Vaaliteemoista

Vihreän ehdokaslistan rakentamisessa on ollut tavoitteena uskottovuus ja monipuolisuus. Minusta on imartelevaa olla osa tällaista asiantuntevaa, hyvistä poliitikoista koostuvaa listaa. Heli Järvisen mukanaolo parantaa listaa entisestään, sillä Heli on tehnyt aivan loistavaa työtä eduskunnassa. Tosiasia on, että kasassa on kovatasoinen vihreä porukka.
Ehdokkaana oleminen on mielenkiintoista ja jännittävää. Päätös lähteä ehdolle syntyi melkoisen mietinnän tuloksena, mutta nyt olen mukana tosissani. Tuore perheenlisäys, Helmi-tyttö, painoi tietysti vaakakupissa. Haluan viettää aikaa perheen kanssa, joten kampanjointi on suunniteltava hyvin etukäteen. Joka tapauksessa, lopulta halu tuoda keskusteluun minulle tärkeitä aiheita ratkaisi, vaikka on tässä toki kyse myös halu koetella itseään ja rajojaan.

Vaaliteemani ovat minulle tärkeät teemat ja arvot. Luonnollisesti opettaja- ja ay-taustaisena koulutuspolitiikka, ja erityisesti peruskoulun tila, on ykkösteemani. Kuntien rahoituspohjaa tulee saada sellaiselle mallille, että kovaa vauhtia rapautuva peruskoulu saadaan pelastettua. Peruspalveluista ja peruskoulusta tulee huolehtia verovaroin. Jos kunnat eivät voi tai uskalla verotusta kiristää, niin valtion on se sitten tehtävä ja jaettava kuntien valtionosuuksia sitten enemmän. Vaikka kulutukseen perustuva verotus on maapallon kantokyvyn kannalta oikeansuuntainen tapa lähestyä verotusta kokonaisuutena, niin myös tuloverotuksen progressio on sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Myös pääomaverotuksessa on kiristämisen varaa.

Myös ihmisten työllistyminen on tärkeää. Työelämän ehtoja ei saa työntekijöiden kannalta heikentää enää yhtään. Niin kutsut työelämän joustot ovat muuttaneet työelämää aika lailla, eikä suunta ole ollut hyvä. Työstä on tullut epävarmempaa ja epäsäännöllisempää, erityisesti nuorilla. Tämä vaikeuttaa tai tekee mahdottomaksi oman elämän rakentamisen. Työelämän reiluus ja pysyvyys ovat parhaita kannustumia. Vasemmistoliiton avaus minimipalkan nostamisesta kymmeneen euroon on oikean suuntainen. Työpäivän lyhentäminen toisi ihmisille jaksamista työelämään ja pidentäisi siten myös työuria.

Peräänkuulutan myös sivistyksen ihanteeseen perustuvaa peruskoulua, joka ei kulje pelkästään talouselämän vaatimusten talutusnuorassa. Sivistyksestä on tämä maa noussut nykyiseen vaurauteensa, ja tämä tuntuu nyt unohtuneen. Peruskoululla on myös tärkeä tasa-arvoistava ja demokratisoiva tehtävä.

________
Yhteiskunnan arvot näyttävät koventuneen. Haluan tarjota sivistyneen, humaanin ja liberaalin vaihtoehdon. Jokaisella ihmisellä on sama arvo riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä, kansallisuudesta, uskonnosta, vammaisuudesta tai muusta perustuslaissa tai YK:n ihmisoikeusjulistuksessa mainittuista seikoista. Juridisesti ketään ei saa kohdella eriarvoisesti. Lisäksi demokratian ihanteeseen ei kuulu enemmistön diktatuuri, vaan pikemminkin päinvastoin – enemmistön velvollisuus on huolehtia että vähemmistöt tulevat oikeudenmukaisesti ja tasaveroisesti kohdelluiksi.

Maahanmuuttajien mahdollisimman hyvä ja nopea kielen oppiminen, kouluttautuminen ja työn saaminen on koko yhteiskunnan etu ja parasta ”kotouttamista”. Työnantajilta tarvitaan ennakkoluulottumuutta, mutta en halua että maahanmuuttajista tulee Suomen sisäinen halpatyövoimareservi matalan palkan ja alhaisen koultustason aloille. Jo nyt ulkomaalaisperäinen työvoima on osittain pakotettu osaksi harmaata taloutta (esim. rakennusalalla) tai työnantajien suorastaan riistämäksi. Tämä on väärin. Työelämän pitää olla reilu kaikille, suomalaisen yhteiskunnan tulee olla reilu kaikille. Silti: jokaisella tulee olla oikeus vaalia omia kulttuurisia ja kansallisia juuriaan. Näinhän suomalaisetkin siirtolaiset maailmalla ovat tehneet.

Suomen kaltaisten vauraiden maiden on toimittava esimerkkinä ja edistäjänä hyvinvoinnin jakamisen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ympäristökysymysten ja ihmisoikeuskysymysten saroilla. Ei tässä muuten mitään järkeä ole. Itsekkyyteen ei saisi olla varaa yksilötasolla eikä globaalilla tasolla.

Maapallo pitää pelastaa tuleville sukupolville. Tämä onnistuu vain, jos huolehdimme planeetasta, pyrimme vaalimaan luonnon monimuotoisuutta ja teemme kaikkemme pysäyttämääksemme ilmastonmuutoksen. Vihreät ovat edelleen ainoa puolue, joka politiikassaan ottaa nämä asiat ensisijaisena.

En ole tyytyväinen esimerkiksi siihen, että Vihreät istuvat hallituksessa, joka päätti myöntää kaksi uutta ydinvoimalalupaa. Ydinvoimamyönteisestä oppisitiosta asiaan ei kuitenkaan olisi voitu vaikuttaa sen paremmin. Kaikki kolme suurta puoluetta halusivat ydinvoimaa ja niinpä sitä Suomeen sitten rakennetaan. Valitettavasti. Hyvä on muistaa ketkä esimerkiksi eteläsavolaisista kansanedustajista äänestivät ydinvoimaa vastaan ja ketkä ydinvoiman puolesta.

______________

Kansanedustajapaikan uusimiseen me vihreät tarvitsemme kannatuksen nousua, kovaa työtä, ja lujaa uskoa niin meiltä ehdokkailta kuin äänestäjiltä. Minä uskon mahdollisuuksiimme. On tärkeää, että eteläsavolaisilla on aito mahdollisuus äänestää vihreitä toimijoita ja vihreää politiikkaa. Ihmisten pitää äänestää arvojensa ja omatuntonsa mukaisesti, ei pelata ”voittavaa hevosta”.

Joka tapauksessa, talouden laskukausi on työntänyt ympäristöarvoja tietyssä mielessä toissijaiseksi. Tässä tilanteessa vihreitä ja vihreää politiikkaa tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Advertisement

Eduskuntavaaleihin

Etelä-Savon vihreät asettivat allekirjoittaneen ehdokkaakseen ensi kevään eduskuntavaaleihin.

Etelä-Savon vihreät kokoontuivat lauantaina 18.9. Rantasalmelle Vanhaan Taskilaan. Kokouksen asialistalla oli ehdokasasettelun täydentäminen. Vihreät olivat julkistaneet jo kolme ehdokasta aiemmin: Martta Kanteleen Pieksämäeltä, Rauni Berndtin Mikkelistä sekä Heikki Vennon Savonlinnasta. Nyt lista täydentyi viidellä uudella ehdokkaalla. Vihreitä eduskuntavaaliehdokkaita vuoden 2011 vaaleissa ovat edellä mainittujen lisäksi: Maija Pietiläinen ja Veli Liikanen Mikkelistä, Iikka Muhonen Kerimäeltä, Sari Nyrhinen sitoutumattomana Savonlinnasta, sekä minä, Mikko Siitonen Ristiinasta.

Vihreäthän onnistuivat edellisissä eduskuntavaaleissa 2007 saamaan demareiden kanssa tehdyn vaaliliiton ansioista Heli Järvisen eduskuntaan. Tällä kertaa vaaliliittoa ei ole, ja joidenkin mielestä vihreillä ei ole mahdollisuuksia uusia kansanedustajapaikkaansa. Me vihreät emme kuitenkaan näe asiaa aivan näin. Meillä on vahva usko omaan tekemiseemme ja arvomaailmaan, jota edustamme. Jos ja kun saamme vaaleihin monipuolisen ja laadukkaan ehdokaslistan, meillä on realistinen mahdollisuus nostaa äänimääräämme ja saada uusittua kansanedustajapaikka Etelä-Savosta.

Tämä vaatii kuitenkin hyvän listan, jonka vahvasti uskon olevan muodostumassa. Lisäksi tarvitaan kovaa työtä ja myös uskoa äänestäjiltä. Vaikka näyttääkin tdennäköiseltä että Heli Järvinen ei lähde uudestaan ehdolle, ilman Heliäkin voimme tarjota eteläsavolaisille äänestäjille vihreän vaihtoehdon. Ja joka tapauksessa, onnistui kansanedustajapaikan saaminen tai ei, ihmiselle on tarjottu mahdollisuus äänestää vihreää ehdokasta ja saamme mahdollisuuden tuoda keskusteluun tärkeitä vihreitä arvoja.

Mustaakin mustempi vai säteilevääkin säteilevämpi päivä

Eduskunnan päätös 1.7.2010 antaa luvat kahdelle uudelle ydinvoimalalle on synkkääkin synkempi päivä kaikissa mahdollisissa kategorioissa.

Etelä-Savon kansanedustajista Molempien voimaloiden puolesta äänestivät Nepponen (kok.), Toivakka (kok.) ja Leppä (kesk.). Yhden ydinvoimalan puolesta äänesti Viitamies (sdp). Molempia hakemuksia vastaan äänestivät Katri Komi (kesk.) ja Heli järvinen (vihr.)

Sen lisäksi että ydinvoimaloita rakennetaan Suomen väkimäärään nähden kohtuuttomasti, samalla Suomesta tulee ydinjätteen säilytyspaikka 100 000: ksi vuodeksi. Ympäristöjärjestöt, mm. WWF, ovat tuominneet eduskunnan päätöksen.

Ydinvoimaloihin liittyy valtavia riskejä. Jos vakuutusyhtiöt eivät riskien takia suostu ydinvoimaloita vakuuttamaan, miksi minun, syntymättömän lapseni ja koko Suomen kansan pitää ottaa riski harteilleen. Loppusijoitus on valtava riski sekin. En millään voi uskoa että ihminen kykenisi valmistamaan säiliöitä, jotka kestävät 100 000 vuotta.

Viime päivien uutisoinneissa on lisäksi hehkutettu uraanilouhoksien tuottavan tulevaisuudessa uraania vientiin saakka. Harva kaivostoiminta on ympäristön kannalta traagisempaa ja moraalin kannalta kestämättömämpää. Jos ydinhurmoshenkiset saavat tahtoaan läpi niin sekä Talvivaarassa että tulevassa Soklin kaivoksessa tullaan uraania louhimaan ja paljon. Se, että Suomesta tulee ydinsähkön viejä, siitä tulee myös ydinpolttoaineen raaka-aineen viejä. Loppusijoitettavan ydinjätteen Suomesta tulee – sanokaa minun sanoneen – vielä tuoja.

Näillä eväillä siis Valtakuntakuntamme Vastuuttomimmat ovat Suomen taloutta nostamassa. Tässä myös selvisi millä tolalla kansanvalta Suomessa todellisuudessa, sillä iso osa kansasta vastusti ydinvoiman lisärakentamista.

Eli kiitosta vaan arvoisat hihhulit!

____________________________________________________________________________________

Oheisesta linkistä löytyy Fennovoiman ydinvoimalahankkeen äänestystulos kansanedustajittain.  Tässä puolestaan Teollisuuden voiman ydinvoimalahankkeen äänestystulos.

Lopuksi vielä Tsernobylin läheisyydestä otettu kuva lampaasta muistutukseksi siitä, millaisia maatalouden tulevaisuuden mahdollisuuksia ydinvoimalapäätös voi tuoda tullessaan.

Lammasraukka, joka on syytön ihmisten itsekkyyteen, typeryyteen ja kyvyttömyyteen oppia virheistään.

Hajatelmia vaaliliitoista

On taivahan tosi, ettei vihreillä ole mahdollisuutta uusia kansanedustajapaikkaa Etelä-Savossa, ellei vaaliliittoa jonkun toisen puolueen kanssa saada muodostettua.

Olen henkilökohtaisesti vaaliliiton kannalla, vaikka kumpikaan järkevistä mahdollisuuksista (kok. tai kesk.) oikein ideologisesti innosta. SDP ei varmasti halua uudestaan kokeilla vihreiden kanssa, se on selvää. Realistisista mahdollisuuksista toinen osapuoli haluaa kolme ydinvoimalaa, toisen suhtautuminen esim. norppiin, maatalouteen, turkistarhaukseen tai moniin meille tärkeisiin arvoliberaaleihin asioihin (kuten esim. seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet) ovat kuin toiselta planeetalta. Mielestäni vaaliliittoon lähtemisessä hyvänä puolena voisi olla ainakin se, että se toivottavasti saa meidät vihreät ajattelemaan muutakin kuin norppia jne., vaikka tärkeitä kysymyksiä ovatkin.

Suurin vihreiden heikkous on monesti ympäripyöreä, käytännön tasoa tavoittamaton tai puuttellinen näkemys juuri sosiaalipoliittisissa ja koulutuspoliittisissa kysymyksissä. Tarkoitan tällä seuraavaa: meillä on selkeät tavoitteet toimenpiteitä myöten esimerkiksi energiakysymyksissä, mutta toisaalta haluamme edistää ”yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta”, joka sanaparina ei tarkoita yhtään mitään. Jos se tarkoittaa vähemmistöjen oikeuksien turvaamista, asiahan on enemmän kuin kannatettavaa, mutta se unohtaa samalla enemmistön oikeudet, esim. toimivaan terveydenhuoltoon, riittävästi resurssoituun sosiaalitoimeen tai esimerkiksi lasten ja nuorten oikeuteen saada laadukasta opetusta tarkotiuksenmukaisissa tiloissa.

Tässä on hyvä erottaa tietysti, kärjistäen, ”valtakunnantason sanahelinä kunnallispoliittisesta hampaattomuudesta”. Tarvitsemme vahvempaa profiloitumista ja vankempaa asiantuntemusta erityisesti näillä saroilla. Jos puolue haluaa kasvattaa kannatustaan, tämä on ennakkoedellytys. Mielestäni kuvaava esimerkki liittyy vanhaan vitsiin kuinka ”vihreät ovat kokoomuksen puisto-osasto” mutta sekin vitsi on saanut jo jatkoa: ”kokoomus on vihreiden sosiaaliosasto”. Kuulostaa aika hurjalta, mutta toisaalta: totta toinen puoli. Meillä ei ole ollut ehkä sittenkään tarpeeksi mielenkiintoa tai asiantuntemusta näihin kysymyksiin. Ja toisaalta: jos riveistämme asiantuntemusta ja näkemystä löytyisikin, sitä ei hevillä haluta kuunnella…

Vaaliliittoa mietittäessä meidän tulee miettiä myös sitä, millä saamme hyödyn irti vaaliliitosta. Se ei voi perustua pelkästään valovoimaisen ja osaavan kansanedustajamme Heli Järvisen persoonaan ja ajatuksiin… Tarvitsemme yleispoliittista substanssia koko puolueena!