Kuntaliitos – mene ja tiedä

Ristiina, Suomenniemi ja Mikkeli ovat viimeiset kuukaudet neuvotelleet kuntaliitoksesta. Kuntaliitossopimus on valmis, esitelty meille valtuutetuille ja nyt on kuntalaisten vuoro sanoa omat mielipiteensä asiasta. Kaikkien kolmen kunnan valtuustot päättävät liitoksesta 3.5. ja jännäksi ja tiukaksi tulee menemään. Tässäpä hieman minun pohdiskeluja aiheesta.

Kuntaliitos tullee saamaan hyväksynnän niin Mikkelissä kuin Suomenniemelläkin. Jos asiasta tarvitsee edellä mainituissa äänestää, tulee äänestystulos todennäköisesti olemaan murskaava liitoksen puolesta.

Suomenniemen kohdalla tilanne on selvä: reilun 800 asukkaan kunta on auttamatta liian pieni kyetäkseen turvaamaan loput vähäiset palvelut kuntalaisilleen. Mikkeli puolestaan hamuaa maakuntakeskuksen asemaa ja erityisesti Ristiinan mukana tulevia yhteisöverotuottoja sekä yhteisen yhdyskuntasuunnittelun tarjoamia mahdollisuuksia.

Yhteisesti olisi ehkä mahdollista tehostaa palveluita, keventää hallintoa ja etsiä hyviä, kustannustehokkaita käytänteitä. Ennen kaikkea meidän pitäisi hahmotella sitä, millainen Mikkeli olisi kaikille – uusille ja vanhoille – mikkeliläisille paras mahdollinen. Tämä työ tosin on kiireestä johtuen täysin tekemättä.

Tällä hetkellä Ristiina on se suurin kysymysmerkki. Valtuustossa ei ole – eikä tule – yksimielisyyttä tulevaisuuden suunnasta ja on todennäköistä että äänestys tulee olemaan tiukka. On myös muistettava, että kuntalaiskyselystä tulevat vastaukset voivat vielä muuttaa asetelmaa rajustikin.

—-

Mielestäni kuntaliitoskysymyksessä on pidettävä järki kädessä ja jäitä hatussa. Asia ei ole lainkaan itsestään selvä, ei suuntaan eikä toiseen. On järjen köyhyyttä naulata kantansa kiinni pohtimatta lainkaan tosiasioita. Tosiasiat eivät ole lainkaan kirkkaita, itse asiassa on vaikea tunnistaa tosiasioita tämän kaiken epävarmuuden keskellä.

Kuntatalouden ennustettavuus on tällä hetkellä erityisen epävarmaa. Valtiovalta haluaa rukata kuntarakenteen uusiksi kovalla kädellä ja se vaikuttanee myös valtionosuusjärjestelmään. Samanaikaisesti Suomen, Euroopan ja maailmantalouden näkymät ovat epävarmuuden verhon peitossa. Jos euroalue romahtaa ja Eurooppa vajoaa syvään lamaan, se heijastuu Pelloksen tehtaisiin ja se – jos mikä – on pahimillaan omiaan upottamaan koko Ristiinan. Nämä ovat isoja kysymysmerkkejä.

Kuntaliitoksen kautta saatavat leveämmät hartiat voisivat tuoda turvallisuutta epävarmoina aikoina. Toisaalta tämä epävarmuus tekee kaiken talouden ennustamisen äärimmäisen vaikeaksi. Näiden epävarmojen – jopa kyseenalaisten – talousennusteiden perusteella päätös pitäisi kuitenkin tehdä.

Ristiinan kannalta kuntaliitossopimus on varsin hyvä: palvelut pysyvät ennallaan ja alueelle tulee investointeja melkein kymmenellä miljoonalla sopimusajanjaksolla 2013- 2015. Itsenäinen kunta pystyisi investoimaan ehkä noin puolella tästä.

Ongelmana kuitenkin on, että sopimuskauden jälkeisestä ajasta ei voi kuin arvailla. Säilyvätkö palvelut Ristiinassa tämän jälkeen, tuleeko alueelle investointeja, saako aluetoimikunta edelleen rahaa käyttöönsä? Mikkelissä on edessään palvelurakenteen supistuksia tulevina vuosina. Kohdistuvatko ne nykyisen kaupungin alueelle, vai joutuvatko myös mahdollisten uusien reuna-alueiden asukkaat huomaamaan että palvelut pakenevat kaupunkikeskukseen? Nämäkin ovat isoja kysymysmerkkejä.

—-

Se on selvää, että ristiinalaisten vaikutusmahdollisuudet tulisivat kapenemaan huomattavasti kuntaliitoksen myötä. Uuden Mikkelin valtuustossa olisi 59 valtuutettua, johon nousisi ehkä 5-6 ristiinalaista.

Demokratian kannalta ideaalitilanteessa riittävän pieni kunta tuottaa palvelunsa itse, päätöksentekojärjestelmä on avoin eikä virkamiesten valta korostu. Lisäksi luottamushenkilöillä on mahdollisuus todella perehtyä jonkin tietyn sektorin toimintaan toimivan lautakuntarakenteen kautta.

Ristiinassahan tilanne ei ole enää tälläinen, vaan iso osa kunnan palveluista ostetaan jo Mikkeliltä ja erilaisilta kuntayhtymiltä ja haluja olisi siirtää loputkin palvelut Mikkelin tuotettavaksi. Näin valtuustosta tulisi vain kumileimasin, joka kuittaisi muualta tulleet laskut ilman todellista vaikutusmahdollisuutta mihinkään. Mitä demokratiaa sekään olisi?! Lisäksi on ainakin suunniteltu lautakuntarakenteen supistamista ja päätösvallan keskittämistä entistä enemmän kunnanhallitukselle ja virkamiesjohdolle. Ei erityisen hyvä suunta demokratian kannalta sekään.

—-

Arvioiden mukaan itsenäinen Ristiina joutuisi nostamaan veroprosenttia nykyisestä 20 %:sta kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä vuoteen 2015 mennessä ja mielellään etupainotteisesti. Kiinteistövero onkin jo Etelä-Savon ankarin. Ennusteiden ja arvioiden mukaan kunnallisveroprosentin nostopaineet olisivat huomattavasti alhaisemmat yhdistyneessä kunnassa kuin jokaisessa kunnassa itsenäisenä yksikkönä.

On huomautettu, että tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän veroja hyviä palveluita vastaan, mutta tässä on yksi merkittävä ongelma: kunnallisvero on luonteeltaan tasavero ja veroprosentin kiristäminen kirpaisisi eniten pienituloisia.

Kunnallisveron nostoa osittain korvaamassa tai täydentämässä olisi myös edessä mahdollisesti jopa 1,85 miljoonan menoleikkaukset seuraavan kolmen vuoden aikana. Vaikka summa olisi pienempikin, niin silti valtaosa säästöistä olisi katettava peruspalveluista. Tässäkin kärsisivät eniten heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät, sillä Ristiinan palvelurakenne on jo niin virtaviivainen ettei ole mitään mistä leikata ilman että se aiheuttaisi kohtuuttomia seurauksia palveluita tarvitseville. Vanhuspalveluita ja terveydenhuoltoa ei voi leikata ilman että se vaikuttaisi ihmisarvoiseen ja arvokkaaseen vanhuuteen. Kouluista ja päivähoidosta leikkaamalla saadaan varmasti lapsiperheet äänestämään jaloillaan. Ei hyvä, eikä hyväksyttävissä.

—-

Itsenäisen Ristiinan hinta olisi siis kova: alentunut elintaso (ostovoima pienenee veronkorotusten myötä) ja määrällisesti ja laadullisesti nykyistäkin niukemmat palvelut. Kysymys kuuluu: onko hinta edes siedettävä siihen nähden mitä sillä saadaan? En ole täysin vakuuttunut. Provosoiden voisi väittää että tällä hinnalla ostetaan Isännille ja Emännille mahdollisuus istua omassa pikku valtuustossa käyttämässä näennäistä valtaa.

Joka tapauksessa, näyttäisi siltä että molemmissa vaihtoehdoissa on mahdollisuutensa mutta myös suuret uhkakuvansa. Perustuuko Ristiinan valtuuston päätös toukokuun alussa siihen kumpi vaihtoehdoista lupaa paremmat mahdollisuudet rakentaa hyvää elämää Ristiinan alueelle vai lopulta siihen kumpi mörkö vaikuttaa vähemmän vaaralliselta? Idealisti minussa toivoo ensimmäistä, realisti pelkää jälkimmäistä.

Kunnanjohtajan vakinaistamisesta, osa 2

Ristiinan vihreät on lähettänyt seuraavan kyselyn kunnanhallitukselle liittyen kunnanjohtajan viran vakinaistamiseen. Tässä se on myös teidän tiedoksenne, rakkaat lukijat!

” Ristiinan Vihreiden valtuustoryhmä vastasi huhtikuussa, ettei se kannata kunnanjohtajan Virpi Siekkisen viran vakinaistamista. Meille ei ole ilmoitettu, että asiaa valmistellaan päätettäväksi syksyllä 2009. Näin ollen emme ole voineet pyytää lisäselvityksiä.

Alla on nyt luettelo niistä tiedoista, jotka hallituksen ja valtuuston esityslistan kyseisen pykälän esittelyssä täytyy ainakin ilmetä, ennen kuin asiasta voidaan tehdä päätöstä. Selvityksien tulee näkyä jo valtuuston esityslistan liitteenä eikä vasta varsinaisessa kokouksessa.

1. Miksi aikanaan päätettiin virka julistaa auki määräaikaisena eikä vakinaisena?

2. Kunnanjohtajan palkka on selvästi suurempi kuin Ristiinan kunnan kokoisissa kunnissa keskimäärin. Mistä tämä johtuu?

3. Mitkä olivat kunnanjohtajalle asetetut tavoitteet?

4. Kaikki palkat ovat julkisessa päätöksenteossa julkisia, joten mitä palkkaa kunnanjohtajalle maksetaan? Tehtäväkohtainen palkka? Määrävuosilisät ? Henkilökohtaiset lisät? Tehtävän vaativuuden mukainen lisä? Autoetu? Puhelinetu? Verotettava tulo yhteensä / kuukausi ?

5. Mikä on vt. sivistystoimenjohtajan palkka?

6. Mikä oli sivistysjohtajan tehtävästä maksettu palkka Virpi Siekkisen toimiessa ko. virassa?

7. Kun päätös määräaikaisuudesta tehtiin, oli mukana kaikkien valtuustoryhmien edustus ja määräaikaisuus päätettiin yksimielisesti. Mitä ympäröivissä tekijöissä on tapahtunut niin oleellista muutosta, että virka pitää vakinaistaa?

8. Voiko yleensäkään määrä-aikaista virkaa vakinaistaa ilman uutta julkista hakua? ”

Kunnanjohtajastamme

Keskustelu Ristiinan kunnanjohtajan viran vakinaistamisesta on herättänyt kovasti tunteita viime aikoina. Asia tulee pykäläksi ensi viikon maanantaina valtuustoon.

Kunnanjohtajan virkaa ei tule vakinaistaa. Asiasta ei pitäisi edes päättää vielä, sillä kysymys viran vakinaistamisesta tulee ajankohtaiseksi vasta syksyllä 2011.

Kun kunnanvaltuusto vuonna 2005 kaikkien valtuustoryhmien toimesta päätti kunnanjohtajan viran määräaikaisuudesta, asiasta sopivat kaikki valtuustoryhmät. Mielestäni tämän sopimuksen purkamiselle ei ole perusteita. Tulevaisuuden ennustettavuus on tällä hetkellä erityisen vaikeaa, ja siksi kunnan ei pitäisi tässä vaiheessa sitoa käsiään mihinkään suuntaan. Siksi olisi järkevää tässä tilanteessa odottaa syksyyn 2011 ja tarkastalla asiaa silloin tarkoin. Ei aiemmin. Periaatteellisella tasolla kannatan kunnanjohtajan pitämistä määräaikaisena myös jatkossakin, esimerkiksi kuuden vuoden syklillä. Suomessa ja ehkäpä Ristiinassakin on esimerkkejä siitä, millaisia ongelmia voi syntyä ”elin-ikäisten” kunnanjohtajien kanssa.

Siihen, miten nykyinen kunnanjohtaja tehtävässään on onnistunut, en ota kantaa, koska määräaikaiskausi on vielä kesken. Todelliset näytönpaikat ovat vielä edessä, jos ja kun laman vaikutukset iskevät toden teolla Ristiinaan. Mielestäni kunnanjohtajan työrauhan takaaminen vaikeina aikoina on erityisen tärkeää. Siksi onkin erikoista, että kysymys vakinaistamisesta tuodaan päätettäväksi juuri nyt, ennenaikaisena.

Vaikeina aikoina tulisi pikemminkin yrittää puhaltaa yhteen hiileen ja löytää konsensusta koko poliittiselta kentältä. Kaikkia, myös pieniä poliittisia ryhmiä tulisi kuunnella ja pitää päätöksenteossa mukana. Kunnanjohtajalla on tässä  keskeinen rooli. Kysymys vakinaistamisesta näyttäisi repivän ryhmiä toisiaan vastaan ja oli valtuuston päätös mikä tahansa, prosessi itsessään jättää jälkensä ja vaikeuttaa kunnanjohtajan työtä tulevaisuudessa. Siksi asian tuominen käsiteltäväksi tässä vaikeassa tilanteessa on mielestäni varsin varomatonta politiikkaa.