Valtuusto 22.4. eli Voi Arto, minkä teit!

Tässä raporttia viime viikon maanantain valtuustosta.

Ensimmäinen pykälä, jossa vihreät olivat näkyvästi esillä, liittyi Ristiinan valtuustosta  periytyneeseen KD:n Jenni Kolmisopin aloitteeseen, jonka ideana oli näyttää lasten elokuvia ilmaiseksi Ristiinassa kohderyhmänä päivähoidon ja kotihoidon lapset. Kh:n pohjaesityksenä oli että asia siirretään Ristiinan aluejohtokunnalle. Minä käytin puheenvuoron, jossa tuin aloitteen ideaa ja lopuksi esitin toivomusponnen, jonka sanatarkka muotoilu oli:

Sivistystoimi ryhtyy valmistelemaan ensi vuoden toiminnassa ainakin muutaman lasten elokuvan näyttämisen taajamakeskuksissa kokeiluluonteisesti.


Eli toisin sanoen toimintaa kokeiltaisiin Ristiinan lisäksi niin Anttolassa, Haukivuorella, Suomenniemellä kuin Otavassakin. Ponsi sai valtuuston yksimielisen tuen. Laitan oman puheenvuoroni seuraavaksi postaukseksi.

Seuraava meille tärkeä pykälä liittyi ESE:n 40 miloonan euron lainantakauksiin. Vihreiden Veli Liikanen oli tässä pykälässä aktiivinen ja kyseli, onko osa lainasta (n. 8 milj.) tarkoitus käyttää Fennovoimaan. Saimme vastaukseksi että ei, vaan pikemminkin uusiutuvien energiamuotojen investointeihin.

Haukivuoren koulu oli keskiössä valtuuston keskustelussa. Olimme yrittäneet ennen valtuuston kokousta vedota muihin ryhmiin, että hanketta lykättäisiin lautakuntakierroksen verran mutta emme olleet saaneet vastakaikua.

Joka tapauksessa osallistuimme keskusteluun aktiivisesti. Keskustelussa kiinnitettiin huomiota liikuntatiloihin ja niiden riittävyyteen koko Haukivuoren näkökulmasta, koulun toimivuuteen sekä ainakin meidän mielestämme puutteelliseen lautakuntakierrokseen. Rauni otti esiin kansanterveydellisiä näkökulmia ja minä puolestani kyselin mitä haittaa päätöksenteon siirtämisestä 6.5. valtuustoon olisi, mutta viranhaltijoiden (Mikander, Riihelä) vastaus oli varsin ehdoton ja tukea vastaesitykselle ei varmaankaan olisi tullut.

Nyt valtuusto siis hyväksyi F-vaihtoehdon ja 5,5 miljoonan raamin mutta ohjeisti myös käyttämään suunnitelmat asiantuntijalautakunnissa (kunuliin asia ei olisi ollut edes tulossa, mutta minä sitä vaadin ja sivistysjohtaja Siekkinen lupasi asian sinne tuoda). Teklan jaosto, joka hanketta ohjaa, velvoitettiin lautakuntien näkemys huomiomaan. Veli vielä muisutti, että koulun henkilöstön ja koulun vanhempaintoimikunnan (vai neuvottelukunnan?) näkemykset tulisi myös ottaa huomioon suunnitteluvaiheessa. Jonkinlaista liikkumavaraa vielä kuulemma on, joten toivottavasti koulun kohdalla päädytään edes kohtuulliseen lopputulemaan.

Myös Ristiinan asiat puhuttivat valtuustoa paljon. Ristiinan aluejohtokunnan purkamisesta käytiin pitkä keskustelu, johon osallistuivat sekä minä että vihreiden Minna Pöntinen. Minna puolusti kh:n pohjaesitystä, jossa valtuuston päätös aluejohtokunnan nimeämisestä kumotaan ja valitaan uusi aluejohtokunta. Minna korosti että tässä ei toimita ristiinalaisia vastaan mutta tässä tilanteessa aluejohtokunnan purkaminen on järkevintä. Minä puolestani vastustin pohjaesitystä ja kannatin keskustan Jaakko Väänäsen muutosesitystä, jonka ideana oli että asiasta mennään hallinto-oikeuteen. Käytin puheenvuoron, jossa korostin että kävi tässä miten kävi, niin elämä jatkuu ja eteenpäin on katsottava.

Taustallahan kaikelle tälle oli siis demareiden Arto Seppälän valitus aluejohtokunnan valitsemisesta. Keskustelu oli polveileva ja ristiinalaiset kaikki (lukuun ottamatta kokoomuksen Mauri Miettistä) pitivät asiassa yhtä. Asia meni siis äänestykseen ja äänin 29-28 aluejohtokunta päätettiin purkaa ja valita uusi. Selkeästi koko tapahtumasarja herätti eripuraa ja toivottavasti tämä ei vaikeuta valtuuston työskentelyä tulevaisuudessa. Ja jakoihin kysymys myös meitä vihreitä.

Toinen Ristiinaan liittyvä asia liittyi äänestysalueiden yhdistämiseen. Ristiinassahan on ollut aiemmin kuusi äänestysaluetta mutta nyt kh:n pohjaesityksessä määrä oli tarkoitus laskea kahteen. Jaakko Väänänen esitti että äänestysalueita ei muutettaisi lainkaan. Minä esitin kompromissina että tehdään kolme äänestysaluetta (eli Vitsiälä-Hangastenmaa, Kirkonkylä-Toijola, Pellosniemi-Kuomio). Minun esitykseni ei saanut kannatusta, joten äänestys käytiin kh:n esityksen ja Väänäsen esityksen välillä. Vihreät äänestivät kh:n pohjaesityksen puolesta minua lukuun ottamatta. Minä äänestin tyhjää.

Kokous oli siis mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Vihreät valtuutetutkin olivat isossa roolissa eri asioissa. Ainakin Ristiinan kannalta ilta oli surkea, mutta toivottavasti ei Haukivuoren. Aika näyttää.

Advertisement

Valtuuston kokous 18.2.2013

Eilen taas kokousteltiin.

Kyseessä oli kovin rutiiininomainen kokous, jossa ainoa erikoisuus oli peräti viisi valtuustoaloitetta eri suunnilta. Demareiden Satu Taavitsainen teki aloitteen lasten harrastusmahdollisuuksista, KD:n Erkki Rantalainen teki aloitteen Ristiinan ikuisuusriitaan eli Muurikin rantapuistoon liittyen, keskustan valtuustoryhmältä tuli aloite kaupunkipuistosta, kokoomuksen Elina Hölttä teki aloitteen, jossa esitettiin selvityksen tekemistä siitä, miten Mikkelin lukioiden yhdistyminen onnistui ja mitä siitä on opittavissa. Näistä aloitteista lähdimme ryhmänä mukaan kaupunkipuistoaloitteeseen. Minä laitoin allekirjoitukseni kaikkiin muihinkin edellä mainittuihin aloitteisiin.
Omalta kohdaltani eilisen kohokohta oli oma valtuustoaloitteeni liittyen A2-kielen opiskeluun Mikkelissä. Kyse ei ollut vihreiden ryhmäaloitteesta sillä kaikki meistä eivät allekirjoittaneet sitä, mutta yhteensä aloite sai minun nimeni lisäksi peräti 46 nimeä alle. Aloitetta olin ideoinut yhdessä perussuomalaisten varavaltuutettu Anne Korholan ja valtuutettu Marja Hämäläisen kanssa.
Asialistalla puolestaan oli KH:n vastaus demareiden valtuustoaloitteeseen veroparatiisivapaasta Mikkelistä (eli: Mikkelin ei pitäisi tehdä hankintoja yrityksiltä, jotka tekevät ”verosuunnittelua” veroparatiisien kautta). KH:n vastaus oli löperö: asialle voi tehdä mitään. Kuitenkin esim. Helsingissä selvitellään asiaa ja vihreiden Rauni Berndt esitti että aloite palautetaan jatkovalmisteluun odottelemaan mitä Helsingissä asialle keksitään. Raunin esitys oli looginen ja maltillinen ja sai demarit taakseen. Salin oikea laita ei palautusta hyväksynyt ja niinpä äänestettiin. Lähinnä keskustan ja kokoomuksen äänillä KH:n puolivillainen vastaus hyväksyttiin äänin 36-22.
Suoraan sanoen meidän vihreiden oli vaikea ymmärtää sitä logiikkaa jolla keskusta ja kokoomus täysin yhdessä, murtumattomassa linjassa äänesti käsien levittelyn puolesta.

Vaalirahoituksesta

Minä olen jättänyt ilmoituksen vaalirahoituksestani. Tein sen jo ennen ennakkoäänestyksen alkamista, sillä minulle on tärkeää olla mahdollisimman avoin ulospäin omasta toiminnastani. Samalla tavalla olen julkistanut kaikki sidonnaisuuteni avoimesti. Jokaisessa mainoksessani niin lehdissä kuin käteen jaettavissa lehtisissäni lukee mainoksen maksaja.

Minua on mietityttänyt näissä vaaleissa kovasti miten vähän vaalirahakohusta on opittu ja miten vähän vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön henkeä noudatetaan. Vain harva Mikkelin lähes 370 ehdokkaasta on ilmoittanut avoimesti vaalirahoituksensa. Laki tietysti vaatii ilmoituksen tekemistä vasta vaalien jälkeen mutta ”kuluttajansuojan” kannalta olisi turvallisempaa tietää rahoituksesta jo etukäteen. Tilanne 22.10. (kun vaaleihin on jäljellä kuusi päivää): vaalirahoituksensa oli ilmoittanut 8 demaria, 5 kokoomuslaista, 4 keskustalaista eikä yhtään perussuomalaista. Lisäksi todella monesta lehtimainoksesta puuttuu mainoksen maksajan nimi.

Otetaanpa pieni otanta eilisen 21.10. ja tämän päivän 22.10. Länkkäreistä.  Vaalimainoksista maksajan nimi puuttui Mali Soiniselta (kok.), Markku Kakriaiselta (kesk.), Sara Tiaisen (kok.) kahdesta mainoksesta, Jaana Kervisen (kok.) kahdesta mainoksesta, Pauliina Viitamieheltä (sd.), Arto Seppälältä (sd.), Hannu Kortelaiselta (kok.), Antti Suhoselta (kok.), Hannu Sutiselta (sd.), Jyrki Manniselta (kok.), Olli Nepposelta (kok.), Juha Paanilalta (kok.), Olli Miettiseltä (kok.) sekä Pekka Pöyryltä (kesk.).

Lista on tyrmäävä.

Kokoomuspuolueella näyttäisi olevan eniten rahaa käytössään, ainakin jos lehti-ilmoittelun määrää tarkastalee. Kokoomuksen kohdalla en jotenkin ole kuitenkaan yllättynyt siitä, että kortit eivät ole avoimet. Minun (vajaavaisen) näkemykseni mukaan Kokoomus ei ole profiloitunut avoimuutta erityisesti edistävänä puolueena. Hyvin näyttävää Ison Rahan  kampanjaa käyvä Jyrki Koivikko on toki ilmoittanut oman rahoituksensa ja saanut siitä irvailuja Länsi-Savossa. Arvostan Koivikon avoimuutta ja todella toivon että kampanjan aikaiset puheet ja joka suuntaan lentäneet kosiskelut ja lupaukset realisoituisivat yhteistyökykyiseksi, kaikkia poliittisia toimijoita arvostavaksi toiminnaksi ensi valtuustokaudella.

Keskustaehdokkaiden vähäinen innostus avoimuuteen hämää minua. Ja paljon. Tämä erityisesti siksi, että juuri Kepuhan tahrasi itsensä vaalirahakohussa kaikkein pahiten. Mitään ei kuitenkaan ole haluttu oppia. Jos olisin Kepussa johtoasemassa, olisin varmasti vaatinut oman puolueeni ehdokkaiden näyttävän toiminnallaan, että kaikki on puolueessa muuttunut ja nyt pelataan avoimin ja rehdein kortein. Uskon, ettei mitään vilunkipeliä tällä kertaa rahoituksessa ole, mutta kun historian syntien painolasti kuitenkin on erityisesti Keskustapuolueen päällä, niin nyt väkisinkin voi jäädä mielikuva että hihasta vedellään taas jokereita.

Kaikkein epämiellyttävintä on perussuomalaisten sumuverho. Puolue on ratsastanut herravihalla ja halunnut muuttaa ”vanhojen puolueiden” tapaa toimia politiikan kentällä. Perussuomalainen muutosvoima kuitenkin näyttää vievän avoimuutta aivan väärään suuntaan. Perussuomalaisissa minua on aina hämmentänyt puheiden ja tekojen ristiriita, josta tämäkin on taas hyvä esimerkki. Toinen esimerkki lienee se, miten huutaminen puoluetuista on vaimentunut sen jälkeen kun perussuomalaiset pääsivät itse käsiksi isoihin rahoihin. Hyvin tuntuu raha kelpaavan. Niin se vaan mieli muuttuu ja takki kääntyy…

Vetovoimaa kulttuurista

Tänään 18.10. Kaupunkilehdessä julkaistiin mielipidekirjoitukseni. Laitetaan se siis tännekin. Talousarviokeskustelusta, johon tekstissä viittaan, löytyy blogikirjoitus tästä linkistä.

Vaalityötä tehdessä tapaa myös vapaa-ajan asukkaita. Olen tavannut kysyä heiltä, ovatko he ajatelleet muuttavansa pysyvästi tänne. Monet eivät edes harkitsisi. Syykin on monella selvä: kaivataan kulttuurielämää ja sitä ei Mikkelin seudulta riittävästi löydy. Ja tosiaan, vaikka meillä onkin täällä monta tasokasta kulttuurilaitosta ja museota, niin elävään kaupunkikuvaan kuuluva ruohonjuuritasolta lähtevä kulttuuri on ahtaalla.

Olin itse vuosia mukana Mikkelin musiikkiklubin toiminnassa. Musiikkiklubissa halusimme puhaltaa omalta osaltamme henkeä kaupunkiin ja järjestimme usean vuoden ajan kaupungin keskustassa alkoholitonta ilmaiskonserttia. Mikkelin kaupungin toiminta-avustus oli kuitenkin todella pieni ja tiedän, että monet kulttuuriyhdistykset kamppailevat saman ongelman kanssa.

Oma lukunsa kulttuuriyhdistysten rinnalla ovat monet kyläseurat ja kaupunginosayhdistykset, jotka tekevät arvokasta työtä yhteisöllisyyden eteen ja täydentävät kunnallisia palveluita, varsinkin kun kyliltä palvelut ovat kadonneet. Erinomaisia esimerkkejä löytyy vaikkapa Vitsiälästä tai Ihastjärveltä.

Yhdistykset puhaltavat eloa kaupunkiin ja antavat aktiivitoimijoilleen mielekkään, koko yhteisöä hyödyttävän tavan harrastaa. Yhdistysten toiminnan myötä kaupunkikuva elävöityy ja viihtyvyys kasvaa. On jopa olemassa tutkimustietoa, että yhdistystoimintaan osallistumisella on positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin.

Teinkin Ristiinan valtuuston tämän vuoden budjetin käsittelyssä esityksen että kyläseurojen toiminta-avustukset kaksinkertaistettaisiin. Esitykseni kustannusvaikutus olisi ollut pieni mutta sen symboliarvo olisi ollut suuri. Harmi etten saanut muita puolueita mukaan.

On nimittäin niin, että vetovoimaisuus on muutakin kuin ostoskeskuksia ja rantarakentamista. Me tarvitsemme yhteisöllisyyttä ja kulttuuria, vaikka ja juuri siksi koska taloudessa on edessä tiukkoja vuosia. Haluaisinkin haastaa sekä tulevat kaupunginvaltuutetut että paikalliset yrittäjät mukaan tukemaan ruohonjuuritasolta toimintaa, sillä monipuolinen yhdistystoiminta ja kulttuuritarjonta hyödyttää meitä kaikkia.