Tämä blogini on ollut keväästä lähtien hyvinkin hiljainen mutta nyt taitaa olla aika taas palata kommentoimaan asioiden laitoja. Syyt pitkään vaitonaisuuteen olivat vaalit ja – myönnettäköön – että eräs syy aloittaa kirjoittaminen taas on… vaalit.
Eli lyhyesti viimeisen reilun puolen vuoden tapahtumista ja ajatuksista. Eduskuntavaalikamppailun jälkeen iski melkoinen poliittinen krapula. Ei minua niinkään masentanut vihreiden tappio tai edes Heli Järvisen putoaminen eduskunnasta eikä edes persujen voitto. Minua hämmensi kovasti avoimen ja ystävällisen Suomen tappio ahdasmieliselle ja agressiviselle Suomelle. Lisäksi viimeiset vaalinalusviikot olivat varsin rankkoja että oikeastaan minua vain väsytti. Tätä seurasi huono omatunto siitä, miten paljon olin ollut poissa kotoa ja Helmi-tyttären luota. Mielenkiintoni politiikaan oli lähellä absoluuttista miinuspistettä… JOpa tämän blogin pitäminen tuntui raskaalta. Oli siis aika levätä ja pistää elämää ja arvojärjestystä uusiksi.
Suvivirret laulettiin kesäkuun alussa ja kesäloma alkoi. Tätä seurasi kuuden viikon hoitovapaa kausi ja lopulta kun palasin syyskuun lopussa arkeen, tuntui pitkästä aikaa taas hyvältä ja voimaantuneelta. Työt maistuivat ja ammattiyhdistys on pitänyt syksyn kiireisenä. Samoin lautakuntatyö.
Muutamia keskeisiä ratkaisuja kuitenkin tein. Päätin sittenkin jatkaa Mikkelin opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtajana vielä kaksi vuotta. Nyt kuitenkin sillä ohjeistuksella itselleni, että liikaa ei saa enää kasata asioita samaan aikaisesti ja että perheen tulee olla harrastuksiin nähden etusijalla. Tämän vuoksi olen vetäytynyt niin puoluevaltuuskunnasta sekä Ristiinan vihreiden puheenjohtajuudesta. Minua kyseltiin Etelä-Savon vihreiden puheenjohtajaksi, mutta sen aika ei ollut vielä – jos koskaan. Nyt asiat olisivat voineet mennä sekaisin (ay ja politiikka) ja tehtävät olisivat alkaneet kasautua uudestaan.
Ehkäpä sittenkin tässä tilanteessa hieman epätoivottunakin asiana nousin tänään (12.12.2011) valtuuston varajäsenestä varsinaiseksi jäseneksi. Päivi Rahikainen vaihtoi paikkakuntaa ja paikka oli siis minun. Olinkin tuurannnut häntä jo edellisessä valtuuston kokouksessa. Tässä puhuu siis ihka ja aito kunnanvaltuutettu! Mutta mutta. Ajankäytöllisesti tilanne sotii kyllä aiempia päätöksiäni vastaan.
Muutamia keskeisiä teemoja on ollut syksyn vaikuttamisagendassani: seudullinen opetuspalvelukeskus (Seop), Ristiinan talousarvio, sekä alkavat kuntaliitosneuvottelut. Seop:in kohdalla Ristiinan sivistyslautakunta teki esityksestäni kielteisen päätöksen osallistumisesta Seop:iin. Kunnanhallitus teki kuitenkin lautakunnan päätöksestä poikkeavan, monitulkintaisen esityksen ja asian jatko tuntuu olevan hämärän peitossa kunnanhallituksen jäsenillekin.
Talousarvion suhteen jouduin ja koko lautakunta joutui taistelemaan resurssien säilyttämiseksi. Teimme kuitenkin hyvän esityksen, joka lopulta tänään myös valtuustossa vahvistettiin. Vaikeassa taloustilanteessa Ristiinaan palkataan kuitenkin uusi koulukuraattori. Tämä on mahtavaa!
Kuntaliitosneuvotteluihin osallistumisessa olin asian kannalla. Minusta on hyvä katsoa tämä asia kiihkottomasti, käydä neuvottelut ja tehdä tämän jälkeen rationaalinen päätös kuntaliitoksesta. Se, mikä lopullinen kantani on asiaan, selviää neuvottelujen myötä. Minä, toisin kuin monet keskustan valtuutetut, en ole tehnyt päätöstäni tunnepohjalta jo etukäteen.
Olen myös tehnyt päätöksen pyrkiä ehdokkaaksi ensi syksyn kuntavaaleihin. Siksi on hyvä aloittaa tämä bloginikin uudestaan. Aion myös uudistaa sivun ulkonäköä sopivan hetken tullen. Aloitin tämän blogini päiväkirjana itselleni mutta eduskuntavaalien alla tämä muuttui kampanjasivukseni. Ehkäpä nyt tästä eteenpäin tämä blogi on molempia…
Ps. Olen päivittänyt CV:ni ja lisännyt Tekstit-osioon pari viimeisintä tekstiä/puhetta.