kuntaliitos | Ruoho on vihreämpää aidan tällä puolen

Tämä blogini on ollut keväästä lähtien hyvinkin hiljainen mutta nyt taitaa olla aika taas palata kommentoimaan asioiden laitoja. Syyt pitkään vaitonaisuuteen olivat vaalit ja – myönnettäköön – että eräs syy aloittaa kirjoittaminen taas on… vaalit.

Eli lyhyesti viimeisen reilun puolen vuoden tapahtumista ja ajatuksista. Eduskuntavaalikamppailun jälkeen iski melkoinen poliittinen krapula. Ei minua niinkään masentanut vihreiden tappio tai edes Heli Järvisen putoaminen eduskunnasta eikä edes persujen voitto. Minua hämmensi kovasti avoimen ja ystävällisen Suomen tappio ahdasmieliselle ja agressiviselle Suomelle. Lisäksi viimeiset vaalinalusviikot olivat varsin rankkoja että oikeastaan minua vain väsytti. Tätä seurasi huono omatunto siitä, miten paljon olin ollut poissa kotoa ja Helmi-tyttären luota. Mielenkiintoni politiikaan oli lähellä absoluuttista miinuspistettä… JOpa tämän blogin pitäminen tuntui raskaalta. Oli siis aika levätä ja pistää elämää ja arvojärjestystä uusiksi.

Suvivirret laulettiin kesäkuun alussa ja kesäloma alkoi. Tätä seurasi kuuden viikon hoitovapaa kausi ja lopulta kun palasin syyskuun lopussa arkeen, tuntui pitkästä aikaa taas hyvältä ja voimaantuneelta. Työt maistuivat ja ammattiyhdistys on pitänyt syksyn kiireisenä. Samoin lautakuntatyö.

Muutamia keskeisiä ratkaisuja kuitenkin tein. Päätin sittenkin jatkaa Mikkelin opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtajana vielä kaksi vuotta. Nyt kuitenkin sillä ohjeistuksella itselleni, että liikaa ei saa enää kasata asioita samaan aikaisesti ja että perheen tulee olla harrastuksiin nähden etusijalla. Tämän vuoksi olen vetäytynyt niin puoluevaltuuskunnasta sekä Ristiinan vihreiden puheenjohtajuudesta. Minua kyseltiin Etelä-Savon vihreiden puheenjohtajaksi, mutta sen aika ei ollut vielä – jos koskaan. Nyt asiat olisivat voineet mennä sekaisin (ay ja politiikka) ja tehtävät olisivat alkaneet kasautua uudestaan.

Ehkäpä sittenkin tässä tilanteessa hieman epätoivottunakin asiana nousin tänään (12.12.2011) valtuuston varajäsenestä varsinaiseksi jäseneksi. Päivi Rahikainen vaihtoi paikkakuntaa ja paikka oli siis minun. Olinkin tuurannnut häntä jo edellisessä valtuuston kokouksessa. Tässä puhuu siis ihka ja aito kunnanvaltuutettu! Mutta mutta. Ajankäytöllisesti tilanne sotii kyllä aiempia päätöksiäni vastaan.

Muutamia keskeisiä teemoja on ollut syksyn vaikuttamisagendassani: seudullinen opetuspalvelukeskus (Seop), Ristiinan talousarvio, sekä alkavat kuntaliitosneuvottelut. Seop:in kohdalla Ristiinan sivistyslautakunta teki esityksestäni kielteisen päätöksen osallistumisesta Seop:iin. Kunnanhallitus teki kuitenkin lautakunnan päätöksestä poikkeavan, monitulkintaisen esityksen ja asian jatko tuntuu olevan hämärän peitossa kunnanhallituksen jäsenillekin.

Talousarvion suhteen jouduin ja koko lautakunta joutui taistelemaan resurssien säilyttämiseksi. Teimme kuitenkin hyvän esityksen, joka lopulta tänään myös valtuustossa vahvistettiin. Vaikeassa taloustilanteessa Ristiinaan palkataan kuitenkin uusi koulukuraattori. Tämä on mahtavaa!

Kuntaliitosneuvotteluihin osallistumisessa olin asian kannalla. Minusta on hyvä katsoa tämä asia kiihkottomasti, käydä neuvottelut ja tehdä tämän jälkeen rationaalinen päätös kuntaliitoksesta. Se, mikä lopullinen kantani on asiaan, selviää neuvottelujen myötä. Minä, toisin kuin monet keskustan valtuutetut, en ole tehnyt päätöstäni tunnepohjalta jo etukäteen.

Olen myös tehnyt päätöksen pyrkiä ehdokkaaksi ensi syksyn kuntavaaleihin. Siksi on hyvä aloittaa tämä bloginikin uudestaan. Aion myös uudistaa sivun ulkonäköä sopivan hetken tullen. Aloitin tämän blogini päiväkirjana itselleni mutta eduskuntavaalien alla tämä muuttui kampanjasivukseni. Ehkäpä nyt tästä eteenpäin tämä blogi on molempia…

Ps. Olen päivittänyt CV:ni ja lisännyt Tekstit-osioon pari viimeisintä tekstiä/puhetta.

Ristiinan kunta teki päätöksen että se ei ryhdy selvittelemään kuntaliitosta Mikkelin kanssa. Tämä on saanut monet läpyttämään käsiään. Useimmat ristiinalaiset haluavat säilyä ”itsenäisinä”. Totta onkin, ettei liitos Mikkelin kanssa mikään erityisen houkutteleva vaihtoehto ole. Anttola, Mikkelin maalaiskunta ja Haukivuori ovat kaikki esimerkkejä tästä.

Kuntaliitokset Mikkelin seudulla eivät ole tuoneet juurikaan hyviä seurauksia alueelle. Pienet liitoskunnat ovat menettäneet palvelunsa ja Mikkeli on velkaantunut. Jokaiselle pienten kuntien johtavalle virkamiehelle on tehtailtu suojatyöpaikka koko ajan paisuvasta organisaatiosta. Palvelutuotanto ei siis ole tehostunut, monissa tapauksissa ainoastaan loitontunut ihmisistä ja huonontunut.

Tässä viitekehyksessä ristiinalaisten itsenäisyyshalu on ymmärrettävää. Jos perustelut olisivat oikeasti edellä mainitut. Totuus kuitenkin on, että monilla kyse on vain tunteeseen perustuvasta mielipiteestä. Periaatteessa niin minullakin. Mutta tätä kysymystä tulee kuitenkin, ihan uhallakin, hieman polemisoida. Mielestäni keskeinen kysymys kuuluu: mitä lisäarvoa olemassa oleva Ristiinan kunta tuo kuntalaisille verrattuna siihen, että Ristiina olisi Mikkelin läntinen kaupunginosa? Vastaus on: kovin vähän.

Taloudella asiaa ei voi perustella. On totta, että Mikkeli on korviaan myötä veloissa ja lähestulkoon kriisikunta, mutta ei ristiinalaisillakaan ole juuri syitä paukutella henkseleitään. Ristiinan oma velkataakka, erityisesti konsernitasolla, on sellainen Matterhorn että hirvittää. Mikkelissä tarkastuslautakunta (ja aivan oikein) antoi pyyhkeitä viime vuosien investointihuumasta. Myös Ristiinassa investointeihin on syydetty rahaa, myös velkarahaa. Osa investoinneista ovat toki olleet pakon sanelemia, mutta siitä huolimatta ja juuri siksi onkin kysyttävä, mitä tehdä kunnalla, joka ensimmäisessä vastoinkäymisessä alkaa upota?

Maailmantalouden taantuma on osoittanut (myös) Ristiinan talouden havoittuvuuden. Kaikki lepää yhden kortin, Pelloksen tehtaiden, varassa. Sen mukana kunta nousee tai, kuten on käymässä ilmi, kaatuu. Nyt kun vaneri ei tee kauppaansa maailmalla, Ristiinan yhteisöverotuotot ovat laskeneet kolmanneksen! Näin monokulttuurinen talous ei vaikeina aikoina voi olla erityisen elinvoimainen. Ristiinan veropolitiikka on muutenkin mielenkiintoista. Kunnallisveroa ei uskalleta nostaa, vaikka tulopohja vuotaakin eikä pysty kattamaan menoja. Vielä kunnallisveroakin pyhempi lehmä (!) on kiinteistövero, johon ei varmasti kosketa. Syykin on selvä: keskustavoittoinen kunta ei halua nostaa maaseudun asukkaiden (ts. maatalousyrittäjien) verotaakkaa. Mielummin tingitään palvelutasosta. Vaihtoehtoisia säästö- ja tehostamiskeinoja, kuten sähköstä säästäminen, ei voida kuvitellakaan.

Palveluntuottajana Ristiinaa ei juuri tarvita. Lähes kaikki kunnan palvelut tuotetaan jo nyt Mikkelin kaupungin toimesta. Perusopetus ja lukio ovat tärkeimmät omatuotanteiset palvelut. Nyt Ristiina havittelee mukaan seudulliseen opetuspalvelukeskukseen, jonka on tarkoitus toimia tilaaja-tuottaja -mallin mukaan. Toisin sanoen: Ristiina ostaisi opetuksen Mikkeliltä. Kysymys kuuluukin: mihin tarvitaan itsenäistä kuntaa, jos se ei tuota palveluitaan itse?

Työnantajana Mikkelin kaupunki näyttäytyy Ristiinan henkilöstölle yhtä houkuttelevana vaihtoehtona kuin toukkien syönti Pelkokerroin-ohjelmassa. Mutta myös Ristiinan kunnan henkilöstö tulee kokemaan kylmää kyytiä lähikuukausina itsenäisen Ristiinan palveluksessa. Kunnanhallitus on päättänyt vaatia 0,8 %:n säästöt henkilöstömenoissa. Käytännössä tämä on tarkoitus toteuttaa ”vapaaehtoisin” menettelyin, eli lomarahasopimuksina ja palkattomina vapaapäivinä. Opettajien kohdalla tilanne on kuitenkin ongelmallinen: opettajat eivät voi suostua tämänkaltaisiin sopimuksiin ja ottaa näin vastuulleen sitä, että oppilaat, lapset ja nuoret, jäävät luokkiinsa ilman läsnäolevaa opettajaa. Sijaisiahan ei tässä tilanteessa tietenkään palkattasi, koska eihän silloin mitään säästöjä syntyisi. Tämä taas muodostaa tilanteen, jossa opetustyöläiset joko jätetään säästötoimien ulkopuolelle, tai heidät lomautetaan. Pelkään jälkimmäistä, vaikka se olisikin oppilaiden turvallisuuden ja oikeusturvan vastaista. Tämä taas nostaa esiin kysymyksen: mihin tarvitaan kuntaa, joka ei selviydy edes lakisääteisistä velvoitteistaan (kuten perusopetus)?

Jos kunnan tehtävä on tuottaa kuntalaisille palveluita, ja ennenkaikkea peruspalveluita, ja se saa rahoituksensa tähän verottamalla kuntalaisiaan, niin melko vaikeaa on tässä valossa perustella Ristiinan säilyttämistä itsenäisenä kuntana. On totta, että kuntaliitos Mikkelin kanssa ei välttämättä ratkaisisi mitään. Itsekin ajattelen näin. Kahdesta köyhästä ei tule yhdessä yhtä rikasta. Tilanne alkaa olla kuitenkin sen verran vakava että kaksi asiaa tulisi myöntää: ensinnäkin se, että tilanne ON vakava (hyssyttely ei auta ketään), ja toiseksi, nyt on selvitetättävä kaikki vaihtoehdot (myös kuntaliitosvaihtoehto) tilanteesta selviämiseksi. Selvitys itsessään ei vielä kuntaliitosta tarkoittaisi.