Lasten ja perheiden puolesta

Otsikko Ylen nettisivuilta: ”Vaalikone paljastaa: Ehdokkaat antaisivat rahaa mieluummin vanhuksille kuin kouluille – Ikä vaikuttaa ehdokkaiden rahanjakohaluihin: mitä vanhempi ehdokas on, sitä vahvemmin rahaa halutaan laittaa vanhusten hoitoon.”

Tosiaan, vaalikoneissa on laitettu lapset ja vanhukset vastakkain: järjestetäänkö palvelut vanhuksille vai lapsille. Asiahan ei todellisuudessa ole tietenkään noin mustavalkoinen, mutta antaa tämä kuitenkin suuntaa arvoista, häivähdyksen niin kutsutusta ”sukupolvipolitiikasta” sekä kenties populismista tai vaalien alusajan laskelmoinnista. Vanhukset äänestävät, lapset eivät…

Se, mitä seuraavaksi kirjoitan, EI tarkoita sitä, että haluaisin vanhuksillemme huonompaa hoitoa tai ettenkö arvostaisi edellisten sukupolvien työtä.

Uudella Mikkelillä on edessä taloudellisesti tiukat ajat. Investoinneissa tulee keskittyä ennen kaikkea korjausvelan kasvun katkaisuun. Monitoimihallien kaltaiset ylellisyydet ovat toissijaisia tilanteessa, jossa lapsia pidetään päivittäin epäterveellisissä rakennuksissa.

On olemassa uhka, että nykyistä palvelutasoa on alettava karsimaan. Ensisijaisesti kaupungin pitäisi nostaa veroja, jos palvelutasoa ei muuten saada rahoitettua. Myös rakenteelliset uudistukset voivat olla välttämättömiä. Vasta viimeisenä listalla on palveluiden leikkaaminen.

Olen sitä mieltä, että menoja leikatessa juustohöylä on huono ja jopa pelkurimainen ratkaisu. On uskallettava priorisoida. Mitä sitten MINÄ priorisoisin?

Minä puolustustaisin ennaltaehkäiseviä palveluita, lapsiperheiden palveluita, neuvoloita, päivähoitoa ja koulua. Haluan että myös tulevaisuudessa kouluilla on riittävät resurssit tehdä laaadukasta tulevaisuutta ja taata Mikkelin lapsille tasavertaiset mahdollisuudet muuhun Suomeen nähden. Meidän tulee panostaa alhaisiin ryhmäkokoihin ja oppilaiden psyko-sosiaalisten palveluiden järkevään mitoitukseen. Meidän tulee saada perheiden kotipalvelu toimimaan ja lastensuojelulle riittävät resurssit. Lisäksi nuorisotyössä ja päihdetyössä tulee olla paukkuja saada vaikutuksia aikaan. Päivähoidossa on oltava perheiden tarpeiden mukaan joustavia vaihtoehtoja eli tarvitaan päiväkotien lisäksi perhepäivähoitajia sekä muutamia ryhmiksiäkin. Jonot eivät hoitopaikkaan saa olla pitkät. Päivähoitomaksut sekä koulujen kerhomaksut on pysyttävä kohtuullisina. Pelkkä välittäminen ei riitä syrjäytymisen estämisessä.

Lasten ja lapsiperheiden palvelut ja hyvinvointi ovat kohtalonkysymyksiä myös kaupungin vetovoimaisuuden kannalta. Pelkät kauppakeskukset eivät tuo vetovoimaa muuttoliikkeenä alueelle. Tavitaan kulttuuria ja toimivia palveluita, erityisesti lapsiperheille.

Olen samaa mieltä kuin varmaankin kaikki muutkin, että vanhukset ansaitsevat arvokkaan vanhuuden. Uskon vahvasti siihen, että palveluiden tulee ottaa yksilö huomioon ja pyrkiä vähentämään raskasta ja kallista laitoshoitoa. Jokaisella vanhuksella on kuitenkin oma henkilökohtainen tilanteensa ja tarpeensa. On olemassa vanhuksia, jotka toiminnallisesti pärjäävät hyvinkin kotona, mutta kärsivät yksinäisyydestä. Mikä olisi heidän kohdallaan paras ratkaisu? Miten saisimme tuettua omaishoitajia paremmin? Kunka kehittää kotipalveluita?

Näistä teemoista puhuvat monet ja samalla unohtuvat lapset ja lapsiperheet. Koska lapset eivät voi äänestää, on ensiarvoisen tärkeää että lasten vanhemmat käyttävät äänensä. Ei vanhuksia vastaan mutta lastemme puolesta!

Sivistyslautakunta 23.3.2011

Sivistyslautakunnan kokouksessa oli käsiteltävänä vain muutama asia. Lisäksi kuulimme tilannekatsauksen suunnitellusta seudullisesta opetuspalvelukeskuksesta.

Ensimmäinen asia lautakunnan esityslistalla oli kirjaston palvelutason määrittäminen vuodelle 2012. Hyvin lyhyen keskustelun jälkeen lautakunta yksimielisesti päätti pitää palvelutason entisellään. Opetus- ja kulttuuriministeriön kriteereiden mukaan kirjastossa tulisi olla 0,8 henkilötyövuotta/1000 asukasta. Tämän mukaan Ristiinassa tulisi olla siis 4 henkilötyövuotta resussoituna. Tämän hetkinen tilanne on 2,72 henkilötyövuotta, joten olemme jääneet kriteereistä jälkeen. Lisäleikkauksiin ei missään tapauksessa haluttu, mutta palvelutason nostamiseen ei juuri nyt ole resursseja.

Toinen asia oli virkanimikkeen muuttaminen Yöveden koulussa. Matematiikan ja fysiikan lehtorin virka päätettiin muuttaa matematiikan lehtorin viraksi velvollisuudella opettaa fysiikkaa ja kemiaa. Aloite muuttamiseen oli tullut koulun rehtorilta ja perusteena oli rekrytoinnin helpottaminen. Päätös muuttamisesta oli yksimielinen.

Kolmantena käsiteltävänä asiana oli sivistysjohtajan selvitys opetus- ja kulttuuriministeriölle valtionavustusten käytöstä koskien opetusryhmien pienentämistä. Selvitys oli hyvin laadittu olosuhteet huomioon ottaen.

Hieno, hienompi, hienoin päätös – sivistyslautakunta 23.2.2011

Ristiinan sivistyslauta kokoontui eilen toisen kerran kuluvan vuoden puolella. Asialistalla olivat lukiolaisten koululaiskuljetukset sekä periaatteellinen keskustelu opetustoimen kehysmäärärahan jakamisesta tulevina vuosina oppilasmäärien laskiessa. Otetaan skuuppi heti alkuun: sivistyslautakunta linjasi että seuraavaan viiteen vuoteen tuntikehystä ei leikata vaikka oppilasmäärät laskevatkin.

Lukiolaisten koulukuljetuspykälä osoittautui yllättävänkin vaikeaksi ja keskustelu kesti melkein kaksi tuntia. Lukiolaisten kuljetuksethan eivät ole lakisääteisiä ja rahaa on niukalti, mutta toisaalta pienen lukiomme oppilaista halutaan pitää kiinni ja mahdollistaa mahdollisimman järkevät kulkuyhteydet. Lukion rehtori Matti Hämäläinen oli paikalla kyseisen pykälän aikana ja hänen esityksensä oli: kun kyydityksiä perusopetukseen  kilpailutetaan, ne mitoitetaan siten, että myös lukiolaiset mahtuisivat kyytiin. Tämähän olisi järkevyyden lisäksi myös ympäristön kannalta kestävää. Lukiolaiset maksaisivat itse omavastuuosuuden matkoista. Ongelma vain oli se, että näin syntyviä lisäkustannuksia kunnalle oli mahdotonta arvioida. Toinen iso ongelma oli, mistä todennäköiset lisäkustannukset katettaisiin. Tätä me sitten puimme melkein kaksi tuntia.

Meillä kaikilla oli yhteinen halu helpottaa kuljetuksia, mutta sen määritteleminen millä ehdoilla asia toteutetaan, aiheutti vaikeuden. Minun lautakunta-aikanani kirjaston aukioloaikoja on lyhennetty, kansalaisopiston tuntimäärää on pienennetty, perusopetus on sinnitellyt juuri ja juuri samoilla resursseilla, mutta lukioon on panostettu. Minun näkemykseni oli: asia on kannatettava mutta se ei saa aiheuttaa lisäkustannuksia muulle sivistystoimelle. Lopulta päätöksemme meni juuri tämän mukaisesti. Linja-autoreittejä ei laajenneta lukiolaisten takia, mutta kilpailutus tehdään suuremmalle oppilasmäärälle. Lukio laskuttaa sekä oppilaita että Kelaa ja mahdolliset kattamattomat kustannukset otetaan lukion budjetista.  Näin muut sivistystoimen alaiset toiminnot eivät siis kärsi halustamme tukea ristiinalaisten nuorten mahdollisuuksia käydä omaa lukiota.

Toinen asiamme koski siis sivistystoimen resursoinnin periaatteita tilanteessa, jossa oppilasmäärät laskevat ja resurssit tiukkenevat (tämä niin kutsuttu kestävyysvaje).  Käytin heti esittelijän (sivitysjohtaja Vidman) jälkeen puheenvuoron, jossaaluksi luettelin tulevaisuudessa huomioitavia asioita eli Pelloksen koulun tarpeen harkitsemista, tulevaa yhtenäskoulua, ikäluokkien hankalaa kokoa sekä koko ajan haastavampaa oppilasainesta, esim. erityisopetuksen tarpeen näkökulmasta. Tämän jälkeen esitin näkemykseni edellisiin perustaen: resursseista on pidettävä kiinni ja oppilasmäärien lasku ei saa suoraan vaikuttaa perusopetuksen kehykseen vaan oppilasmäärän vähenemisen tulee vaikuttaa ryhmäkokoon alentavasti.  Alhainen ryhmäkoko on ymmärrettävä sekä ongelmia ennaltaehkäisevänä mallina että panostuksena erityistä tukea vaativiin oppilaisiin, sillä pienestä ryhmästä on mahdollisuus hyötyä kaikilla oppitunneilla, ei vain erityisopettajan vetämillä pienryhmätunneilla jossain tietyissä, rajatuissa oppiaineissa. Näkemykseni sai onneksi kannatusta ja lautakunta päätti hienosti, että seuraavan viiden vuoden ajan taloussuunnittelun lähtökohtana on se, ettei laskevat oppilasmäärät  vaikuta kehykseen!

Tästä voi olla ylpeä, ja vain toivoa että muuallakin otettaisiin mallia Ristiinan halusta turvata laadukas perusopetus sekä panostaa lapsiin ja nuoriin,  vaikka resurssit ovatkin rajatut.

Huono, huonompi, huonoin päätös

Mikkelin opetuslautakunnan kokoomuslaiset, keskustalaiset ja kristillisdemokraattinen jäsen osoittivat eilisiltaisessa kokouksessaan harvinaisen suurta harkintakyvyn ja järjen puutetta päättämällä hakea kokeilulupaa venäjäkokeilulle.

Todellakin, opetuslautakunta jatkoi eilen 22.2.2011 huonojen päätöstensä sarjaa.

Kokeiluluvan puolesta äänestivät:

Puheenjohtaja Pirkko Valtola (kokoomus)

Juha Paanila (kokoomus)

Juha Kontinen (kokoomus)

Ulla Haposen (keskusta) varajäsen Hanna Sajapuro

Matti Piispa (keskusta)

Matleena Pulkkinen (keskusta)

Raija Pajunen (kd).

Vastaan äänestivät:

Minna Pöntinen (vihreät)

Osmo Ukkonen (sd)

Marianne Huoponen (sd)

Jorma Harmoinen (sd).

Harmillisesti vain siis osalla lautakunnasta oli lasten etu mielessä, näkemys siitä että (liian) niukkoja resursseja tuhlattaisiin haihatteluun ja ymmärrys mahdollisen kokeilun tuomista tuhoisista vaikutuksista muiden vieraiden kielten opetukselle Mikkelissä sekä kielten opiskelun kehittämishankkeelle, Kielitivolille.

Jälleen kerran kokoomus-keskustavetoinen lautakunta osoitti päätöksellään muutaman jo aiemmin selväksi tulleen asian:

– Porvarijäsenet eivät ole kiinnostuneet lapsista ja nuorista vaan päätökset tehdään bisneksen ehdoilla.

– Ammattilaisten eli opettajien näkemystä ei haluta kuunnella saati ottaa huomioon.

– Vaikka kuinka argumentoisi vedoten järkeen, talouteen ja toteuttamiskelpoisuuteen vedoten, se ei paina vaakakupissa lainkaan.

– Sivistysjohtaja Heikki Hirvonen pystyy ohjailemaan tiettyjä päätöksentekijöitä ja sitä kautta koko päätöksentekoa mielensä mukaan.

Kun vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen lautakunta vaihtui, opettajilla oli suuria odotuksia uutta lautakuntaa ja sen järkevänä tunnettua puheenjohtajaa, työterveyslääkäri Pirkko Valtolaa kohtaan. Nyt viimeistään alkaa olla selvää että Valtolan johdolla lautakunta on osoittatumassa lasten, koulujen ja Mikkelin opetustoimen kannalta yhtä surkeaksi kuin edellinen Ulla Haposen puheenjohtama pahamaineinen lautakunta.

Huolestuttava piirre tässä kaikessa on se, miten tietyt poliitikkomme ja virkamiehemme suhtautuvat opettajien ammattikuntaan. Heikki Hirvosen mielestä opettajien vastustus johtuu siitä, että päätös sorkkisi ruotsinopettajien ”mukavuusaluetta” ja Mikkelin seudun kieltenopettajat ovat ”kielivastaisia”. Aivan uskomattoman törkeitä näkemyksiä ylimmältä esimieheltä.

Myös osa poliitikoista tuo halveksuntansa opettajien ammattikuntaa kohtaan monissa käänteissä. En tarkoita tällä välttämättä lautakunnan jäseniä, kuitenkaan. Hyvä esimerkki on eduskuntavaaliehdokas ja Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Arto Seppälä (sd.), jonka mielestä opettajien ammattikunta mukamas vastustaa venäjää! On hyvä muistaa näitä asioita vaalien alla: Seppälä ei vaikuta erityisen koulu- tai opettajamyönteiseltä tyypiltä. Seppälä ei kuitenkaan ole yksin. Opettajiin vihamielisesti suhtautuvia päättäjiä on muitakin. Eniten kuitenkin ihmetyttää esimiehemme asenne.

Toinen törkeä piirre asiassa on, että Mikkeli pisti auki kaksi venäjän kielen opettajan virkaa jo ennen lautakunnan päätöstä. Joko virkamiesjohto oli voitonvarma tai eilinen kokous oli vain näytelmää. Valtola ja Hirvonen tietänevät totuuden.

Mutta todellakin, Länsi-Savo uutisoi illalla aiheestaan tuoreeltaan. Nettilehden mukaan:

Seitsemäsluokkalaiset voinevat valita joko ruotsin tai venäjän B1-kieleksi syksystä 2012 alkaen Mikkelissä.

Tämähän ei pitäne paikkaansa. Opetusministeri Virkkunen on varsin selvästi useaan otteeseen ilmoittanut että kokeilu olisi liian ongelmallinen toteutettavaksi. Kyse ei ole vain ministerin kannasta vaan ministeriössä on varsin vakaa yhtäläinen näkemys asiasta.