavat rahoitusta (joka tulee viime kädestä kirkollisverosta), seurakunnissa ääriajattelevat jatkavat normaalisti pappeina, ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat edelleen kelpaavat ”vain siivoamaan”.

En tiedä pitäisikö fundamentalisteille järjestää eheyttämistä tai vertaistukiryhmiä tyyliin ”anonyymit ihmisvihaajat”. Sen kuitenkin tiedän että kansankirkon pitää tehdä huomattavasti nykyistä enemmän äärisiipiensä leikkaamiseksi. Ne eivät tarvitse kirkon rahoitusta eivätkä papit, jotka syyllistyvät homo- ja naisvihaan, tarvitse työpaikkaa evenkelisluterilaisesta kirkosta.

Toimittaja kylässä

Tänään paikallislehden Ristiinalaisen päätoimittaja Niko Takala kävi haastattelemassa minua täällä meillä kotona Löydössä. Tovi vierähti 2,5 -tuntiseksi.

Tosiaan, harvinaisen mukava haastattelutuokio ja aihepiiritkin vaihtelivat julkisesta liikenteestä energiakysymyksiin, peruskoulusta kuntaliitoksiin, tekijänoikeuksista luomuun, piraateista perussuomalaisiin ja planeetan pelastamisesta Libyaan.

Juttu tulee ulos huhtikuun 7. päivän lehdessä. Samaan lehteen tulee myös vaalimainos, sillä kyseisen viikon lauantaina ollaan järjestämässä myös vaalitelttaa Ristiinaan.

Jutun kuvaksi tulee Nikon sanoin ”perinteinen pönötys sohvanreunalla”.