Vaalirahoituksesta

Minä olen jättänyt ilmoituksen vaalirahoituksestani. Tein sen jo ennen ennakkoäänestyksen alkamista, sillä minulle on tärkeää olla mahdollisimman avoin ulospäin omasta toiminnastani. Samalla tavalla olen julkistanut kaikki sidonnaisuuteni avoimesti. Jokaisessa mainoksessani niin lehdissä kuin käteen jaettavissa lehtisissäni lukee mainoksen maksaja.

Minua on mietityttänyt näissä vaaleissa kovasti miten vähän vaalirahakohusta on opittu ja miten vähän vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön henkeä noudatetaan. Vain harva Mikkelin lähes 370 ehdokkaasta on ilmoittanut avoimesti vaalirahoituksensa. Laki tietysti vaatii ilmoituksen tekemistä vasta vaalien jälkeen mutta ”kuluttajansuojan” kannalta olisi turvallisempaa tietää rahoituksesta jo etukäteen. Tilanne 22.10. (kun vaaleihin on jäljellä kuusi päivää): vaalirahoituksensa oli ilmoittanut 8 demaria, 5 kokoomuslaista, 4 keskustalaista eikä yhtään perussuomalaista. Lisäksi todella monesta lehtimainoksesta puuttuu mainoksen maksajan nimi.

Otetaanpa pieni otanta eilisen 21.10. ja tämän päivän 22.10. Länkkäreistä.  Vaalimainoksista maksajan nimi puuttui Mali Soiniselta (kok.), Markku Kakriaiselta (kesk.), Sara Tiaisen (kok.) kahdesta mainoksesta, Jaana Kervisen (kok.) kahdesta mainoksesta, Pauliina Viitamieheltä (sd.), Arto Seppälältä (sd.), Hannu Kortelaiselta (kok.), Antti Suhoselta (kok.), Hannu Sutiselta (sd.), Jyrki Manniselta (kok.), Olli Nepposelta (kok.), Juha Paanilalta (kok.), Olli Miettiseltä (kok.) sekä Pekka Pöyryltä (kesk.).

Lista on tyrmäävä.

Kokoomuspuolueella näyttäisi olevan eniten rahaa käytössään, ainakin jos lehti-ilmoittelun määrää tarkastalee. Kokoomuksen kohdalla en jotenkin ole kuitenkaan yllättynyt siitä, että kortit eivät ole avoimet. Minun (vajaavaisen) näkemykseni mukaan Kokoomus ei ole profiloitunut avoimuutta erityisesti edistävänä puolueena. Hyvin näyttävää Ison Rahan  kampanjaa käyvä Jyrki Koivikko on toki ilmoittanut oman rahoituksensa ja saanut siitä irvailuja Länsi-Savossa. Arvostan Koivikon avoimuutta ja todella toivon että kampanjan aikaiset puheet ja joka suuntaan lentäneet kosiskelut ja lupaukset realisoituisivat yhteistyökykyiseksi, kaikkia poliittisia toimijoita arvostavaksi toiminnaksi ensi valtuustokaudella.

Keskustaehdokkaiden vähäinen innostus avoimuuteen hämää minua. Ja paljon. Tämä erityisesti siksi, että juuri Kepuhan tahrasi itsensä vaalirahakohussa kaikkein pahiten. Mitään ei kuitenkaan ole haluttu oppia. Jos olisin Kepussa johtoasemassa, olisin varmasti vaatinut oman puolueeni ehdokkaiden näyttävän toiminnallaan, että kaikki on puolueessa muuttunut ja nyt pelataan avoimin ja rehdein kortein. Uskon, ettei mitään vilunkipeliä tällä kertaa rahoituksessa ole, mutta kun historian syntien painolasti kuitenkin on erityisesti Keskustapuolueen päällä, niin nyt väkisinkin voi jäädä mielikuva että hihasta vedellään taas jokereita.

Kaikkein epämiellyttävintä on perussuomalaisten sumuverho. Puolue on ratsastanut herravihalla ja halunnut muuttaa ”vanhojen puolueiden” tapaa toimia politiikan kentällä. Perussuomalainen muutosvoima kuitenkin näyttää vievän avoimuutta aivan väärään suuntaan. Perussuomalaisissa minua on aina hämmentänyt puheiden ja tekojen ristiriita, josta tämäkin on taas hyvä esimerkki. Toinen esimerkki lienee se, miten huutaminen puoluetuista on vaimentunut sen jälkeen kun perussuomalaiset pääsivät itse käsiksi isoihin rahoihin. Hyvin tuntuu raha kelpaavan. Niin se vaan mieli muuttuu ja takki kääntyy…

Mainokset

Nurkkakuntaisuus ei riitä Ristiinalle

Tänään 11.10. Ristiinalaisessa julkaistiin mielipidekirjoitukseni Nurkkakuntaisuus ei riitä Ristiinalle. Tässäpä tarjolle tämäkin raapustus.

Vaalien alla on monella suulla sanottu, kuinka tärkeää on, että Ristiinasta valitut ehdokkaat ajavat ristiinalaisten etua. Lienee itsestään selvää että kaikki me ehdokkaat haluamme varmistaa kuntaliitossopimuksen noudattamisen ja lähipalveluiden säilymisen. Tätä ei yksikään puolue tai ehdokas pysty omimaan. On kuitenkin hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä muuta ristiinalaisten etu on kuin sopimuksen valvontaa. Väitän että, ahdas nurkkakuntaisuus ja pelkkä kotikylään päin vetäminen ei viime kädessä hyödytä ristiinalaisia.

Nyt kun kuntaliitos toteutuu, on pystyttävä näkemään kokonaisuus. Esimerkiksi taloudenpidossa, kestävän kehityksen edistämisessä, julkisen liikenteen kehittämisessä, päivähoidon tai sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä koko Uuden Mikkelin etu on myös ristiinalaisten etu. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tule vaatia yhtäläisiä palveluita ja investointeja täällä suunnassa kuntaa, mutta sitä se tarkoittaa, ettei mihinkään kilpajuoksuun muiden Uuden Mikkelin reuna-alueiden kanssa pidä ryhtyä eikä luoda vastakkainasettelua kaupunkikeskustan kanssa. Vuoden vaihteen jälkeen olemme samassa veneessä ja yhdessä sitä venettä on soudettava tai äyskäröitävä.

Kaupunkikeskustan on hyödyllistä ja järkevää huolehtia myös niin Ristiinan, Suomenniemen, Anttolan kuin Haukivuoren palveluista. Tämä on se viesti mitä Ristiinasta valittujen luottamushenkilöiden on saatava läpi kaikilla päätöksenteon tasoilla. Tämä vaatii yhteistyötä muiden luottamushenkilöiden kanssa eikä nyt ole sijaa henkilökohtaisten tai puoluepoliittisten etujen ajamiselle. Näitä molempia on nähty aivan riittävästi Ristiinan päätöksenteossa tähän asti. Ilman yhteistyötä on turha puhua mistään “Ristiina-puolueesta”.

Ristiinalaiset ansaitsevat ja tarvitsevat tulevaan kaupunginvaltuustoon avoimuutta ja lähidemokratiaa edistäviä, koko kaupungin kehittämiseen halukkaita ja sitoutuneita edustajia. Pirujen maalailu seinille tai änkyröinti kun ei palvele enää kenenkään etua.

 

Maailmaa muuttamassa

Paikallislehti Ristiinalaisessa jatkui tänään 7.4. ristiinalaisten kansanedustajaehdokkaiden haastettelusarja. Vuorossa olivat minä ja vasemmistoliiton listoilta sitoutumattomana ponnistava Merja Vasajoki. Vasajoen ajatukset näyttivät olevan lähellä omiani ja henkilökohtaisesti iloitsen että vassareilla näyttäisi olevan fiksu ehdokas myös täällä. Tsemppiä, Merja! Tässä oma haastatteluni, jonka on kirjoittanut Niko Takala.

Maailmaa muuttamassa

Mikko Siitosen mielestä koulutustason on oltava Suomen vahvuus

Vihreiden ristiinalainen eduskuntavaaliehdokas Mikko Siitonen julistaa nettisivujensa otsikossa ”Maailma muuttuu kun sitä muutetaan”. Minkä asian hän itse ensimmäisenä maailmasta muuttaisi, jos voisi asiasta päättää?

– Taitaa olla mahdotonta mitään yksittäistä asiaa laittaa tällaiseen tärkeysjärjestykseen. Itselleni ovat hyvin tärkeitä erilaiset tasa-arvoasiat, mutta tuskin niihin asioihin tätä korttia käyttäisin, Siitonen tuumaa hetken pohdittuaan.

Mahdollisen asennemuutoksen myötä saavutettava tavoite on jo helpompi nimetä.

– Kyllä meidän pitää siitä lähteä, että tämä planeetta pelastetaan. Se on tärkein tavoite, johon päästään vain sitä kautta että maailmaa muutetaan.

Vaikka planeetan pelastaminen siis onkin Löydössä asuvalle Mikkelin Urheilupuiston koulun historian ja yhteiskuntaopin lehtorille perimmäinen tavoite, on hänen vaalikampanjassa näkyvinä asioina muitakin kuin voisiko sanoa perusvihreitä arvoja. Esimerkiksi sanat koulutus ja sivistys vilahtelevat nettisivuilla ja nousevat usein esiin keskusteltaessakin.

– Peruskoulu kaikkineen on pidettävä kunnossa ja sitä on jatkuvasti kehitettävä. Toisen asteen koulutus on saatava toimivaksi ja houkuttelevaksi, jotta nuoret hakevat opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Ja luonnollisesti myös korkeakouluihin on satsattava, esimerkiksi maksutonta korkeakouluopetusta puolustava ja opintotuen sitomista indeksiin ajava Siitonen luettelee.

– Suomen ehdoton vahvuus on jatkossakin oltava se, että me olemme osaava kansa. Sitä kautta säilyy myös meidän kilpailukyky ja mahdollisuus selviytyä tulevasta.

Paukkuja julkiseen liikenteeseen ja luomuun

Vihreiden ohjelmassa yksityisautoilun vähentäminen ja julkisen liikenteen, erityisesti raideliikenteen, kehittäminen ovat olleet olennaisia asioita jo pitkään. Siitonen myöntää että nämä asiat eivät ehkä ole Etelä-Savossa olennaisimpien listalla ykkösenä.

– Mutta ei julkista liikennettä saisi kokonaan unohtaa maaseuduillakaan. Pitäisi tutkia olisiko jotain mahdollisuuksia uudenlaisiin käytäntöihin. Ylipäätään pitäisi saada katkaistua kehä, joka vähentää julkisen liikenteen käyttöä. Kun ei käytetä, vuorot vähenevät ja osa kokee vähäisetkin vuorot kalliiksi tai aikataulut epäsopiviksi eikä niille löydy käyttäjiä. Sitten lakkautetaan ne vähätkin vuorot.

– Ruotsissa esimerkiksi on kokeiltu ilmaisten vuorojen käyttöä, joilla on ikään kuin opetettu ihmisiä käyttämään julkista liikennettä. Voisiko tämä olla meilläkin kokeilemisen arvoista?

Raideliikenteen kehittämistä Siitonen pitää valtakunnallisesti merkittävänä.

– Tavaraliikennettä pitäisi siirtää nykyistä enemmän raiteille. Kumipyörillä kulkee nykyisin aivan käsittämätön määrä tavaraa, joka vaikuttaa jo liikenneturvallisuuteenkin. Olisin valmis myös siirtämään valtion rahoitusta lentoliikenteeltä raideliikenteelle.

Siitosen korostama luomu- ja lähiruuan aseman kohottaminen ja suosiminen sen sijaan lienee maakunnassa omempi aihe.

– Uskon että luomu- ja lähiruuassa on niiden ekologisuuden ja eettisyyden lisäksi paikallisille tuottajille valtavat mahdollisuudet. Myös niiden ympärille voi kehittää monenlaista tulonlähdettä.

– Meidän täytyy muutenkin nähdä maaseudun mahdollisuudet aiempaa laajemmin. Muutakin täytyy olla kuin maataloustukia, Siitonen kärjistää.

Usko vihreään edustajaan

Neljä vuotta sitten käydyissä eduskuntavaaleissa yhden Etelä-Savon kuudesta paikasta nappasi demareiden nenän alta vihreiden Heli Järvinen. Tuolloin läpimenoon ei tainnut Järvisen itsensä ja muun vihreän leirin lisäksi uskoa kukaan. Tälläkin kertaa edessä on haasteellinen tilanne, etenkin kun paikkaa tavoitellaan ilman vaaliliittoa.

– Tosiasia on se, että puolueen pitää lähes kaksinkertaistaa kannatus viime vaaleista, jotta saamme ehdokkaan läpi. Se olisi tietysti huikea parannus, mutta kyllä siihen luottamusta riittää.

– Neljä vuotta sittenkin sanottiin että ”ei mahdollisuuksia”. Nyt tilanne on erilainen, Heli on näyttänyt että vihreäkin ehdokas voi mennä läpi ja hän on tehnyt eduskunnassa hienoa työtä. Meillä on nyt oma, laajempi lista, jolla on osaavia ja erilaisia ehdokkaita eri puolelta maakuntaa, joten äänestäjillä on entistä parempi mahdollisuus löytää itselleen sopiva ehdokas, Siitonen uskoo.

Toimittaja kylässä

Tänään paikallislehden Ristiinalaisen päätoimittaja Niko Takala kävi haastattelemassa minua täällä meillä kotona Löydössä. Tovi vierähti 2,5 -tuntiseksi.

Tosiaan, harvinaisen mukava haastattelutuokio ja aihepiiritkin vaihtelivat julkisesta liikenteestä energiakysymyksiin, peruskoulusta kuntaliitoksiin, tekijänoikeuksista luomuun, piraateista perussuomalaisiin ja planeetan pelastamisesta Libyaan.

Juttu tulee ulos huhtikuun 7. päivän lehdessä. Samaan lehteen tulee myös vaalimainos, sillä kyseisen viikon lauantaina ollaan järjestämässä myös vaalitelttaa Ristiinaan.

Jutun kuvaksi tulee Nikon sanoin ”perinteinen pönötys sohvanreunalla”.