Lapsetko laskunmaksajiksi

Tänään päätetään kaupunginvaltuustossa ensi vuoden talousarvioista ja veroprosenteista. Perjantaina 6.11.2015 julkaistiin Länsi-Savossa minun ja Veli Liikasen yhteiskirjoitus aiheeseen liittyen.

 

Lapsetko laskunmaksajiksi?

Mikkelin kaupunki on suunnittelemassa talouttaan ensi vuodeksi ja budjetin tasapainottaminen on jälleen ollut erittäin haastavaa. Taas kerran meille toistellaan, miten ainoa keino lisävelkaantumisen estämiseksi on vuosi toisensa jälkeen vaikeammiksi käyvät leikkaukset kuntalaisten peruspalveluista. Sivistystoimi joutuu kantamaan näistä päänkatkojaisista kohtuuttoman suuren osan.

Sivistystoimen lautakunnat tekivät jo omassa budjettiesityksessään merkittäviä ja vaikeita säästöjä. Nyt kaupunginhallituksessa keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten äänillä tehty budjettiesitys vyöryttää sivistystoimelle vielä satojen tuhansien eurojen lisäleikkaukset. Vaikka vielä ei ole selvää, mihin leikkaukset kohdistuvat, voimme toki arvailla.

Vaihtoehtoina voivat olla edelleen jatkuvat kyläkoulujen lakkauttamiset, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen kasvattaminen, eka- ja tokaluokkalaisten aamu- ja iltapäiväkerhojen lopettaminen, koulukyytirajan pidentäminen, valinnaiskielten opiskelun lopettaminen, koulujen teknologiahankinnoista luopuminen, sivukirjastojen lakkauttaminen, lähiliikuntapaikoista luopuminen, teatterin toiminta-avustuksen leikkaaminen, yhdistysavustusten leikkaaminen… Lista on tyrmistyttävää luettavaa.

Leikkausten toteutuessa pienituloisimpien perheiden lasten harrastaminen vaarantuu osallistumismaksujen noustessa. Pienet lapset ovat kenties yhä enemmän yksin kotona, pääsevät yhä harvemmin päivähoidossa aikuisen syliin, saavat yhä vähemmän opettajan apua oppitunneilla ja käyttävät yhä enemmän aikaa koulumatkoihin.

Leikkauksia perustellaan usein fraasilla ”emme saa jättää velkaa jälkipolvien maksettavaksi, siksi on leikattava”. Lause on kuitenkin epätosi: politiikassa on aina vaihtoehtoja, aina tehdään arvovalintoja. Etenkin silloin kun pitää valita ”ruton ja koleran välillä”.

Moraalisesti ainoa oikea arvovalinta on, että me työikäiset ja työkykyiset maksamme itse omat velkamme. Leikkauksilla laitamme jälkipolvet maksumiehiksi, koska kauaskantoisimmat säästötoimet kohdistuvat juuri lapsiin.

Me emme voi enää pitää monia muita kaupunkeja alhaisempaa verotasoa näin ikääntyvällä ja paljon sairastavalla väestöpohjalla. Jo puolen prosenttiyksikön veronkorotus yhdistettynä toiminnan tehostamiseen ja rakenteellisiin uudistuksiin estäisi kohtuuttomimmat leikkaukset lasten arjesta ja kuntalaisten hyvinvoinnista. Meiltä nimittäin loppuvat koulut kesken, jos taloudenpitomme perustuu koulujen lakkauttamisille.

Mikko Siitonen

Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Veli Liikanen

Kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Advertisement

Keskustelua torista

Tiistaina 9.4. Länsi-Savossa julkaistiin mielipidekirjoitukseni liittyen torikauppiaiden tuskaan vähenevistä asiakkaista. Ratkaisuksi on esitetty torin laitaan rakennettavia parkkipaikkoja. Mielesteni ajatus kuolleena syntynyt. Joka tapauksessa kirjoitukseni herätti jonkin verran keskustelua Länkkärissä ja sainpa myönteistä palautetta monelta suunnalta ihan ”päin kasvojakin”.

Linkki Länsi-Savon verkkolehteen.

Kirjoitukseni Länsi-Savossa 9.4.2013

 

Tori tarvitsee ihmisiä, ei autoja!

Erityisesti torikauppiaat ovat tuskaileet torikaupan hiljentymistä toriparkin rakentamisen jälkeen. Torikauppiaiden huoli on aiheellinen mutta mielestäni maksuttomat parkkipaikat torin laidalla eivät ole ratkaisu. Tarvitsemme vetonaulan, joka toisi torille ihmisiä ja elämää.

Minä uskon ettei toriparkki itsessään ole ongelma vaan se, että mikkeliläiset vierastamme pysäköinnin maksullisuutta. Ihmiset haluaisivat pysäköidä autonsa kaupan eteen, ilmaiseksi.

On kuitenkin aivan oikein että pysäköinti keskustassa maksaa. Mikkelin kantakaupungissa  mistään ei ole pitkä matka minnekäään. Niinpä sekä viihtyvyyden että ympäristön kannalta on järkevää miettiä, miten saamme autojen määrää vähennettyä ydinkeskustassa pikemminkin kuin miten niitä saadaan lisättyä. Enpä usko että monenkaan mielestä autoliikenne luo tunnelmaa!

Kun kerran turistit jo löytävät toriparkin kiitettävästi, niin ajan kanssa meidän mikkeliläistenkin pitää vain oppia sitä käyttämään. Vaikka ihmisten tottumukset pysäköinnistä voivat muuttua hitaanlaisesti, hätiköityjä johtopäätöksiä ei saa tehdä.

Tällä hetkellä ihmisvirta kulkee Stellan ja Akselin vetämänä torin ohitse. Tarvitaan siis painopisteen muutosta: torin kaupungintalon puoleiselle laidalle tulisi saada houkutin, joka olisi jotain kaupunkilaisten ikiomaa, sykkisi elämää ja houkuttelisi pysähtymään.

Mielestäni leikkipuisto olisi oivallinen kaikkeen tähän. Stellan kulmalla oleva leikkipiste jäi torsoksi, joten olisi aivan mahdollista rakentaa kunnollinen, lapsia kiipeilemään, liikkumaan ja leikkimään aktivoiva leikkipaikka myös torin toiselle laidalle.

Leikkipuisto houkuttelisi lapsiperheitä kaupungin sydämeen, antaisi tilaisuuden istahtaa torikahville, piipahtaa ostoksille sekä toisi naurua ja riemua torille.

Mikko Siitonen

Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Valtuuston kokous 18.2.2013

Eilen taas kokousteltiin.

Kyseessä oli kovin rutiiininomainen kokous, jossa ainoa erikoisuus oli peräti viisi valtuustoaloitetta eri suunnilta. Demareiden Satu Taavitsainen teki aloitteen lasten harrastusmahdollisuuksista, KD:n Erkki Rantalainen teki aloitteen Ristiinan ikuisuusriitaan eli Muurikin rantapuistoon liittyen, keskustan valtuustoryhmältä tuli aloite kaupunkipuistosta, kokoomuksen Elina Hölttä teki aloitteen, jossa esitettiin selvityksen tekemistä siitä, miten Mikkelin lukioiden yhdistyminen onnistui ja mitä siitä on opittavissa. Näistä aloitteista lähdimme ryhmänä mukaan kaupunkipuistoaloitteeseen. Minä laitoin allekirjoitukseni kaikkiin muihinkin edellä mainittuihin aloitteisiin.
Omalta kohdaltani eilisen kohokohta oli oma valtuustoaloitteeni liittyen A2-kielen opiskeluun Mikkelissä. Kyse ei ollut vihreiden ryhmäaloitteesta sillä kaikki meistä eivät allekirjoittaneet sitä, mutta yhteensä aloite sai minun nimeni lisäksi peräti 46 nimeä alle. Aloitetta olin ideoinut yhdessä perussuomalaisten varavaltuutettu Anne Korholan ja valtuutettu Marja Hämäläisen kanssa.
Asialistalla puolestaan oli KH:n vastaus demareiden valtuustoaloitteeseen veroparatiisivapaasta Mikkelistä (eli: Mikkelin ei pitäisi tehdä hankintoja yrityksiltä, jotka tekevät ”verosuunnittelua” veroparatiisien kautta). KH:n vastaus oli löperö: asialle voi tehdä mitään. Kuitenkin esim. Helsingissä selvitellään asiaa ja vihreiden Rauni Berndt esitti että aloite palautetaan jatkovalmisteluun odottelemaan mitä Helsingissä asialle keksitään. Raunin esitys oli looginen ja maltillinen ja sai demarit taakseen. Salin oikea laita ei palautusta hyväksynyt ja niinpä äänestettiin. Lähinnä keskustan ja kokoomuksen äänillä KH:n puolivillainen vastaus hyväksyttiin äänin 36-22.
Suoraan sanoen meidän vihreiden oli vaikea ymmärtää sitä logiikkaa jolla keskusta ja kokoomus täysin yhdessä, murtumattomassa linjassa äänesti käsien levittelyn puolesta.

Yhdenvertainen mahdollisuus kielivalintoihin

Tässä 18.2.2013 tekemäni valtuustoaloite.  
Yhdenvertainen mahdollisuus kielivalintoihin
Peruskoululaisilla on mahdollisuus valita neljännellä vuosiluokalla alkava vapaaehtoinen A2-kieli. Mikkelin kaupunki tarjoaa kaupungin kieliohjelman mukaisesti kolmea eri valinnaiskielivaihtoehtoa: ranskaa, saksaa ja venäjää.
Valinnaisen A2-kielen opetusryhmän syntymisen alarajaksi on kuitenkin määritelty 16 lasta, vaikka esimerkiksi opetussuunnitelmassa tällaista alarajaa ei ole mainittu. Suuri ryhmän perustamiskoko ehkäisee tehokkaasti valinnaiskieliryhmien syntymisen muissa kuin suurimmissa alakouluissa. Tämä asettaa erityisesti pienten koulujen oppilaat epätasa-arvoiseen asemaan suuriin kouluihin nähden, sillä Mikkelissä on kouluja, joissa ikäluokka on pienempi kuin ryhmän perustamiseen vaadittu 16. Näin valinnaisen kielen ryhmää ei synny vaikka koko ikäluokka sellaisen valitsisikin ja koulutuksellinen tasa-arvo jää toteutumatta kaupungin sisällä.
Työmarkkinoilla monipuolinen kielitaito on kilpailuetu ja tarjoaa monipuolisen kielitaidon omaaville hyvät työllistymismahdollisuudet. Tällä hetkellä kuitenkin ollaan laajasti huolestuneita suomalaisten kielitaidon kapenemisesta. Huoli on valtakunnallinen ja myös Mikkelissä tilanne on koettu ongelmalliseksi erityisesti elinkeinoelämän taholta. Mikkelin yhtenä painopisteenä on matkailuteollisuuden kehittäminen ja tulevaisuudessa paikallisten yritysten kannalta on elintärkeää saada kielitaitoista työvoimaa. Kielten opiskeluun panostaminen kantaa siis myös kaupungin kasvustrategian näkökulmasta.
Me allekirjoittaneet esitämme, että Mikkelin kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin, joilla taataan oppilaiden tasavertainen mahdollisuus kielivalintoihin.
Mikkelissä 18.2.2013
Mikko Siitonen
Valtuustoryhmä Mikkelin vihreät
ja 46 allekirjoittajaa.