On taivahan tosi, ettei vihreillä ole mahdollisuutta uusia kansanedustajapaikkaa Etelä-Savossa, ellei vaaliliittoa jonkun toisen puolueen kanssa saada muodostettua.

Olen henkilökohtaisesti vaaliliiton kannalla, vaikka kumpikaan järkevistä mahdollisuuksista (kok. tai kesk.) oikein ideologisesti innosta. SDP ei varmasti halua uudestaan kokeilla vihreiden kanssa, se on selvää. Realistisista mahdollisuuksista toinen osapuoli haluaa kolme ydinvoimalaa, toisen suhtautuminen esim. norppiin, maatalouteen, turkistarhaukseen tai moniin meille tärkeisiin arvoliberaaleihin asioihin (kuten esim. seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet) ovat kuin toiselta planeetalta. Mielestäni vaaliliittoon lähtemisessä hyvänä puolena voisi olla ainakin se, että se toivottavasti saa meidät vihreät ajattelemaan muutakin kuin norppia jne., vaikka tärkeitä kysymyksiä ovatkin.

Suurin vihreiden heikkous on monesti ympäripyöreä, käytännön tasoa tavoittamaton tai puuttellinen näkemys juuri sosiaalipoliittisissa ja koulutuspoliittisissa kysymyksissä. Tarkoitan tällä seuraavaa: meillä on selkeät tavoitteet toimenpiteitä myöten esimerkiksi energiakysymyksissä, mutta toisaalta haluamme edistää ”yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta”, joka sanaparina ei tarkoita yhtään mitään. Jos se tarkoittaa vähemmistöjen oikeuksien turvaamista, asiahan on enemmän kuin kannatettavaa, mutta se unohtaa samalla enemmistön oikeudet, esim. toimivaan terveydenhuoltoon, riittävästi resurssoituun sosiaalitoimeen tai esimerkiksi lasten ja nuorten oikeuteen saada laadukasta opetusta tarkotiuksenmukaisissa tiloissa.

Tässä on hyvä erottaa tietysti, kärjistäen, ”valtakunnantason sanahelinä kunnallispoliittisesta hampaattomuudesta”. Tarvitsemme vahvempaa profiloitumista ja vankempaa asiantuntemusta erityisesti näillä saroilla. Jos puolue haluaa kasvattaa kannatustaan, tämä on ennakkoedellytys. Mielestäni kuvaava esimerkki liittyy vanhaan vitsiin kuinka ”vihreät ovat kokoomuksen puisto-osasto” mutta sekin vitsi on saanut jo jatkoa: ”kokoomus on vihreiden sosiaaliosasto”. Kuulostaa aika hurjalta, mutta toisaalta: totta toinen puoli. Meillä ei ole ollut ehkä sittenkään tarpeeksi mielenkiintoa tai asiantuntemusta näihin kysymyksiin. Ja toisaalta: jos riveistämme asiantuntemusta ja näkemystä löytyisikin, sitä ei hevillä haluta kuunnella…

Vaaliliittoa mietittäessä meidän tulee miettiä myös sitä, millä saamme hyödyn irti vaaliliitosta. Se ei voi perustua pelkästään valovoimaisen ja osaavan kansanedustajamme Heli Järvisen persoonaan ja ajatuksiin… Tarvitsemme yleispoliittista substanssia koko puolueena!