Piiiiiitkä päivä

Tänään olikin mielenkiintoinen ja vaihteleva päivä. Tosin ultrakiireinen ja pitkä kaiken vaihtelevuuden ja mielenkiintoisen kääntöpuolena.

Yle radio ykkösen Kulttuurin Kultakuumeen toimittaja kävi haastattelemassa minua liittyen kulttuuriperintökasvatukseen. Mukavaa oli jutustella ja mielenkiintoista on kuulla valmis ohjelma kunhan se joskus tulee ulos.

Tämän jälkeen olikin kiire Mikkomarkkinoille tekemään vaalityötä. Matkalla kävin hakemassa lisäpainoksen mainosta jaettavaksi, sillä – tosiaan – jäljellä oli enää yksittäiskappaleita. Vaikka markkinahumu olikin jo hiljenemään päin kävin muutamia todella antoisia keskusteluita ihmisten kanssa. Kiitos heille siitä!

Pitkän päivän iltaan kuului sitten Mikkelin opetuslautakunnan ja Ristiinan sivistyslautakunnan yhteiskokous aiheenaan talousarvio ensi vuodelle sekä heti perään Ristiinan sivistyslautakunnan oma kokous. Välissä sai sentään pissalla käydä…

Sivistystoimen talouden tasapainottamisohjelma seuraaville vuosille kuului myös yhteiskokouksen ohjelmaan. Tässä vaiheessa suunnitelmia huolestuttavia kohtia olivat tuntikehykseen ja opetussuunnitelman tuntimäärään kohdistuvat leikkauspaineet. Lisäksi investointiohjelma oli todella suppea tarpeeseen nähden. Käytin itse puheenvuoron tuntikehyksen puolesta, varmuuden vuoksi, jottei jäisi epäselväksi mitä pitää säästöpaineidenkin alla jättää rauhaan.

Haukivuoren koulun remontin mahdollinen siirtyminen ainakin neljän vuoden päähän herätti vastalauseita. Tässä pitää nyt olla tarkkana: lapset tarvitsevat terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön ja opetushenkilökunta työpaikan, jossa ei tarvitse oireilla. Näyttää uhkaavasti siltä että Rantakylän yhtenäiskoulun remontti ja Haukivuoren remontti ovat joutumassa vastatusten. Nyt tarvitaan viisautta toteuttaa molemmat ja jättää muita, vähemmän tärkeitä investointeja odottelemaan parempia aikoja. Urheilupuiston koulun tarvitsema piharemontti jäisi myös – jos investointiohjelma pysyy esitetyn kaltaisena – odottelemaan ainakin neljän vuoden päähän. Ristiinan yhtenäiskoulun saneeraus ja lisärakentaminen olivat kuitenkin listoilla, niin kuin tietysti pitääkin. Saneeraukset oli kuitenkin jaksotettu kolmen vuoden ajalle, joten aivan nopeasti ei myllerrys Ristiinan koulukeskuksella ota laantuakseen.

Ristiinan sivistyslautakunta jatkoi tästä omassa kokouksessaan. Meidän tuli ottaa kantaa Mikkelin talousarvioon ja mielestäni teimmekin muutaman tärkeän huomion. Ensinnäkin, meidän mielestä tuntikehystä ei pidä jäädyttää seuraavan valtuustokauden ajaksi, niinkuin talouden tasapainottamisohjelmassa ehdotettiin. Toisekseen, pidimme ongelmallisena kaupungin tapaa ilmoittaa ilmoittaa opetusryhmien ryhmäkoot keskiarvoina, sillä keskiarvo ei kerro totuutta esimerkiksi siitä, kuinka paljon kaupungissa on ylisuuria opetusryhmiä. Lisäksi vaadimme oikaisua Mikkelin kaupunginvaltuuston päätökseen supistaa Ristiinan kirjaston aukioloaikoja. Tämä on liitossopimuksen vastaista toimintaa.

Loppukommenttina pitänee todeta asia vaikka näin: opetustoimen puolella ei juurikaan ole säästöpotentiaalia jäljellä, koska viimeinen vuosikymmen on järjestelmällisesti supistettu kouluverkkoa, tiivistetty rakenteita ja tuntikehystä laskettu (vaikka onkin viime vuodet ollut uudestaan nousussa). Opetustoimi on myös pysynyt budjeteissa ja toimintaa on tehostettu. Lisäsäästöt vaikuttavat hyvin pian toden teolla koulujen mahdollisuuksiin tehdä työtään hyvin sekä laittaa mikkeliläiset oppilaat eriarvoiseen asemaan muihin kaupunkeihin nähden. Niinpä tasaisesti kaikilta hallintokunnilta vaadittavat säästöt eivät enää ole oikea ratkaisu Mikkelin talouden ongelmiin.

Advertisement

Koulut tarvitsevat puolustajia

Tämän päivän (9.10.2012) Länkkärissä oli mielipidekirjoitukseni Koulut tarvitsevat puolustajia. Kuule vänskä! Mis sie tarviit oikein hyvää koulujen puolustajaa? Täs siul on sellanen.

Mikkelin kouluissa tehdään joka päivä tulevaisuutta. Koulun penkkiä kuluttavien lasten ja nuorten osana on lopulta astua yhteiskuntaan täysivaltaisina ja tasavertaisina jäseninä tavoittelemaan onneaan. Millaiset eväät Mikkelin koulut tähän tarjoavat?

Onnellisen lapsuuden, onnistuneen koulutien ja syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta on oleellista kysyä: Ovatko koulurakennuksemme terveellisiä, tarkoituksenmukaisia ja virikkeellisiä kasvu- ja oppimisympäristöjä? Onko oppilashuolto riittävästi mitoitettu? Onko tukitoimiin riittävästi resursseja? Toimiiko yhteistyö sosiaalitoimen ja lastensuojelun kanssa ja onko niillä resursseja mitoittaa toimintaansa tarpeen mukaan? Ovatko ryhmäkoot riittävän pieniä, jotta opettajalla riittää aikaa ja voimia tukea ja kannustaa lasta sekä havaita ongelmia?

Onkin sääli, miten koulutyö on jo vuosia elänyt säästöpaineiden alla ja monet keskeiset tukipilarit ovat alkaneet hiljalleen rapautua. Tilannetta ei ole helpottanut erityisopetuksen uudet tuulet: erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla on haluttu – niin kuin oikein onkin – päästä eroon erottelusta. Käytännössä tämä tarkoittaa integraatioita yleisopetuksen ryhmiin ja yhteisiä koulupolkuja koko ikäluokalle.

Onnistuakseen integraatio vaatisi kuitenkin taloudellisia panostuksia: tarvitaan riittävän pienet ryhmäkoot sekä koulutettuja koulunkäyntiavustajia ja laaja-alaisia erityisopettajia. Lisäksi on rakennettava joustavia rakenteita ja ryhmiä koulujen sisällä. Päättäjien tuki on valitettavasti ollut jo pitkään riittämätöntä.

Asialla on toinenkin puoli: suuret ryhmäkoot, integraatio, jatkuvasti kasvavat ja kasautuvat koulujen velvoitteet sekä opettajan työn sisällön peruuttamaton muutos näkyvät työssä jaksamisessa. Kun opettaja joutuu voimiensa äärirajoille, se heijastuu väistämättä myös oppilaisiin. Koulussa nimittäin aikuisten hyvinvointi tai pahoinvointi heijastuu lapsiin ja toisinpäin. Tätä asiaa ei osa kuntapäättäjistämme ole kyennyt ymmärtämään.

Lapset ja nuoret ovat kunnallisessa päätöksen teossa äänettömiä, pelkästään päätöksen teon kohteita. Heidän tulevaisuutensa riippuu meidän aikuisten päätöksistä. Siksi lapset ja koulut tarvitsevat puolustajia.

 

Huono, huonompi, huonoin päätös

Mikkelin opetuslautakunnan kokoomuslaiset, keskustalaiset ja kristillisdemokraattinen jäsen osoittivat eilisiltaisessa kokouksessaan harvinaisen suurta harkintakyvyn ja järjen puutetta päättämällä hakea kokeilulupaa venäjäkokeilulle.

Todellakin, opetuslautakunta jatkoi eilen 22.2.2011 huonojen päätöstensä sarjaa.

Kokeiluluvan puolesta äänestivät:

Puheenjohtaja Pirkko Valtola (kokoomus)

Juha Paanila (kokoomus)

Juha Kontinen (kokoomus)

Ulla Haposen (keskusta) varajäsen Hanna Sajapuro

Matti Piispa (keskusta)

Matleena Pulkkinen (keskusta)

Raija Pajunen (kd).

Vastaan äänestivät:

Minna Pöntinen (vihreät)

Osmo Ukkonen (sd)

Marianne Huoponen (sd)

Jorma Harmoinen (sd).

Harmillisesti vain siis osalla lautakunnasta oli lasten etu mielessä, näkemys siitä että (liian) niukkoja resursseja tuhlattaisiin haihatteluun ja ymmärrys mahdollisen kokeilun tuomista tuhoisista vaikutuksista muiden vieraiden kielten opetukselle Mikkelissä sekä kielten opiskelun kehittämishankkeelle, Kielitivolille.

Jälleen kerran kokoomus-keskustavetoinen lautakunta osoitti päätöksellään muutaman jo aiemmin selväksi tulleen asian:

– Porvarijäsenet eivät ole kiinnostuneet lapsista ja nuorista vaan päätökset tehdään bisneksen ehdoilla.

– Ammattilaisten eli opettajien näkemystä ei haluta kuunnella saati ottaa huomioon.

– Vaikka kuinka argumentoisi vedoten järkeen, talouteen ja toteuttamiskelpoisuuteen vedoten, se ei paina vaakakupissa lainkaan.

– Sivistysjohtaja Heikki Hirvonen pystyy ohjailemaan tiettyjä päätöksentekijöitä ja sitä kautta koko päätöksentekoa mielensä mukaan.

Kun vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen lautakunta vaihtui, opettajilla oli suuria odotuksia uutta lautakuntaa ja sen järkevänä tunnettua puheenjohtajaa, työterveyslääkäri Pirkko Valtolaa kohtaan. Nyt viimeistään alkaa olla selvää että Valtolan johdolla lautakunta on osoittatumassa lasten, koulujen ja Mikkelin opetustoimen kannalta yhtä surkeaksi kuin edellinen Ulla Haposen puheenjohtama pahamaineinen lautakunta.

Huolestuttava piirre tässä kaikessa on se, miten tietyt poliitikkomme ja virkamiehemme suhtautuvat opettajien ammattikuntaan. Heikki Hirvosen mielestä opettajien vastustus johtuu siitä, että päätös sorkkisi ruotsinopettajien ”mukavuusaluetta” ja Mikkelin seudun kieltenopettajat ovat ”kielivastaisia”. Aivan uskomattoman törkeitä näkemyksiä ylimmältä esimieheltä.

Myös osa poliitikoista tuo halveksuntansa opettajien ammattikuntaa kohtaan monissa käänteissä. En tarkoita tällä välttämättä lautakunnan jäseniä, kuitenkaan. Hyvä esimerkki on eduskuntavaaliehdokas ja Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Arto Seppälä (sd.), jonka mielestä opettajien ammattikunta mukamas vastustaa venäjää! On hyvä muistaa näitä asioita vaalien alla: Seppälä ei vaikuta erityisen koulu- tai opettajamyönteiseltä tyypiltä. Seppälä ei kuitenkaan ole yksin. Opettajiin vihamielisesti suhtautuvia päättäjiä on muitakin. Eniten kuitenkin ihmetyttää esimiehemme asenne.

Toinen törkeä piirre asiassa on, että Mikkeli pisti auki kaksi venäjän kielen opettajan virkaa jo ennen lautakunnan päätöstä. Joko virkamiesjohto oli voitonvarma tai eilinen kokous oli vain näytelmää. Valtola ja Hirvonen tietänevät totuuden.

Mutta todellakin, Länsi-Savo uutisoi illalla aiheestaan tuoreeltaan. Nettilehden mukaan:

Seitsemäsluokkalaiset voinevat valita joko ruotsin tai venäjän B1-kieleksi syksystä 2012 alkaen Mikkelissä.

Tämähän ei pitäne paikkaansa. Opetusministeri Virkkunen on varsin selvästi useaan otteeseen ilmoittanut että kokeilu olisi liian ongelmallinen toteutettavaksi. Kyse ei ole vain ministerin kannasta vaan ministeriössä on varsin vakaa yhtäläinen näkemys asiasta.

Sivistyslautakunta 26.1.2011

Vuoden ensimmäinen sivistyslautakunnan kokous sujui yllättävän sopuisassa ja yksimielisessä hengessä. Asialistalla oli kuitenkin kuuma peruna, joka olisi voinut aiheuttaa suuriakin näkemyseroja.

Esityslistalla oli kaksi pykälää: koulujen työajoista päättäminen lukuvuodelle 2011-12 sekä B1-kielen kokeilulupahakemus. Koulun työajat päätettiin yksimielisesti esityksen mukaisesti. Esityksessä työajat olivat samat kuin Mikkelin kouluilla, joka on tietysti järkevää. Toin kuitenkin keskustelussa esille sen, että Mikkeli tietoisesti hilaa koulunaloitusta lähemmäksi elokuun loppua (koulut alkavat ensi lukuvuonna 16.8. kun tänä lukuvuonna koulut alkoivat 12.8.) ja pyrkii tiivistämään lukuvuotta ja me Ristiinassa näytämme olevan pakotettuja tähän samaan, halusimme tai emme. Tiiviimpi lukuvuosi tarkoittaa lyhyempiä lomia (esim. ensi lukuvuonna joululoma jää varsin lyhyeksi) ja lisääntyviä lauantaityöpäiviä. Tämä tulee näkymään oppilaiden ja henkilöstön uupumisena palautumisaikojen jäädessä liian lyhyeksi.

Toinen asia esityslistalla oli yleistä keskustelua herättänyt kielikokeilulupahakemus. Mikkeli ja muutama muu kaupunki on suunnitellut hakevansa opetusministeriöltä lupaa kielenopetuskokeiluun, jossa toisen kotimaisen eli B1 -kielen opiskelu tulisi valinnaiseksi venäjänkielen kanssa. Meidän tehtävämme oli päättää lähteekö Ristiina hakemaan samoin kokeilulupaa.

Sivistysjohtaja Vidmanin pohjaesityksenä oli että kokeilulupaa ei haeta. Oma kantani oli täsmälleen sama. Lautakunnan muiden jäsenten näkemystä oli vaikea ennakoida etukäteen, mutta oli varautunut isoonkin vääntöön asiasta. Lautakunta oli kuitenkin yksimielinen tilanteesta. Kokeiluluvalle ei ole tarvetta, se on kysymyksenä liian ongelmallinen ja Ristiinan kunnalla ei ole moiseen varaa. Mielestäni teimme hyvän ja oikean päätöksen!

Omia perusteluitani lupaan kirjata tänne piakkoin paljon suuremmalla tarkkuudella.