Kuntaliitos – vaikea mutta oikea päätös

Eilen 3.5. Ristiinan, Suomenniemen ja Mikkelin valtuustot päättivät hyväksyä liittymisen yhdeksi kunnaksi. Ristiinassa jouduttiin odotetusti äänestämään. Äänestystulos oli 19-8 liitoksen puolesta. Myös me vihreät äänestimme liitoksen puolesta. Tässä vielä eilinen ryhmäpuheenvuoroni (ilman improvisaatioita).

Arvoisa puheenjohtaja!

Me vihreät olemme päätyneet kannattamaan kuntaliitosta. Alkuasetelmana oli että halusimme selvittää millainen sopimus olisi saatavissa ja millaiset olisivat itsenäisen Ristiinan elinehdot.

Me emme olleet lyöneet kantaamme etukäteen lukkoon toisin kun eräät. Osa valtuutetuista oli tosiaan päättänyt kantansa jo ennen prosessia ja pyrkinyt valikoimaan argumenttinsa sen mukaan.

Me puolestaan olemme halunneet nähdä koko prosessin ja tehdä vasta sen jälkeen päätelmämme.

Sopimus on aivan hyvä. Sitä ei käy kieltäminen.

Se, mikä minua harmittaa, on itsenäisen kunnan puolustajien hampaattomuus ja suoraan sanoen rohkeuden puute. Mitään uskottavaa vaihtoehtoa liitokselle ei ole osattu tai uskallettu esittää. On vain toistettu mantroja, jotka eivät ole juuri latteuksia syvällisempiä.

Kuinka puolustaa itsenäisyyttä, jos ei kerro miten se toteutetaan?

On todennäköistä, että Ristiina joutuu tulevaisuudessa sopeuttamaan tulojaan ja menojaan vähintään 1,5 miljoonaa. Ehkä vielä enemmän jos korot nousevat tai valtionosuudet laskevat. Kukaan itsenäisyyden puolustaja ei ole halunnut tuoda – ei julkisuudessa eikä suljettujen ovien takana – todellista, realistista ja uskottavaa visiota siitä, kuinka itsenäinen Ristiina tästä tulevaisuudessa selviytyisi.

Jos säilymme itsenäisinä, kuinka paljon ollaan valmiita korottamaan veroja? Mitä verojen korotukset tekisivät kunnan vetovoimaisuudelle? Olisiko se oikeudenmukaista pienituloisia kohtaan?

Entä mistä tarvittavat leikkaukset tehdään? On ollut ainoastaan epämääräisiä heittoja ”henkilöstön perkaamisesta”.  Mitä henkilöstöä meillä on enää jäljellä perattavaksi?

Kuinka siis olisi tarkoitus toimia? Leikattaisiinko pienistä puroista, kuten lakkauttamalla ryhmäpäiväkotitoiminta tai kunnan harkinnanvaraiset avustukset, lyhennetäänkö kirjaston tai terveyskeskuksen aukioloaikoja, kasvatetaanko ryhmäkokoja peruskoulussa vai lopetetaanko aamupäivä- ja iltäpäiväkerhot pikku koululaisilta? Lopetetaanko lukio?

Ja mitä tehtäisiin rakenteille? Ostetaanko kaikki loputkin palvelut tulevaisuudessa Mikkeliltä tai kuntayhtymiltä ja kadotetaan loppukin päätösvalta kuntalaisten palveluihin?

Uhkakuvia voi siis heittää myös toiseen suuntaan. Tämä kuitenkin osoittaa että itsenäisenä kuntana tie ei olisi helppo.

Liitoksen vastustajat sanovat että sopimuskauden päätyttyä meillä ei ole enää mitään takeita mistään. Hurjimmat väittävät että Ristiinaan ei enää rahaa tulisi lainkaan ja palvelut lakkaavat vähitellen.

Näin on. Meillä ei ole sopimuksen pohjalta kuin kolmen vuoden takuu. Millaisen takuun te annatte itsenäisyydelle?  Itsenäisyydellä ei ole edes sitä kolmen vuoden takuuta. Teidän vaihtoehtonne on kuin ostaisi käytettyä autoa näkemättä sitä. Kerrotte että jotain remonttia pitäisi tehdä, mutta ette sitä millaista remppaa ja millä hinnalla. Ostaisitteko itse sellaisen auton?

Ennen kaikkea kyse on kolmea vuotta pidemmästä ajasta. Sen täytyy perustua silloin luottamukseen. Meillä vihreillä ei ole mitään syytä epäillä että Mikkeli olisi tässä meitä huijaamassa ja pettämässä.

Valtuutettujen on tehtävä päätökset tietämiensä faktojen perusteella. On vihjailtu, että konsulttien valtuutetuille esittämät talousluvut johtavat tarkoituksella harhaan.  Jos näin on, arvoisat kuntaliitoksen vastustajat, niin näyttäkää meille oikea tie: missä luvut valehtelevat?

Pakko sanoa, neuvottelutavoitteena ollut Suur-Savon sähkön osakkeiden säätiöiminen oli jo alun perin epärealistinen. Me omassa porukassa mietimme, että tästä kuntaliitosta vastustavat saavat olkinuken omille tavoitteilleen. Emmekä tainneet aivan väärässä olla… Eikä se ole ainoa olkinukke.

Arvoisa puheenjohtaja!

Itsenäisenä Ristiina tarvitsisi nykyistä kunnianhimoisemman vision. Sen pitäisi olla jotakuinkin tällainen:

Yksi. Kunnan maksuvalmiutta tulee oleellisesti saada parantumaan talouden marginaalin kasvattamiseksi. Näin yksittäiset satunnaiset erät eivät aiheuttaisi sellaisia laineita kuin nykyään.

Kaksi. Kunnan omavaraisuusaste tulee saada nostettua yli 50 %:n, kun se on tällä hetkellä n. 32 %:a. Tämä takaa kunnan selviytymisen velvoitteistaan pidemmällä aikavälillä.

Kolme. Kunnan asukasta kohden laskettua velkataakkaa tulee pienentää siten, että se on alle kuntien keskimääräisen velkaantuneisuuden, jotta saadaan hallittua riskiä nousevista koroista. Tällä hetkellä velkaantuneisuusaste on suurempi kuin kunnissa keskimäärin.

Neljä. Vähennetään kunnan riippuvuutta valtionosuuksista ja varaudutaan valtionosuuksien pienentymiseen tulevaisuudessa.

Viisi. Kunnan investointivelkaa aletaan merkittävästi kuromaan kiinni viimeistään ensi valtuustokauden lopulta lähtien.

Kuusi. Varaudutaan väestön ikääntymisestä johtuvaan heikkenevään huoltosuhteeseen.

Kysymys kuuluu: Onko meillä voimavaroja tähän? Vai tyytyisimmekö sittenkin vain sinnittelemään ja elämään kädestä suuhun?

Arvoisa puheenjohtaja!

”Kolmesta köyhästä ei tule yhtä rikasta”, näin hoetaan. No ei tule ei. Kuka sellaista olettaa? Hyvä on kysyä tuleeko kolmesta köyhästä itsenäisinä kolme rikasta? SItä voi kysyä yhtä lailla.

Seuraavat muutamat vuodet tulevat olemaan kovia kuntasektorilla. Valtionosuudet ovat pienenemässä ja kunnat joutuvat sopeuttamaan toimintojaan väheneviin tuloihin. Ennemmin tai myöhemmin korot lähtevät nousuun. Kuntaliitossopimus turvaa Ristiinan palvelut vaikeiden aikojen ylitse ja vaikka tulevaisuus kolmen vuoden jälkeen on hämärän peitossa, niin siihen mennessä Mikkeli on joutunut tekemään sopeutuksensa siten, ettei Ristiinan palveluita ole voitu leikata.

Meille vihreille asia näyttäytyy siten että itsenäisyyden hintaa oltaisiin ottamassa henkilöstön selkänahasta, veronmaksajien kukkarosta sekä kuntalaisten palvelutasosta. Vastineeksi saisimme itsenäisen kunnan, joka pärskii hädin tuskin pinnalla ja joka on myynyt keskeiset toimintonsa muiden tuotettavaksi. Jäljellä olisi valtuusto, joka on kumileimasin muualta tulleille laskuille ja nipun valtuutettuja, joilla ei ole mitään valtaa vaikuttaa mihinkään.

Me vihreät emme todellakaan hingu osaksi Mikkeliä emmekä suinkaan luule että kolmesta köyhästä tulisi yksi rikas. Me kuitenkin uskomme että yhdessä vastaamme paremmin tulevaisuuden haasteisiin emmekä me halua nähdä sitä kurjistumiskehitystä, joka tekee yhdestä köyhästä todellisen keppikerjäläisen.

Advertisement

Kuntaliitos – mene ja tiedä

Ristiina, Suomenniemi ja Mikkeli ovat viimeiset kuukaudet neuvotelleet kuntaliitoksesta. Kuntaliitossopimus on valmis, esitelty meille valtuutetuille ja nyt on kuntalaisten vuoro sanoa omat mielipiteensä asiasta. Kaikkien kolmen kunnan valtuustot päättävät liitoksesta 3.5. ja jännäksi ja tiukaksi tulee menemään. Tässäpä hieman minun pohdiskeluja aiheesta.

Kuntaliitos tullee saamaan hyväksynnän niin Mikkelissä kuin Suomenniemelläkin. Jos asiasta tarvitsee edellä mainituissa äänestää, tulee äänestystulos todennäköisesti olemaan murskaava liitoksen puolesta.

Suomenniemen kohdalla tilanne on selvä: reilun 800 asukkaan kunta on auttamatta liian pieni kyetäkseen turvaamaan loput vähäiset palvelut kuntalaisilleen. Mikkeli puolestaan hamuaa maakuntakeskuksen asemaa ja erityisesti Ristiinan mukana tulevia yhteisöverotuottoja sekä yhteisen yhdyskuntasuunnittelun tarjoamia mahdollisuuksia.

Yhteisesti olisi ehkä mahdollista tehostaa palveluita, keventää hallintoa ja etsiä hyviä, kustannustehokkaita käytänteitä. Ennen kaikkea meidän pitäisi hahmotella sitä, millainen Mikkeli olisi kaikille – uusille ja vanhoille – mikkeliläisille paras mahdollinen. Tämä työ tosin on kiireestä johtuen täysin tekemättä.

Tällä hetkellä Ristiina on se suurin kysymysmerkki. Valtuustossa ei ole – eikä tule – yksimielisyyttä tulevaisuuden suunnasta ja on todennäköistä että äänestys tulee olemaan tiukka. On myös muistettava, että kuntalaiskyselystä tulevat vastaukset voivat vielä muuttaa asetelmaa rajustikin.

—-

Mielestäni kuntaliitoskysymyksessä on pidettävä järki kädessä ja jäitä hatussa. Asia ei ole lainkaan itsestään selvä, ei suuntaan eikä toiseen. On järjen köyhyyttä naulata kantansa kiinni pohtimatta lainkaan tosiasioita. Tosiasiat eivät ole lainkaan kirkkaita, itse asiassa on vaikea tunnistaa tosiasioita tämän kaiken epävarmuuden keskellä.

Kuntatalouden ennustettavuus on tällä hetkellä erityisen epävarmaa. Valtiovalta haluaa rukata kuntarakenteen uusiksi kovalla kädellä ja se vaikuttanee myös valtionosuusjärjestelmään. Samanaikaisesti Suomen, Euroopan ja maailmantalouden näkymät ovat epävarmuuden verhon peitossa. Jos euroalue romahtaa ja Eurooppa vajoaa syvään lamaan, se heijastuu Pelloksen tehtaisiin ja se – jos mikä – on pahimillaan omiaan upottamaan koko Ristiinan. Nämä ovat isoja kysymysmerkkejä.

Kuntaliitoksen kautta saatavat leveämmät hartiat voisivat tuoda turvallisuutta epävarmoina aikoina. Toisaalta tämä epävarmuus tekee kaiken talouden ennustamisen äärimmäisen vaikeaksi. Näiden epävarmojen – jopa kyseenalaisten – talousennusteiden perusteella päätös pitäisi kuitenkin tehdä.

Ristiinan kannalta kuntaliitossopimus on varsin hyvä: palvelut pysyvät ennallaan ja alueelle tulee investointeja melkein kymmenellä miljoonalla sopimusajanjaksolla 2013- 2015. Itsenäinen kunta pystyisi investoimaan ehkä noin puolella tästä.

Ongelmana kuitenkin on, että sopimuskauden jälkeisestä ajasta ei voi kuin arvailla. Säilyvätkö palvelut Ristiinassa tämän jälkeen, tuleeko alueelle investointeja, saako aluetoimikunta edelleen rahaa käyttöönsä? Mikkelissä on edessään palvelurakenteen supistuksia tulevina vuosina. Kohdistuvatko ne nykyisen kaupungin alueelle, vai joutuvatko myös mahdollisten uusien reuna-alueiden asukkaat huomaamaan että palvelut pakenevat kaupunkikeskukseen? Nämäkin ovat isoja kysymysmerkkejä.

—-

Se on selvää, että ristiinalaisten vaikutusmahdollisuudet tulisivat kapenemaan huomattavasti kuntaliitoksen myötä. Uuden Mikkelin valtuustossa olisi 59 valtuutettua, johon nousisi ehkä 5-6 ristiinalaista.

Demokratian kannalta ideaalitilanteessa riittävän pieni kunta tuottaa palvelunsa itse, päätöksentekojärjestelmä on avoin eikä virkamiesten valta korostu. Lisäksi luottamushenkilöillä on mahdollisuus todella perehtyä jonkin tietyn sektorin toimintaan toimivan lautakuntarakenteen kautta.

Ristiinassahan tilanne ei ole enää tälläinen, vaan iso osa kunnan palveluista ostetaan jo Mikkeliltä ja erilaisilta kuntayhtymiltä ja haluja olisi siirtää loputkin palvelut Mikkelin tuotettavaksi. Näin valtuustosta tulisi vain kumileimasin, joka kuittaisi muualta tulleet laskut ilman todellista vaikutusmahdollisuutta mihinkään. Mitä demokratiaa sekään olisi?! Lisäksi on ainakin suunniteltu lautakuntarakenteen supistamista ja päätösvallan keskittämistä entistä enemmän kunnanhallitukselle ja virkamiesjohdolle. Ei erityisen hyvä suunta demokratian kannalta sekään.

—-

Arvioiden mukaan itsenäinen Ristiina joutuisi nostamaan veroprosenttia nykyisestä 20 %:sta kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä vuoteen 2015 mennessä ja mielellään etupainotteisesti. Kiinteistövero onkin jo Etelä-Savon ankarin. Ennusteiden ja arvioiden mukaan kunnallisveroprosentin nostopaineet olisivat huomattavasti alhaisemmat yhdistyneessä kunnassa kuin jokaisessa kunnassa itsenäisenä yksikkönä.

On huomautettu, että tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän veroja hyviä palveluita vastaan, mutta tässä on yksi merkittävä ongelma: kunnallisvero on luonteeltaan tasavero ja veroprosentin kiristäminen kirpaisisi eniten pienituloisia.

Kunnallisveron nostoa osittain korvaamassa tai täydentämässä olisi myös edessä mahdollisesti jopa 1,85 miljoonan menoleikkaukset seuraavan kolmen vuoden aikana. Vaikka summa olisi pienempikin, niin silti valtaosa säästöistä olisi katettava peruspalveluista. Tässäkin kärsisivät eniten heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät, sillä Ristiinan palvelurakenne on jo niin virtaviivainen ettei ole mitään mistä leikata ilman että se aiheuttaisi kohtuuttomia seurauksia palveluita tarvitseville. Vanhuspalveluita ja terveydenhuoltoa ei voi leikata ilman että se vaikuttaisi ihmisarvoiseen ja arvokkaaseen vanhuuteen. Kouluista ja päivähoidosta leikkaamalla saadaan varmasti lapsiperheet äänestämään jaloillaan. Ei hyvä, eikä hyväksyttävissä.

—-

Itsenäisen Ristiinan hinta olisi siis kova: alentunut elintaso (ostovoima pienenee veronkorotusten myötä) ja määrällisesti ja laadullisesti nykyistäkin niukemmat palvelut. Kysymys kuuluu: onko hinta edes siedettävä siihen nähden mitä sillä saadaan? En ole täysin vakuuttunut. Provosoiden voisi väittää että tällä hinnalla ostetaan Isännille ja Emännille mahdollisuus istua omassa pikku valtuustossa käyttämässä näennäistä valtaa.

Joka tapauksessa, näyttäisi siltä että molemmissa vaihtoehdoissa on mahdollisuutensa mutta myös suuret uhkakuvansa. Perustuuko Ristiinan valtuuston päätös toukokuun alussa siihen kumpi vaihtoehdoista lupaa paremmat mahdollisuudet rakentaa hyvää elämää Ristiinan alueelle vai lopulta siihen kumpi mörkö vaikuttaa vähemmän vaaralliselta? Idealisti minussa toivoo ensimmäistä, realisti pelkää jälkimmäistä.