Tekstit

Tervehdyssanat Maailman opettajien päivän Mikkelin bileissä 5.10.2012

Arvoisat opettajat, hyvät ystävät!

Tänään on maailman opettajien päivä.

Nykymaailmassa, jossa tunnutaan arvostavan ainoastaan tuottavuutta, tehokkuutta ja välitöntä taloudellista etua, opettajien arvostus on kokenut ainakin jonkin asteista inflaatiota.

Liian usein yhteiskunnalta ja päättäjiltä unohtuu että me opettajat teemme tulevaisuutta joka päivä. Joka päivä me välitämme lapsista, ohjaamme ja kasvatamme heitä ja tarjoamme heille eväitä oman tulevaisuutensa ja samalla tietysti koko maailman tulevaisuuden rakentamiseen.

—-

Meidän professiommekin on muutoksessa. Kiihtyvä teknologinen muutostahti on saavuttanut koulutkin.

Lisäksi opettajien työmäärä tuntuu vuosi vuodelta kasvavan, kun eri suunnista kouluille tulee yhä uusia velvoitteita.

Liian moni meistä uupuu työssä, liian moni meistä tekee työtään epäterveellisissä rakennuksissa, liian monelta meistä vaaditaan mahdottomia.

On kuitenkin hyvä muistaa että monet kolleegoistamme maailmalla tekevät työtä vielä paljon vaikeammissa ja vaarallisemmissa olosuhteissa köyhyyden ja sodan keskellä.

Silti – oli materiaaliset olosuhteet mitkä tahansa, kulttuuri mikä tahansa – meitä opettajia yhdistää pyytettömyys tehdä töitä lasten ja tulevaisuuden eteen.

—-

Me olemme ainutlaatuisessa ammatissa. Me pääsemme näkemään päivittäin oppimisen ihmettä, kuuntelemaan lasten naurua ja oppimaan itsekin jotain.

Me pääsemme katsomaan lasten kasvamista, kypsymistä omiksi ainutlaatuisiksi persoonikseen, jotka lopulta ovat valmiina astumaan maailmaan. Me itkemme lasten samat itkut ja jaamme samat ilon ja riemun aiheet.

Meidän toimintamme vaikuttaa uramme aikana lukemattomiin lapsiin ja vaikka me emme jokaista oppilastamme vuosien päästä aina muistaisikaan, niin meidät varmasti kyllä muistetaan – hyvässä ja pahassakin.

Arvoisat opettajat, tänään on maailman opettajien päivä. Tänään juhlistetaan tätä ihmeellistä ammattiamme ja meidän suurenmoista ammattikuntaamme.

Siksi haluan nostaa maljan.

Meille, opettajille!

Tervetuloa ja
Hauskaa lämminhenkistä iltaa kaikille!

—-

Mielipidekirjoitus Länsi-Savossa 12.7.2012

Kootut selittelyt

Opetuslautakunnan puheenjohtaja Pirkko Valtola (kok.) ja kaksi muuta lautakunnan kokoomuslaista jäsentä kirjoittivat mielipidekirjoituksen (LS 5.7.2012), jossa he selittelevät omia kantojaan ja lautakuntansa päätöksiä lukiolaisten oppilashuoltoon liittyen. Lyhyesti: kyse on rahasta, jota ei haluta nuorten hyvinvointiin satsata. Onko tosiaan niin että nuorten hyvinvoinnista ollaan huolissaan vain puheiden tasolla ja silloin kun se ei vie rahaa?

Valtola ja kumppanit kirjoittavat myös kuinka opetuslautakunta kuuntelee nuoria. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, kuinka lautakunta teki lukion oppilashuoltoa koskevan päätöksen. Valtolan omien sanojen mukaan päätös syntyi ministeriön raportteihin tukeutuen, mutta paikallisia toimijoita kuulematta. Miten on mahdollista että tehtäessä päätöksiä, jotka koskevat mikkeliläisiä nuoria ja mikkeliläistä oppilaitosta, juuri päätöksenteon kohteiden näkemysten huomioiminen ”unohtuu”?

Väitän, että kyse on joko laiskuudesta, piittaamattomuudesta tai sitten asioiden kaunistelemisesta jälkikäteen. Kaikki tieto on ollut varmasti saatavilla, jos sitä on halunnut saada. Ala-arvoisena pidän sitä, että Valtola ja kumppanit yrittävät siirtää vastuun huonosta päätöksestä nuorisovaltuustolle ja heidän kokouksesta puuttuneelle edustajalleen. Moraalinen ja poliittinen vastuu päätöksestä on vain ja ainoastaan niillä, jotka sen puolesta lautakunnassa äänestivät.


Mikko Siitonen (vihr.)

Kunnanvaltuutettu

Sivistyslautakunnan jäsen

Ristiina

Mielipidekirjoitus Länsi-Savossa ja Ristiinalaisessa 26.4.2012

Me vihreät olemme halunneet suhtautua kuntaliitosneuvotteluihin avoimin mielin ja kiihkottomasti. Halusimme nähdä millainen neuvottelutulos saavutetaan ja mitä vaihtoehtoja itsenäiselle Ristiinalle olisi luvassa.

Sopimuspaperin sisältö on yllättävän hyvä. Sopimuksessa on kieltämättä kattava investointiohjelma sekä pienempi paine nostaa veroja. Tärkeintä sopimuksessa on kuitenkin se, että näin lähipalvelut saadaan turvattua nykyisellä tasolla. Se, että suomenniemeläisten on ajateltu tukeutuvan Ristiinan palveluihin, tuo uskoa siihen että palvelut voisivat säilyä Ristiinassa myös jatkossa.

Yltiöoptimismiin ei kuitenkaan pidä sortua. Vaikka investointiohjelmassa on paljon hyvää, osa rahasta olisi pitänyt osata kohdistaa paremmin. Vihreiden hyvät esitykset investointikohteiksi, kuten kevyen liikenteen väylän rakentaminen Mikkelin ja Ristiinan välille, jäivät valitettavasti huomioimatta. Toteutuipa kuntaliitos tai ei, veroprosentti tulee nousemaan ja ristiinalaisten lähipalveluiden säilymiseksi joudutaan tulevaisuudessakin tekemään työtä.

Kuntaliitosta vastustavilla oli tänä keväänä mahdollisuus esittää todellinen vaihtoehto kuntien yhdistymiselle. Valitettavasti uhkakuvien maalailusta ei päästy yhtään sen pidemmälle. Itsenäisen kunnan puolustaminen on jäänyt pinnalliseksi ja epäuskottavaksi. Itsenäisyyden hinta näyttäytyy näin kovana: korkeampia veroja ja kurjistettuja Mikkeliltä ostettuja palveluita. Kun järkisyyt eivät tunnu puolustavan itsenäisyyttä, jää jäljelle vain tunteeseen perustuvia mielipiteitä ja pelkoja. Se ei riitä, kun kyseessä on jokaisen kuntalaisen etu.

Tähän asti olemme keskittyneet ristiinalaisten etujen turvaamiseen. Jos kuntaliitos toteutuu, meidän on ryhdyttävä ajattelemaan kokonaisuutta. Jokaisen kuntalaisen on päästävä kohtuullisessa ajassa ja matkassa lääkäriin. On huolehdittava, että peruskoululla on riittävästi resursseja niin keskustassa kuin reuna-alueillakin. Niin Ristiinassa, Anttolassa kuin Otavassakin tarvitaan kirjastoa ja päiväkotia. Toimivat lähipalvelut koko kunnan alueella on myös ristiinalaisten etu.

Vihreät tulevat 3.5. äänestämään kuntaliitokseen puolesta. Ei siksi, että riemusta kiljuen haluaisimme Mikkeliin vaan siksi, että itsenäisen Ristiinan hinta on liian kova. Ristiinalaiset eivät kaipaa siihen kylmään kyytiin, johon jääräpäinen itsenäisyys meidät veisi.

Mikko Siitonen
Kunnanvaltuutettu (vihr.)
Jukka Kuusela
Varavaltuutettu (vihr.)

Puheenvuoro 30.1.2012 koskien Ristiinan valtuuston §10: 

VALTUUSTOALOITE KOSKIEN VALTUUTETTU PÄIVI RAHIKAISEN LÄHETTÄMÄÄ SÄHKÖPOSTIVIESTIÄ RISTIINAN VIRKAMIESJOHDOLLE JA VALTUUTETUILLE (HALPA 41/0004/2011)

”Luen tämän puheenvuoroni paperista, jotta sanani pysyisivät tarkoin harkittuina ja punnittuina.

Arvoisa puheenjohtaja!

Koska aloite käsittelee edeltäjäni toimintaa valtuutettuna, katson aiheelliseksi kommentoida lyhyesti valtuustoaloitetta ja kunnanhallituksen vastausta.

Ymmärtääkseni politiikkaa voi tehdä vähintään kolmella eri tavalla: joko ajamalla kaikkien kuntalaisten etua parhaan kykynsä ja tietonsa mukaan, ajaa omaa oman viiteryhmänsä etua parhaan kykynsä ja tietonsa mukaan tai ajaa omaa etua parhaan kykynsä ja tietonsa mukaan. Toimi luottamushenkilö edellä mainituista vaihtoehdoista miten vain, mutta ei syyllisty rikokseen, niin hänellä on ainoastaan omatuntonsa ja äänestäjät vastassaan.

Muutamia huomioita tähän haluan tehdä: ensinnäkin, meidän on oltava valppaina itsemme suhteen.  Jokainen meistä, jolla on jokin luottamusasema tai hitunen nk. ”valtaa”, joutuu itse tutkiskelemaan toimintansa pyyteettömyyttä. Mitä enemmän valtaa omaa, sen enemmän pitäisi tutkiskellakin.

Toisekseen, ei liene pahitteeksi olla valppaana myös muiden luottamusasemassa olevien suhteen, sillä tehtävänämme todellakin on vaalia kuntalaisten etua.  Oman edun tavoittelu tulee paljastaa alastomana ihmisten arvioitavaksi. Kuntalaiset ansaitsevat suoruutta, suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä – eivät mitään  ”suhmurointia” mutta eivät myöskään tarpeettomia vihjailuja.

Arvoisa puheenjohtaja!

Näkemykseni mukaan käsiteltävänä oleva valtuustoaloite on erikoinen. Se koskee sähköpostiviestiä, joka on lähetetty yksityishenkilöille, eikä näin ollen ole julkinen. Siksi kummastelen miksi asia on täällä valtuustossa, kun emme täällä muitakaan yksityisluonteisia viestejä käsittele.

Aloitteen sisältö on puolestaan lähinnä hassu: ettäkö kunnanhallituksen tulisi selvittää onko tapahtunut rikoksia?!

Olen aiemmin elänyt käsityksessä, että rikosten esitutkinta on poliisin tehtävä. Jos aloitteen allekirjoittajia  mahdolliset rikokset huolettavat, heidän tulee pikimmiten kääntyä poliisin puoleen.

Jos taas joku valtuutetuista Rahikaisen viestin yksilöimättömyydestä ja nimien puutteesta huolimatta tuntee kunniansa loukatuksi, on syytä samoin kääntyä poliisin puoleen. Kunnianloukkaus on asianomaisrikos ja vaatii rikosilmoituksen. Poliisi sitten tutkii onko rikosta tapahtunut.

Kunnanhallituksen vastauksessa puhutaan kuntalain käyttäytymisohjeista. Käsiteltävänä oleva aloite on ikävä osoitus siitä, miten pahimmillaan politiikka muuttuu henkilökohtaisuuksiksi ja asiat eivät pysy asioina. Tämän aloitteen tarkoituksena on ollut puhtaasti julkisesti nöyryyttää kuntalaisten valitsemaa luottamushenkilöä. Lisäksi aloite on näytösluonteinen.

Kunnanvaltuusto ei ole areena, jossa selvitellään henkilökohtaisia kaunoja. Tämä on arvokkaampi paikka ja kuntalaiset ansaitsevat parempaa!

Näin ollen totean, että aloite itsessään on tuomittava, ja kunnanhallituksen vastaus siksi riittämätön.

Arvoisa puheenjohtaja!

Vihreä valtuustoryhmä esittää kunnanhallituksen vastauksen sanamuotoon muutosta. Ehdotan että lisäämme viimeiseksi lauseeksi: myöskään asiattomat valtuustoaloitteet eivät ole osa hyvään hallintoon kuuluvaa toimintatapaa tai kuntalaissakin edellytettyä käyttäytymistä.”

Ryhmäpuheenvuoro Ristiinan talousarvion käsittelyssä 12.12.2011

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut, arvoisa yleisö.

Talousarvioesitys vuodelle 2012 on mielestämme luottamushenkilöiltä ja johtavilta virkamiehiltä tyydyttävä suoritus. Pieniä viilauksia se silti tarvitsee.

Menokuri ja velkaantumisen hillitseminen ovat keskeisiä tavoitteita myös meidän vihreiden mielestä. Vihreän politiikan tavoitteena on turvata myös talouden saralla kestävä tulevaisuus.

Kunnanjohtajan yleiskatsauksessa puhutaan talouden epävarmuustekijöistä. Kuntataloudessa on edessä todennäköisesti tiukat ajat tulevina vuosina,  kunnan verotulojen kehitys on kysymysmerkki ja eräs vakava uhka palvelutuotannolle on tukipalveluiden hallitsematon hintojen nousu.  Tämä on vaarantamassa itse palvelutuotannon.

Palveluiden kohdalla taloussuunnitelmassa ja strategioissa palveluita kuvataan adjektiiveilla ”kohtuulliset” ja ”riittävät”. Sen lisäksi että meidän pitää turvata ristiinalaisten palvelut, meidän pitää käydä jatkuvaa arvokeskustelua siitä mikä on kohtuullista ja riittävää. Me kunnan taloussuunnitteluun osallistuvat luottamushenkilöt tiedämme millaista taistelua jo nyt on pitää kiinni palveluista Ristiinassa. Tulevaisuudessa taistelu on vaarassa muuttua toivottomaksi. Siksi on järkevää että käännämme kaikki mahdolliset kivet, myös kuntaliitosmahdollisuuden, jotta Ristiinassa voidaan tulevaisuudessakin elää parasta elämää Etelä-Savossa.

Kuitenkin on niin, että mitä tahansa ei voi tehdä tai myydä. Lähidemokratia, kuntalaisten mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä, lähiympäristöönsä, ympäröivään luontoon ja palveluihin, ei saa olla kaupan – ainakaan halpaan hintaan. Siksi ulkoistamisissa ja erilaisissa seudullisissa yhteistyömalleissa on pidettävä mielessä myös kuntalaisten mahdollisuus osallisuuteen. Samoin meidän on keskityttävä siihen että niukkenevat resurssit ohjautuvat yhä tehokkaammiin palveluihin, ei hallinnollisiin himmeleihin tai tukipalveluiden kustannuksiin.

Vihreät aikovat esittää talousarvioon muutamaa lisäystä. Niiden kustannusvaikutukset ovat pienet ja toivomme, että muut valtuustoryhmät voisivat niitä kannattaa. Niiden idea on lisätä aktiivista kuntalaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun palvelutuotanto on keskittynyt vain tänne keskustaajamaan. Lisäksi pienellä lisäpanostuksella voimme tarjota nuorillemme lisää aktiviteettia. Palaan näihin talousarvion yksityiskohtaisemmassa käsittelyssä.

Puheenjohtajan puhe Moay:n syyskokouksessa 17.11.2011

Hyvää iltaa hyvät ystävät!

Lupasin puhua lyhyesti. Onnistunkohan???

On jälleen syyskokouksen aika ja tänään olemme tarkastelemassa tulevan vuoden suunnitelmia niin toiminnan kuin siihen liittyvän talouden suhteen. 

Ennen kuin jatkan puhettani, haluaisin hetkeksi pysähtyä. Yhdistyksen pitkäaikainen taloudenhoitaja Reino Pyyhtinen nukkui varsin yllättäen pois viime kesänä. Monet meistä meistä menettivät samalla uskollisen ystävän ja toverin. Niinpä toivoisin että voisimme pysähtyä  ja nousta hetkeksi kunnioittamaan yhdistyksen Reiskan muistoa hiljaisella hetkellä.

 —–

Hallituksen syksy on mennyt uuteen tilanteeseen totuttautuessa. Reiska ei ole enää omalla varmalla otteellaan ollut huolehtimassa yhdistyksen taloudesta ja olemme oppineet huomaamaan kuinka arvokasta ja korvaamatonta työtä Reiska yhdistyksemme eteen teki.

Monet asiat olemme nyt joutuneet järjestämään uudella tavalla liittyen yhdistyksen talouteen, mutta näihin palaamme tarkemmin talousarvion yhteydessä. Sen voin kuitenkin sanoa että erityisesti vara-pj Petri Pulkkinen on paiskinut töitä kovasti, jotta olemme päässeet kärryille taloudenhoidossa.

Edunvalvontapuolella on meneillään muutama asia, jonka haluan tässä nostaa esille.

Ensinnäkin, seudullinen opetuspalvelukeskus on vihdoin ja viimein saamassa päätöspisteensä. Mukana ovat enää Mikkeli ja Ristiina ja molemmissa kunnissa lautakuntakierrokset on käyty. Vielä tämän syksyn aikana kaupungin- ja kunnanhallitukset sekä valtuustot linjaavat lopulliset kantansa. En ala lopputulemasta ennustelemaan mitään, mutta yhdistys suhtautuu hankkeeseen torsonakin kielteisesti. Saas nähdä kuin käy.

Toinen tärkeä asia liittyy opetustoimen resursointiin ja investointeihin. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että opetustoimessa on edessä vaikea ensi vuosi jos tuntikehystä leikataan. Investointien jäädyttäminen kolauttaisi erityisesti Rantakylän yhtenäiskoulua ja Urheilupuiston koulua, joista jälkimmäinen on odottanut pihansa uusimista vasta vuodesta 1997 lähtien! Yhdistys on pyrkinyt ja pyrkii vaikuttamaan päättäjiin ja toivomme että säästöistä pidättäydyttäisiin ja investoinnit toteutetaan.

—-

Tänään valitsemme yhdistykselle puheenjohtajaa seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Minä olen ollut tällä paikalla pian kaksi kautta ja sen sanon että en ole vielä oppinut rakastamaan asemaani.

Olen syvästi kiitollinen siitä mitä olen saanut oppia upeilta ihmisiltä ympärilläni näinä neljänä vuotena. Olen kiitollinen siitä että olen saanut seistä näköalapaikalla, joskin hyvillä näköalapaikoilla on tapana olla hiukan tuulisia. Silti olen saanut mittaamattoman paljon tukea, kannustusta ja ainakin toisinaan perusteetontakin luottamusta. Siitä kiitän.

Haluan kuitenkin huomauttaa: puheenjohtaja ei tee tätä työtä yksin – asia on juuri päinvastoin. Hallitus – viime kädessä me kaikki – teemme tätä yhdessä. Jonkun pässin pitää vain toimia siinä maskottina.

Jos minut vielä päätetään valita puheenjohtajaksi, suhtaudun siihen nöyryydellä ja todella toivon että minulla olisi jotain annettavaa tälle yhdistykselle.

Osa minussa toivoo, että en tulisi valituksi, sillä ei tämä aivan helppoa tai antoisaa aina ole. On päiviä jotka todellakin vaihtaisin pois. On ollut aikoja jolloin turhauttaa ja olo on kuin Don Quijotella taistelemassa tuulimyllyjä vastaan. Tuulimyllyjä, jotka erehdyttävästi oikeassa valossa muistuttavat Heikki Hirvosta ja Seija Mannista…

Onneksi ammattiyhdistystoiminnassa on tärkeä tarkoitus ja merkitys. Ja onhan meillä niitä onnistumisiakin, onneksi. Silti suurimpia haasteitamme tulevaisuudessa olisi saada toimivampi suhde poliittiseen päätöksentekijään. Yrityksistämme huolimatta opetuslautakunta suhtautuu suopeasti meihin vain osittain. Tämä viisasten kivi on toistaiseksi jäänyt meiltä löytymättä, valitettavasti.

Mutta. Enempiä jaarittelematta TERVETULOA KOKOUKSEEN, toivottavasti teillä oli mukava liikunnallinen iltapäivä. Näillä sanoilla julistan kokouksen avatuksi.

Kirje Mikkelin kaupunginhallitukselle, opetuslautakunnalle ja valtuustoryhmille 14.10.2011

Arvoisa päättäjä!
Mikkelin kaupunki on suunnittelemassa perusopetuksen tuntikehyskertoimen pienentämistä. OAJ:n Etelä-Savon alueyhdistys ry ja Mikkelin opettajien ammattiyhdistys ovat huolissaan mahdollisen tuntikehyskertoimen leikkauksen vaikutuksista.
Tuntikehyskertoimen leikkaaminen kasvattaa ryhmäkokoja. Opetusryhmien suurentaminen on ristiriidassa kaupungin strategisten valintojen kanssa, joissa erityistä tukea tarvitsevia lapsia integroidaan yleisopetukseen. Suuret opetusryhmät vaarantavat niin tehostettua tai erityistä tukea vaativilta oppilailta kuin yleisopetuksen oppilailtakin mahdollisuuksia laadukkaaseen, opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Samoin heikentyy oppilaan mahdollisuus saada opettajalta aikaa ja huomiota oppitunneilla.
Sikäli kun OKM tulee jatkamaan ryhmien pienentämiseen kohdennettua hankerahoitusta myös ensi lukuvuodelle, on olemassa suuri riski, että tuntikehyskertoimen leikkaaminen vaarantaa hankerahoituksen saamisen. Tämä saisi aikaan opetustoimen rahoituksessa valtavan aukon, jonka paikkaamiseksi ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja.
Ohessa on OKM:ltä julkaisema tiedote Opetusryhmien pienentämiseen varatun kohdennetun valtionavustuksen hakemisesta. Sen mukaan: ”Valtion erityisavustusta ei voida myöntää, jos opetustunteja on päätetty kokonaisvaltaisesti vähentää (tuntikehyksen supistus) ja valtion erityisavustuksella ei todellisuudessa pienennettäisi nykyistä ryhmäkokoa.

Teksti ei sisällä mitään tulkinnallisuutta, ja siksi tuntikehyskertoimen leikkaamisesta tulisikin Mikkelissä pidättäytyä.
 
Ystävällisin terveisin,
 
Jari Toroi                                                             
Puheenjohtaja                                                 
OAJ:n Etelä-Savon alueyhdistys ry                           
Mikko Siitonen
Puheenjohtaja
Mikkelin opettajien ammattiyhdistys ry

Puheenjohtajan puhe Moay:n kevätkokouksessa 31.3.2011

Arvoisat opettajat
Hyvät ystävät

Kevätkokouksessa katsellaan aina taaksepäin: edellisen vuoden saavutuksia ja saavuttamattomuuksia. Tänään käsitellään yhdistyksen toimintakertomusta, mutta käyn tässä jo etukäteen muutaman asian sieltä läpi.

Vuoden 2010 suurin yksittäinen koulutuspoliittinen kysymys oli koulutilahanke ja sen eteneminen. Uusi yhdistynyt Mikkelin lukio sekä Urheilupuiston ja Lyseon kouluihin siirtyneet pienluokat aloittivat toimintansa. Urheilupuiston koulun tilanahtaudesta johtuen osa opetuksesta jouduttiin siirtämään lukion tiloihin, joka on aiheuttanut sen että koulun vajaat 500 oppilasta ovat joutuneet siirtymään kahden toimipisteen väliä koko vuoden ajan. Myös ensi lukuvuonna tilanne jatkuu samanlaisena. Myös lukio toimii kahdessa toimipisteessa: Yhteiskoulun rakennuksessa sekä Päämajakujalla.

Suurimman yksittäisen väännön Moay kävi Raviradantielle rakentuvan yhtenäiskoulun suunnitelmista. Moay pyrki aktiivisesti vaikuttamaan poliittisiin päätöksentekijöihin ja yleiseen mielipiteeseen suotuisan päätöksen syntymiseksi.

Maaliskuussa opetuslautakuntaa, kaupunginvaltuutettuja ja kaupunginhallituksen jäseniä lähestyttiin kirjeellä otsikolla “Koulutilahankkeiden eteneminen huolestuttaa”, jossa vedottiin että koulutilaratkaisuihin budjetoidaan riittävästi. Huhtikuussa minulta julkaistiin Länsi-Savossa  yleisönosastokirjoitus otsikolla “Tilaa säästäen, laadusta tinkien?”. Molempien sisältönä oli, ettei  Raviradantielle toteutettavan koulun suunnitelmia ei saa säästösyistä karsia. Joka tapauksessa, toukokuussa 2010 kaupunginvaltuusto ratkaisi asian Moay:n näkemyksen vastaisesti.

___

Tänäkin vuonna olemme jo yhden painimatsin ehtineet hävitä. Mikkelin kaupunki päätti hakea kokeilulupaa venäjänkielen opetuskokeiluun. Yhdistys vastusti ajatusta ja pyrki yhdessä Mikkelin seudun kieltenopettajien kanssa estämään kokeiluluvan hakemisen. Meidän mielestämme aloitusryhmäkoon laskeminen olisi ollut perustellumpi vaihtoehto lisätä venäjän opiskelua, kuin ongelmallinen kokeilu. Nyt, kuten monesti aiemmin, opettajien näkemystä ei haluttu kuulla saati ottaa huomioon.

Kuluvan vuoden aikana kaupunki päättää Seudullisesta opetuspalvelukeskuksesta SEOP:ista. Asian ratkeaminen puoleen taikka toiseen riippuu ennen kaikkea talousluvuista. Jos suunnitelmiin saadaan uskottava tapa mitata kustannuksia, niin SEOP-junaa ei pysäyttäne mikään. Meidän opettajien mielipiteillä ei liene suurempaa merkitystä.

Joka tapauksessa Moay:n kanta on ollut kielteinen ja – jos mitään uutta yllättävää ei ilmene – kantamme pysyy kielteisenä. Mielestämme tilaaja-tuottajamalli ei sovellu opetusalalle, seudullista yhteistyötä voidaan toteuttaa kevyemmillä rakenteilla ja missään vaiheessa ei ole ilmennyt mitään sellaista, joka osoittaisi SEOP:in tuovan mikkeliläiselle lapselle tai opettajalle lisäarvoa. SEOP mahdollisesti toteutuessaan jää torsoksi: mukana ovat näillä näkymin Mikkelin lisäksi Hirvensalmi ja Ristiina. Pikkukuntien opettajista tulisi Mikkelin kaupungin henkilöstöä, mutta suurta muuttoliikettä tuskin mikkelin kouluihin maalaisopettajien toimesta nähdään. Lisäksi määräaikaisuuksia ja tuntiopettajuuksia ollaan edellisiin vuosiin nähden ratkaisevasti vakinaistamassa. Vakinaistaminen on suurelta osin ja ennen kaikkea pääluottamusmies Merja Syrjäsen ansioita.

Sen sijaan toinen iso – tai oikeastaan vielä isompi – kuvio, Maakunnallinen sivistyshanke, näyttäisi kuitenkin kuopatulta. Siihen liittyvät kokeilut työ- ja loma-ajoista joutivatkin romukoppaan.

Lopuksi vielä yhdistyksen toimintaan liittyviä asioita.

Kuinka moni teistä paikallaolijoista on omalla koulullaan yhteysopettaja?

Yhteysopettajat ovat yhdistyksen kannalta elintärkeitä. Tarvitsemme teitä viestin viemiseen hallitukselta kouluille ja päinvastoin: me haluamme tietää mikä kouluilla puhututtaa. Haluaisin että yhteysopettajaverkostomme olisi motivoitunut ja tuntisi tehtävänsä tärkeäksi ja olonsa tarpeelliseksi. Haluaisin, että yhteysopettajat kävisivät tilaisuuksissamme ja toisivat kollegoita mukanaan. Olemme kysyneet yhteysopettajien ajatuksia tänä keväänä ja olemmekin saaneet hyviä ehdotuksia ja ideoida. Vastauksia käsitellään seuraavassa hallituksen kokouksessa.

Tiedonvälitys on haasteellinen asia yhdistykselle, enkä tiedä miten hyvin siinä onnistumme. Se ainakin on selvää, että liikaa ei voi tiedottaa. On tärkeää että ammattiyhdistyksen asiat olisivat tietoa haluavan ulottuvilla, että toiminta olisi läpinäkyvää ja jäseniä lähellä. Haluamme että opettajat kokevat Moay:n MEIDÄN yhdistykseksemme, meidän puolustajaksemme.

Yhdistyksen kotisivut ovat eräs selkeästi skarppausta vaativa asia. Toivottavasti saamme kotisivuasian kuntoon kuluvan vuoden aikana. Myös sosiaalisen median kautta tietoa kulkee. Yhdistykselle on avattu oma sivu Facebookissa – sivua tykkäämällä pääset helposti jyvälle asioista, jotka yhdistyksessä on meneillään. FB-sivuakin jatkokehitellään koko ajan.


Tänä keväänä ovat edessä vaalit, nimittäin luottamusmiesvaalit. Asiasta on lähtenyt tiedote kouluille. Ensi syksynä on toivottavasti edessä yhdistyksen puheenjohtajavaalit…

No niin.

Illan ohjelma kulkee seuraavasti: ensin varsinainen kokous, sitten vierailijanamme on rehtori Vesa Räsänen kertomassa Kelpo-hankkeesta, sitten pääluottamusmiehemme Merja Syrjänen kertoilee edunvalvonta-asiaa ja lopuksi syödään!

Antoisaa iltaa kaikille!

Sivistys on hyvinvoinnin tae – Vihreä Suomi 2011, Etelä-Savo (Vihreiden vaalilehti 26.3.2011)

Vaalien jälkeinen Suomi on vaikeiden valintojen edessä, sillä nyt yhteiskunta laittaa rahaa palveluihin enemmän kuin olisi varaa. Tuloja pitäisi saada lisää ja menoja karsia. Leikkuri siis lyö ja kansa vikisee. Silti kovinakin aikoina pitää katsoa tulevaisuuteen: lasten oikeus laadukkaaseen opetukseen ja sitä kautta laadukkaaseen elämään ei saa vaarantua.

Vaikka koulutettu työvoima on Suomen kilpailuvaltti, niin pelkästään elinkeinoelämä ei saa sanella opetuksen sisältöjä. Koulun sivistysihanteeseen nojaava luonne ja muoti-ilmiöiden yläpuolelle asettunut pysyvyys ovat tärkeä osa suomalaista menestystarinaa. Lisäksi peruskoululla on tasa-arvoistava ja demokratisoiva tehtävä. Koulutus on paras keino estää köyhyyden periytyminen ja tasa-arvo puolestaan luo turvallisemman ja onnellisemman yhteiskunnan. Siksikin kouluihin on satsattava!

Suomalaisen koulujärjestelmän yhtenä suurimpana vahvuutena on aina ollut tasalaatuisuus. Vaikka tuoreessa Pisa-tutkimuksessa Suomen koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat edelleen OECD-maiden pienimmät, niin erot ovat kasvussa. Erot kuntien välillä näkyvät siinä, kuinka paljon ja millaisissa ryhmissä (koko, integrointi, tukitoimet) oppilaat saavat opetusta. Kouluviihtyvyys, oppimistulokset ja tätä kautta jatko-opintomahdollisuudet perustuvat tähän. Opetuksen alueelliset laatuerot eriarvoistavat lapsia heidän tulevaisuutensa suhteen.

Koulutuksen korkea taso ei ole itsestäänselvyys. Laatua tulee vaalia ja kehittää. Ilman panostuksia se ei onnistu. Tällä hetkellä suunta on väärä: opetuksen niukkenevat resurssit ovat alkaneet murentaa peruskoulumme perustuksia. Ryhmäkoot paisuvat, erityisopetuksen resursseja leikataan, kuraattoreita, psykologeja ja koululääkäreitä on liian vähän, sosiaalitoimen resurssit eivät riitä perheiden tukemiseen ja jonot lasten- ja nuortenpsykiatriaan ovat masentavan pitkät. Jos tämän inhimillisen velan annetaan kasvaa, sitä maksetaan paljon suurempana ja paljon pitempään kuin yhtäkään valuuttavelkaa.

Ainoa keino pitää kiinni suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnista on panostaa koulutukseen. Kuntien mahdollisuudet järjestää opetusta on turvattava ja kunnat puolestaan on velvoitettava entistä selkeämmin takaamaan opetuksen resurssit.

Kielipolitiikka ei voi olla paikallista puuhastelua -Länsi-Savo 21.2.2011

Mikkelin opetuslautakunta päättää helmikuun lopulla kokeilusta, jossa ruotsin eli B1 –kielen asemasta voisi opiskella venäjää. Kokeilun päämääränä olisi lisätä Itä-Suomen venäjän osaajia. On vaikeata ymmärtää, mitä lisäarvoa venäjän pönkittäminen ruotsin kustannuksella toisi. Kokeilussa oppilas aloittaisi halutessaan venäjän opiskelun vain vuotta nykyistä aiemmin. Siinä kaikki.

Asiasta päättäviä muistutettakoon seuraavista kokeiluun liittyvistä ongelmista: Ruotsin tilalle tarjottavan venäjän oppimäärälle ei ole toistaiseksi olemassa opetussuunnitelmaa eikä opettajia. Muutoksia tulisi tehdä myös lukion ja ammatillisten koulujen opetussuunnitelmiin. Kuinka toimitaan, kun oppilas muuttaa muualle Suomeen? Suomessa on juuri alkamassa opetussuunnitelmien uudistustyö, johon keskeisenä liittyy tuntijaon uudistaminen. Aikataulullisesti kokeilu sattuisi huonoimpaan mahdolliseen saumaan.

Ruotsin kielen taitoa tarvitaan jatko-opinnoissa ja monissa työelämän haasteissa, myös liike-elämässä. Vuonna 2010 Elinkeinoelämän keskusliitto teki tutkimuksen, johon osallistui 2200 yritystä. Vastauksissa mainittiin ruotsi toiseksi tärkeimmäksi kieleksi heti englannin jälkeen. Eniten ruotsin taitoa arvostettiin teollisuudessa ja palvelualalla.

Kokeilun toteutuessa kuudesluokkalainen joutuisi tekemään valinnan myös jatko-opintojensa ja tulevan uransa suhteen. Tämä on kohtuutonta ja sotii yleissivistävän koulun periaatetta vastaan. Kaikki lapset eivät Itä-Suomessa suuntaudu matkailualalle tai myyntityöhön eivätkä edes jää Itä-Suomeen asumaan. Siksipä olisi todennäköistä, että monet venäjän B1-kielenä valinneet ja kieltenopiskelusta pitävät nuoret valitsisivat B2-kielenä ruotsin. Kokeilu siis köyhdyttäisi kielivarantoamme entisestään!

Kielten opettamista tulee katsoa kokonaisuutena. Keskeinen kysymys on siis yleisesti kielenopiskeluun innostaminen, sillä liian monen lapsen ja nuoren mielestä englannin kielen taito riittää. Toinen syy kieltenopiskelun vähenemiseen on liian korkea aloitusryhmäkoko. Mikkelissä valinnaiskieliryhmää ei perusteta, mikäli valintoja on alle 16. Tämä rajoitus on ehkäissyt tehokkaasti ryhmien syntymistä ja vääristää tilastoa, jonka mukaan oppilaiden kiinnostus kielenopiskeluun on merkittävästi alentunut 2000-luvulla.

Jos alaluokilla alkavan valinnaisen A-kielen aloitusryhmäkoko palautettaisiin entiseen 12:een, kielten opiskelu lisääntyisi Mikkelissä merkittävästi ja nopeasti. Lisäksi erityisesti valinnaisen A-kielen kohdalla venäjän markkinointiin panostaminen toisi selkeämpiä tuloksia kuin ongelmallinen kokeilu. Aloitusryhmäkoon alentaminen esimerkiksi Kouvolan, Savonlinnan tai Jyväskylän tasolle, eli n. 10 -12, vaatii tietysti rahaa. Kaavailtu kielikokeilu olisi kuitenkin merkittävästi kalliimpi. Esimerkiksi: Mikä mahtaisi olla B1-venäjän minimiryhmäkoko?

Toinen kuntatason ratkaisu on venäläisperäisen väestön integrointiin panostaminen. Näiden ihmisten suomen oppiminen on joka tapauksessa sekä heidän itsensä että Suomen kannalta tärkeää. Venäläistaustaisten nuorten koulunkäynnin ja ammattiin opiskelun onnistuminen tuottaisi myös elinkeinoelämän tarpeisiin venäjäntaitoista työvoimaa. Myös työnantajien tulisi toimia ennakkoluulottomasti työntekijöitä palkatessaan.

B1-kielen asema on ratkaistava valtakunnallisella tasolla. Samalla tulee miettiä Suomen ruotsinkielisen vähemmistön asemaa ja perustuslaillisia oikeuksia. Tämä heijastuu sitten virkojen kelpoisuusvaatimuksiin tai vaikkapa yliopistojen tutkintovaatimuksiin. Paikallisella järjestelyllä tätä ei voida ratkaista.Paikallistasolla kuitenkin voidaan tehdä paljon kielten opiskelun edistämiseksi. On pidettävä parempaa huolta aiemmin päätettyjen suunnitelmien toteutumisesta. On turvattava nykyajan vaatimusten mukaiset resurssit kouluille sekä tuettava koulujen ja opettajien pitkäjänteistä ja pyyteetöntä työtä.

Mikko Siitonen
Puheenjohtaja
Mikkelin opettajien ammattiyhdistys ry

Puhe Moay:n syyskokouksessa 8.11.2010

Arvoisat kollegat!

Ammattiyhdistystoiminta on kivaa. Tai ei se aina ole kivaa, mutta mielenkiintoista se on. Se, mikä allekirjoittanutta tässä toiminnassa kiehtoo, on se tiedon määrä, jonka ay-aktiivi saa. Tieto tuo mukanaan näkemystä ja näkemys – ainakin toivon mukaan – mukanaan viisautta.
Näinä muutamina vuosina kun olen ollut mukana MOAY:n hallituksessa ja puheenjohtajana juuri tieto on ollut  se kaikkein mielekkäin syy löytää draivia toiminnassa mukana olemiseen.

Olen kokenut yhdistyksemme suurimmaksi ongelmaksi aktiivien vähäisen määrän. Tämä näkyy mm. siinä että vaihtuvuus ammattiyhdistyksen hallituksessa on verrattain pientä. Toivoisin osallistumisen ja vastuunkannon yhteisistä asioista olevan niin haluttua että pääsisimme äänestämään hallituspaikoista vuosittain ja puheenjohtajastakin joka toinen vuosi.

Ammattiyhdistystoiminta ei ole menettänyt merkitystään vuosien saatossa. Päinvastoin: merkityksemme paikallisena edunvalvoja on korostunut viimeisen kolmen vuoden aikana ja korostuu vuoden vaihteen jälkeen entisestään. Keskusjärjestömme, OAJ –johon, minäkin suhtaudun monesti varsin kriittisesti – on siirtänyt yhä enemmän edunvalvontaa paikalliselle tasolle. Tämä on tietysti hyväkin asia, ei yksiselitteisesti, mutta kuitenkin.

Olemme vastaamassa tähän haasteeseen muuttamalla organisaatiorakennetta Etelä-Savossa.

Vielä tämän vuoden rakenne on seuraava: Me Mikkelin opettajien ammattiyhdistys MOAY edustamme yleissivistäviä opettajia. OAJ:n Mikkelin paikallisyhdistys – tuttavallisemmin Mikko ry – on koonnut sateenvarjonsa alle kaikki Mikkelin OAJ:laiset opettajat. Paikallisyhdistyksellä on myös olleet neuvotteluoikeudet Mikkelissä. Etelä-Savon OAJ-piiri puolestaan on koonnut kaikkien maakunnan kuntien paikallisyhdistykset siipiensä suojaan.

Vuoden vaihteessa aloittaa uusi alueyhdistys, joka ottaa siipiensä huomaan jotakuinkin kaikki maakuntamme opettajat eri koulumuodoista. MIKKO ry lakkaa olemasta, samoin Etelä-Savon OAJ-piiri. MOAY ry on hakenut jäsenyyttä tulevasta alueyhdistyksestä. Eri paikkakunnilla on erilaisia tapoja järjestää järjestörakennetta muuttuvassa tilanteessa. Me Mikkelissä olemme halunneet vähentää väliportaita, yksinkertaistaa rakennetta.

Uusi alueyhdistys tulee toimimaan koko maakunnan alueella kaikkien opettajien edunvalvojana. Tavoitteena on saada meille lisää joukkovoimaa edunvalvontaan. Ikään kuin lisää ”rautaa rajalle”. MOAY ry eli Mikkelin ysiläiset opettajat ovat myös  päättäneet antaa neuvotteluoikeudet alueyhdistykselle.

Minusta tämä on hyvä asia.

Muutamasta keskeisestä seikasta MOAY:n tulee kuitenkin huolehtia.

Ensinnäkin: meidän on varmistettava että mikkeliläisten opettajien ääni tulee kuulluksi ja huomioiduksi alueyhdistyksen eri toimielimissä. Jatkossa, kun alueyhdistys delegoi neuvottelut pääluottamusmiehellemme, MOAY:n ja luottamusmiehistön toimiva yhteistyö korostuu entistään.

Ja kolmanneksi: me Mikkelin opettajat toimimme eturivissä maakunnan edunvalvonnallisen yhteistyön kehittäjänä ja edistäjänä. Uskon solidaarisuuteen ja maakunnan opettajien yhteiseen haluun tukea toisiaan paikallisissa kysymyksissä. Kun alueyhdistyksen luottamuspaikkoja jaetaan, meidän on löydettävä niihin parhaat mahdolliset henkilöt näiden tavoitteiden edistäjiksi.
__________________

Alueyhdistys on keskeisessä roolissa myös paljon puhuttaneessa Maakunnallisessa sivistystoimen hankkeessa. Eniten on saanut palstatilaa, ja eniten on keskustelua herättänyt, ajatukset koulun työaikojen rukkaamisesta. Osa meistä läsnä olevista kannattaa – osa meistä vastustaa – monet meistä ei tiedä asiasta vielä tarpeeksi.

Mikkelin opettajien ammattiyhdistys ei ole vielä kantaansa asiaan muodostanut – ja tänään saamme varmasti myös kuulla aiheesta lisääkin vierailijamme myötä. Joka tapauksessa, kantaa muodostaessamme joudumme miettimään asiaa niin henkilöstön kannalta kuin oppilaiden kannalta.

Opettajien ammattiyhdistystoiminta eroaa merkittävästi muusta ammattiyhdistyskentästä. Minua on joskus turhauttanut käyttämämme retoriikka, jossa vedotaan toistuvasti lapsiin ja heidän parhaaseensa. Miksi emme voisi selkeästi ilmoittaa vain ajavamme omien jäsentemme etua, kuten muutkin ammattijärjestöt tekevät?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: Me emme ole niin kuin muut. Ei lennonjohtajat ole huolissaan lentomatkustajista tai paperityöläiset vessapaperin kuluttajista. Me olemme huolissamme ”asiakkaistamme” – lapsista ja nuorista. Retoriikkamme on sitä mitä me ajattelemme. Opettajia koskevat päätökset heijastuvat aina lapsiin ja me opettajat – halusimmepa aina tai emme – olemme huolissamme myös lapsiin heijastuvista vaikutuksista.

Näin on myös koulun työaikojen siirtämisen kohdalla.

Minä henkilökohtaisesti suhtaudun työaikojen siirtämiseen erittäin varauksellisesti monestakin syystä.

Olen huolissani opettajien jaksamisesta, jos työvuotta tiivistetään. Sama jaksamisen pulma on oppilaillakin. En usko että koulumielekkyys erityisesti paranee lauantaityöpäiviä lisäämällä ja syys- ja hiihtolomia lyhentämällä.

Lisäksi minä en ole vieläkään – ehkäpä tyhmyyttäni – ymmärtänyt niitä hyötyjä, joita työaikojen siirtäminen toisi. Heikki Hirvonen ja kumppanit ovat näemmä niin suuria visionäärejä, että minun kaltaiseni perus-peruskoulun-maikka ei voi näitä aivoituksia ymmärtää. Ovatko peruskoululaiset todella niin suuri työllisyysreservi matkailuelinkeinoelämälle, että koulujen työaikoja pitää sen vuoksi siirtää?

Minusta koulu on lapselle arvojärjestyksessä ensisijainen – kesätyöt vasta sitten, jos silloinkaan. Muutenkin minua hankkeessa häiritsee ainakin rivien välistä luettava lähtökohta: elinkeinoelämän tarpeet. Miksi koulun pitää olla ensisijaisesti talouselämän renki? Mihin on kadonnut usko sivistykseen? Mihin on kadonnut lapsen mahdollisuus olla lapsi?

Se, että me opettajat olemme mukana hankkeessa, ei tarkoita sitä, että kannattaisimme kaikkea tai suostuisimme kaikkeen. Me haluamme olla mukana kehittämässä opetusta ja koulutusta. Me emme ole muutosvastarinnan linnake.

Silti: me osaamme sanoa ei, jos uudistuksilla ei olla saavuttamassa mitään lisäarvoa.
_______________

Ensi keväänä on eduskuntavaalit. Meidän opettajien pitää äänestää, ja jokaisen pitää valita ehdokkaansa huolella. Valtio on ennätysvelkainen. Se tulee heijastumaan kuntien rahoitukseen  ja sitä kautta kuntien mahdollisuuksiin  järjestää palveluita. Yhä enemmän tulee olemaan narunvetoa siitä, miten vähenevät resurssit suunnataan. Kyse on ennen kaikkea arvoista ja uskottavista ratkaisuista.

Toinen merkittävä kysymys liittyy uuteen tuntijakoon ja opetussuunnitelmaan.  Opetusministeri Virkkunen puhuu siitä, että ”myös lahjakkailla oppilailla on oikeus oppia joka päivä koulussa”. Tämä onnistuu vain valinnaisuutta lisäämällä. Koulukeskustelu menee tällä hetkellä myös valtion tasolla elinkeinoelämän ehdoilla. Myös siellä sivistysihanne on hukassa. Minä puolestani luulen että jokainen oppilas oppii jo nyt joka päivä koulussa. Liian varhainen valinnaisuus laittaa oppilaita eriarvoiseen asemaan, taide- ja taitoaineiden kohdalla uudistus olisi tällaisenaan lähes kohtalokas ja kaiken lisäksi hallitusohjelman vastainen. Mutta mihinpä me tarvitsemme luovuutta ja kykyä ilmaista itseämme, kunhan vain osaamme laskea, ja kunhan urasuunnittelu aloitetaan jo alaluokilta, eikö?

Olkaamme siis nyt korva höröllä ehdokkaita kuunnellessamme. Selvittäkäämme millaista työtä nykyiset edustajamme ovat tehneet. Nähkäämme kevytkenkäisten ja ympäripyöreiden vaalipuheiden ja –lupausten taakse. Kun ensi keväänä äänestämme, tehkäämme se aktiivisesti, asiantuntevasti ja valveutuneesti.

__________

Illan kulku on seuraava. Ensin varsinainen kokous, sitten vierailijamme Seppo Lyyra kertoo meille sivistysmaakuntahankkeesta, sen jälkeen pääluottamusmiehemme Merja Syrjänen käyttää puheenvuoron. Lopuksi syödään.

Antoisaa iltaa, hyvät toverit!

_______________________________________________

Tilaa säästäen, laadusta tinkien? -Länsi-Savo 23.4.2010

Raviradantielle tuleva uusi koulu on herättänyt keskustelua ja tunteita. Kun uutta koulua suunnitellaan, lähtökohdiksi tulee ottaa koulutuksen, kasvatuksen ja opetussuunnitelman määrittämät tavoitteet sekä koulun toimivuus, turvallisuus ja terveellisyys oppijan näkökulmasta. Raviradantien tulevan koulun tilat on pyritty suunnittelemaan siten, että koulun henkilöstö pystyisi toteuttamaan opetus- ja kasvatustyötään mahdollisimman hyvin. Koululle on suunniteltu myös muuta yhteisöä palvelevaa monikäyttöisyyttä, esimerkiksi kirjasto kohdalla.

Jos Raviradantien koulu toteutetaan nk. karsittuna vaihtoehtona, sen käytännön vaikutukset koulun toimintaan juuri oppilaan näkökulmasta ovat suuret. Piha-aluetta koskevissa karsimisissa tehdään liikunnan opetuksen järjestäminen erittäin vaikeaksi. Lisäksi koulun pihasta tulee virikkeetön ja tämä tietysti kolahtaa ennen kaikkea alakouluikäisiin lapsiin. Liikuntasalin joutuminen karsintalistalle vaikeuttaa liikunnan opetuksen järjestämistä entisestään ja sitä kautta vaikuttaa kouluviihtyvyyteen. 

Auditorion poistaminen vie käytännössä mahdollisuuden järjestää koulussa yhteisiä juhlia tai tilaisuuksia. Kevät- ja joulujuhlat ovat kaupunkilaisten mielipiteissä koettu hyvin tärkeäksi koulujen toiminnaksi. Monet luokkatiloihin kohdistuvat säästöt vaikeuttavat yhteistoiminnallisuutta, taito- ja taideaineiden opettamista, lisäävät ahtautta ja vaarantavat oppilaiden turvallisuutta. Karsintalistasta kärsivät ennen kaikkea koulun pienimmät oppilaat sekä kehitysvammaiset oppilaat. Uuden tulevan koulun laaja palvelutehtävä kuitenkin vaatii monipuolisia ja –käyttöisiä tiloja. Koulujen arjessa ei voida erotella oppilaiden tarpeita ja henkilöstön mahdollisuuksia tehdä työtään hyvissä ja tarkoituksenmukaisissa tiloissa. Ne ovat yhden ja saman asian yhtä ja samaa puolta.

Opetuksen karsijoille ei tunnu riittävän koulujen lakkauttaminen. Toimimaan jäävien yksiköiden nykyaikaiset työskentelyresurssit vedetään minimiin tilaa säästäen ja laadusta tinkien.

Ymmärrän kyllä, että Mikkelin kaupungilla ei voi olla avointa piikkiä taloudenhoidossa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten asioita Mikkelissä arvotetaan. Nyt kun pitäisi olla investoimassa Mikkelin kaikkien aikojen suurimpaan koulu-uudistukseen, rahaa ei sitten olekaan. Ainakaan riittävästi. Tässä on hyvä muistaa, ettäsekä lukioiden yhdistäminen että Raviradantien hanke ovat virkamieslähtöisiä esityksiä.

Hyvin toteutettuna hanke pienentää kokonaiskustannuksia, koska kalliiden erikoisjärjestelyjen tarve vähenee. Jos nyt tehdään toimivuudeltaan ja neliöiltään riittämättömiä koulupäätöksiä, maksetaan lähitulevaisuudessa tilojen ajantasaistamisesta moninkertaisesti.

Suomalainen hyvinvointi on rakennettu koulutuksen varaan. Tulevaisuudessa tarvitsemme entistä enemmän nuoria, joilla on ollut mahdollisuus opiskella inspiroivissa, luovuutta ja yhteisöllisyyttä tukevissa tiloissa. Tällaisen järkevän investoinnin hyödyt eivät tule esiin lyhyessä ajassa, mutta pidemmällä tähtäimellä hyödyt ovat myös taloudellisia, sillä koulutukseen sijoittaminen kasvaa korkoa tulevaisuuden osaajina. Myös Mikkelin vetovoimaisuuden keskeisenä tekijänä on palveluiden toimivuus. Lapsiperheet tarvitsevat ennen kaikkea hyvän päivähoidon ja koulun. Toimivat ja hyväkuntoiset koulut tuovat kaupunkiin uusia veronmaksajia huomattavasti imagokampanjoita tehokkaammin.

Tärkeintä näkökulmaa ei kuitenkaan voi rahalla mitata. Lapset ja nuoret ovat kaikkein tärkein investointi, niin nykyhetkeen kuin tulevaisuuteen. Heihin meidän tulee panostaa kaikkemme, sillä lapsissa on tulevaisuus aivan kirjaimellisesti!

Mikko Siitonen

Puheenjohtaja

Mikkelin opettajien ammattiyhdistys ry

Puhe Moay:n kevätkokouksessa 31.3.2010

Hyvät ystävät!

Olen kirjoittanut tämän puheen käyttämällä internetissä olevaa yhteisökirjoittamissovellutusta google.docs. Osaan siis painaa ENTERiä ja tehdä tietokoneella jotain muutakin. Tämä vain viittauksena rakkaan maakuntalehtemme Länsi-Savon eiliseen (30.3.2010) pääkirjoitukseen…

Vuosi on vierähtänyt edellisestä kevätkokouksesta. Silloin meitä opettajia puhututti edelleen lomautukset ja Mikkelin heikko talous. Ehkä yllättäenkin, Mikkelin taloustilanne on pysynyt kohtuullisen hyvänä talouden taantumasta huolimatta. Olemme saaneet lukea voitonriemuisia kirjoituksia kaupungin tekemästä 10 miljoonan euron ylijäämästä edellisellä tilikaudella. Silti Mikkelillä on velkaa vaikka muille jakaa: lähes 3200 euroa asukasta kohden kun valtakunnallinen keskiarvo lienee noin 1800 euroa per asukas. Lihavia vuosia ei siis ole odotettavissa lähitulevaisuudessa.

Vaikka Mikkeli onkin velkainen, se ei silti saisi olla sumentamassa järjenkäyttöä niukkojen resurssien jakamisessa. Rahaa nimittäin aina on. Kyse on siitä, miten se käytetään.
Suomen tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta keskeisen ja mikkeliläisten lasten ja nuorten kannalta elintärkeän perus- ja lukiokoulutuksen järjestäminen parhaalla mahdollisella tavalla tulisi olla päättäjiemme prioriteetti numero yksi. Nyt olisi oikeiden arvovalintojen aika. Liian helposti päättäjämme menevät johtavien viranhaltijoiden selän taakse kurkistelemaan, ja johtavat viranhaltijat puolestaan piileksivät poliittisten päättäjien vastuun takana.
Ehkäpä tästä johtuen mikkeliläinen koulupolitiikka muistuttaa aivan liian usein insinööriajattelun ja päättömän kanan säntäilyn risteymää. Tämä koulutuspolitiikanomaisuus näkyy muun muassa lukion tilakysymyksen loputtomana vehkaamisena ja vatuloimisena, Raviradantien koulun karkeana alibudjetointina, Urheilupuiston koulun jättämisenä lähestulkoon oman onnensa nojaan muutosten keskellä sekä Ihastjärven koulun tulevan sijainnin arpomisena. Edelleenkään opetusalan henkilöstöä, todellisia asiantuntijoita, ei haluta kuulla ja parhaimmillaankin heidän osaamistaan ja näkemystään vähätellään ja mitätöidään. Osasyynä tähän voi olla muutaman kaupunkimme keskeisen päättäjän peitellyn opettaja- ja ehkäpä myös kouluvihamielinen asenne.

Tässä tilanteessa ammattiyhdistys on pyrkinyt tietoisesti ja suunnitelmallisesti luomaan linkkiä päättäjiimme, erityisesti opetuslautakuntaan. Yhteisten tilaisuuksien tarkoituksena on ollut saada ääntämme kuulluksi ja opettajat luonnolliseksi yhteistyökumppaniksi niin uudistuksia ja muutoksia tehtäessä kuin kehitettäessä mikkeliläisiä kouluja yhä paremmiksi.

Tapasin koulutusjohtaja Seija Mannisen noin kuukausi sitten ja keskustelimme koulumaailman asioista. Kerroin huoleni lukion ja tulevan Raviradantien koulun henkilöstön jaksamisesta. Kun koulutusjohtaja kysyi, millaista tukea tarvitaan, vastasin: opettajat tarvitsevat ylimmän virkamiesjohdon tuen tekemälleen uuden koulun suunnittelutyölle, tarvitaan rahaa suunnitelmien toteuttamiseen ja tarvitaan selkeitä ja nopeita päätöksiä avoimien kysymysten ratkaisemiseksi.
Mitä konkreettista keskustelusta sitten jäi käteen? Tapahtumat kertonevat omaa totuuttaan. Lukioon on tulossa jonkinlainen remontin keskellä sinniteltävä välivuosi. Opetuslautakunta linjasi hiljattain omassa päätöksessään että Raviradantien koulua koskevia suunnitelmia on karsittava. Tämä heikentänee merkittävästi suunniteltua oppimisympäristöä ja mikä törkeintä siten, että puutteellisista tiloista tulisivat kärsimään ennen kaikkea eha-oppilaat. Siinäpä se. Ehkäpä viisaus löytyy sitten valtuutetuista.

—-

Lehdissäkin on uutisoitu Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen vetämästä maakunnallisesta sivistystoimen hankkeesta, jonka osa tavoitteista hipoo jossain arkirealismin tuolla puolen. Ajatukset koulujen loma-aikojen siirtämisestä tai opettajien kokonaistyöajasta esitellään lehdissä taivahan tosina, vaikka selkeä fakta on, että nämä ovat keskusjärjestötason ja näin ollen valtakunnallisen tason sopimisia, ei suinkaan paikallisia ilmoitusasioita.
Pidän aikamoisena toiveajatteluna sitä, että peruskoulujen loma-aikojen siirtäminen ratkaisisi esimerkiksi matkailusta elävien yritysten väitettyä työvoimapulaa elokuussa.
Kokonaistyöaikakokeilut Helsingissä puolestaan lopetettiin vähin ääniin työnantajalle liian kalliina. Vaikka kokonaistyöaika hyvällä sopimuksella saattaisikin nostaa osan opettajien tuloja, toisi se mukanaan niin paljon ennalta-arvaamattomia ja ennustamattomia seurauksia, että sitä on helppo vastustaa. Silti: opetusalan palkkausta tulisi jotenkin saada uudistetuksi. Nykyisellään se on vanhanaikainen ja aiheuttaa monia epäoikeudenmukaisia seurauksia. Tähän ei vain ole oma kenttämmekään vahvoine etujärjestöineen löytänyt konsensusta, valitettavasti.

Vielä tämän kevään aikana keskusjärjestömme saa uuden puheenjohtajan, kun pitkään laivaa ansiokkaasti luotsannut Erkki Kangasniemi päättää urakkansa. Puheenjohtajakisasta saamme puitavaa myös opehuoneiden kahvipöytiin. Moni mikkeliläinen ay-aktiivi, minä mukaan lukien, on antanut ehdokkaista tukensa Olli Luukkaiselle. Käykää toki tutustumassa Ollin blogiin, joka löytyy googlettamalla, jos nyt osaatte ENTERiä painaa… Toki muitakin ehdokkaita kisassa on, joihin saa tutustua tasapuolisesti.


Joka tapauksessa, tänä iltana meillä on vieraana sivitysjohtaja Heikki Hirvonen avaamassa maakunnallista sivistystoimenhanketta ja aikaa on varattu myös keskustelulle. Muuten illan ohjelma on seuraavanlainen:
Varsinainen kokous
Heikki Hirvonen
Pääluottamusmiehen puheenvuoro
Ruokailu
Antoisaa iltaa omien joukoissa!

Avaussanat Moay:n ja Mikkelin opetuslautakunnan yhteisellä jouluaterialla ravintola Holvissa 3.12.2009

(lyhennelmä)

Tervetuloa
– Meitä opettajia huolettaa opetushenkilöstön jaksamiseen liittyvät asiat. Jatkuva muutos ts. säästöt ja supistukset kouluverkkoratkaisuineen, puhumattakaan vuoden takaisista lomautuksista, ovat luoneet epävarmuuden tunnetta meihin opettajiin.

Tämä epävarmuus on kuormittava tekijä kun otetaan huomioon muu viitekehys resurssien niukkuuteen ja esimerkiksi ryhmäkokojen suuruuteen nähden. Vaikka tuntikehystä nyt hieman nostettiinkin, olemme silti reilusti jäljessä aikaisemmista vuosista. Koulukentältä nyhdetyt eurot ovat valuneet jonnekin, pois lapsilta ja nuorilta.Myös suurlukion synnyttäminen huolestuttaa. Kiire on ja virkamiesten pitäisi tehdä kaikkensa että asiat etenevät esim. Puumalan lukion mukaantulon osalta. Niille oppilaille jotka sattuvat elokuussa uudessa lukiossa aloittamaan on tulevaisuuden avaimet käsissä tai sitten ei. Heillä ei ole varaa ”harjoitteluvuoteen” uudessa lukiossa.

——
– Seudullinen opetuspalvelu on toinen tärkeä aihe. Me opettajat suhtaudumme myönteisesti seudullisuuteen sinänsä. Aikaisemmassa selvityksessä lähtökohtana ollut tilaaja-tuottaja -malli on kuitenkin mielestämme ongelmallinen ja kenties soveltumaton opetuksen järjestämiseen.

Toivomme että nyt päivitysvaiheessa olisi valmiutta edes selvittää muitakin vaihtoehtoja seudullisuuden toteuttamiseksi. Esim. vireillä olleet ja olevat hankkeet, kuten PETRA (oppimisympäristöjen kehittämishanke) ovat valmiita malleja seudullisesta yhteistyöstä ilman SEOP:ejakin.

Toinen seudullisuuteen liittyvä peikko meille opettajille on henkilöstön asema ja sen mahdollinen heikkeneminen seudullisuuden myötä. Näemme seudullisuudessa kuitenkin mahdollisuuksia luoda toimiva malli, josta oppilaat hyötyvät. Sehän tulisi olla kaiken keskiössä. Hyötyvätkö lapset muutoksista?

Me toivomme että varhaiskasvatus olisi seudullisuuden myötä mahdollisuus liittää opetustoimen yhteyteen. Samoin toivomme että seudullisuuden kautta kautta voimme alkaa kehittää opetukselle laadullisia kriteereitä Mikkelissä ja lähikunnissa. Me opettajat olemme enemmän kuin halukkaita osallistumaan tähän työhön.

—–

–  Kolmas tärkeä kysymys liittyy erityisopetuksen järjestämiseen. Viime syksynä tehtyä pakettia ei ole mielestämme tarvetta avata kokonaan uudelleen, mutta toivoisimme nyt rohkeutta tarkastella tiettyjä osia vielä kerran.

Moay:n hallitus kutsututti itsensä Vanamon koululle vierailulle, koska keskustelu koulun kohtalon tiimoilta on vellonut julkisuudessa koko ajan. Suosittelen lämpimästi lautakunnalle samaa. Käykää ihmeessä tutustumassa tiloihin, jotka nykyisellään ovat Mikkelin parhaimmistoa. Tulee olemaan sekä epätaloudellista että epätarkoituksenmukaista, jos ne joudutaan purkamaan. Käykää myös katsomassa tiloja, erityisesti Urheilupuiston koulussa, joihin oppilaita tullaan siirtämään, ja vieläpä hirvittävällä aikataululla.

Erityisluokkien tulon ajoittaminen elokuuhun 2010 tekee tilanteesta mahdottoman. Remontin suunnittelu on alkutekijöissään, arkkitehti vaihtuu, henkilöstömääräyksiä ei ole tehty. Aikataulu on epärealistinen, parakit siintävät tulevaisuudessa. Lisäksi huolettaa, miten ne 30 oppituntia, joille koulurakennuksen ahtauden vuoksi ei ole tilaa itse koulurakennuksessa tullaan sijoittamaan. Jo nyt toinen Urheilupuiston kotitalousluokka sijaitsee Yhteiskoulun tiloissa. Nyt jossain muualla ramppaavia oppilaita olisi entistä enemmän. Näin riskit ja oppilaiden houkutukset ”pahoille teille” lisääntyisivät melkoisesti. Ja ketä sitten sijoitetaan muualle: jotain tiettyjä oppiaineita, vai kenties maahanmuuttajaopetus? Jälkimmäinen ei ainakaan mitään integraatiota olisi.

Itsekin kuntapolitiikassa mukana olevana tiedän että jokainen päätös on voimassa seuraavaan päätökseen asti. Ehkäpä vielä, osittain uudelleen tarkastelemalla tilannetta voitaisiin löytää niin pedagogisesti kuin taloudellisestikin kestävä ratkaisu. Vanamon väen kanta koulun hajauttamiseen on hyvin jyrkkä EI: ”Vain muutama oppilas saattaa hyötyä ratkaisusta. Suurimmalle osalle Vanamon oppilaista hajautus tarkoittaa palvelutason laskua.” Eräs mahdollisuus päästä laadukkaampaan tulokseen olisi ehdotuksena seuraavankaltainen:

Raviradantiellä saavat jatkaa ne ryhmät jotka siellä nytkin ovat. Esyt puolestaan sijaitsisivat Lyseolla ja Urheilupuistossa. Raviradantien yksikön yhteydessä voidaan suorittaa integraatiota aivan hyvin, esy-luokkien ei tarvitsisi sijaita saman katon alla, joka aiheuttaisi varmasti ongelmia. Se lisärakentaminen mitä tällä ratkaisulla jouduttaisiin tekemään, säästyisi Urheilupuiston ja Lyseon ja Vanamon koulun nykyisten tilojen remontoimisista. Kun joka tapauksessa lisärakentamista tarvitaan, lisäneliöiden toteuttaminen ei vaatisi suuria taloudellisia uhrauksia. Sitä paitsi: korjausrakentaminen on aina kalliimpaa.
 

Kunnanjohtajan viran vakinaistamisesta (Ristiinalainen 11.11.2009)

Keskustelu kunnanjohtajan viran vakinaistamisesta on herättänyt tunteita viime aikoina. Asia oli Ristiinan kunnanvaltuuston pykälänä 9.11.2009. Valtuusto päätti aivan oikein jättää asian pöydälle jatkoselvityksiä varten. Ristiinan vihreät äänesti pöydälle jättämisen puolesta.

Kun kunnanvaltuusto vuonna 2005 päätti kunnanjohtajan viran määräaikaisuudesta, asiasta sopivat kaikki valtuustoryhmät. Tämän sopimuksen purkamiselle ei ole perusteita. Tulevaisuuden ennustettavuus on nykytilanteessa erityisen vaikeaa ja siksi kunnan ei pitäisi tässä vaiheessa sitoa käsiään mihinkään suuntaan. Järkevää olisikin tässä tilanteessa odottaa syksyyn 2011 ja tarkastella vakinaistamista silloisen tilanteen valossa. Pidämmekin erikoisena, että kysymys vakinaistamisesta tuodaan päätettäväksi juuri nyt, ennen aikojaan.

Emme ota tässä vaiheessa kantaa siihen, miten nykyinen kunnanjohtaja Virpi Siekkinen on onnistunut tehtävässään, koska määräaikaiskausi on vielä kesken. Todelliset näytön paikat ovat vielä edessä, jos ja kun laman vaikutukset iskevät toden teolla Ristiinaan. Haluamme taata kunnanjohtajalle työrauhan vaikeina aikoina, jolloin tulisi puhaltaa yhteen hiileen ja löytää konsensusta koko poliittiselta kentältä. Kunnanjohtajalla on tässä keskeinen rooli. Kysymys vakinaistamisesta näyttäisi repivän ryhmiä toisiaan vastaan ja oli valtuuston päätös lopulta mikä tahansa, prosessi itsessään jättää jälkensä ja vaikeuttaa kunnanjohtajan työtä tulevaisuudessa. Siksi asian tuominen käsiteltäväksi tässä vaikeassa tilanteessa on ollut varsin varomatonta politiikkaa.

Spekuloinnit eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdystä kantelusta tai muista epäselvyyksistä ovat tässä vaiheessa tarpeettomia. Ristiinan vihreät toivoo että avoimet asiat selvitetään perinpohjaisesti. Lisäksi edellytämme, että ennen lopullista päätöstä vakinaistamisesta, kaikki virkasuhteeseen liittyvä tarvittava tieto tuodaan valtuutetuille. Tämä on sekä loogista että hyvän hallintotavan mukaista.

Periaatteellisella tasolla Ristiinan vihreät kannattaa kunnanjohtajan viran pitämistä määräaikaisena myös jatkossa, esimerkiksi kuuden vuoden syklillä. Suomessa on paljon esimerkkejä siitä, millaisia ongelmia voi syntyä ”elinikäisten” kunnanjohtajien kanssa.

Mikko Siitonen

Varapuheenjohtaja

Ristiinan vihreät


Puhe Mikkelin opettajien ammattiyhdistyksen syyskokouksessa 4.11.2009

Hyvät ystävät!
Kulunut vuosi ei ole tuonut opetusrintamalle samanlaista turbulenssia kuin vaikea viime vuosi. Maailmanlaajuisen laman vaikutukset eivät ole iskeneet ainakaan vielä Mikkeliin odotetulla laajuudellaan. Lehdistä olemme saaneet lukea että vastoin ehkä odotettua, Mikkelin taloudessa on ollut jopa positiivisia merkkejä. Eräs positiivinen signaali näkyy myös meillä: näillä näkymin, jos valtuusto ensi vuoden budjetin kaupunginhallituksen esittämässä muodossa hyväksyy, tuntikehykseen olisi tulossa jopa pientä nousua. Olemme kuitenkin korotuksen jälkeenkin vielä kaukana vuoden 2004 tasosta.
Kymmenet tuhannet ihmiset ovat menettäneet Suomessa työpaikkansa tai joutuneet lomautetuiksi kuluvan vuoden aikana. Myös kymmenet kunnat ovat lomauttaneet henkilöstöään, onneksi Mikkeli ei, uudestaan. Ennusteet ovat kuitenkin synkkiä. Ensi kesänä arvioidaan työttömien määrän nousevan jopa kolmeensataan tuhanteen. Mikkeliä teollisuustyöpaikkojen häviäminen ei kuitenkaan kirpaise samalla tavalla kuin monia muita kaupunkeja.
Ongelmia kuitenkin on tiedossa, niin lähitulevaisuudessa kuin pidemmällä tähtäimellä. Sikainfluenssarokotukset ovat alkaneet auttamattoman myöhään. Erikoinen ratkaisu valtiolta, on olla rokottamatta koulujen henkilöstöä. Jos ja kun epidemia tännekin iskee, meille on tulossa melkoiset piinaviikot sijaistamisien, otoilujen ja pahimmassa tapauksessa sairastelun merkeissä. Oppilaiden oikeus opetukseen ja jopa turvallisuus vaarantuu, jos opettajia kaatuu pitkiksi ajoiksi sairasvuoteeseen. Pidetään nyt kuitenkin peukkuja….
Pidemmän tähtäimen haasteet liittyvät naftaliinista kaivettuun Seudulliseen opetuspalveluun, SEOP:iin. SEOP:in käynnistämiseksi on tänään pidetty kokous, jonka keskeisenä tavoitteena on ohjausryhmän perustaminen. Tätä kehitystä ammattiyhdistyksen on seurattava tarkoin ja varmistettava että tulevissa päätöksissä, suuntaan tai toiseen, mikkeliläisten lasten ja nuorten sekä samalla opetustyöläisten ääni tulee kuulluksi ja huomioiduksi.
Ensi vuoden elokuusta astunee voimaan perusopetuslain muutos. Lakimuutoksen keskeinen ajatus on, että erityisopetuksen painopistettä siirrettäisiin aiempaa selkeämmin varhaiseen tukeen ja ennalta ehkäisevään toimintaan. Tämä tuo lisää kustannuspaineita kunnille. Samaan aikaan kuitenkin opetukseen ja erityisopetukseen suunnatuista valtion tuista poistetaan nk. korvamerkinnät ja rahat yhdistetään yhdeksi potiksi kuntien käyttöön. Monet meistä kuitenkin kaipaavat aikoja, joilloin valtio selkeästi korvamerkitsi kunnille antamiaan osuuksia. Kysymys kuuluu: millä taata, että kunnat sijoittavat opetukseen ja erityisopetukseen vähintään yhtä paljon rahaa myös tulevaisuudessa?
Se, että kunnat kilpailevat keinotekoisesti veroprosenteillaan, on saanut aikaiseksi tilanteen, jolloin valtuustot ympäri Suomea, leikkaavat mielummin palvelutasostaan, kuin nostavat veroprosenttia. Lisäksi kunnallisverotuksen painopisteen kasvu keventyneen valtionverotuksen myötä, on vienyt Suomea kohti tasaveromallia. Tutkimusten mukaan tuloerot ovatkin selkeästi kasvaneet edellisen lamakauden jälkeen. Näistä yhdessä on muodostunut uhkaava kehityssuunta, joka näkyy myös oppilasaineksessa, joiden kanssa päivittäin teemme työtämme.

Puhe Mikkelin opettajien ammattiyhdistyksen kevätkokouksessa 1.4.2009

Hyvät ystävät!

Kun viime marraskuussa kokoonnuimme edellisen kerran, me opetusalan ammattilaiset kahlasimme synkissä vesissä. Lomautukset olivat käynnissä ja koulutilaselvitys valmistui ja nuijittiin hetkessä läpi niin lautakunnassa kuin valtuustossa, ilman että kukaan oikein ehti asiaan todenteolla reagoida.

Vuosi 2008 ei muutenkaan ollut Mikkelin koulumaailmassa helppo vuosi. Viime vuodesta ei kotikaupunkimme voi kyllä millään mittarilla vetää rintaa rottingille.

Pidin silloin syyskokouksessa varsin kovasanaisen puheen, jossa kritisoin kaupunkimme virkamies – ja luottamusjohtoa varsin kovin sanoin. Silloin ajattelin että keväälläpä pidän hengeltään positiivisen puheen. Valitettavasti  näyttää kuitenkin siltä, että ei hirveästi hymyilytä vieläkään…

Jos talousmaailman Nostradamuksia on uskominen, tämä ja seuraava vuosi tulevat olemaan äärimmäisen vaikeita. Maailma on uponnut syvempään lamaan kuin kukaan osasi pelätä. Nyt puhutaan jo pahimmasta sukelluksesta viiteenkymmeneen vuoteen. Tämä näkyy kuntien rahoituspohjassa jo tänä vuonna mutta kuntien ja valtion verotulojen lasku iskee toden teolla vuoden viiveellä.

Niinpä ensi vuosi tulee olemaan monissa kunnissa karmaiseva. Hallitus usuttaa jo nyt työmarkkinaosapuolia ”maltillisiin” palkkaratkaisuihin. Kuntatyönantaja varmasti toivoo ”nollaratkaisua”. Käytännössä se tarkoittaisi naisvaltaisten alojen palkkakehityksen uutta jälkeen jäämistä yleisestä palkkatasosta. Yhä useammassa kunnassa toteutetut lomautukset taittavat tulokehitystä entisestään. Toivottavasti keskusjärjestömme ei tule tämänkaltaisia esityksiä hyväksymään.

Mitä vaihtoehtoja meillä sitten on: työtaisteluko? Mitä vaihtoehtoja on kunnilla: tyhjästä on paha nyhjästä…

Nyt kun valtio velkaantuu korviaan myöten turhilta tuntuvissa elvytystoimissaan jo taantuman alkumetreillä, miten sillä riittää lihaksia tulla vetämään kuiville henkitoreisia kuntia ensi ja sitä seuraavana vuotena. Tämä saattaa aiheuttaa monissa kunnissa hyvinvointipalveluiden kriisin. Kunnalliset alat, opetusala mukaan lukien, voivat olla yksi häviäjistä. Mikkeli voi olla yksi häviäjistä.

Mikkelin kohdalla viime aikojen viestit ovat olleet näennäisen positiivisia: kaupungin tulos oli plusmerkkinen, velkamäärä pienenee, ennen näkemättömän alhainen korkotaso helpottaa velanhoitoa, jopa tuntikehystä voidaan hitusen nostaa, samoin johtajien palkkoja. Optimismiin on silti vaikea syyllistyä…

Velkataakka on edelleen valtaisa, viisi kuudesta kriisikunnan kriteeristä täyttyy vieläkin, väestöpohja on voimakkaasti ikääntyvä ja elinkeinoelämää ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua vetovoimaiseksi. Jos näin maalaillaan, myös opetussektori tulee kokemaan tulevaisuudessa kovia.

Miten sitten vaikeista ajoista voitaisiin selvitä?

Mikkeli on menneinä vuosina kärsinyt ”myhäilevän” Mikkelin maineesta, päätöksenteon lepsuudesta ja jahkailusta.

Uuden kaupunginjohtajan valtakaudella tätä kuvaa on pyritty aktiivisesti romuttamaan. Mitä olemme saaneet tilalle? Silmät sidottuna hätäisestä päätöksestä toiseen hätäiseen päätökseen säntäilevän Mikkelin.

Kun rahat ovat vähissä tai tilanne on vakava, mihinkään hätiköinteihin tai lyhytnäköisyyteen ei saisi olla varaa. Kaiken päätöksenteon tulisi pohjata mahdollisimman laajaan tapaan katsoa asioita. Asioita tulisi pohtia eri vaihtoehtojen näkökulmasta. Jokaisella jota asia koskee, niin loppukäyttäjien kuin arjen asiantuntijoiden, henkilöstön, tulisi olla mahdollisuus tulla aidosti kuulluksi ja osallistua suunnitteluprosessiin. On turha järjestää kuulemistilaisuuksia kuntalaisille tai henkilöstölle vasta silloin, kun asia on jo sementoitu päätökseksi. Kyse on tällöin vain pakonomaisesta teatterileikistä.

Mikkelin tulisi nyt kipeämmin kuin koskaan pitää kiinni henkilöstöstään, arvostaa ja kuunnella sitä. Nyt tarvittaisiin vihdoinkin myös Mikkelissä pitkäjänteistä, huolelliseen valmisteluun perustuvaa ja aidon yhteistyön hengessä toteutettua politiikkaa.

Valitettavasti merkit ilmassa osoittavat toiseen suuntaan… Hyvin samantapaisesti kuin koulutilaratkaisut viime syksynä runnottiin läpi, ollaan nyt survomassa seudullista opetuspalvelukeskusta lautakunnan ja valtuuston päätettäväksi. Suunnitelmia ei kuitenkaan ole millään tavalla muutettu tai päivitetty. Ne ovat yhtä hataria kuin vuonna 2007.

Hankkeen lobbaaminen on kuitenkin jo aloitettu. Kaupunginjohtaja on patistellut valtuutettuja päättämään asiasta. Kukaan ei ole kysynyt henkilöstöltä mitään. Kiire kuitenkin tuntuisi olevan: aikatauluksi on kaavailtu päätöstä asiasta tänä keväänä. Kuulostaako tutulta?

Seudullisuus opetustoimessakin on jo nyt todellisuutta monella tapaa ja kuntien välistä yhteistyötä on syvennetty jo vuosia määrätietoisesti. Tässä ei sinällään ole mitään pahaa tai uhkaavaa. Se on strategia, jolla toimintaa turvataan ja tehostetaan sekä varaudutaan pieneneviin oppilasmääriin. Seudullinen opetuspalvelukeskus tämän kaiken kirkkaimpana huipentumana on kuitenkin tällaisenaan niin moniongelmainen, että siihen ei ammattiyhdistys voi suhtautua muuten kuin kielteisesti.

Lopuksi:

Mikä onkaan mukavampaa kuin se että on oikeassa? No, se että on opettaja ja on oikeassa?

Nyt kuitenkin toivon että olisin väärässä, kerrankin, ja maalailemani uhkakuvat osoittautuisivat täydelliseksi höpönlöpöksi. Jos näin ei kuitenkaan käy, voin ainakin lohduttautua sillä että: I told you so!

Moay ry:n puheenjohtajan palsta 17.11.2009

Johan on ollut vuosi puheenjohtajana!

Kulunut vuosi on ollut myllerrysten aikaa koulukentällä. Aluksi kohtasimme tuntikehysleikkaukset, tuntijakomuutokset ja käyttömenojen karsimiset. Pohjoisella alueella Siekkilä ja Vanamo joutuivat tyytymään vain yhteiseen rehtoriin.

Kesällä säästötoimenpiteistä huolimatta kaupunki teki päätöksen lomautuksista. Tätä vastaan olemme taistelleet kesäkuusta alkaen.

Seuraava isku koulumaailmaan tuli kuitenkin jo seuraavan kulman takaa, kun koulutustilaselvitys III valmistui ja nuijittiin opetuslautakunnassa ennen kuin kukaan ehti ”heikkihirvosta” sanoa. Kaupunginhallituskin ehti päättää asiasta ennen kuin kouluille järjestettiin kuulemistilaisuus. Lopulta keskiviikkona 12.11. järjestetty koulujen ”kuulemistilaisuus” osoittautui farssiksi, ja vieläpä huonosti näytellyksi. Tilaisuuden viesti oli niin Heikki Hirvosen kuin Martti Lokan suulla että maanantaina 17.11. valtuusto tulee asian päättämään. Näin toimii YT-laki Mikkelissä! Aivan kuin näkymätön seinä erottaisi koulut opettajineen opetustoimen johdosta ja poliittisista päättäjistä.

Tilanne vaikuttaa lähinnä surrealistiselta. Mitä tahansa saattaa tapahtua, ja milloin tahansa, eikä työnantajaamme kiinnosta kuulla mitä me työntekijät asioista ajattelemme. Myöskään vanhempien tai lasten ja nuorten mielipide ei tunnu kiinnostavan. Johdonmukaisuus näyttää löytyvän päätöksenteon vaillinaisuudesta ja toimintaa leimaavasta kiireestä. Muutosten taustalla näyttäisi olevan lähestulkoon kaikki muut syyt paitsi pedagogien tarkoituksenmukaisuus.

Tämä teatteri jaksaa hämmästyttää, ja turhauttaa.

Opetustoimen johto on selkeästi valinnut puolensa. Tuntuu vahvasti siltä että johto ei puolusta alaisiaan vaan on pikemminkin meitä vastaan. Kouluista ja opettajista tehdään vastahankaisia, muutosvastarintaisia ja vaikeita valittajia, jotka eivät halua edes joulujuhlia lapsiraukoille järjestää. Vaikka juhlat varmasti onnistuisivat jos opettajilta ”hyvää tahtoa” löytyisi…

Kaupunginhallitus puolestaan paheksuu vastineessaan paikallisyhdistykseen hallinto-oikeudelle jättämään valitukseen opettajien negatiivista asennoitumista lomautuksia kohtaan ja OAJ:n ”masinoimaa” 198 opettajan jättämää henkilökohtaista oikaisuvaatimusta.

On uskomatonta, että tällaisen kohtelun jälkeen vedotaan opettajien talkoohenkeen. Puolestaan lapsen etuun vedotessaan koulutuksen järjestäjä unohtaa sopivasti omat ratkaisunsa, joilla lasten etua on juuri poljettu maahan.

Kaupunginhallituksen jäsen ja yhdistyksemme entinen jäsen Pauliina Viitamies kirjoittaa blogissaan 12.11.2008 (pauliinaviitamies.blogspot.com): ” Pidän nimittäin ikävänä sitä, että niillä vaikeilla päätöksillä, joilla me kaupunginhallituksessa olemme parhaimman kykymme ja ymmärryksemme mukaan YKSIMIELISESTI tehneet kaupunkimme talouden oikaisemiseksi, halutaan tietoisesti huonontaa oman kaupunkimme mainetta. Erityisen ikävänä pidän sitä, että osa kaupungin lomautetusta henkilökunnasta (jotkut opettajat) väärillä perusteilla ruokkii oppilaiden vanhempia sillä, että kaupunki ja ilkeä kaupunginhallitus säästää lasten kustannuksella.” ja jatkaa: ” Minkään muun ammattiryhmän edustajat kaupungissa eivät ole tällaista linjaa lähteneet toteuttamaan. Lukuisten ns. riviopettajien kanssa keskusteltuani tiedän, että suurin osa tästäkin porukasta on aivan järkevää, rationaalista ja yhteistyökykyistä.” Populismi lienee ehtymätön luonnonvara.

Vuosi 2009 tuo mukanaan yhtä lailla haasteita edunvalvonnalle.

Mikkeli elää muutosten keskellä. Vuodenvaihteen jälkeen aloittaa uusi sivistystoimen organisaatio. Näin tehtäväkenttä laajenee koskemaan myös kulttuuria, nuorisoa ja vapaa-aikaa. Mitä tästä mahtaa seurata? Pysyvyyttä kuitenkin tuovat vanhat naamat, tosin eri virkanimikkeiden alla.

Talouden ongelmat eivät suinkaan ole takanapäin, päinvastoin: taantuva talous tullee syömään myös Mikkelin verotuloja entisestään ja tämä vaikuttaa myös meihin työntekijöihin. Toivottavasti lomautusten tie on kuitenkin nyt käyty. Vaihtoehdot henkilöstö- kouluverkko-, tuntikehys- ja/tai käyttötaloussupistuksineen eivät ole sen parempia.

Ennustuksena voisikin heittää: SEOP kaivetaan vielä kerran esiin, tällä kertaa kaiken pelastavana strategiana kurjuuden alhosta.

Positiivisia asioitakin onneksi on. Vaikka lomautukset ja muut suoneniskut ovat vieneet motivaatiotamme työhön, niin toisaalta ne ovat auttaneet meitä näkemään ammattiyhdistystoiminnassa myös mielekkyyttä. Vain yhdessä on edes pieniä mahdollisuuksia onnistua. Toinen voitto tuli kuntavaaleista. Vaalivoittajia Mikkelissä olivat opettajat. Monta yhdistyksen jäsentä tuli valituksi eri puolueiden listoilta kaupunginvaltuustoon. Kun uusi valtuusto aloittaa työnsä vuodenvaihteen jälkeen, on meidän yhteinen tehtävämme tarjota tukea ja apua opettajavaltuutetuille, että he voivat viedä koulujen ääntä entistä voimakkaammin mukaan päätöksentekoon.

Voimia kaikille loppuvuoteen. Rauhallista ja levollista joulun aikaa! Nyt jos koskaan olemme lomamme ansainneet.

Paluu tsaarinaikaan -Länsi-Savo 27.10.2008

Opetuslautakunta päätti hyväksyä 16.10.2008 koulutustilatyöryhmä III:n vaihtoehtoisen mallin. Tämä uutisoitiin myös Länsi-Savossa 18.10. Samassa artikkelissa oli haastateltu kaupunginhallituksen varapuheenjohtajaa: ”Itse opettajana voin sanoa, että tämä on pakko hyväksyä. Voisihan sitä katsoa vain oman koulun etua, mutta pitää katsoa kokonaisuutta.” Katsotaanpa siis hieman kokonaisuutta.

Koulutustilatyöryhmän työstä tihkui niukasti tietoa ulkopuolelle eikä henkilöstö saanut edustustaan työryhmään. Yhdeltäkään kouluta ei haluttu lausuntoja muuttuneista suunnitelmista. Urheilupuiston koulua ei kuultu lainkaan. Miksi? Onko tavoitteena ollut, että ”hankalat” eturyhmät eivät pääsisi vaikuttamaan lopulliseen selvitykseen. Näitä eturyhmiä ovat koulut, koulujen neuvottelukunnat, henkilöstöt, oppilaat ja oppilaiden vanhemmat. Näin toimien päätöksenteosta ja sen valmistelusta suljetaan pois ne, joiden tulevaisuuteen vaikutetaan. Mielestämme tämä on moraalitonta, epäoikeudenmukaista, demokratian ja vähintään YT-lain hengen vastaista.

Jälleen kerran Mikkelissä viisaus asuu vain virkamiehissä. Opetustoimen johto on kävellyt henkilöstön yli kerta toisensa jälkeen. Johtamisessa käytetään kyseenalaisia keinoja, kuten koulujen asettamista toisiaan vastaan sekä salailua. Tämä hajota ja hallitse –mentaliteetti sopi ehkä antiikin Roomaan tai tsaarinaikaiseen venäläiseen byrokratiaan, mutta 2000-luvun kansalaisyhteiskunnassa tämänkaltainen hallintomalli polkee demokratian ihanteita.

Nyt valmistunut koulutilaselvitys on keskeneräinen. Koulupäätösten motiiveina ovat raha ja tilat, ei lasten etu tai pedagoginen tarkoituksenmukaisuus. Kuitenkin juuri talouslaskelmat ovat täynnä puutteita. Investoinnit koulutiloihin vaatisivat vähintään 9,55 miljoonaa euroa olettaen että Siekkilän ja Kalevankankaan koulujen tonteista saadaan yhteensä kaksi miljoonaa euroa. Tällä panostuksella saadaan aikaiseksi 450 000 euron säästöt vuosittaisissa käyttömenoissa. Näistä luvuista on unohtunut ainakin Urheilupuiston koulun vaatima remontti: Urheilupuistosta ei löydy erityisopetuksen tarvitsemia pienryhmätiloja. Lisäksi lainanottotarpeesta johtuva korkomenojen kasvu on laskelmista jäänyt pois.

Opetuslautakunnassa kokoomus ja keskusta olivat jo etukäteen päättäneet nuijia läpi selvityksen. Tämä kävi ilmi lautakunnan kokousta edeltävänä päivänä (15.10.), kun oppilaitoksille tiedotettiin asiasta. Kun tilaisuudessa epäiltiin talouslaskelmien riittävyyttä, opetuslautakunnan puheenjohtajan kommentti oli vain: ”So what?”. Opetuslautakunta ei ole muutenkaan onnistunut tekemään pitkäjänteistä politiikkaa: sama lautakunta joka päätti Vanamon koulun säilyttämisestä ja kehittämisestä erityisopetuksen resurssikeskukseksi, hajottaa nyt toimivan ja arvostetun koulun. Ymmärtämättömyys kouluasioista paistaa läpi myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan puheista hänen käyttäessään erityistä tukea tarvitsevista oppilaista käyttää termejä ”vammaiset” ja ”lievemmin vammaiset”(vaalipaneeli 20.10.).

Samaan aikaan kaupunki valmistelee omaa ”muutosohjelmaansa”. Siinä todetaan että on olemassa erilaisia viitteitä siitä, että henkilöstön työviihtyvyydessä on parantamisen varaa. Tästä kertovat palautteet ja työterveyshuollon palveluiden käytön kasvu. Ohjelmassa nähdäänkin tärkeänä työntekijöiden kuuleminen ja turvallisuuden tunteen lisääminen, työpaikoilta lähtevä kehittäminen sekä henkilöstön työtyytyväisyyden ja sitoutumisen kehittäminen. Millainen voi olla henkilöstön asennoituminen ja sitoutuminen muutokseen, jos se Mikkelissä tarkoittaa suoraan Kafkan romaaneista lainattua mielivaltaista byrokratiaa? Työnantajan ja henkilöstön välisen luottamuksen rakentaminen on pitkä prosessi, johon tämän kaltainen toiminta aiheuttaa arvaamattomia ja kauaskantoisia seurauksia.

Ketä äänestää? – Länsi-Savo 4.9.2008

Lokakuussa on kuntavaalit. Vaalien alla me äänioikeutetut olemme vakavan paikan edessä. Jokainen annettu ääni on tärkeä. Kenelle se siis tulisi antaa?

Mikkelin kaupunginhallitus päätti yksimielisesti toteuttaa lomautukset koko henkilöstölle taloudellisen kriisin johdosta. Vaikka tämä on sinänsä aivan laillinen toimenpide, niin moraalista tarkastelua se ei sitten kestäkään. Tämä on huonoa politiikkaa ja tahraa koko Mikkelin kaupungin imagon. Tällaisella toimella kaupunki on todistanut, että henkilöstö ei ole Mikkelin kaupungille voimavara tai pääomaa, vaan rasite ja kuluerä. Lomautus on työnantajan tyly palaute alaistensa työpanoksesta.

Opetustoimen johdon kehittelemä lomautusten toteutusmalli on työtekijän kannalta mahdollisimman epäkiitollinen: Siirretään koululaisten syyslomaa päivällä eteenpäin, jotta opettajat voidaan kutsua viideksi päiväksi koulutukseen. Koulutusta ei kuitenkaan järjestetä, vaan opettajat lomautetaan. Näennäisesti ratkaisulla on ajateltu asiakkaan etua. Sopinee kysyä, kenen nilkkaan kopsahtaa, kun opetuksen kehittämiseen ja lukuvuoden suunnitteluun käytettävä aika otetaan pois?

Opettajilta vaaditaan entistä työpanosta pienemmällä korvauksella. Kaiken lisäksi rehtorit on määrätty suunnittelemaan, selvittämään ja toteuttamaan koulujensa lomautusjärjestelyt, mikä on lisännyt rehtoreiden työtaakkaa kohtuuttomasti.

Lomautuksen ja sen toteuttamistavan takia opettajat ovat pettyneitä ja suuttuneita. Epävarmuus ja työn arvostuksen puute heijastuu väistämättä opettajien motivaatioon kehittää koulujaan ja opetustaan. Ne eurot, jotka mahdollisesti lomautuksella voitetaan, hävitään henkisessä pääomassa moninkertaisesti. Lomautus jättää syvän haavan Mikkelin koulumaailmaan. Moni korkeasti koulutettu ja osaava opettaja harkitsee varmasti siirtymistä jonkin henkilöstöään arvostavan työnantajan palvelukseen. Mikkelin mahdollisuudet palkata parasta mahdollista työväkeä heikkenevät.

Määräaikaisen työväen palkkaaminen työllistämisvaroin ei onnistu lomauttavalta kunnalta. Tästä seuraa, että Mikkelin koulut joutuvat pärjäämään koko lukuvuoden ilman tarvittavaa työllistämisvaroin palkattua avustajajoukkoa. Avustajat sijoitetaan aina kaikkein heikoimmin menestyvien, erityistä tukea vaativien oppilaiden avuksi. Voi vaan kuvitella, minkälaisia tilanteita kouluissa syntyy, kun puolet opettajistakin on poissa työpaikoiltaan.

Lomautuksen aikana kuukausipalkka voi olla jopa 25 prosenttia normaalia pienempi. Näin Mikkeli siirtää talousvaikeutensa työntekijöilleen! Opettajien viime syksyn palkankorotukset leikattiin saman tien vähentämällä määrärahoja ja opetustunteja. Lisäksi tukiopetusta ja taito- ja taideaineita vähennettiin. Kerhotoiminta ja pari koulua lakkautettiin. Tämä ei vielä riittänyt, vaan opetushenkilöstö joutuu keräämään uuden kolehdin samaan pohjattomaan kaivoon.

Päättäjät toteuttavat vaihtoehdottomuuden politiikkaa: näennäinen pakko sanelee ratkaisuja. Kuitenkin on niin, että vaihtoehtoja on olemassa. Politiikassa on aina kyse valinnoista, joko aatteisiin tai arvoihin perustuen. Vaikeissakin tilanteissa ratkaisumalleja on useita.

Kriisiaikana tulee keskittyä olennaiseen ja tehtävä moraalisesti ja taloudellisesti kestäviä valintoja. Kuntia pyöritetään talouden ja elinkeinoelämän ehdoilla. Toiminnan tuloksellisuutta arvioidaan vain euroilla. Koulumaailma kuihtuu ekonomistiajattelussa. Kukaan ei pysty euroissa mittaamaan Liisin matematiikanopiskelun tehoa tai historianlehtorin opetuksen tuottavuutta? Tällä hetkellä Mikkelissä näyttää päättäjillä olevan se kanta, että koulut ovat lähinnä varastoja, joissa nuoria ihmisiä säilytetään! Mitä suurempi varasto, sitä vähemmän varastonhoitajia tarvitaan. Ja rahaa säästyy!

Näin vaalien alla äänestäjän kannattaa selvittää ne päätökset, joita istuva valtuutettu tai kaupunginhallituksen jäsen on ollut tekemässä ja siunaamassa. Minulla ei ole antaa neuvoa siihen, ketä äänestää, mutta sen tiedän varmasti, ketkä ääniämme eivät ansaitse.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s