Lapsetko laskunmaksajiksi

Tänään päätetään kaupunginvaltuustossa ensi vuoden talousarvioista ja veroprosenteista. Perjantaina 6.11.2015 julkaistiin Länsi-Savossa minun ja Veli Liikasen yhteiskirjoitus aiheeseen liittyen.

 

Lapsetko laskunmaksajiksi?

Mikkelin kaupunki on suunnittelemassa talouttaan ensi vuodeksi ja budjetin tasapainottaminen on jälleen ollut erittäin haastavaa. Taas kerran meille toistellaan, miten ainoa keino lisävelkaantumisen estämiseksi on vuosi toisensa jälkeen vaikeammiksi käyvät leikkaukset kuntalaisten peruspalveluista. Sivistystoimi joutuu kantamaan näistä päänkatkojaisista kohtuuttoman suuren osan.

Sivistystoimen lautakunnat tekivät jo omassa budjettiesityksessään merkittäviä ja vaikeita säästöjä. Nyt kaupunginhallituksessa keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten äänillä tehty budjettiesitys vyöryttää sivistystoimelle vielä satojen tuhansien eurojen lisäleikkaukset. Vaikka vielä ei ole selvää, mihin leikkaukset kohdistuvat, voimme toki arvailla.

Vaihtoehtoina voivat olla edelleen jatkuvat kyläkoulujen lakkauttamiset, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen kasvattaminen, eka- ja tokaluokkalaisten aamu- ja iltapäiväkerhojen lopettaminen, koulukyytirajan pidentäminen, valinnaiskielten opiskelun lopettaminen, koulujen teknologiahankinnoista luopuminen, sivukirjastojen lakkauttaminen, lähiliikuntapaikoista luopuminen, teatterin toiminta-avustuksen leikkaaminen, yhdistysavustusten leikkaaminen… Lista on tyrmistyttävää luettavaa.

Leikkausten toteutuessa pienituloisimpien perheiden lasten harrastaminen vaarantuu osallistumismaksujen noustessa. Pienet lapset ovat kenties yhä enemmän yksin kotona, pääsevät yhä harvemmin päivähoidossa aikuisen syliin, saavat yhä vähemmän opettajan apua oppitunneilla ja käyttävät yhä enemmän aikaa koulumatkoihin.

Leikkauksia perustellaan usein fraasilla ”emme saa jättää velkaa jälkipolvien maksettavaksi, siksi on leikattava”. Lause on kuitenkin epätosi: politiikassa on aina vaihtoehtoja, aina tehdään arvovalintoja. Etenkin silloin kun pitää valita ”ruton ja koleran välillä”.

Moraalisesti ainoa oikea arvovalinta on, että me työikäiset ja työkykyiset maksamme itse omat velkamme. Leikkauksilla laitamme jälkipolvet maksumiehiksi, koska kauaskantoisimmat säästötoimet kohdistuvat juuri lapsiin.

Me emme voi enää pitää monia muita kaupunkeja alhaisempaa verotasoa näin ikääntyvällä ja paljon sairastavalla väestöpohjalla. Jo puolen prosenttiyksikön veronkorotus yhdistettynä toiminnan tehostamiseen ja rakenteellisiin uudistuksiin estäisi kohtuuttomimmat leikkaukset lasten arjesta ja kuntalaisten hyvinvoinnista. Meiltä nimittäin loppuvat koulut kesken, jos taloudenpitomme perustuu koulujen lakkauttamisille.

Mikko Siitonen

Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Veli Liikanen

Kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Mainokset

Kuntaliitos – mene ja tiedä

Ristiina, Suomenniemi ja Mikkeli ovat viimeiset kuukaudet neuvotelleet kuntaliitoksesta. Kuntaliitossopimus on valmis, esitelty meille valtuutetuille ja nyt on kuntalaisten vuoro sanoa omat mielipiteensä asiasta. Kaikkien kolmen kunnan valtuustot päättävät liitoksesta 3.5. ja jännäksi ja tiukaksi tulee menemään. Tässäpä hieman minun pohdiskeluja aiheesta.

Kuntaliitos tullee saamaan hyväksynnän niin Mikkelissä kuin Suomenniemelläkin. Jos asiasta tarvitsee edellä mainituissa äänestää, tulee äänestystulos todennäköisesti olemaan murskaava liitoksen puolesta.

Suomenniemen kohdalla tilanne on selvä: reilun 800 asukkaan kunta on auttamatta liian pieni kyetäkseen turvaamaan loput vähäiset palvelut kuntalaisilleen. Mikkeli puolestaan hamuaa maakuntakeskuksen asemaa ja erityisesti Ristiinan mukana tulevia yhteisöverotuottoja sekä yhteisen yhdyskuntasuunnittelun tarjoamia mahdollisuuksia.

Yhteisesti olisi ehkä mahdollista tehostaa palveluita, keventää hallintoa ja etsiä hyviä, kustannustehokkaita käytänteitä. Ennen kaikkea meidän pitäisi hahmotella sitä, millainen Mikkeli olisi kaikille – uusille ja vanhoille – mikkeliläisille paras mahdollinen. Tämä työ tosin on kiireestä johtuen täysin tekemättä.

Tällä hetkellä Ristiina on se suurin kysymysmerkki. Valtuustossa ei ole – eikä tule – yksimielisyyttä tulevaisuuden suunnasta ja on todennäköistä että äänestys tulee olemaan tiukka. On myös muistettava, että kuntalaiskyselystä tulevat vastaukset voivat vielä muuttaa asetelmaa rajustikin.

—-

Mielestäni kuntaliitoskysymyksessä on pidettävä järki kädessä ja jäitä hatussa. Asia ei ole lainkaan itsestään selvä, ei suuntaan eikä toiseen. On järjen köyhyyttä naulata kantansa kiinni pohtimatta lainkaan tosiasioita. Tosiasiat eivät ole lainkaan kirkkaita, itse asiassa on vaikea tunnistaa tosiasioita tämän kaiken epävarmuuden keskellä.

Kuntatalouden ennustettavuus on tällä hetkellä erityisen epävarmaa. Valtiovalta haluaa rukata kuntarakenteen uusiksi kovalla kädellä ja se vaikuttanee myös valtionosuusjärjestelmään. Samanaikaisesti Suomen, Euroopan ja maailmantalouden näkymät ovat epävarmuuden verhon peitossa. Jos euroalue romahtaa ja Eurooppa vajoaa syvään lamaan, se heijastuu Pelloksen tehtaisiin ja se – jos mikä – on pahimillaan omiaan upottamaan koko Ristiinan. Nämä ovat isoja kysymysmerkkejä.

Kuntaliitoksen kautta saatavat leveämmät hartiat voisivat tuoda turvallisuutta epävarmoina aikoina. Toisaalta tämä epävarmuus tekee kaiken talouden ennustamisen äärimmäisen vaikeaksi. Näiden epävarmojen – jopa kyseenalaisten – talousennusteiden perusteella päätös pitäisi kuitenkin tehdä.

Ristiinan kannalta kuntaliitossopimus on varsin hyvä: palvelut pysyvät ennallaan ja alueelle tulee investointeja melkein kymmenellä miljoonalla sopimusajanjaksolla 2013- 2015. Itsenäinen kunta pystyisi investoimaan ehkä noin puolella tästä.

Ongelmana kuitenkin on, että sopimuskauden jälkeisestä ajasta ei voi kuin arvailla. Säilyvätkö palvelut Ristiinassa tämän jälkeen, tuleeko alueelle investointeja, saako aluetoimikunta edelleen rahaa käyttöönsä? Mikkelissä on edessään palvelurakenteen supistuksia tulevina vuosina. Kohdistuvatko ne nykyisen kaupungin alueelle, vai joutuvatko myös mahdollisten uusien reuna-alueiden asukkaat huomaamaan että palvelut pakenevat kaupunkikeskukseen? Nämäkin ovat isoja kysymysmerkkejä.

—-

Se on selvää, että ristiinalaisten vaikutusmahdollisuudet tulisivat kapenemaan huomattavasti kuntaliitoksen myötä. Uuden Mikkelin valtuustossa olisi 59 valtuutettua, johon nousisi ehkä 5-6 ristiinalaista.

Demokratian kannalta ideaalitilanteessa riittävän pieni kunta tuottaa palvelunsa itse, päätöksentekojärjestelmä on avoin eikä virkamiesten valta korostu. Lisäksi luottamushenkilöillä on mahdollisuus todella perehtyä jonkin tietyn sektorin toimintaan toimivan lautakuntarakenteen kautta.

Ristiinassahan tilanne ei ole enää tälläinen, vaan iso osa kunnan palveluista ostetaan jo Mikkeliltä ja erilaisilta kuntayhtymiltä ja haluja olisi siirtää loputkin palvelut Mikkelin tuotettavaksi. Näin valtuustosta tulisi vain kumileimasin, joka kuittaisi muualta tulleet laskut ilman todellista vaikutusmahdollisuutta mihinkään. Mitä demokratiaa sekään olisi?! Lisäksi on ainakin suunniteltu lautakuntarakenteen supistamista ja päätösvallan keskittämistä entistä enemmän kunnanhallitukselle ja virkamiesjohdolle. Ei erityisen hyvä suunta demokratian kannalta sekään.

—-

Arvioiden mukaan itsenäinen Ristiina joutuisi nostamaan veroprosenttia nykyisestä 20 %:sta kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä vuoteen 2015 mennessä ja mielellään etupainotteisesti. Kiinteistövero onkin jo Etelä-Savon ankarin. Ennusteiden ja arvioiden mukaan kunnallisveroprosentin nostopaineet olisivat huomattavasti alhaisemmat yhdistyneessä kunnassa kuin jokaisessa kunnassa itsenäisenä yksikkönä.

On huomautettu, että tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän veroja hyviä palveluita vastaan, mutta tässä on yksi merkittävä ongelma: kunnallisvero on luonteeltaan tasavero ja veroprosentin kiristäminen kirpaisisi eniten pienituloisia.

Kunnallisveron nostoa osittain korvaamassa tai täydentämässä olisi myös edessä mahdollisesti jopa 1,85 miljoonan menoleikkaukset seuraavan kolmen vuoden aikana. Vaikka summa olisi pienempikin, niin silti valtaosa säästöistä olisi katettava peruspalveluista. Tässäkin kärsisivät eniten heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät, sillä Ristiinan palvelurakenne on jo niin virtaviivainen ettei ole mitään mistä leikata ilman että se aiheuttaisi kohtuuttomia seurauksia palveluita tarvitseville. Vanhuspalveluita ja terveydenhuoltoa ei voi leikata ilman että se vaikuttaisi ihmisarvoiseen ja arvokkaaseen vanhuuteen. Kouluista ja päivähoidosta leikkaamalla saadaan varmasti lapsiperheet äänestämään jaloillaan. Ei hyvä, eikä hyväksyttävissä.

—-

Itsenäisen Ristiinan hinta olisi siis kova: alentunut elintaso (ostovoima pienenee veronkorotusten myötä) ja määrällisesti ja laadullisesti nykyistäkin niukemmat palvelut. Kysymys kuuluu: onko hinta edes siedettävä siihen nähden mitä sillä saadaan? En ole täysin vakuuttunut. Provosoiden voisi väittää että tällä hinnalla ostetaan Isännille ja Emännille mahdollisuus istua omassa pikku valtuustossa käyttämässä näennäistä valtaa.

Joka tapauksessa, näyttäisi siltä että molemmissa vaihtoehdoissa on mahdollisuutensa mutta myös suuret uhkakuvansa. Perustuuko Ristiinan valtuuston päätös toukokuun alussa siihen kumpi vaihtoehdoista lupaa paremmat mahdollisuudet rakentaa hyvää elämää Ristiinan alueelle vai lopulta siihen kumpi mörkö vaikuttaa vähemmän vaaralliselta? Idealisti minussa toivoo ensimmäistä, realisti pelkää jälkimmäistä.