Kuntaliitos – mene ja tiedä

Ristiina, Suomenniemi ja Mikkeli ovat viimeiset kuukaudet neuvotelleet kuntaliitoksesta. Kuntaliitossopimus on valmis, esitelty meille valtuutetuille ja nyt on kuntalaisten vuoro sanoa omat mielipiteensä asiasta. Kaikkien kolmen kunnan valtuustot päättävät liitoksesta 3.5. ja jännäksi ja tiukaksi tulee menemään. Tässäpä hieman minun pohdiskeluja aiheesta.

Kuntaliitos tullee saamaan hyväksynnän niin Mikkelissä kuin Suomenniemelläkin. Jos asiasta tarvitsee edellä mainituissa äänestää, tulee äänestystulos todennäköisesti olemaan murskaava liitoksen puolesta.

Suomenniemen kohdalla tilanne on selvä: reilun 800 asukkaan kunta on auttamatta liian pieni kyetäkseen turvaamaan loput vähäiset palvelut kuntalaisilleen. Mikkeli puolestaan hamuaa maakuntakeskuksen asemaa ja erityisesti Ristiinan mukana tulevia yhteisöverotuottoja sekä yhteisen yhdyskuntasuunnittelun tarjoamia mahdollisuuksia.

Yhteisesti olisi ehkä mahdollista tehostaa palveluita, keventää hallintoa ja etsiä hyviä, kustannustehokkaita käytänteitä. Ennen kaikkea meidän pitäisi hahmotella sitä, millainen Mikkeli olisi kaikille – uusille ja vanhoille – mikkeliläisille paras mahdollinen. Tämä työ tosin on kiireestä johtuen täysin tekemättä.

Tällä hetkellä Ristiina on se suurin kysymysmerkki. Valtuustossa ei ole – eikä tule – yksimielisyyttä tulevaisuuden suunnasta ja on todennäköistä että äänestys tulee olemaan tiukka. On myös muistettava, että kuntalaiskyselystä tulevat vastaukset voivat vielä muuttaa asetelmaa rajustikin.

—-

Mielestäni kuntaliitoskysymyksessä on pidettävä järki kädessä ja jäitä hatussa. Asia ei ole lainkaan itsestään selvä, ei suuntaan eikä toiseen. On järjen köyhyyttä naulata kantansa kiinni pohtimatta lainkaan tosiasioita. Tosiasiat eivät ole lainkaan kirkkaita, itse asiassa on vaikea tunnistaa tosiasioita tämän kaiken epävarmuuden keskellä.

Kuntatalouden ennustettavuus on tällä hetkellä erityisen epävarmaa. Valtiovalta haluaa rukata kuntarakenteen uusiksi kovalla kädellä ja se vaikuttanee myös valtionosuusjärjestelmään. Samanaikaisesti Suomen, Euroopan ja maailmantalouden näkymät ovat epävarmuuden verhon peitossa. Jos euroalue romahtaa ja Eurooppa vajoaa syvään lamaan, se heijastuu Pelloksen tehtaisiin ja se – jos mikä – on pahimillaan omiaan upottamaan koko Ristiinan. Nämä ovat isoja kysymysmerkkejä.

Kuntaliitoksen kautta saatavat leveämmät hartiat voisivat tuoda turvallisuutta epävarmoina aikoina. Toisaalta tämä epävarmuus tekee kaiken talouden ennustamisen äärimmäisen vaikeaksi. Näiden epävarmojen – jopa kyseenalaisten – talousennusteiden perusteella päätös pitäisi kuitenkin tehdä.

Ristiinan kannalta kuntaliitossopimus on varsin hyvä: palvelut pysyvät ennallaan ja alueelle tulee investointeja melkein kymmenellä miljoonalla sopimusajanjaksolla 2013- 2015. Itsenäinen kunta pystyisi investoimaan ehkä noin puolella tästä.

Ongelmana kuitenkin on, että sopimuskauden jälkeisestä ajasta ei voi kuin arvailla. Säilyvätkö palvelut Ristiinassa tämän jälkeen, tuleeko alueelle investointeja, saako aluetoimikunta edelleen rahaa käyttöönsä? Mikkelissä on edessään palvelurakenteen supistuksia tulevina vuosina. Kohdistuvatko ne nykyisen kaupungin alueelle, vai joutuvatko myös mahdollisten uusien reuna-alueiden asukkaat huomaamaan että palvelut pakenevat kaupunkikeskukseen? Nämäkin ovat isoja kysymysmerkkejä.

—-

Se on selvää, että ristiinalaisten vaikutusmahdollisuudet tulisivat kapenemaan huomattavasti kuntaliitoksen myötä. Uuden Mikkelin valtuustossa olisi 59 valtuutettua, johon nousisi ehkä 5-6 ristiinalaista.

Demokratian kannalta ideaalitilanteessa riittävän pieni kunta tuottaa palvelunsa itse, päätöksentekojärjestelmä on avoin eikä virkamiesten valta korostu. Lisäksi luottamushenkilöillä on mahdollisuus todella perehtyä jonkin tietyn sektorin toimintaan toimivan lautakuntarakenteen kautta.

Ristiinassahan tilanne ei ole enää tälläinen, vaan iso osa kunnan palveluista ostetaan jo Mikkeliltä ja erilaisilta kuntayhtymiltä ja haluja olisi siirtää loputkin palvelut Mikkelin tuotettavaksi. Näin valtuustosta tulisi vain kumileimasin, joka kuittaisi muualta tulleet laskut ilman todellista vaikutusmahdollisuutta mihinkään. Mitä demokratiaa sekään olisi?! Lisäksi on ainakin suunniteltu lautakuntarakenteen supistamista ja päätösvallan keskittämistä entistä enemmän kunnanhallitukselle ja virkamiesjohdolle. Ei erityisen hyvä suunta demokratian kannalta sekään.

—-

Arvioiden mukaan itsenäinen Ristiina joutuisi nostamaan veroprosenttia nykyisestä 20 %:sta kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä vuoteen 2015 mennessä ja mielellään etupainotteisesti. Kiinteistövero onkin jo Etelä-Savon ankarin. Ennusteiden ja arvioiden mukaan kunnallisveroprosentin nostopaineet olisivat huomattavasti alhaisemmat yhdistyneessä kunnassa kuin jokaisessa kunnassa itsenäisenä yksikkönä.

On huomautettu, että tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän veroja hyviä palveluita vastaan, mutta tässä on yksi merkittävä ongelma: kunnallisvero on luonteeltaan tasavero ja veroprosentin kiristäminen kirpaisisi eniten pienituloisia.

Kunnallisveron nostoa osittain korvaamassa tai täydentämässä olisi myös edessä mahdollisesti jopa 1,85 miljoonan menoleikkaukset seuraavan kolmen vuoden aikana. Vaikka summa olisi pienempikin, niin silti valtaosa säästöistä olisi katettava peruspalveluista. Tässäkin kärsisivät eniten heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät, sillä Ristiinan palvelurakenne on jo niin virtaviivainen ettei ole mitään mistä leikata ilman että se aiheuttaisi kohtuuttomia seurauksia palveluita tarvitseville. Vanhuspalveluita ja terveydenhuoltoa ei voi leikata ilman että se vaikuttaisi ihmisarvoiseen ja arvokkaaseen vanhuuteen. Kouluista ja päivähoidosta leikkaamalla saadaan varmasti lapsiperheet äänestämään jaloillaan. Ei hyvä, eikä hyväksyttävissä.

—-

Itsenäisen Ristiinan hinta olisi siis kova: alentunut elintaso (ostovoima pienenee veronkorotusten myötä) ja määrällisesti ja laadullisesti nykyistäkin niukemmat palvelut. Kysymys kuuluu: onko hinta edes siedettävä siihen nähden mitä sillä saadaan? En ole täysin vakuuttunut. Provosoiden voisi väittää että tällä hinnalla ostetaan Isännille ja Emännille mahdollisuus istua omassa pikku valtuustossa käyttämässä näennäistä valtaa.

Joka tapauksessa, näyttäisi siltä että molemmissa vaihtoehdoissa on mahdollisuutensa mutta myös suuret uhkakuvansa. Perustuuko Ristiinan valtuuston päätös toukokuun alussa siihen kumpi vaihtoehdoista lupaa paremmat mahdollisuudet rakentaa hyvää elämää Ristiinan alueelle vai lopulta siihen kumpi mörkö vaikuttaa vähemmän vaaralliselta? Idealisti minussa toivoo ensimmäistä, realisti pelkää jälkimmäistä.

Fundamentalistin eheyttämisestä

Äärikristityt ovat iskeneet jälleen. Nuotta.com -sivustolla julkaistu Älä alistu! -kampanjaa on arvosteltu homovastaiseksi ja vastenmieliseksi. Kirkko on rientänyt sanoutumaan irti kampanjasta. Silti ihmisiä on eronnut kirkosta kiihtyvään tahtiin: parissa päivässä kohun puhjettua parisen tuhatta ihmistä äänesti jaloillaan kansankirkosta.

Todellakin, edellisen kerran nämä seksuaalisten vähimmistöjen yhdenvertaisuuskysymykset olivat isosti esillä Ajankohtaisen kakkosen nk. ”homoillan” jälkeen. Myös minä rohkenin silloin kirjoittaa hieman aiheesta. Nyt uudestaan Älä alistu! -kampanja on saanut valtaisan arvosteluryöpyn osakseen. Ja hyvä niin. Kampanja on halveksittava ja hyvän maun vastainen.  Erityisesti YouTubestakin löytyvä Annin tarina, jossa biseksuaalinen nuori tyttö kertoo ”parantumisestaan heteroksi” ja sanoo viisaasti ja lohtua herättäen kaikille hämmennyksessä ja epätoivossa eläville teini-ikäisille, että jos ”murhaajakin voi parantaa tapansa, niin homoseksuaalikin voi”. Tai jotain sinne päin. Ajatukset ”homoudesta parantamisesta” tai fundamentalistikielellä ”eheyttämisestä”, ovat loukkaavia ja absurdeja. Jos joku porukka Suomessa kaipaa eheyttämistä, niin se on juuri nuottalaisten kaltaiset ihmisvihaajat.

Joka tapauksessa, vain harva on kampanjaa puolustanut ja Nuotta-lehden päätoimittaja Mika Falkinkin on käsketty vaieta julkisuudessa. Kristillisdemokraatit kuitenkin pitävät rintamaa yllä. Se, mistä luterilainen kirkko sanoutuu irti, saa kristillisdemokraatit barrikadeille. Nyt KD:n edustajat ovat puolustaneet sananvapautta tyyliin ”jokaista tulee kunnioittaa keskustelussa” ja että ”vertaukset homoseksuaalisuuden ja murhaamisen välillä ovat yksittäinen mielipide”. Molemmat ovat valideja kommentteja asiayhteydestä irrotettuna, mutta kontekstissaan yhtä potaskaa.

Ääriryhmät eivät omassa retoriikassaan kunnioita seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä pätkän vertaa! Heille homoseksuaalit (jne.) edustavat toiseutta, jotain jonka voi etäännyttää ihmisyyden ulkopuolelle. Heille homoseksuaaliset ihmiset ovat toiminnan objekti, eikä koskaan itsenäinen arvokas, yksilöllinen subjekti. ”Yksilölliseen mielipiteeseen” todellakin kaikilla on oikeus, mutta jos sen ottaa ajamansa kampanjan ja agendan kärkeen, se ei enää ole yksilöllinen mielipide, vaan jotakin mitä kyseinen kampanja ja sen takana olevat tahot edustavat. Kysymys kuuluu: jos homous on kuin murha, pitäisikö se uudelleen kriminalisoida?

Älä alistu! -kampanja onnistuu pilaamaan kosketuksellaan hyviä asioita. Viime syksynä kouluissa ympäri Suomea näytettiin It gets better -videota, jossa nuorille vakuutettiin että elämä muuttuu paremmaksi peruskouluvuosien ahtaan ryhmäpaineen jälkeen ja että ketään ei saa kiusata. Myös minä näytin ihan oma-aloitteisesti omilla oppitunneillani kyseistä videota.

Älä alistu! -kampanja varastaa videon idean ja muuttaa sen joksikin muuksi. Viesti on: vain Jeesus voi sanoa että kaikki muuttuu paremmaksi ja että:

…pahuutta ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni. Rikkinäisyyttä ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni, jokaisen sisällä. Jumala sanoo tätä rikkinäisyyttä synniksi.

Tässä tekstissä ei puhuta mitään homoseksuaalisuudesta, mutta kun sen laittaa yhteyteensä ja ottaa huomioon otsikon viitauksen, viesti on selvä: homous on syntiä ja Jeesuksen avulla siitä pääsee eroon.

Suoraan sanoen, minä en voi ymmärtää enkä oikeastaan hyväksyäkään ääripiirien ja osan KD:stä ajattelumaailmaa. Minusta fundamentalismi on fundamentalismia riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Ja että fundamentalismi on vaarallista, riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Myös Suomessa fundamentalistipiirit nostavat päätään. Heidän tulilinjalleen – niin kuin muuallakin maailmassa jumalasta riippumatta – ovat joutuneet seksuaaliset vähemmistöt, naisten tasa-arvo ja seksuaalioikeudet ja kehon itsemäärämisoikeus sekä vääräuskoiset. Fundamentalistit ovat ”hyviä ihmisiä” kaiken jumalattomuuden ja saastan maailmassa. Toisaalta uskon myös, että edellä mainitut pönkittävät omaa valta-asemaansa ja ennakkoluuloja Raamatulla.

Hyvä esimerkki tästä on KD:n Mika Ebeling (taitaapi olla Helsingin vaalipiiristä), jonka vaaliimainos osui taannoin silmääni Hesarista. Mainoksen mukaan ensi vaalikaudella kuolee 40 000 lasta jos Mikaa ei valita Arkadianmäelle sitä estämään. Kun menee Ebelingin kotisivuille ensimmäisenä silmiin iskee teksti:

”Monen lapsen henki on Sinun kädessäsi”

Suosittelen tutustumaan miehen retoriikkaan, jos pahoinvoinniltanne pystytte. Tässä maistiasena esimerkki Ebelingin blogista18.3.2011:

Eilisessä Iltalehdessä ex-ministeri Sinikka Mönkäre kertoo, että hänen äitinsä kuoli laittomaan aborttiin. Se on ollut suuri ja valitettava tragedia. Sodan jälkeen isän henkinen terveys oli heikentynyt. Äidin ahdistus on ollut ymmärrettävää ja inhimillistä. Juttu päättyy Mönkäreen kommenttiin: ”Halusin tuoda esille sen, että suomalainen yhteiskunta on mennyt paljon noista ajoista eteenpäin. Tällaisiin ratkaisuihin ei kenenkään tarvitse enää turvautua. Nyt sellaiset asiat voi tehdä turvallisesti.”

On hyvin luonnollista, että Mönkäre päätyy tällaisiin ajatuksiin, mutta hänen johtopäätöksensä on kuitenkin väärä. Kun asiaa katsotaan vain yhdestä näkökulmasta ja unohdetaan suurin uhri (Sinikan pikkuveli tai -sisko), niin on luonnollista, että johtopäätökset vääristyvät.

Ebeling edustaa juuri sitä itseensä tyytyväisten ”parempien ihmisten” (lue: hyvätuloinen valkoinen mies) ryhmää, jotka katsovat oikeudekseen rajoittaa naisten oikeuksia määrätä itse kehostaan ja elämästään. Olen pahoillani Ebelingin kohdalla ainoastaan siitä, että häneltä on itse miehenä evätty mahdollisuus synnyttää lapsia.

Löysin netistä hyvän esimerkin ajattelumallista liittyen ”perinteisen avioliittomallin” puolustamiseen (klikkaa isommaksi):

Sarjakuva on oivaltava. Samalla tavalla oivalluksia sisälsi animaatiosarja Pasilan jakso ”Lahko”. Jaksossa homoseksuaali mies sai potkut erään fundamentalistilahkon siivojan paikalta homoutensa vuoksi. Luterilaiseen kirkkoon hän pääsi siivoojaksi, mutta ei sitten yhtään mitään enempää….

Jaksossa myös väitettiin että liberaalit ja suvaitsevat kristityt ovat vähintään yhtä pahoja kuin äärihihhulitkin, ellei pahempia.

Sarjan perustelu meni näin: jos äärihihhuli ei hyväksy naispappeutta tai homoja, se eroaa kirkosta ja perustaa oman lahkon, joka sitten on juuri niin suvaitsematon kuin vaan. Suomessa Luther-säätiö voisi edustaa tätä porukkaa, vaikka ne kirkkoon taitavat kuuluakin. Mutta mitä tekevät ne vapaamieliset kristityt, jotka eivät hyväksy naispappien syrjintää työpaikoillaan tai kirkon eriarvoistavaa asennetta homoseksuaaleja kohtaan? He eivät todellakaan eroa kirkosta ja perusta omia lahkojaan. He eivät tee mitään!

Minä ymmärrän homokysymyksen takia kirkosta eroavia hyvin. Ihmisten on äänestettävä jaloillaan, muuten mikään ei muutu. Puolitosissaan voisi sanoa, että toivottavasti kirkosta eronneet nyt alkaisivat perustaa niitä aidosti yhdenvertaisuutta toteuttavia lahkojaan… Kansankirkko nimittäin pelaa kahdeilla korteilla. Mediassa ääriajattelu tuomitaan aina kun se nousee negatiivisessa sävyssä julkisuuteen, mutta kun mediassa on hiljaista, ääriliikkeet saavat rahoitusta (joka tulee viime kädestä kirkollisverosta), seurakunnissa ääriajattelevat jatkavat normaalisti pappeina, ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat edelleen kelpaavat ”vain siivoamaan”.

En tiedä pitäisikö fundamentalisteille järjestää eheyttämistä tai vertaistukiryhmiä tyyliin ”anonyymit ihmisvihaajat”. Sen kuitenkin tiedän että kansankirkon pitää tehdä huomattavasti nykyistä enemmän äärisiipiensä leikkaamiseksi. Ne eivät tarvitse kirkon rahoitusta eivätkä papit, jotka syyllistyvät homo- ja naisvihaan, tarvitse työpaikkaa evenkelisluterilaisesta kirkosta.

Huono, huonompi, huonoin päätös

Mikkelin opetuslautakunnan kokoomuslaiset, keskustalaiset ja kristillisdemokraattinen jäsen osoittivat eilisiltaisessa kokouksessaan harvinaisen suurta harkintakyvyn ja järjen puutetta päättämällä hakea kokeilulupaa venäjäkokeilulle.

Todellakin, opetuslautakunta jatkoi eilen 22.2.2011 huonojen päätöstensä sarjaa.

Kokeiluluvan puolesta äänestivät:

Puheenjohtaja Pirkko Valtola (kokoomus)

Juha Paanila (kokoomus)

Juha Kontinen (kokoomus)

Ulla Haposen (keskusta) varajäsen Hanna Sajapuro

Matti Piispa (keskusta)

Matleena Pulkkinen (keskusta)

Raija Pajunen (kd).

Vastaan äänestivät:

Minna Pöntinen (vihreät)

Osmo Ukkonen (sd)

Marianne Huoponen (sd)

Jorma Harmoinen (sd).

Harmillisesti vain siis osalla lautakunnasta oli lasten etu mielessä, näkemys siitä että (liian) niukkoja resursseja tuhlattaisiin haihatteluun ja ymmärrys mahdollisen kokeilun tuomista tuhoisista vaikutuksista muiden vieraiden kielten opetukselle Mikkelissä sekä kielten opiskelun kehittämishankkeelle, Kielitivolille.

Jälleen kerran kokoomus-keskustavetoinen lautakunta osoitti päätöksellään muutaman jo aiemmin selväksi tulleen asian:

– Porvarijäsenet eivät ole kiinnostuneet lapsista ja nuorista vaan päätökset tehdään bisneksen ehdoilla.

– Ammattilaisten eli opettajien näkemystä ei haluta kuunnella saati ottaa huomioon.

– Vaikka kuinka argumentoisi vedoten järkeen, talouteen ja toteuttamiskelpoisuuteen vedoten, se ei paina vaakakupissa lainkaan.

– Sivistysjohtaja Heikki Hirvonen pystyy ohjailemaan tiettyjä päätöksentekijöitä ja sitä kautta koko päätöksentekoa mielensä mukaan.

Kun vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen lautakunta vaihtui, opettajilla oli suuria odotuksia uutta lautakuntaa ja sen järkevänä tunnettua puheenjohtajaa, työterveyslääkäri Pirkko Valtolaa kohtaan. Nyt viimeistään alkaa olla selvää että Valtolan johdolla lautakunta on osoittatumassa lasten, koulujen ja Mikkelin opetustoimen kannalta yhtä surkeaksi kuin edellinen Ulla Haposen puheenjohtama pahamaineinen lautakunta.

Huolestuttava piirre tässä kaikessa on se, miten tietyt poliitikkomme ja virkamiehemme suhtautuvat opettajien ammattikuntaan. Heikki Hirvosen mielestä opettajien vastustus johtuu siitä, että päätös sorkkisi ruotsinopettajien ”mukavuusaluetta” ja Mikkelin seudun kieltenopettajat ovat ”kielivastaisia”. Aivan uskomattoman törkeitä näkemyksiä ylimmältä esimieheltä.

Myös osa poliitikoista tuo halveksuntansa opettajien ammattikuntaa kohtaan monissa käänteissä. En tarkoita tällä välttämättä lautakunnan jäseniä, kuitenkaan. Hyvä esimerkki on eduskuntavaaliehdokas ja Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Arto Seppälä (sd.), jonka mielestä opettajien ammattikunta mukamas vastustaa venäjää! On hyvä muistaa näitä asioita vaalien alla: Seppälä ei vaikuta erityisen koulu- tai opettajamyönteiseltä tyypiltä. Seppälä ei kuitenkaan ole yksin. Opettajiin vihamielisesti suhtautuvia päättäjiä on muitakin. Eniten kuitenkin ihmetyttää esimiehemme asenne.

Toinen törkeä piirre asiassa on, että Mikkeli pisti auki kaksi venäjän kielen opettajan virkaa jo ennen lautakunnan päätöstä. Joko virkamiesjohto oli voitonvarma tai eilinen kokous oli vain näytelmää. Valtola ja Hirvonen tietänevät totuuden.

Mutta todellakin, Länsi-Savo uutisoi illalla aiheestaan tuoreeltaan. Nettilehden mukaan:

Seitsemäsluokkalaiset voinevat valita joko ruotsin tai venäjän B1-kieleksi syksystä 2012 alkaen Mikkelissä.

Tämähän ei pitäne paikkaansa. Opetusministeri Virkkunen on varsin selvästi useaan otteeseen ilmoittanut että kokeilu olisi liian ongelmallinen toteutettavaksi. Kyse ei ole vain ministerin kannasta vaan ministeriössä on varsin vakaa yhtäläinen näkemys asiasta.

Muutamia huomioita uutisvirrasta

Seuraavassa pari silmiin sattunutta, mielenkiintoista uutista viime päiviltä.

Ensinnäkin. Kokoomus ja KD menevät vaaliliittoon Etelä-Savossa. Länsi-Savo uutisoi asiaa tänään 17.12. ja muistutti että:

Kokoomus ehti jo linjata, ettei se tee vaaliliittoja näissä eduskuntavaaleissa. Nyt tehty ratkaisu pyörtää edellisen päätöksen.

Niin. Jos tästä hakemalla hakee hyviä puolia, niin ainakin se löytyy, että vain yksi seuraavista eli Olli Nepponen, Lenita Toivakka tai Teuvo V. Riikonen  pääsee eduskuntaan.

Toiseksi. Koulujen joulujuhlista on taas keskusteltu. Yllätys, yllätys kristillisdemokraattien aloittamana ja kokoomuspuolueen jatkamana. YLE uutisoi eduskunnan kyselytunnilla käytyä keskustelua seuraavasti:

Räsäsen mukaan Virkkunen on sekoittanut vastauksessaan uskonnonharjoittamisen ja kristillisen kulttuuriperinteen. Räsänen sanoo, että uskonnonharjoittamisen kohdalla on varmistettava, etteivät lapset joutu harjoittamaan itselleen vierasta uskontoa. Hän katsoo, että sen sijaan esimerkiksi jouluvirsi (Enkeli taivaan) joulujuhlassa lasketaan suomalaiseen kulttuuriperinteeseen kuuluvaksi, eikä siitä tarvitse pyytää kodeilta erikseen lupia.

Niin. Virsi siis ei ole virsi eikä jouluevankeliumi evankeliumi ja kristillinen joulu ei ole kristillisyyttä vaan kulttuuriperimää. Niinpä siis ei-kristityt lapset voidaan näihin pakottaa. Minusta tulkinnat ovat hienoja. Tämähän tarkoittaa että ne eivät ole uskontoa vaan vain kulttuuria.  Hieman vain mietityttää, eikö KD:n kansanedustajilla todellakaan ole suurempaa poliittista substanssia kuin koulujen juhliin sekaantuminen. Taitaa olla eräänlaista populismia tämä poliittinen körttiläisyyskin.

Kolmanneksi. Pisa-tulokset tulivat. Suomi ei olekaan enää ykkönen vaan vasta kolmas. Suomalaisen koulun suurimpana vahvuutena on ollut sen tasalaatuisuus. Tuoreessa Pisa-tutkimuksessa Suomen koulujen väliset erot oppimistuloksissa olivat edelleen OECD-maiden pienimmät, mutta koulujen väliset erot olivat hiukan kasvaneet. Myös edelliseen vuonna 2000 lukutaitoa käsitelleeseen tutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvo Suomessa on laskenut kymmenellä pisteellä. Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla ministeri Virkkunen kommentoi seuraavasti:

Meidän on varmistettava, että asuinpaikasta riippumatta vanhemmat voivat jatkossakin luottaa siihen, että lähikoulussa saa parasta mahdollista opetusta.

Niin. Oppilaiden eriarvoistuminen sen suhteen, kuinka paljon he saavat perusopetusta ja millaisissa ryhmissä (koko, integrointi, tukitoimet) sitä annetaan, on kovaa vauhtia kiihtymässä. Mielestäni tämä olisi Suomen huolenaihe numero yksi niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkälläkin aikavälillä. Voitaisiin jopa puhua yleissivistyksen kasvavasta kestävyysvajeesta.

Neljänneksi. Keskusta ei hyväksynyt perusopetuksen tuntijakouudistusta ja niinpä se kaatui. Asia jää seuraavan hallituksen ratkaistavaksi. Hesari uutisoi asiasta näin:

Keskusta on pitkin syksyä arvostellut vuonna 2014 toteutettavaksi kaavailtua uudistusta liian kalliiksi ja mittavaksi.

Virkkunen puolestaan halusi pitää kiinni esimerkiksi kaikkien koulujen vähimmäistuntimäärän nostamisesta neljällä vuosiviikkotunnilla mikä olisi hänen mukaansa lisännyt alueellista tasa-arvoa.

Myös kieliohjelman laajentaminen, taito- ja taideaineiden aseman vahvistaminen ja uusi aine draama olivat opetusministerin tavoitteita.

Niin. Tuntijakouudistuksessa olisi ollut puolensa ja puolensa. Toisaalta tuntimäärän lisääminen olisi ollut juuri edellä mainitun oppilaiden tasavertaisuuden kannalta välttämätöntä. Nyt liian moni kunta, Mikkeli mukaan lukien,  saa polkea lasten oikeuksia miten haluaa. Silti tuntijakotyöryhmän esitys oli jäämässä omituisen torsoksi: todellista uusiutumista ei ollut. Draama oppiaineena olisi ollut vain kosmetiikkaa. Kaikille uskontokunnasta riippumatta yhteinen etiikka puolestaan olisi ollut loistava idea, mutta sehän olikin tyrmätty jo aiemmin. Ehkä siksi, että se olisi heikentänyt uskonnonopetuksen asemaa. Uskonnolla on nykyisellään kohtuuttoman suuri tuntimäärä koko perusopetuksessa. Se on suurempi kuin esimerkiksi historialla ja yhteiskuntaopilla.

Lisäksi esityksessä oli muutamia kohtia, jotka olisivat olleet peräti haitallisia: ensinnäkin kieliohjelman muuttaminen tuskin olisi parantanut kielten opiskelun mahdollisuuksia ja taito- ja taideaineiden kohdalla valinnaisuuden muutokset olisivat voineet käytännön tasolla olla kohtalokkaita. Valinnaisuutta tulee perusopetuksessa nostaa, mutta valinnaisuus kuuluu ennen kaikkea yläkouluun.

Se mikä minua ihmetyttää kovin on se, miksi matematiikan määrän pitää olla niin kohtuuttoman suuri tuntijaossa, ja taide-ja taideaineiden osuus niin pieni. Tätä ei perustele mikään. Kaikista suomalaisista ei tule insinöörejä, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse pitkälle vietyjä matematiikan taitoja. Toisaalta taas taito- ja taideaineet toisivat peruskoulun puurtamiseen luovuuden tuulahdusta ja oppilaille kipeästi kaivattua vastapainoa. Lisäksi luovuuden ja älykkyyden suhde on selkeä.  Matematiikan syventävää opiskelua olisi voinut tuoda valinnaisuuden kautta.

Hesari kirjoitti samaisessa uutisessa myös siitä miksi keskusta vastusti tuntijakouudistusta:

”Tuntijaon kokonaisuudistukseen ei ollut varattu rahoitusta. Uudistus olisi vaatinut leikkauksia muualta peruskoulusta sekä muilta koulutusasteilta. Tähän keskusta ei ollut valmis”, sivistyspoliittisen ministerityöryhmän jäsen AnuVehviläinen sanoo tiedotteessa.

Keskustan mielestä peruskoulussa ei ole tarvetta draaman kaltaisille uusille oppiaineille, vaan kehittämisen tarpeita on ennemmin kouluviihtyvyydessä, oppilashuollossa, opettajien jaksamisessa ja koulurakennusten kunnossa.

Niin. Mutta mistä rahat keskustan tavoitteisiin, ellei opetussektorin sisältä? Lisäksi herää muutama tyhmä kysymys: kertokaapas kepulaiset miten sitä kouluviihtyvyyttä lisätään? miten oppilashuoltoa kehitetään? miten opettajien jaksamista parannetaan? kuinka koulurakennuksista huolehditaan? Hieman konkretiaa, kiitos, ja myös rahoituksen osalta, jos suinkin mahdollista.