Maailman turvallisinta ydinvoimaa?

Tokiossa vesijohtovesi on vaarallista pienille lapsille ja pullovesi loppuu. Suomessa Olkiluoto-3:sta rakennetaan ja  se tulee olemaan maailman turvallisin ydinvoimala. Näin lausui meille pääministeri Mari Kiviniemi. Se on hienoa kuulla, varsinkin kun ottaa huomioon brittien epäilyt asiasta…

Tosiaan pääministeri Kiviniemi sanoi MTV3:n uutisessa 14.3. rakenteilla olevasta Olkiluoto-3:sta näin:

Suomen rakenteilla olevassa, ja kahdessa luvan saaneessa hankkeessa on kaikkein kehittynein teknologia, kaikkein korkeimmat turvallisuusmääräykset ja siinä mielessä Suomi on hyvässä asemassa.

Taloussanomat  uutisoi puolestaan seuraavaa marraskuussa 2009:

Britannian ydinturvallisuusviranomaiset eivät suosittele ranskalaisen Arevan Olkiluoto-reaktorimallia maan uusiin ydinvoimaloihin. Reaktorin turvajärjestelmissä on brittien mielestä aivan liikaa vaarallisia puutteita.

No mutta, johan tuli huojentunut olo pääministerin kommentista. Vihreiden Oras Tynkkynen kirjoitti blogissaan 13.3.2011 asiasta osuvasti:

Riski voidaan määrittää tapahtuman todennäköisyyden ja vaikutuksen tuloksi. Mitä todennäköisempi jokin tapahtuma siis on ja mitä suurempia sen ennakoidut haitat, sitä suurempi on riski.

Ydinvoimateollisuus muistuttaa usein siitä, että laajamittaisen onnettomuuden todennäköisyys ydinvoiman normaalikäytössä on Suomen kaltaisissa maissa häviävän pieni. Toteutuessaan ydinonnettomuuden vaikutukset voivat kuitenkin olla suuria, jopa katastrofaalisia. Hyvin pieni todennäköisyys mutta mittavat haitat merkitsevät yhdessä kohtuullisen suurta riskiä.

Eli laskukaavana siis:

Riski = todennäköisyys x vaikutus

—-

Seuraava eduskunta päättää Fortumin ydinvoimaluvasta, joka tällä hallituskaudella jäi yhtiöltä saamatta. Laitetaanpa lopuksi vielä muistutus siitä, millaisia tuloksia edellä mainitusta laskukaavasta lisäydinvoimalle Etelä-Savon istuvat kansanedustajat saivat…

Järvinen

Heli

Vihreä liitto

Etelä-Savon vaalipiiri

EI

Komi

Katri

Suomen Keskusta

Etelä-Savon vaalipiiri

EI

Leppä

Jari

Suomen Keskusta

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

Nepponen

Olli

Kansallinen Kokoomus

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

Toivakka

Lenita

Kansallinen Kokoomus

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

Viitamies

Pauliina

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

—-

Koitin etsiä istuvien kansanedustajien ajatuksia ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Vaikeaa oli. Monet kansanedustajat vaivautuvat avaamaan ajatuksiaan kansalaisille vain vaalien alla. Yksi kuitenkin löytyi.

Kansanedustaja Pauliina Viitamies on ahkera bloggaaja, ja se on hieno asia. Blogissaan hän kirjoittaa ydinvoimasta 23.4.2010 näin:

… Kannatan yhden lisävoimalan rakentamista. Perusteluina olen kertonut tarpeen päästä omavaraiseen ja turvalliseen energiantuotantoon eli eroon venäläisestä sähköntuotannosta. Toisena syynä olen pitänyt teollisuuden tuotantomahdollisuuksien parantamista ja sitä edellyttää kohtuuhintaisen ja vakaan energian tuottaminen…

Siinäpä sitä. Viitamiehen mukaan ydinvoima on riskitöntä, jos se ei ole venäläistä. Hyvä hyvä.

Lisäksi samaisessa kirjoituksessa Viitamies kertoo suhtautumisestaan ydinvoiman lisärakentamiseen seuraavasti:

Osa meistä suhtautuu asiaan varsin rationaalisesti ja vailla tunnetta. Oma nuoruuden kiihkomielinen ydinvoiman vastaisuuteni on kääntynyt edellä kerrotuista järkisyistä maltillisen lisärakentamisen kannalle, keski-ikäistymistäkö tämäkin…?

Tässä taitaa kulminoitua koko sosiaalidemokraattisen aatteen ja puolueen ongelma: idealismia on liian vähän jäljellä, ja tilan on vallannut keski-ikäinen rationaalisuus ja tunteettomuus.

Joka tapauksessa, monet eivät ole olleet Fukushiman jälkeen aivan yhtä vakuutuneita ydinvoiman hyvyydestä. Tässä Kansan Uutisten uutinen 15.3. järjestetystä kynttilämielenosoituksesta eduskuntatalolla. Yli 2000 ihmistä oli paikalla vastustamassa ydinvoimaa.

Advertisement

Fukushiman varjossa

On sunnuntai. Vaimo on kiertelemässä kirppiksiä ja minä vietän kotona aikaa pikku Helmin kanssa. Jo kaksi päivää on ollut jatkuva uutispäivystys päällä. BBC:n ja YLE:n uutispalvelut sekä FB:n kautta tapahtuva tiedotus ovat pitäneet varpaillaan. Viime yönä menin nukkumaan vasta puoli kolmelta. Niin raskas on huoli Japanin tilanteesta, niin pitkä Fukushiman varjo.

Japanin maanjäristys ja tsunami ovat suistaneet Japanin ennen näkemättömään ahdinkoon. Maanjäristys on kääntänyt ilmeisesti maapallon asentoa ja sen se tulee tekemään varmuudella myös maailmantaloudelle. Japanin merkitys globaalitaloudessa saanee tsunamin tuhot ulottumaan kaikkialle maailmaan. Se, mitä japanilaiset kokevat juuri nyt ja tulevina viikkoina ja kuukausina ja vuosina vaatii kaiken tukemme ja apumme.

Fukushiman ydinvoimalan ongelmat ja ydinonnettomuus kuitenkin huolettavat minua henkilökohtaisella tasolla juuri tällä hetkellä eniten. Olen vastustanut ydinvoimaa pienen ikäni – Tšernobylin onnettomuus todella vaikutti minuun lapsena – ja ehkä siksikin seuraan Fukushiman 1. ja 3. reaktorin tilannetta sydän sykkyrälläni. Onneksi ainakaan toistaiseksi pahimmat mahdolliset skenaariot eivät ole toteutuneet ja ydinvoimalapäästöt ovat pientä verrattuna muuhun kärsimykseen.

Myös Suomessa – luonnollisesti, tietysti – keskustelu ydinvoimasta ryöpsähti saman tien pintaan kun uutiset Japanin ongelmista tavoittivat meidät: ”Suomessa ei ole maanjäristyksiä”, ”tästä juuri olemme puhuneet”, ”tarvitsemme ydinvoimaa”, ”nyt pitää tehdä nopeasti päätös ydinvoimasta luopumiseksi”, ”on pidettävä pää kylmänä”. Minun tekisi mieli huutaa. Kuinka ihmeessä voisin pysyä rauhallisena tällaisena hetkenä? Miksi ihmeessä en saisi suhtautua tunteella japanilaisia – koko maailmaa – uhkaavaan Damokleen miekkaan?

Katselen pientä tytärtäni. Meidän velvollisuutemme on jättää mahdollisimman elinkelpoinen planeetta tuleville sukupolville. Tällaisina hetkinä tuntuu, että emme tee kovin hyvää työtä. Ja mieleni tekisi huutaa!

Haluaisin että tämä planeetta olisi hyvä paikka elää hänellekin, haluaisin että hänen ei koskaan tarvitsisi kokea samaa pelkoa kuin minun pikkupoikana Tšernobylin uutiskuvia katsoessani. Mietin: onneksi Helmi on vielä noin pieni eikä ymmärrä tästä mitään.

Ydinvoimakeskustelussa järkisyyt ovat ensisijaisia. Järkisyyt ovat ydinvoimaa vastaan. Tänään en kuitenkaan halua enkä jaksa niitä palautella mieleeni. BBC:n streamissä näytetään uusintana kuvaa eilisestä voimalan räjähdyksestä, YLE:n radiouutisissa kerrotaan Japanin hallituksen varoittaneen uuden mahdollisen räjähdyksen vaarasta. Helmi järsii kurkkua, maiskuttelee ja naksauttelee suutaan höpettellen omia höö-höö –juttujaan, ja katselee suurilla silmillään kontaktia hakien, luottaen. Joudun tekemään kaikkeni että katseeni takaisin ei olisi surullinen ja pelokas, vaan toiveikas ja luottavainen.