Puhe Moay:n kevätkokouksessa 31.3.2011

Moay piti kevätkokoustaan Vaakunassa tänään. Tässä pitämäni kokouksen avannut puheenjohtajan puhe.
Arvoisat opettajat
Hyvät ystävät

Kevätkokouksessa katsellaan aina taaksepäin: edellisen vuoden saavutuksia ja saavuttamattomuuksia. Tänään käsitellään yhdistyksen toimintakertomusta, mutta käyn tässä jo etukäteen muutaman asian sieltä läpi.

Vuoden 2010 suurin yksittäinen koulutuspoliittinen kysymys oli koulutilahanke ja sen eteneminen. Uusi yhdistynyt Mikkelin lukio sekä Urheilupuiston ja Lyseon kouluihin siirtyneet pienluokat aloittivat toimintansa. Urheilupuiston koulun tilanahtaudesta johtuen osa opetuksesta jouduttiin siirtämään lukion tiloihin, joka on aiheuttanut sen että koulun vajaat 500 oppilasta ovat joutuneet siirtymään kahden toimipisteen väliä koko vuoden ajan. Myös ensi lukuvuonna tilanne jatkuu samanlaisena. Myös lukio toimii kahdessa toimipisteessa: Yhteiskoulun rakennuksessa sekä Päämajakujalla.

Suurimman yksittäisen väännön Moay kävi Raviradantielle rakentuvan yhtenäiskoulun suunnitelmista. Moay pyrki aktiivisesti vaikuttamaan poliittisiin päätöksentekijöihin ja yleiseen mielipiteeseen suotuisan päätöksen syntymiseksi.

Maaliskuussa opetuslautakuntaa, kaupunginvaltuutettuja ja kaupunginhallituksen jäseniä lähestyttiin kirjeellä otsikolla “Koulutilahankkeiden eteneminen huolestuttaa”, jossa vedottiin että koulutilaratkaisuihin budjetoidaan riittävästi. Huhtikuussa minulta julkaistiin Länsi-Savossa  yleisönosastokirjoitus otsikolla “Tilaa säästäen, laadusta tinkien?”. Molempien sisältönä oli, ettei  Raviradantielle toteutettavan koulun suunnitelmia ei saa säästösyistä karsia. Joka tapauksessa, toukokuussa 2010 kaupunginvaltuusto ratkaisi asian Moay:n näkemyksen vastaisesti.

___

Tänäkin vuonna olemme jo yhden painimatsin ehtineet hävitä. Mikkelin kaupunki päätti hakea kokeilulupaa venäjänkielen opetuskokeiluun. Yhdistys vastusti ajatusta ja pyrki yhdessä Mikkelin seudun kieltenopettajien kanssa estämään kokeiluluvan hakemisen. Meidän mielestämme aloitusryhmäkoon laskeminen olisi ollut perustellumpi vaihtoehto lisätä venäjän opiskelua, kuin ongelmallinen kokeilu. Nyt, kuten monesti aiemmin, opettajien näkemystä ei haluttu kuulla saati ottaa huomioon.

Kuluvan vuoden aikana kaupunki päättää Seudullisesta opetuspalvelukeskuksesta SEOP:ista. Asian ratkeaminen puoleen taikka toiseen riippuu ennen kaikkea talousluvuista. Jos suunnitelmiin saadaan uskottava tapa mitata kustannuksia, niin SEOP-junaa ei pysäyttäne mikään. Meidän opettajien mielipiteillä ei liene suurempaa merkitystä.

Joka tapauksessa Moay:n kanta on ollut kielteinen ja – jos mitään uutta yllättävää ei ilmene – kantamme pysyy kielteisenä. Mielestämme tilaaja-tuottajamalli ei sovellu opetusalalle, seudullista yhteistyötä voidaan toteuttaa kevyemmillä rakenteilla ja missään vaiheessa ei ole ilmennyt mitään sellaista, joka osoittaisi SEOP:in tuovan mikkeliläiselle lapselle tai opettajalle lisäarvoa. SEOP mahdollisesti toteutuessaan jää torsoksi: mukana ovat näillä näkymin Mikkelin lisäksi Hirvensalmi ja Ristiina. Pikkukuntien opettajista tulisi Mikkelin kaupungin henkilöstöä, mutta suurta muuttoliikettä tuskin mikkelin kouluihin maalaisopettajien toimesta nähdään. Lisäksi määräaikaisuuksia ja tuntiopettajuuksia ollaan edellisiin vuosiin nähden ratkaisevasti vakinaistamassa. Vakinaistaminen on suurelta osin ja ennen kaikkea pääluottamusmies Merja Syrjäsen ansioita.

Sen sijaan toinen iso – tai oikeastaan vielä isompi – kuvio, Maakunnallinen sivistyshanke, näyttäisi kuitenkin kuopatulta. Siihen liittyvät kokeilut työ- ja loma-ajoista joutivatkin romukoppaan.

Lopuksi vielä yhdistyksen toimintaan liittyviä asioita.

Kuinka moni teistä paikallaolijoista on omalla koulullaan yhteysopettaja?

Yhteysopettajat ovat yhdistyksen kannalta elintärkeitä. Tarvitsemme teitä viestin viemiseen hallitukselta kouluille ja päinvastoin: me haluamme tietää mikä kouluilla puhututtaa. Haluaisin että yhteysopettajaverkostomme olisi motivoitunut ja tuntisi tehtävänsä tärkeäksi ja olonsa tarpeelliseksi. Haluaisin, että yhteysopettajat kävisivät tilaisuuksissamme ja toisivat kollegoita mukanaan. Olemme kysyneet yhteysopettajien ajatuksia tänä keväänä ja olemmekin saaneet hyviä ehdotuksia ja ideoida. Vastauksia käsitellään seuraavassa hallituksen kokouksessa.

Tiedonvälitys on haasteellinen asia yhdistykselle, enkä tiedä miten hyvin siinä onnistumme. Se ainakin on selvää, että liikaa ei voi tiedottaa. On tärkeää että ammattiyhdistyksen asiat olisivat tietoa haluavan ulottuvilla, että toiminta olisi läpinäkyvää ja jäseniä lähellä. Haluamme että opettajat kokevat Moay:n MEIDÄN yhdistykseksemme, meidän puolustajaksemme.

Yhdistyksen kotisivut ovat eräs selkeästi skarppausta vaativa asia. Toivottavasti saamme kotisivuasian kuntoon kuluvan vuoden aikana. Myös sosiaalisen median kautta tietoa kulkee. Yhdistykselle on avattu oma sivu Facebookissa – sivua tykkäämällä pääset helposti jyvälle asioista, jotka yhdistyksessä on meneillään. FB-sivuakin jatkokehitellään koko ajan.


Tänä keväänä ovat edessä vaalit, nimittäin luottamusmiesvaalit. Asiasta on lähtenyt tiedote kouluille. Ensi syksynä on toivottavasti edessä yhdistyksen puheenjohtajavaalit…

No niin.

Illan ohjelma kulkee seuraavasti: ensin varsinainen kokous, sitten vierailijanamme on rehtori Vesa Räsänen kertomassa Kelpo-hankkeesta, sitten pääluottamusmiehemme Merja Syrjänen kertoilee edunvalvonta-asiaa ja lopuksi syödään!

Antoisaa iltaa kaikille!

Advertisement

Sivistyslautakunta 26.1.2011

Vuoden ensimmäinen sivistyslautakunnan kokous sujui yllättävän sopuisassa ja yksimielisessä hengessä. Asialistalla oli kuitenkin kuuma peruna, joka olisi voinut aiheuttaa suuriakin näkemyseroja.

Esityslistalla oli kaksi pykälää: koulujen työajoista päättäminen lukuvuodelle 2011-12 sekä B1-kielen kokeilulupahakemus. Koulun työajat päätettiin yksimielisesti esityksen mukaisesti. Esityksessä työajat olivat samat kuin Mikkelin kouluilla, joka on tietysti järkevää. Toin kuitenkin keskustelussa esille sen, että Mikkeli tietoisesti hilaa koulunaloitusta lähemmäksi elokuun loppua (koulut alkavat ensi lukuvuonna 16.8. kun tänä lukuvuonna koulut alkoivat 12.8.) ja pyrkii tiivistämään lukuvuotta ja me Ristiinassa näytämme olevan pakotettuja tähän samaan, halusimme tai emme. Tiiviimpi lukuvuosi tarkoittaa lyhyempiä lomia (esim. ensi lukuvuonna joululoma jää varsin lyhyeksi) ja lisääntyviä lauantaityöpäiviä. Tämä tulee näkymään oppilaiden ja henkilöstön uupumisena palautumisaikojen jäädessä liian lyhyeksi.

Toinen asia esityslistalla oli yleistä keskustelua herättänyt kielikokeilulupahakemus. Mikkeli ja muutama muu kaupunki on suunnitellut hakevansa opetusministeriöltä lupaa kielenopetuskokeiluun, jossa toisen kotimaisen eli B1 -kielen opiskelu tulisi valinnaiseksi venäjänkielen kanssa. Meidän tehtävämme oli päättää lähteekö Ristiina hakemaan samoin kokeilulupaa.

Sivistysjohtaja Vidmanin pohjaesityksenä oli että kokeilulupaa ei haeta. Oma kantani oli täsmälleen sama. Lautakunnan muiden jäsenten näkemystä oli vaikea ennakoida etukäteen, mutta oli varautunut isoonkin vääntöön asiasta. Lautakunta oli kuitenkin yksimielinen tilanteesta. Kokeiluluvalle ei ole tarvetta, se on kysymyksenä liian ongelmallinen ja Ristiinan kunnalla ei ole moiseen varaa. Mielestäni teimme hyvän ja oikean päätöksen!

Omia perusteluitani lupaan kirjata tänne piakkoin paljon suuremmalla tarkkuudella.

Puhe syyskokouksessa 8.11.2010

MOAY piti syyskokouksensa 8.11.2010. Perinteiseen tapaan yhdistyksen puheenjohtaja piti puheen kokouksen alussa. Tässä puheeni kokonaisuudessaan. Näiden sivujen osiosta TEKSTIT löytyy aiempia puheita.

Arvoisat kollegat!

Ammattiyhdistystoiminta on kivaa. Tai ei se aina ole kivaa, mutta mielenkiintoista se on. Se, mikä allekirjoittanutta tässä toiminnassa kiehtoo, on se tiedon määrä, jonka ay-aktiivi saa. Tieto tuo mukanaan näkemystä ja näkemys – ainakin toivon mukaan – mukanaan viisautta.

Näinä muutamina vuosina kun olen ollut mukana MOAY:n hallituksessa ja puheenjohtajana juuri tieto on ollut  se kaikkein mielekkäin syy löytää draivia toiminnassa mukana olemiseen.

Olen kokenut yhdistyksemme suurimmaksi ongelmaksi aktiivien vähäisen määrän. Tämä näkyy mm. siinä että vaihtuvuus ammattiyhdistyksen hallituksessa on verrattain pientä. Toivoisin osallistumisen ja vastuunkannon yhteisistä asioista olevan niin haluttua että pääsisimme äänestämään hallituspaikoista vuosittain ja puheenjohtajastakin joka toinen vuosi.

Ammattiyhdistystoiminta ei ole menettänyt merkitystään vuosien saatossa. Päinvastoin: merkityksemme paikallisena edunvalvoja on korostunut viimeisen kolmen vuoden aikana ja korostuu vuoden vaihteen jälkeen entisestään. Keskusjärjestömme, OAJ –johon, minäkin suhtaudun monesti varsin kriittisesti – on siirtänyt yhä enemmän edunvalvontaa paikalliselle tasolle. Tämä on tietysti hyväkin asia, ei yksiselitteisesti, mutta kuitenkin.

Olemme vastaamassa tähän haasteeseen muuttamalla organisaatiorakennetta Etelä-Savossa.

Vielä tämän vuoden rakenne on seuraava: Me Mikkelin opettajien ammattiyhdistys MOAY edustamme yleissivistäviä opettajia.

OAJ:n Mikkelin paikallisyhdistys – tuttavallisemmin Mikko ry – on koonnut sateenvarjonsa alle kaikki Mikkelin OAJ:laiset opettajat. Paikallisyhdistyksellä on myös olleet neuvotteluoikeudet Mikkelissä

Etelä-Savon OAJ-piiri puolestaan on koonnut kaikkien maakunnan kuntien paikallisyhdistykset siipiensä suojaan.

Vuoden vaihteessa aloittaa uusi alueyhdistys, joka ottaa siipiensä huomaan jotakuinkin kaikki maakuntamme opettajat eri koulumuodoista.

MIKKO ry lakkaa olemasta, samoin Etelä-Savon OAJ-piiri. MOAY ry on hakenut jäsenyyttä tulevasta alueyhdistyksestä.

Eri paikkakunnilla on erilaisia tapoja järjestää järjestörakennetta muuttuvassa tilanteessa. Me Mikkelissä olemme halunneet vähentää väliportaita, yksinkertaistaa rakennetta.

Uusi alueyhdistys tulee toimimaan koko maakunnan alueella kaikkien opettajien edunvalvojana. Tavoitteena on saada meille lisää joukkovoimaa edunvalvontaan. Ikään kuin lisää ”rautaa rajalle”. MOAY ry eli Mikkelin ysiläiset opettajat ovat myös  päättäneet antaa neuvotteluoikeudet alueyhdistykselle.

Minusta tämä on hyvä asia.

Muutamasta keskeisestä seikasta MOAY:n tulee kuitenkin huolehtia.

Ensinnäkin: meidän on varmistettava että mikkeliläisten opettajien ääni tulee kuulluksi ja huomioiduksi alueyhdistyksen eri toimielimissä.

Jatkossa, kun alueyhdistys delegoi neuvottelut pääluottamusmiehellemme, MOAY:n ja luottamusmiehistön toimiva yhteistyö korostuu entistään.

Ja kolmanneksi: me Mikkelin opettajat toimimme eturivissä maakunnan edunvalvonnallisen yhteistyön kehittäjänä ja edistäjänä. Uskon solidaarisuuteen ja maakunnan opettajien yhteiseen haluun tukea toisiaan paikallisissa kysymyksissä. Kun alueyhdistyksen luottamuspaikkoja jaetaan, meidän on löydettävä niihin parhaat mahdolliset henkilöt näiden tavoitteiden edistäjiksi.
__________________

Alueyhdistys on keskeisessä roolissa myös paljon puhuttaneessa Maakunnallisessa sivistystoimen hankkeessa. Eniten on saanut palstatilaa, ja eniten on keskustelua herättänyt, ajatukset koulun työaikojen rukkaamisesta. Osa meistä läsnä olevista kannattaa – osa meistä vastustaa – monet meistä ei tiedä asiasta vielä tarpeeksi.

Mikkelin opettajien ammattiyhdistys ei ole vielä kantaansa asiaan muodostanut – ja tänään saamme varmasti myös kuulla aiheesta lisääkin vierailijamme myötä. Joka tapauksessa, kantaa muodostaessamme joudumme miettimään asiaa niin henkilöstön kannalta kuin oppilaiden kannalta.

Opettajien ammattiyhdistystoiminta eroaa merkittävästi muusta ammattiyhdistyskentästä. Minua on joskus turhauttanut käyttämämme retoriikka, jossa vedotaan toistuvasti lapsiin ja heidän parhaaseensa. Miksi emme voisi selkeästi ilmoittaa vain ajavamme omien jäsentemme etua, kuten muutkin ammattijärjestöt tekevät?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: Me emme ole niin kuin muut. Ei lennonjohtajat ole huolissaan lentomatkustajista tai paperityöläiset vessapaperin kuluttajista. Me olemme huolissamme ”asiakkaistamme” – lapsista ja nuorista. Retoriikkamme on sitä mitä me ajattelemme. Opettajia koskevat päätökset heijastuvat aina lapsiin ja me opettajat – halusimmepa aina tai emme – olemme huolissamme myös lapsiin heijastuvista vaikutuksista.

Näin on myös koulun työaikojen siirtämisen kohdalla.

Minä henkilökohtaisesti suhtaudun työaikojen siirtämiseen erittäin varauksellisesti monestakin syystä.

Olen huolissani opettajien jaksamisesta, jos työvuotta tiivistetään. Sama jaksamisen pulma on oppilaillakin. En usko että koulumielekkyys erityisesti paranee lauantaityöpäiviä lisäämällä ja syys- ja hiihtolomia lyhentämällä.

Lisäksi minä en ole vieläkään – ehkäpä tyhmyyttäni – ymmärtänyt niitä hyötyjä, joita työaikojen siirtäminen toisi. Heikki Hirvonen ja kumppanit ovat näemmä niin suuria visionäärejä, että minun kaltaiseni perus-peruskoulun-maikka ei voi näitä aivoituksia ymmärtää. Ovatko peruskoululaiset todella niin suuri työllisyysreservi matkailuelinkeinoelämälle, että koulujen työaikoja pitää sen vuoksi siirtää?

Minusta koulu on lapselle arvojärjestyksessä ensisijainen – kesätyöt vasta sitten, jos silloinkaan. Muutenkin minua hankkeessa häiritsee ainakin rivien välistä luettava lähtökohta: elinkeinoelämän tarpeet.

Miksi koulun pitää olla ensisijaisesti talouselämän renki? Mihin on kadonnut usko sivistykseen? Mihin on kadonnut lapsen mahdollisuus olla lapsi?

Se, että me opettajat olemme mukana hankkeessa, ei tarkoita sitä, että kannattaisimme kaikkea tai suostuisimme kaikkeen. Me haluamme olla mukana kehittämässä opetusta ja koulutusta. Me emme ole muutosvastarinnan linnake.

Silti: me osaamme sanoa ei, jos uudistuksilla ei olla saavuttamassa mitään lisäarvoa.
_______________

Ensi keväänä on eduskuntavaalit. Meidän opettajien pitää äänestää, ja jokaisen pitää valita ehdokkaansa huolella. Valtio on ennätysvelkainen. Se tulee heijastumaan kuntien rahoitukseen  ja sitä kautta kuntien mahdollisuuksiin  järjestää palveluita. Yhä enemmän tulee olemaan narunvetoa siitä, miten vähenevät resurssit suunnataan. Kyse on ennen kaikkea arvoista ja uskottavista ratkaisuista.

Toinen merkittävä kysymys liittyy uuteen tuntijakoon ja opetussuunnitelmaan.  Opetusministeri Virkkunen puhuu siitä, että ”myös lahjakkailla oppilailla on oikeus oppia joka päivä koulussa”. Tämä onnistuu vain valinnaisuutta lisäämällä. Koulukeskustelu menee tällä hetkellä myös valtion tasolla elinkeinoelämän ehdoilla. Myös siellä sivistysihanne on hukassa. Minä puolestani luulen että jokainen oppilas oppii jo nyt joka päivä koulussa. Liian varhainen valinnaisuus laittaa oppilaita eriarvoiseen asemaan, taide- ja taitoaineiden kohdalla uudistus olisi tällaisenaan lähes kohtalokas ja kaiken lisäksi hallitusohjelman vastainen. Mutta mihinpä me tarvitsemme luovuutta ja kykyä ilmaista itseämme, kunhan vain osaamme laskea, ja kunhan urasuunnittelu aloitetaan jo alaluokilta, eikö?

Olkaamme siis nyt korva höröllä ehdokkaita kuunnellessamme. Selvittäkäämme millaista työtä nykyiset edustajamme ovat tehneet. Nähkäämme kevytkenkäisten ja ympäripyöreiden vaalipuheiden ja –lupausten taakse. Kun ensi keväänä äänestämme, tehkäämme se aktiivisesti, asiantuntevasti ja valveutuneesti.

Antoisaa iltaa, hyvät toverit!