Suomen kuvalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli yhdysvaltalaisten hupenevasta luottamuksesta tieteeseen. Yhdysvalloissa, jossa rintamalinjat liberaalien ja konservatiivien välillä syvenevät syvenemistään, keskustelu – tai pikemminkin leppymätön vihanpito – tuntuu kulminoituvan kahteen aiheeseen: ilmastonmuutokseen ja evoluutioon. Osa uskoo tieteen teorioihin, osa taas ei halua edes kuulla niistä.

Suomen kuvalehden artikkeli yhdysvaltalaisten suhtautumisesta tieteeseen tosiaan sisältää pari mielenkiintoista pointtia. Ensinnäkin, tämä tieteen kieltäminen tuntuisi artikkelin mukaan liittyvän konservatiivisuuteen (nk. uskonnollinen oikeisto) ja autoritaariseen persoonallisuustyyppiin. Tämän persoonallisuustyypin ihmisiillä on usein dogmaattisia ja fundamentalistisen uskonnolllisia uskomuksia sekä tapa hahmottaa maailma mustavalkoisin termein. He inhoavat epävarmuutta. Kyseenalaistaminen ja epävarmuus taas ovat sisäänrakennettuna tieteelliseen ajatteluun.

Toisekseen, uskonnollinen oikeisto ja erityisesti nk. teekutsuliike eivät ole demokraatteja kouluttamattomampia. Evoluution tai ilmastonmuutoksen kieltäminen tai vaikkapa fanaattinen uskonnollisuus eivät ole mikään punaniskojen yksinoikeus, vaan nimenomaan koulutetuimmat konservatiivit ovat alkaneet epäillä tiedettä kaikkein eniten. Suomen Kuvalehden artikkelissa viitataan Yalen yliopiston tutkimukseen ilmastonmuutosviestinnästä. Sen mukaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltäjät teekutsuliikkeessä sanovat olevansa varmoja paitsi itse asiasta, myös siitä, että he eivät tarvitse lisää tietoa.

Tämä tieteen epäily tai peräti kieltäminen on nousussa myös Suomessa. Kaikenlainen huuhaa valtaa alaa ja pelottavaa kyllä myös lääketieteen korvaajana. Erilaiset salaliittoteoreetikot jauhavat yhä kovemmalla äänellä illuminaateistaan ja muusta hörhöilystä. Akateemista maailmaa ja akateemisesti koulutettuja ihmisiä kohtaan tunnetaan epäluuloa ja peräti vihaa ja – kyllä vain! – evoluutio ja ilmastonmuutos (muun muassa) kielletään ”vain teorioina”.  En jaksa tässä alkaa selittää miten tiedeyhteisö toimii ja mitä tarkoittaa ”tieteellinen teoria”, mutta se täytyy todeta, että ne jotka tiedettä eniten kritisoivat eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää tieteen luonnetta.

Niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin samanmieliset etsivät tukensa samanmielisistä. Uskonnollinen konservatiivi etsii perustelut asioille ”aatetovereiden” piiristä ja vaihtoehtoisten lähteiden tarjoaminen torjutaan propagandana tai minä lie ”punavihermädättämisenä”. Näin ollen väittely näiden ihmisten kanssa on oikeastaan turhaa (käykää vaikka katsomassa Uuden Suomen blogeja), sillä he eivät halua lisää tietoa ja he ovat varmoja siitä että ovat täydellisen virheettömästi oikeassa. Sama on tietysti toisinkin päin. Totuuden nimissä, en toki minäkään aivan helposti muuttaisi käsitystäni kreationistiseksi…

—

Se, mikä minua ihmetyttää ja aika usein huolestuttaakin, on se miten tietynlainen epä-älyllisyys, mustavalkoinen maailmankuva ja suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan kovin usein liittyvät yhteen. Olisiko kyse juuri tästä autoritaarisesta persoonallisuustyypistä, joka pyrkii pakonomaisesti poistamaan kaiken epävarmuuden tai erilaisuuden ympäriltään ja haluaisi vain ”yhdenmukaisuuden harmoniaa”? 

Ja lopuksi: kun puhutaan tieteestä, jokainen mielipide ei ole yhtä arvokas. Perustelematon, omiin uskomuksiin, ideologiaan, hengelliseen vakaumukseen, pelkoihin tai tietämättömyyteen perustuvat mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita kuin tieteelliseen tutkimukseen ja tiedeyhteisön jatkuvan koettelun alla olevat tieteelliset argumentit ja teoriat ovat.