Vaalirahoituksesta

Minä olen jättänyt ilmoituksen vaalirahoituksestani. Tein sen jo ennen ennakkoäänestyksen alkamista, sillä minulle on tärkeää olla mahdollisimman avoin ulospäin omasta toiminnastani. Samalla tavalla olen julkistanut kaikki sidonnaisuuteni avoimesti. Jokaisessa mainoksessani niin lehdissä kuin käteen jaettavissa lehtisissäni lukee mainoksen maksaja.

Minua on mietityttänyt näissä vaaleissa kovasti miten vähän vaalirahakohusta on opittu ja miten vähän vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön henkeä noudatetaan. Vain harva Mikkelin lähes 370 ehdokkaasta on ilmoittanut avoimesti vaalirahoituksensa. Laki tietysti vaatii ilmoituksen tekemistä vasta vaalien jälkeen mutta ”kuluttajansuojan” kannalta olisi turvallisempaa tietää rahoituksesta jo etukäteen. Tilanne 22.10. (kun vaaleihin on jäljellä kuusi päivää): vaalirahoituksensa oli ilmoittanut 8 demaria, 5 kokoomuslaista, 4 keskustalaista eikä yhtään perussuomalaista. Lisäksi todella monesta lehtimainoksesta puuttuu mainoksen maksajan nimi.

Otetaanpa pieni otanta eilisen 21.10. ja tämän päivän 22.10. Länkkäreistä.  Vaalimainoksista maksajan nimi puuttui Mali Soiniselta (kok.), Markku Kakriaiselta (kesk.), Sara Tiaisen (kok.) kahdesta mainoksesta, Jaana Kervisen (kok.) kahdesta mainoksesta, Pauliina Viitamieheltä (sd.), Arto Seppälältä (sd.), Hannu Kortelaiselta (kok.), Antti Suhoselta (kok.), Hannu Sutiselta (sd.), Jyrki Manniselta (kok.), Olli Nepposelta (kok.), Juha Paanilalta (kok.), Olli Miettiseltä (kok.) sekä Pekka Pöyryltä (kesk.).

Lista on tyrmäävä.

Kokoomuspuolueella näyttäisi olevan eniten rahaa käytössään, ainakin jos lehti-ilmoittelun määrää tarkastalee. Kokoomuksen kohdalla en jotenkin ole kuitenkaan yllättynyt siitä, että kortit eivät ole avoimet. Minun (vajaavaisen) näkemykseni mukaan Kokoomus ei ole profiloitunut avoimuutta erityisesti edistävänä puolueena. Hyvin näyttävää Ison Rahan  kampanjaa käyvä Jyrki Koivikko on toki ilmoittanut oman rahoituksensa ja saanut siitä irvailuja Länsi-Savossa. Arvostan Koivikon avoimuutta ja todella toivon että kampanjan aikaiset puheet ja joka suuntaan lentäneet kosiskelut ja lupaukset realisoituisivat yhteistyökykyiseksi, kaikkia poliittisia toimijoita arvostavaksi toiminnaksi ensi valtuustokaudella.

Keskustaehdokkaiden vähäinen innostus avoimuuteen hämää minua. Ja paljon. Tämä erityisesti siksi, että juuri Kepuhan tahrasi itsensä vaalirahakohussa kaikkein pahiten. Mitään ei kuitenkaan ole haluttu oppia. Jos olisin Kepussa johtoasemassa, olisin varmasti vaatinut oman puolueeni ehdokkaiden näyttävän toiminnallaan, että kaikki on puolueessa muuttunut ja nyt pelataan avoimin ja rehdein kortein. Uskon, ettei mitään vilunkipeliä tällä kertaa rahoituksessa ole, mutta kun historian syntien painolasti kuitenkin on erityisesti Keskustapuolueen päällä, niin nyt väkisinkin voi jäädä mielikuva että hihasta vedellään taas jokereita.

Kaikkein epämiellyttävintä on perussuomalaisten sumuverho. Puolue on ratsastanut herravihalla ja halunnut muuttaa ”vanhojen puolueiden” tapaa toimia politiikan kentällä. Perussuomalainen muutosvoima kuitenkin näyttää vievän avoimuutta aivan väärään suuntaan. Perussuomalaisissa minua on aina hämmentänyt puheiden ja tekojen ristiriita, josta tämäkin on taas hyvä esimerkki. Toinen esimerkki lienee se, miten huutaminen puoluetuista on vaimentunut sen jälkeen kun perussuomalaiset pääsivät itse käsiksi isoihin rahoihin. Hyvin tuntuu raha kelpaavan. Niin se vaan mieli muuttuu ja takki kääntyy…

Advertisement

Koulut tarvitsevat puolustajia

Tämän päivän (9.10.2012) Länkkärissä oli mielipidekirjoitukseni Koulut tarvitsevat puolustajia. Kuule vänskä! Mis sie tarviit oikein hyvää koulujen puolustajaa? Täs siul on sellanen.

Mikkelin kouluissa tehdään joka päivä tulevaisuutta. Koulun penkkiä kuluttavien lasten ja nuorten osana on lopulta astua yhteiskuntaan täysivaltaisina ja tasavertaisina jäseninä tavoittelemaan onneaan. Millaiset eväät Mikkelin koulut tähän tarjoavat?

Onnellisen lapsuuden, onnistuneen koulutien ja syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta on oleellista kysyä: Ovatko koulurakennuksemme terveellisiä, tarkoituksenmukaisia ja virikkeellisiä kasvu- ja oppimisympäristöjä? Onko oppilashuolto riittävästi mitoitettu? Onko tukitoimiin riittävästi resursseja? Toimiiko yhteistyö sosiaalitoimen ja lastensuojelun kanssa ja onko niillä resursseja mitoittaa toimintaansa tarpeen mukaan? Ovatko ryhmäkoot riittävän pieniä, jotta opettajalla riittää aikaa ja voimia tukea ja kannustaa lasta sekä havaita ongelmia?

Onkin sääli, miten koulutyö on jo vuosia elänyt säästöpaineiden alla ja monet keskeiset tukipilarit ovat alkaneet hiljalleen rapautua. Tilannetta ei ole helpottanut erityisopetuksen uudet tuulet: erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla on haluttu – niin kuin oikein onkin – päästä eroon erottelusta. Käytännössä tämä tarkoittaa integraatioita yleisopetuksen ryhmiin ja yhteisiä koulupolkuja koko ikäluokalle.

Onnistuakseen integraatio vaatisi kuitenkin taloudellisia panostuksia: tarvitaan riittävän pienet ryhmäkoot sekä koulutettuja koulunkäyntiavustajia ja laaja-alaisia erityisopettajia. Lisäksi on rakennettava joustavia rakenteita ja ryhmiä koulujen sisällä. Päättäjien tuki on valitettavasti ollut jo pitkään riittämätöntä.

Asialla on toinenkin puoli: suuret ryhmäkoot, integraatio, jatkuvasti kasvavat ja kasautuvat koulujen velvoitteet sekä opettajan työn sisällön peruuttamaton muutos näkyvät työssä jaksamisessa. Kun opettaja joutuu voimiensa äärirajoille, se heijastuu väistämättä myös oppilaisiin. Koulussa nimittäin aikuisten hyvinvointi tai pahoinvointi heijastuu lapsiin ja toisinpäin. Tätä asiaa ei osa kuntapäättäjistämme ole kyennyt ymmärtämään.

Lapset ja nuoret ovat kunnallisessa päätöksen teossa äänettömiä, pelkästään päätöksen teon kohteita. Heidän tulevaisuutensa riippuu meidän aikuisten päätöksistä. Siksi lapset ja koulut tarvitsevat puolustajia.

 

Vaalityö on alkanut

Vaalityö on alkanut! Viimeisen viikkoon on mahtunut kampanjointia, vaalikoulutusta ja vaaliteesien kirjoittamista auki.

Tosiaan, kampanjastartini oli viime viikolla. Kauppakeskus Stellassa oli Misevin tilaisuus puhujanaan Oras Tynkkynen ja perjantaina Liikkuvat äänet -kiertue saapui Ristiinan torille. Jos maanantainen kauppakeskus olikin varsin tyhjä, niin perjantaina väkeä olikin mukavasti liikkeellä. Hienoa!

Keskiviikkona olin mukana Mikkelin seudun vihreiden ehdokasillassa. Keskustelimme kuluvan valtuustokauden onnistumisista ja vaalien jälkeisistä haasteista. Lisäksi me ehdokkaat tutustuimme toisiimme. Hyvältä porukalta vaikuttaa, konkareita ja uusia kasvoja sopivassa suhteessa!

Lisäksi vielä: perjantain Länsi-Savossa lausuin viisaita, joten esillä siis on oltu….

Onnistunut kuntaliitos vaatii työtä

Tänään 26.4. sekä Ristiinalainen että Länsi-Savo julkaisivat mielipidekirjoitukseni liittyen kuntaliitokseen. Laitan se nyt tännekin vielä luettavaksi.

Me vihreät olemme halunneet suhtautua kuntaliitosneuvotteluihin avoimin mielin ja kiihkottomasti. Halusimme nähdä millainen neuvottelutulos saavutetaan ja mitä vaihtoehtoja itsenäiselle Ristiinalle olisi luvassa.
Sopimuspaperin sisältö on yllättävän hyvä. Sopimuksessa on kieltämättä kattava investointiohjelma sekä pienempi paine nostaa veroja. Tärkeintä sopimuksessa on kuitenkin se, että näin lähipalvelut saadaan turvattua nykyisellä tasolla. Se, että suomenniemeläisten on ajateltu tukeutuvan Ristiinan palveluihin, tuo uskoa siihen että palvelut voisivat säilyä Ristiinassa myös jatkossa.
Yltiöoptimismiin ei kuitenkaan pidä sortua. Vaikka investointiohjelmassa on paljon hyvää, osa rahasta olisi pitänyt osata kohdistaa paremmin. Vihreiden hyvät esitykset investointikohteiksi, kuten kevyen liikenteen väylän rakentaminen Mikkelin ja Ristiinan välille, jäivät valitettavasti huomioimatta. Toteutuipa kuntaliitos tai ei, veroprosentti tulee nousemaan ja ristiinalaisten lähipalveluiden säilymiseksi joudutaan tulevaisuudessakin tekemään työtä.
Kuntaliitosta vastustavilla oli tänä keväänä mahdollisuus esittää todellinen vaihtoehto kuntien yhdistymiselle. Valitettavasti uhkakuvien maalailusta ei päästy yhtään sen pidemmälle. Itsenäisen kunnan puolustaminen on jäänyt pinnalliseksi ja epäuskottavaksi. Itsenäisyyden hinta näyttäytyy näin kovana: korkeampia veroja ja kurjistettuja Mikkeliltä ostettuja palveluita. Kun järkisyyt eivät tunnu puolustavan itsenäisyyttä, jää jäljelle vain tunteeseen perustuvia mielipiteitä ja pelkoja. Se ei riitä, kun kyseessä on jokaisen kuntalaisen etu.
Tähän asti olemme keskittyneet ristiinalaisten etujen turvaamiseen. Jos kuntaliitos toteutuu, meidän on ryhdyttävä ajattelemaan kokonaisuutta. Jokaisen kuntalaisen on päästävä kohtuullisessa ajassa ja matkassa lääkäriin. On huolehdittava, että peruskoululla on riittävästi resursseja niin keskustassa kuin reuna-alueillakin. Niin Ristiinassa, Anttolassa kuin Otavassakin tarvitaan kirjastoa ja päiväkotia. Toimivat lähipalvelut koko kunnan alueella on myös ristiinalaisten etu.
Vihreät tulevat 3.5. äänestämään kuntaliitokseen puolesta. Ei siksi, että riemusta kiljuen haluaisimme Mikkeliin vaan siksi, että itsenäisen Ristiinan hinta on liian kova. Ristiinalaiset eivät kaipaa siihen kylmään kyytiin, johon jääräpäinen itsenäisyys meidät veisi.

Mikko Siitonen
Kunnanvaltuutettu (vihr.)
Jukka Kuusela
Varavaltuutettu (vihr.)