Haastatteluita ja kokouksia

Muutaman asia torstai-illan ratoksi.

Valtuustoaloite A2-kieleen liittyen on saanut hyvin huomiota mediassa. Tänään Ristiinalaisessa oli hyvä juttu asiasta ja mitä ilmeisemmin ensi maanantain Länkkärissä asiasta on tulossa juttu. Tässä Ristiinalaisen juttu, niidenkin luettavaksi joiden postilaatikkoon kyseinen aviisi ei kolahda:

2013-02-21 23.40.53

 

Mutta hyvä että asia keskusteluttaa, sillä asia on todella tärkeä ja kuntalaispalautettakin on tullut niin keskustelupalstoilla ja sähköpostiin. Kiitos kannustuksesta!

Keskiviikkona oli Kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunnan kokous. Tammikuun kokouksessa en ollutkaan vaan Aino Pohjanvirta oli tuuraamassa ja nyt siis ensimmäistä kertaa oli katsastelemassa meininkiä. Kokous oli kovin rutiininomainen eikä kestänytkään kuin 35 minuuttia. Mitään mainittavaa ei kyllä jäänyt jälkipolville kerrottavaksi.

Jännittävää on nähdä, millaiseksi lautakunnan työskentely tulevina vuosina muodostuu. Ainakin osaava puheenjohtaja meillä on eli Marianne Huoponen demareista.

Mainitsenpa tässä vielä sen, että olen mukana Kylä koulussa -hankkeen seurantaryhmässä Löytö-Vitsiälä -alueen edustajana. Seurantaryhmä on kokoontunut kerran ja seuraava tapaaminen on ensi syksynä.

Hankkeessa kehitetään ja toteutetaan uudenlaista koulukylä-/kylätaloa, joka toimii monipuolisena palvelu-, oppimis- ja toimintakeskuksena. Keskuksen on tarkoitus koota lähialueensa asukkaita vauvasta vaariin, yrityksiä, kesäasukkaita ja muita yhteisöjä aktiiviseen toimintaan ja se mahdollistaa myös palvelutuotannon – esimerkiksi erilaisten hyvinvointipalveluiden tuotannon, lähi- ja luomuruoan myynnin jne.

Kävimme myös tutustumassa oman kylän porukalla Ihastjärven kouluun ja kuuntelemassa koulun rehtoria Jaana Strandmania. Siellä suunnalla hankerahoitusta on riittänyt kaikenlaiseen pöhinään ja varmasti jotain on meidänkin kylälle sovellettavissa mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että kyllä Vitsiälän ja Ihastjärven toimintaympäristö ja olosuhteet ovat kuin eri planeetoilta. Kovin Ihastjärven ehdoilla ja Ihastjärveä varten tätä hanketta tunnutaan vievän eteenpäin ja mielenkiintoista onkin nähdä, miten hanketyöntekijöillä riittää aikaa tai ideoita jaettavaksi myös Vitsiälään.

Yritän kuitenkin suhtautua varovaisen positiivisesti hankkeeseen.

Advertisement

Koulut tarvitsevat puolustajia

Tämän päivän (9.10.2012) Länkkärissä oli mielipidekirjoitukseni Koulut tarvitsevat puolustajia. Kuule vänskä! Mis sie tarviit oikein hyvää koulujen puolustajaa? Täs siul on sellanen.

Mikkelin kouluissa tehdään joka päivä tulevaisuutta. Koulun penkkiä kuluttavien lasten ja nuorten osana on lopulta astua yhteiskuntaan täysivaltaisina ja tasavertaisina jäseninä tavoittelemaan onneaan. Millaiset eväät Mikkelin koulut tähän tarjoavat?

Onnellisen lapsuuden, onnistuneen koulutien ja syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta on oleellista kysyä: Ovatko koulurakennuksemme terveellisiä, tarkoituksenmukaisia ja virikkeellisiä kasvu- ja oppimisympäristöjä? Onko oppilashuolto riittävästi mitoitettu? Onko tukitoimiin riittävästi resursseja? Toimiiko yhteistyö sosiaalitoimen ja lastensuojelun kanssa ja onko niillä resursseja mitoittaa toimintaansa tarpeen mukaan? Ovatko ryhmäkoot riittävän pieniä, jotta opettajalla riittää aikaa ja voimia tukea ja kannustaa lasta sekä havaita ongelmia?

Onkin sääli, miten koulutyö on jo vuosia elänyt säästöpaineiden alla ja monet keskeiset tukipilarit ovat alkaneet hiljalleen rapautua. Tilannetta ei ole helpottanut erityisopetuksen uudet tuulet: erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla on haluttu – niin kuin oikein onkin – päästä eroon erottelusta. Käytännössä tämä tarkoittaa integraatioita yleisopetuksen ryhmiin ja yhteisiä koulupolkuja koko ikäluokalle.

Onnistuakseen integraatio vaatisi kuitenkin taloudellisia panostuksia: tarvitaan riittävän pienet ryhmäkoot sekä koulutettuja koulunkäyntiavustajia ja laaja-alaisia erityisopettajia. Lisäksi on rakennettava joustavia rakenteita ja ryhmiä koulujen sisällä. Päättäjien tuki on valitettavasti ollut jo pitkään riittämätöntä.

Asialla on toinenkin puoli: suuret ryhmäkoot, integraatio, jatkuvasti kasvavat ja kasautuvat koulujen velvoitteet sekä opettajan työn sisällön peruuttamaton muutos näkyvät työssä jaksamisessa. Kun opettaja joutuu voimiensa äärirajoille, se heijastuu väistämättä myös oppilaisiin. Koulussa nimittäin aikuisten hyvinvointi tai pahoinvointi heijastuu lapsiin ja toisinpäin. Tätä asiaa ei osa kuntapäättäjistämme ole kyennyt ymmärtämään.

Lapset ja nuoret ovat kunnallisessa päätöksen teossa äänettömiä, pelkästään päätöksen teon kohteita. Heidän tulevaisuutensa riippuu meidän aikuisten päätöksistä. Siksi lapset ja koulut tarvitsevat puolustajia.

 

Kootut selittelyt

Länsi-Savossa julkaistiin 12.7.2012 oheinen kirjoittamani yleisönosastokirjoitus. Kirjoitus oli vastine opetuslautakunnan puheenjohtaja Pirkko Valtolan (kok) ja kahden lautakunnan jäsenen Juha Kontisen (kok) ja Juha Paanilan (kok) kirjoitukseen

Opetuslautakunnan puheenjohtaja Pirkko Valtola (kok.) ja kaksi muuta lautakunnan kokoomuslaista jäsentä kirjoittivat mielipidekirjoituksen (LS 5.7.2012), jossa he selittelevät omia kantojaan ja lautakuntansa päätöksiä lukiolaisten oppilashuoltoon liittyen. Lyhyesti: kyse on rahasta, jota ei haluta nuorten hyvinvointiin satsata. Onko tosiaan niin että nuorten hyvinvoinnista ollaan huolissaan vain puheiden tasolla ja silloin kun se ei vie rahaa?

Valtola ja kumppanit kirjoittavat myös kuinka opetuslautakunta kuuntelee nuoria. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, kuinka lautakunta teki lukion opiskelijahuoltoa koskevan päätöksen. Valtolan omien sanojen mukaan päätös syntyi ministeriön raportteihin tukeutuen, mutta paikallisia toimijoita kuulematta. Miten on mahdollista että tehtäessä päätöksiä, jotka koskevat mikkeliläisiä nuoria ja mikkeliläistä oppilaitosta, juuri päätöksenteon kohteiden näkemysten huomioiminen ”unohtuu”?

Väitän, että kyse on joko laiskuudesta, piittaamattomuudesta tai sitten asioiden kaunistelemisesta jälkikäteen.  Kaikki tieto on ollut varmasti saatavilla, jos sitä on halunnut saada. Ala-arvoisena pidän sitä, että Valtola ja kumppanit yrittävät siirtää vastuun huonosta päätöksestä nuorisovaltuustolle ja heidän kokouksesta puuttuneelle edustajalleen. Moraalinen ja poliittinen vastuu päätöksestä on vain ja ainoastaan niillä, jotka sen puolesta lautakunnassa äänestivät.

Onnistunut kuntaliitos vaatii työtä

Tänään 26.4. sekä Ristiinalainen että Länsi-Savo julkaisivat mielipidekirjoitukseni liittyen kuntaliitokseen. Laitan se nyt tännekin vielä luettavaksi.

Me vihreät olemme halunneet suhtautua kuntaliitosneuvotteluihin avoimin mielin ja kiihkottomasti. Halusimme nähdä millainen neuvottelutulos saavutetaan ja mitä vaihtoehtoja itsenäiselle Ristiinalle olisi luvassa.
Sopimuspaperin sisältö on yllättävän hyvä. Sopimuksessa on kieltämättä kattava investointiohjelma sekä pienempi paine nostaa veroja. Tärkeintä sopimuksessa on kuitenkin se, että näin lähipalvelut saadaan turvattua nykyisellä tasolla. Se, että suomenniemeläisten on ajateltu tukeutuvan Ristiinan palveluihin, tuo uskoa siihen että palvelut voisivat säilyä Ristiinassa myös jatkossa.
Yltiöoptimismiin ei kuitenkaan pidä sortua. Vaikka investointiohjelmassa on paljon hyvää, osa rahasta olisi pitänyt osata kohdistaa paremmin. Vihreiden hyvät esitykset investointikohteiksi, kuten kevyen liikenteen väylän rakentaminen Mikkelin ja Ristiinan välille, jäivät valitettavasti huomioimatta. Toteutuipa kuntaliitos tai ei, veroprosentti tulee nousemaan ja ristiinalaisten lähipalveluiden säilymiseksi joudutaan tulevaisuudessakin tekemään työtä.
Kuntaliitosta vastustavilla oli tänä keväänä mahdollisuus esittää todellinen vaihtoehto kuntien yhdistymiselle. Valitettavasti uhkakuvien maalailusta ei päästy yhtään sen pidemmälle. Itsenäisen kunnan puolustaminen on jäänyt pinnalliseksi ja epäuskottavaksi. Itsenäisyyden hinta näyttäytyy näin kovana: korkeampia veroja ja kurjistettuja Mikkeliltä ostettuja palveluita. Kun järkisyyt eivät tunnu puolustavan itsenäisyyttä, jää jäljelle vain tunteeseen perustuvia mielipiteitä ja pelkoja. Se ei riitä, kun kyseessä on jokaisen kuntalaisen etu.
Tähän asti olemme keskittyneet ristiinalaisten etujen turvaamiseen. Jos kuntaliitos toteutuu, meidän on ryhdyttävä ajattelemaan kokonaisuutta. Jokaisen kuntalaisen on päästävä kohtuullisessa ajassa ja matkassa lääkäriin. On huolehdittava, että peruskoululla on riittävästi resursseja niin keskustassa kuin reuna-alueillakin. Niin Ristiinassa, Anttolassa kuin Otavassakin tarvitaan kirjastoa ja päiväkotia. Toimivat lähipalvelut koko kunnan alueella on myös ristiinalaisten etu.
Vihreät tulevat 3.5. äänestämään kuntaliitokseen puolesta. Ei siksi, että riemusta kiljuen haluaisimme Mikkeliin vaan siksi, että itsenäisen Ristiinan hinta on liian kova. Ristiinalaiset eivät kaipaa siihen kylmään kyytiin, johon jääräpäinen itsenäisyys meidät veisi.

Mikko Siitonen
Kunnanvaltuutettu (vihr.)
Jukka Kuusela
Varavaltuutettu (vihr.)