Kuntaliitos – mene ja tiedä

Ristiina, Suomenniemi ja Mikkeli ovat viimeiset kuukaudet neuvotelleet kuntaliitoksesta. Kuntaliitossopimus on valmis, esitelty meille valtuutetuille ja nyt on kuntalaisten vuoro sanoa omat mielipiteensä asiasta. Kaikkien kolmen kunnan valtuustot päättävät liitoksesta 3.5. ja jännäksi ja tiukaksi tulee menemään. Tässäpä hieman minun pohdiskeluja aiheesta.

Kuntaliitos tullee saamaan hyväksynnän niin Mikkelissä kuin Suomenniemelläkin. Jos asiasta tarvitsee edellä mainituissa äänestää, tulee äänestystulos todennäköisesti olemaan murskaava liitoksen puolesta.

Suomenniemen kohdalla tilanne on selvä: reilun 800 asukkaan kunta on auttamatta liian pieni kyetäkseen turvaamaan loput vähäiset palvelut kuntalaisilleen. Mikkeli puolestaan hamuaa maakuntakeskuksen asemaa ja erityisesti Ristiinan mukana tulevia yhteisöverotuottoja sekä yhteisen yhdyskuntasuunnittelun tarjoamia mahdollisuuksia.

Yhteisesti olisi ehkä mahdollista tehostaa palveluita, keventää hallintoa ja etsiä hyviä, kustannustehokkaita käytänteitä. Ennen kaikkea meidän pitäisi hahmotella sitä, millainen Mikkeli olisi kaikille – uusille ja vanhoille – mikkeliläisille paras mahdollinen. Tämä työ tosin on kiireestä johtuen täysin tekemättä.

Tällä hetkellä Ristiina on se suurin kysymysmerkki. Valtuustossa ei ole – eikä tule – yksimielisyyttä tulevaisuuden suunnasta ja on todennäköistä että äänestys tulee olemaan tiukka. On myös muistettava, että kuntalaiskyselystä tulevat vastaukset voivat vielä muuttaa asetelmaa rajustikin.

—-

Mielestäni kuntaliitoskysymyksessä on pidettävä järki kädessä ja jäitä hatussa. Asia ei ole lainkaan itsestään selvä, ei suuntaan eikä toiseen. On järjen köyhyyttä naulata kantansa kiinni pohtimatta lainkaan tosiasioita. Tosiasiat eivät ole lainkaan kirkkaita, itse asiassa on vaikea tunnistaa tosiasioita tämän kaiken epävarmuuden keskellä.

Kuntatalouden ennustettavuus on tällä hetkellä erityisen epävarmaa. Valtiovalta haluaa rukata kuntarakenteen uusiksi kovalla kädellä ja se vaikuttanee myös valtionosuusjärjestelmään. Samanaikaisesti Suomen, Euroopan ja maailmantalouden näkymät ovat epävarmuuden verhon peitossa. Jos euroalue romahtaa ja Eurooppa vajoaa syvään lamaan, se heijastuu Pelloksen tehtaisiin ja se – jos mikä – on pahimillaan omiaan upottamaan koko Ristiinan. Nämä ovat isoja kysymysmerkkejä.

Kuntaliitoksen kautta saatavat leveämmät hartiat voisivat tuoda turvallisuutta epävarmoina aikoina. Toisaalta tämä epävarmuus tekee kaiken talouden ennustamisen äärimmäisen vaikeaksi. Näiden epävarmojen – jopa kyseenalaisten – talousennusteiden perusteella päätös pitäisi kuitenkin tehdä.

Ristiinan kannalta kuntaliitossopimus on varsin hyvä: palvelut pysyvät ennallaan ja alueelle tulee investointeja melkein kymmenellä miljoonalla sopimusajanjaksolla 2013- 2015. Itsenäinen kunta pystyisi investoimaan ehkä noin puolella tästä.

Ongelmana kuitenkin on, että sopimuskauden jälkeisestä ajasta ei voi kuin arvailla. Säilyvätkö palvelut Ristiinassa tämän jälkeen, tuleeko alueelle investointeja, saako aluetoimikunta edelleen rahaa käyttöönsä? Mikkelissä on edessään palvelurakenteen supistuksia tulevina vuosina. Kohdistuvatko ne nykyisen kaupungin alueelle, vai joutuvatko myös mahdollisten uusien reuna-alueiden asukkaat huomaamaan että palvelut pakenevat kaupunkikeskukseen? Nämäkin ovat isoja kysymysmerkkejä.

—-

Se on selvää, että ristiinalaisten vaikutusmahdollisuudet tulisivat kapenemaan huomattavasti kuntaliitoksen myötä. Uuden Mikkelin valtuustossa olisi 59 valtuutettua, johon nousisi ehkä 5-6 ristiinalaista.

Demokratian kannalta ideaalitilanteessa riittävän pieni kunta tuottaa palvelunsa itse, päätöksentekojärjestelmä on avoin eikä virkamiesten valta korostu. Lisäksi luottamushenkilöillä on mahdollisuus todella perehtyä jonkin tietyn sektorin toimintaan toimivan lautakuntarakenteen kautta.

Ristiinassahan tilanne ei ole enää tälläinen, vaan iso osa kunnan palveluista ostetaan jo Mikkeliltä ja erilaisilta kuntayhtymiltä ja haluja olisi siirtää loputkin palvelut Mikkelin tuotettavaksi. Näin valtuustosta tulisi vain kumileimasin, joka kuittaisi muualta tulleet laskut ilman todellista vaikutusmahdollisuutta mihinkään. Mitä demokratiaa sekään olisi?! Lisäksi on ainakin suunniteltu lautakuntarakenteen supistamista ja päätösvallan keskittämistä entistä enemmän kunnanhallitukselle ja virkamiesjohdolle. Ei erityisen hyvä suunta demokratian kannalta sekään.

—-

Arvioiden mukaan itsenäinen Ristiina joutuisi nostamaan veroprosenttia nykyisestä 20 %:sta kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä vuoteen 2015 mennessä ja mielellään etupainotteisesti. Kiinteistövero onkin jo Etelä-Savon ankarin. Ennusteiden ja arvioiden mukaan kunnallisveroprosentin nostopaineet olisivat huomattavasti alhaisemmat yhdistyneessä kunnassa kuin jokaisessa kunnassa itsenäisenä yksikkönä.

On huomautettu, että tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän veroja hyviä palveluita vastaan, mutta tässä on yksi merkittävä ongelma: kunnallisvero on luonteeltaan tasavero ja veroprosentin kiristäminen kirpaisisi eniten pienituloisia.

Kunnallisveron nostoa osittain korvaamassa tai täydentämässä olisi myös edessä mahdollisesti jopa 1,85 miljoonan menoleikkaukset seuraavan kolmen vuoden aikana. Vaikka summa olisi pienempikin, niin silti valtaosa säästöistä olisi katettava peruspalveluista. Tässäkin kärsisivät eniten heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät, sillä Ristiinan palvelurakenne on jo niin virtaviivainen ettei ole mitään mistä leikata ilman että se aiheuttaisi kohtuuttomia seurauksia palveluita tarvitseville. Vanhuspalveluita ja terveydenhuoltoa ei voi leikata ilman että se vaikuttaisi ihmisarvoiseen ja arvokkaaseen vanhuuteen. Kouluista ja päivähoidosta leikkaamalla saadaan varmasti lapsiperheet äänestämään jaloillaan. Ei hyvä, eikä hyväksyttävissä.

—-

Itsenäisen Ristiinan hinta olisi siis kova: alentunut elintaso (ostovoima pienenee veronkorotusten myötä) ja määrällisesti ja laadullisesti nykyistäkin niukemmat palvelut. Kysymys kuuluu: onko hinta edes siedettävä siihen nähden mitä sillä saadaan? En ole täysin vakuuttunut. Provosoiden voisi väittää että tällä hinnalla ostetaan Isännille ja Emännille mahdollisuus istua omassa pikku valtuustossa käyttämässä näennäistä valtaa.

Joka tapauksessa, näyttäisi siltä että molemmissa vaihtoehdoissa on mahdollisuutensa mutta myös suuret uhkakuvansa. Perustuuko Ristiinan valtuuston päätös toukokuun alussa siihen kumpi vaihtoehdoista lupaa paremmat mahdollisuudet rakentaa hyvää elämää Ristiinan alueelle vai lopulta siihen kumpi mörkö vaikuttaa vähemmän vaaralliselta? Idealisti minussa toivoo ensimmäistä, realisti pelkää jälkimmäistä.

Maailman turvallisinta ydinvoimaa?

Tokiossa vesijohtovesi on vaarallista pienille lapsille ja pullovesi loppuu. Suomessa Olkiluoto-3:sta rakennetaan ja  se tulee olemaan maailman turvallisin ydinvoimala. Näin lausui meille pääministeri Mari Kiviniemi. Se on hienoa kuulla, varsinkin kun ottaa huomioon brittien epäilyt asiasta…

Tosiaan pääministeri Kiviniemi sanoi MTV3:n uutisessa 14.3. rakenteilla olevasta Olkiluoto-3:sta näin:

Suomen rakenteilla olevassa, ja kahdessa luvan saaneessa hankkeessa on kaikkein kehittynein teknologia, kaikkein korkeimmat turvallisuusmääräykset ja siinä mielessä Suomi on hyvässä asemassa.

Taloussanomat  uutisoi puolestaan seuraavaa marraskuussa 2009:

Britannian ydinturvallisuusviranomaiset eivät suosittele ranskalaisen Arevan Olkiluoto-reaktorimallia maan uusiin ydinvoimaloihin. Reaktorin turvajärjestelmissä on brittien mielestä aivan liikaa vaarallisia puutteita.

No mutta, johan tuli huojentunut olo pääministerin kommentista. Vihreiden Oras Tynkkynen kirjoitti blogissaan 13.3.2011 asiasta osuvasti:

Riski voidaan määrittää tapahtuman todennäköisyyden ja vaikutuksen tuloksi. Mitä todennäköisempi jokin tapahtuma siis on ja mitä suurempia sen ennakoidut haitat, sitä suurempi on riski.

Ydinvoimateollisuus muistuttaa usein siitä, että laajamittaisen onnettomuuden todennäköisyys ydinvoiman normaalikäytössä on Suomen kaltaisissa maissa häviävän pieni. Toteutuessaan ydinonnettomuuden vaikutukset voivat kuitenkin olla suuria, jopa katastrofaalisia. Hyvin pieni todennäköisyys mutta mittavat haitat merkitsevät yhdessä kohtuullisen suurta riskiä.

Eli laskukaavana siis:

Riski = todennäköisyys x vaikutus

—-

Seuraava eduskunta päättää Fortumin ydinvoimaluvasta, joka tällä hallituskaudella jäi yhtiöltä saamatta. Laitetaanpa lopuksi vielä muistutus siitä, millaisia tuloksia edellä mainitusta laskukaavasta lisäydinvoimalle Etelä-Savon istuvat kansanedustajat saivat…

Järvinen

Heli

Vihreä liitto

Etelä-Savon vaalipiiri

EI

Komi

Katri

Suomen Keskusta

Etelä-Savon vaalipiiri

EI

Leppä

Jari

Suomen Keskusta

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

Nepponen

Olli

Kansallinen Kokoomus

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

Toivakka

Lenita

Kansallinen Kokoomus

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

Viitamies

Pauliina

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

—-

Koitin etsiä istuvien kansanedustajien ajatuksia ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Vaikeaa oli. Monet kansanedustajat vaivautuvat avaamaan ajatuksiaan kansalaisille vain vaalien alla. Yksi kuitenkin löytyi.

Kansanedustaja Pauliina Viitamies on ahkera bloggaaja, ja se on hieno asia. Blogissaan hän kirjoittaa ydinvoimasta 23.4.2010 näin:

… Kannatan yhden lisävoimalan rakentamista. Perusteluina olen kertonut tarpeen päästä omavaraiseen ja turvalliseen energiantuotantoon eli eroon venäläisestä sähköntuotannosta. Toisena syynä olen pitänyt teollisuuden tuotantomahdollisuuksien parantamista ja sitä edellyttää kohtuuhintaisen ja vakaan energian tuottaminen…

Siinäpä sitä. Viitamiehen mukaan ydinvoima on riskitöntä, jos se ei ole venäläistä. Hyvä hyvä.

Lisäksi samaisessa kirjoituksessa Viitamies kertoo suhtautumisestaan ydinvoiman lisärakentamiseen seuraavasti:

Osa meistä suhtautuu asiaan varsin rationaalisesti ja vailla tunnetta. Oma nuoruuden kiihkomielinen ydinvoiman vastaisuuteni on kääntynyt edellä kerrotuista järkisyistä maltillisen lisärakentamisen kannalle, keski-ikäistymistäkö tämäkin…?

Tässä taitaa kulminoitua koko sosiaalidemokraattisen aatteen ja puolueen ongelma: idealismia on liian vähän jäljellä, ja tilan on vallannut keski-ikäinen rationaalisuus ja tunteettomuus.

Joka tapauksessa, monet eivät ole olleet Fukushiman jälkeen aivan yhtä vakuutuneita ydinvoiman hyvyydestä. Tässä Kansan Uutisten uutinen 15.3. järjestetystä kynttilämielenosoituksesta eduskuntatalolla. Yli 2000 ihmistä oli paikalla vastustamassa ydinvoimaa.