Äärikristityt ovat iskeneet jälleen. Nuotta.com -sivustolla julkaistu Älä alistu! -kampanjaa on arvosteltu homovastaiseksi ja vastenmieliseksi. Kirkko on rientänyt sanoutumaan irti kampanjasta. Silti ihmisiä on eronnut kirkosta kiihtyvään tahtiin: parissa päivässä kohun puhjettua parisen tuhatta ihmistä äänesti jaloillaan kansankirkosta.

Todellakin, edellisen kerran nämä seksuaalisten vähimmistöjen yhdenvertaisuuskysymykset olivat isosti esillä Ajankohtaisen kakkosen nk. ”homoillan” jälkeen. Myös minä rohkenin silloin kirjoittaa hieman aiheesta. Nyt uudestaan Älä alistu! -kampanja on saanut valtaisan arvosteluryöpyn osakseen. Ja hyvä niin. Kampanja on halveksittava ja hyvän maun vastainen.  Erityisesti YouTubestakin löytyvä Annin tarina, jossa biseksuaalinen nuori tyttö kertoo ”parantumisestaan heteroksi” ja sanoo viisaasti ja lohtua herättäen kaikille hämmennyksessä ja epätoivossa eläville teini-ikäisille, että jos ”murhaajakin voi parantaa tapansa, niin homoseksuaalikin voi”. Tai jotain sinne päin. Ajatukset ”homoudesta parantamisesta” tai fundamentalistikielellä ”eheyttämisestä”, ovat loukkaavia ja absurdeja. Jos joku porukka Suomessa kaipaa eheyttämistä, niin se on juuri nuottalaisten kaltaiset ihmisvihaajat.

Joka tapauksessa, vain harva on kampanjaa puolustanut ja Nuotta-lehden päätoimittaja Mika Falkinkin on käsketty vaieta julkisuudessa. Kristillisdemokraatit kuitenkin pitävät rintamaa yllä. Se, mistä luterilainen kirkko sanoutuu irti, saa kristillisdemokraatit barrikadeille. Nyt KD:n edustajat ovat puolustaneet sananvapautta tyyliin ”jokaista tulee kunnioittaa keskustelussa” ja että ”vertaukset homoseksuaalisuuden ja murhaamisen välillä ovat yksittäinen mielipide”. Molemmat ovat valideja kommentteja asiayhteydestä irrotettuna, mutta kontekstissaan yhtä potaskaa.

Ääriryhmät eivät omassa retoriikassaan kunnioita seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä pätkän vertaa! Heille homoseksuaalit (jne.) edustavat toiseutta, jotain jonka voi etäännyttää ihmisyyden ulkopuolelle. Heille homoseksuaaliset ihmiset ovat toiminnan objekti, eikä koskaan itsenäinen arvokas, yksilöllinen subjekti. ”Yksilölliseen mielipiteeseen” todellakin kaikilla on oikeus, mutta jos sen ottaa ajamansa kampanjan ja agendan kärkeen, se ei enää ole yksilöllinen mielipide, vaan jotakin mitä kyseinen kampanja ja sen takana olevat tahot edustavat. Kysymys kuuluu: jos homous on kuin murha, pitäisikö se uudelleen kriminalisoida?

—

Älä alistu! -kampanja onnistuu pilaamaan kosketuksellaan hyviä asioita. Viime syksynä kouluissa ympäri Suomea näytettiin It gets better -videota, jossa nuorille vakuutettiin että elämä muuttuu paremmaksi peruskouluvuosien ahtaan ryhmäpaineen jälkeen ja että ketään ei saa kiusata. Myös minä näytin ihan oma-aloitteisesti omilla oppitunneillani kyseistä videota.

Älä alistu! -kampanja varastaa videon idean ja muuttaa sen joksikin muuksi. Viesti on: vain Jeesus voi sanoa että kaikki muuttuu paremmaksi ja että:

…pahuutta ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni. Rikkinäisyyttä ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni, jokaisen sisällä. Jumala sanoo tätä rikkinäisyyttä synniksi.

Tässä tekstissä ei puhuta mitään homoseksuaalisuudesta, mutta kun sen laittaa yhteyteensä ja ottaa huomioon otsikon viitauksen, viesti on selvä: homous on syntiä ja Jeesuksen avulla siitä pääsee eroon.

Suoraan sanoen, minä en voi ymmärtää enkä oikeastaan hyväksyäkään ääripiirien ja osan KD:stä ajattelumaailmaa. Minusta fundamentalismi on fundamentalismia riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Ja että fundamentalismi on vaarallista, riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Myös Suomessa fundamentalistipiirit nostavat päätään. Heidän tulilinjalleen – niin kuin muuallakin maailmassa jumalasta riippumatta – ovat joutuneet seksuaaliset vähemmistöt, naisten tasa-arvo ja seksuaalioikeudet ja kehon itsemäärämisoikeus sekä vääräuskoiset. Fundamentalistit ovat ”hyviä ihmisiä” kaiken jumalattomuuden ja saastan maailmassa. Toisaalta uskon myös, että edellä mainitut pönkittävät omaa valta-asemaansa ja ennakkoluuloja Raamatulla.

Hyvä esimerkki tästä on KD:n Mika Ebeling (taitaapi olla Helsingin vaalipiiristä), jonka vaaliimainos osui taannoin silmääni Hesarista. Mainoksen mukaan ensi vaalikaudella kuolee 40 000 lasta jos Mikaa ei valita Arkadianmäelle sitä estämään. Kun menee Ebelingin kotisivuille ensimmäisenä silmiin iskee teksti:

”Monen lapsen henki on Sinun kädessäsi”

Suosittelen tutustumaan miehen retoriikkaan, jos pahoinvoinniltanne pystytte. Tässä maistiasena esimerkki Ebelingin blogista18.3.2011:

Eilisessä Iltalehdessä ex-ministeri Sinikka Mönkäre kertoo, että hänen äitinsä kuoli laittomaan aborttiin. Se on ollut suuri ja valitettava tragedia. Sodan jälkeen isän henkinen terveys oli heikentynyt. Äidin ahdistus on ollut ymmärrettävää ja inhimillistä. Juttu päättyy Mönkäreen kommenttiin: ”Halusin tuoda esille sen, että suomalainen yhteiskunta on mennyt paljon noista ajoista eteenpäin. Tällaisiin ratkaisuihin ei kenenkään tarvitse enää turvautua. Nyt sellaiset asiat voi tehdä turvallisesti.”

On hyvin luonnollista, että Mönkäre päätyy tällaisiin ajatuksiin, mutta hänen johtopäätöksensä on kuitenkin väärä. Kun asiaa katsotaan vain yhdestä näkökulmasta ja unohdetaan suurin uhri (Sinikan pikkuveli tai -sisko), niin on luonnollista, että johtopäätökset vääristyvät.

Ebeling edustaa juuri sitä itseensä tyytyväisten ”parempien ihmisten” (lue: hyvätuloinen valkoinen mies) ryhmää, jotka katsovat oikeudekseen rajoittaa naisten oikeuksia määrätä itse kehostaan ja elämästään. Olen pahoillani Ebelingin kohdalla ainoastaan siitä, että häneltä on itse miehenä evätty mahdollisuus synnyttää lapsia.

Löysin netistä hyvän esimerkin ajattelumallista liittyen ”perinteisen avioliittomallin” puolustamiseen (klikkaa isommaksi):

Sarjakuva on oivaltava. Samalla tavalla oivalluksia sisälsi animaatiosarja Pasilan jakso ”Lahko”. Jaksossa homoseksuaali mies sai potkut erään fundamentalistilahkon siivojan paikalta homoutensa vuoksi. Luterilaiseen kirkkoon hän pääsi siivoojaksi, mutta ei sitten yhtään mitään enempää….

Jaksossa myös väitettiin että liberaalit ja suvaitsevat kristityt ovat vähintään yhtä pahoja kuin äärihihhulitkin, ellei pahempia.

Sarjan perustelu meni näin: jos äärihihhuli ei hyväksy naispappeutta tai homoja, se eroaa kirkosta ja perustaa oman lahkon, joka sitten on juuri niin suvaitsematon kuin vaan. Suomessa Luther-säätiö voisi edustaa tätä porukkaa, vaikka ne kirkkoon taitavat kuuluakin. Mutta mitä tekevät ne vapaamieliset kristityt, jotka eivät hyväksy naispappien syrjintää työpaikoillaan tai kirkon eriarvoistavaa asennetta homoseksuaaleja kohtaan? He eivät todellakaan eroa kirkosta ja perusta omia lahkojaan. He eivät tee mitään!

Minä ymmärrän homokysymyksen takia kirkosta eroavia hyvin. Ihmisten on äänestettävä jaloillaan, muuten mikään ei muutu. Puolitosissaan voisi sanoa, että toivottavasti kirkosta eronneet nyt alkaisivat perustaa niitä aidosti yhdenvertaisuutta toteuttavia lahkojaan… Kansankirkko nimittäin pelaa kahdeilla korteilla. Mediassa ääriajattelu tuomitaan aina kun se nousee negatiivisessa sävyssä julkisuuteen, mutta kun mediassa on hiljaista, ääriliikkeet saavat rahoitusta (joka tulee viime kädestä kirkollisverosta), seurakunnissa ääriajattelevat jatkavat normaalisti pappeina, ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat edelleen kelpaavat ”vain siivoamaan”.

En tiedä pitäisikö fundamentalisteille järjestää eheyttämistä tai vertaistukiryhmiä tyyliin ”anonyymit ihmisvihaajat”. Sen kuitenkin tiedän että kansankirkon pitää tehdä huomattavasti nykyistä enemmän äärisiipiensä leikkaamiseksi. Ne eivät tarvitse kirkon rahoitusta eivätkä papit, jotka syyllistyvät homo- ja naisvihaan, tarvitse työpaikkaa evenkelisluterilaisesta kirkosta.