Seudullisesta opetuspalvelukeskuksesta

Etelä-Savon radio haastatteli 17.11.2010 allekirjoittanutta lyhyesti liittyen seudulliseen opetuspalvelukeskushankkeeseen. Pätkä tulee huomisaamun radiouutisissa ulos. Ohessa nuottini haastattelua varten.

– Moay:lle ei ole nykytilannetta selvitetty.

– PLM on tosin ohjausryhmässä eli sitä kautta tieto kulkee selvityksen edetessä.

– Tilaaja-tuottajamalli arveluttaa:

– Oppitunnin hinta perusyksikkönä?

– Toimiiko yleensäkään opetuksen sektorilla?

– Hallinnon paisuminen vaarana – byrokratian lisääntyminen entisestään?

– Ei näytä tuottavan lisäarvoa jäsenistöllemme eli mikkeliläisille opettajille.

– Mikkelissä tällä hetkellä tarpeeksi tekemistä omankin kouluverkkouudistustensa kanssa.

– Ns. määräaikaisten ja tuntiopettajien ihmeellisen suuri määrä viime vuosina Mikkelissä ilmeisesti ennakoi tulevaa SEOPia

– Kuulemiset  + koriryhmien työskentely oli aikanaan lähinnä vitsi.

– Talousluvut olivat epämääräisiä (teetetty pikaisesti kenties konsulttityönä).

– OPS:n perusteet ovat tulossa muutaman vuoden sisällä. Tässäkään mielessä ei ollut järkevä lähteä rakentamaan SEOPia ja uusia OPSeja kuntiin.

Huom!

MOAYllä ei ole mitään seudullista yhteistyötä vastaan. Sitähän on toteutettu jatkuvasti esim. hankkeissa ja täyd.koulutuksessa (eikös myös esim. kirjastot toimi jo nyt seudullisuuden periaatteella. Seudullisuus ei vaadi toteutuakseen mittavia keskusrakennelmia.

Ja kuntaliitosten myötähän SEOPit menettävät merkitystään.

Puhe syyskokouksessa 8.11.2010

MOAY piti syyskokouksensa 8.11.2010. Perinteiseen tapaan yhdistyksen puheenjohtaja piti puheen kokouksen alussa. Tässä puheeni kokonaisuudessaan. Näiden sivujen osiosta TEKSTIT löytyy aiempia puheita.

Arvoisat kollegat!

Ammattiyhdistystoiminta on kivaa. Tai ei se aina ole kivaa, mutta mielenkiintoista se on. Se, mikä allekirjoittanutta tässä toiminnassa kiehtoo, on se tiedon määrä, jonka ay-aktiivi saa. Tieto tuo mukanaan näkemystä ja näkemys – ainakin toivon mukaan – mukanaan viisautta.

Näinä muutamina vuosina kun olen ollut mukana MOAY:n hallituksessa ja puheenjohtajana juuri tieto on ollut  se kaikkein mielekkäin syy löytää draivia toiminnassa mukana olemiseen.

Olen kokenut yhdistyksemme suurimmaksi ongelmaksi aktiivien vähäisen määrän. Tämä näkyy mm. siinä että vaihtuvuus ammattiyhdistyksen hallituksessa on verrattain pientä. Toivoisin osallistumisen ja vastuunkannon yhteisistä asioista olevan niin haluttua että pääsisimme äänestämään hallituspaikoista vuosittain ja puheenjohtajastakin joka toinen vuosi.

Ammattiyhdistystoiminta ei ole menettänyt merkitystään vuosien saatossa. Päinvastoin: merkityksemme paikallisena edunvalvoja on korostunut viimeisen kolmen vuoden aikana ja korostuu vuoden vaihteen jälkeen entisestään. Keskusjärjestömme, OAJ –johon, minäkin suhtaudun monesti varsin kriittisesti – on siirtänyt yhä enemmän edunvalvontaa paikalliselle tasolle. Tämä on tietysti hyväkin asia, ei yksiselitteisesti, mutta kuitenkin.

Olemme vastaamassa tähän haasteeseen muuttamalla organisaatiorakennetta Etelä-Savossa.

Vielä tämän vuoden rakenne on seuraava: Me Mikkelin opettajien ammattiyhdistys MOAY edustamme yleissivistäviä opettajia.

OAJ:n Mikkelin paikallisyhdistys – tuttavallisemmin Mikko ry – on koonnut sateenvarjonsa alle kaikki Mikkelin OAJ:laiset opettajat. Paikallisyhdistyksellä on myös olleet neuvotteluoikeudet Mikkelissä

Etelä-Savon OAJ-piiri puolestaan on koonnut kaikkien maakunnan kuntien paikallisyhdistykset siipiensä suojaan.

Vuoden vaihteessa aloittaa uusi alueyhdistys, joka ottaa siipiensä huomaan jotakuinkin kaikki maakuntamme opettajat eri koulumuodoista.

MIKKO ry lakkaa olemasta, samoin Etelä-Savon OAJ-piiri. MOAY ry on hakenut jäsenyyttä tulevasta alueyhdistyksestä.

Eri paikkakunnilla on erilaisia tapoja järjestää järjestörakennetta muuttuvassa tilanteessa. Me Mikkelissä olemme halunneet vähentää väliportaita, yksinkertaistaa rakennetta.

Uusi alueyhdistys tulee toimimaan koko maakunnan alueella kaikkien opettajien edunvalvojana. Tavoitteena on saada meille lisää joukkovoimaa edunvalvontaan. Ikään kuin lisää ”rautaa rajalle”. MOAY ry eli Mikkelin ysiläiset opettajat ovat myös  päättäneet antaa neuvotteluoikeudet alueyhdistykselle.

Minusta tämä on hyvä asia.

Muutamasta keskeisestä seikasta MOAY:n tulee kuitenkin huolehtia.

Ensinnäkin: meidän on varmistettava että mikkeliläisten opettajien ääni tulee kuulluksi ja huomioiduksi alueyhdistyksen eri toimielimissä.

Jatkossa, kun alueyhdistys delegoi neuvottelut pääluottamusmiehellemme, MOAY:n ja luottamusmiehistön toimiva yhteistyö korostuu entistään.

Ja kolmanneksi: me Mikkelin opettajat toimimme eturivissä maakunnan edunvalvonnallisen yhteistyön kehittäjänä ja edistäjänä. Uskon solidaarisuuteen ja maakunnan opettajien yhteiseen haluun tukea toisiaan paikallisissa kysymyksissä. Kun alueyhdistyksen luottamuspaikkoja jaetaan, meidän on löydettävä niihin parhaat mahdolliset henkilöt näiden tavoitteiden edistäjiksi.
__________________

Alueyhdistys on keskeisessä roolissa myös paljon puhuttaneessa Maakunnallisessa sivistystoimen hankkeessa. Eniten on saanut palstatilaa, ja eniten on keskustelua herättänyt, ajatukset koulun työaikojen rukkaamisesta. Osa meistä läsnä olevista kannattaa – osa meistä vastustaa – monet meistä ei tiedä asiasta vielä tarpeeksi.

Mikkelin opettajien ammattiyhdistys ei ole vielä kantaansa asiaan muodostanut – ja tänään saamme varmasti myös kuulla aiheesta lisääkin vierailijamme myötä. Joka tapauksessa, kantaa muodostaessamme joudumme miettimään asiaa niin henkilöstön kannalta kuin oppilaiden kannalta.

Opettajien ammattiyhdistystoiminta eroaa merkittävästi muusta ammattiyhdistyskentästä. Minua on joskus turhauttanut käyttämämme retoriikka, jossa vedotaan toistuvasti lapsiin ja heidän parhaaseensa. Miksi emme voisi selkeästi ilmoittaa vain ajavamme omien jäsentemme etua, kuten muutkin ammattijärjestöt tekevät?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: Me emme ole niin kuin muut. Ei lennonjohtajat ole huolissaan lentomatkustajista tai paperityöläiset vessapaperin kuluttajista. Me olemme huolissamme ”asiakkaistamme” – lapsista ja nuorista. Retoriikkamme on sitä mitä me ajattelemme. Opettajia koskevat päätökset heijastuvat aina lapsiin ja me opettajat – halusimmepa aina tai emme – olemme huolissamme myös lapsiin heijastuvista vaikutuksista.

Näin on myös koulun työaikojen siirtämisen kohdalla.

Minä henkilökohtaisesti suhtaudun työaikojen siirtämiseen erittäin varauksellisesti monestakin syystä.

Olen huolissani opettajien jaksamisesta, jos työvuotta tiivistetään. Sama jaksamisen pulma on oppilaillakin. En usko että koulumielekkyys erityisesti paranee lauantaityöpäiviä lisäämällä ja syys- ja hiihtolomia lyhentämällä.

Lisäksi minä en ole vieläkään – ehkäpä tyhmyyttäni – ymmärtänyt niitä hyötyjä, joita työaikojen siirtäminen toisi. Heikki Hirvonen ja kumppanit ovat näemmä niin suuria visionäärejä, että minun kaltaiseni perus-peruskoulun-maikka ei voi näitä aivoituksia ymmärtää. Ovatko peruskoululaiset todella niin suuri työllisyysreservi matkailuelinkeinoelämälle, että koulujen työaikoja pitää sen vuoksi siirtää?

Minusta koulu on lapselle arvojärjestyksessä ensisijainen – kesätyöt vasta sitten, jos silloinkaan. Muutenkin minua hankkeessa häiritsee ainakin rivien välistä luettava lähtökohta: elinkeinoelämän tarpeet.

Miksi koulun pitää olla ensisijaisesti talouselämän renki? Mihin on kadonnut usko sivistykseen? Mihin on kadonnut lapsen mahdollisuus olla lapsi?

Se, että me opettajat olemme mukana hankkeessa, ei tarkoita sitä, että kannattaisimme kaikkea tai suostuisimme kaikkeen. Me haluamme olla mukana kehittämässä opetusta ja koulutusta. Me emme ole muutosvastarinnan linnake.

Silti: me osaamme sanoa ei, jos uudistuksilla ei olla saavuttamassa mitään lisäarvoa.
_______________

Ensi keväänä on eduskuntavaalit. Meidän opettajien pitää äänestää, ja jokaisen pitää valita ehdokkaansa huolella. Valtio on ennätysvelkainen. Se tulee heijastumaan kuntien rahoitukseen  ja sitä kautta kuntien mahdollisuuksiin  järjestää palveluita. Yhä enemmän tulee olemaan narunvetoa siitä, miten vähenevät resurssit suunnataan. Kyse on ennen kaikkea arvoista ja uskottavista ratkaisuista.

Toinen merkittävä kysymys liittyy uuteen tuntijakoon ja opetussuunnitelmaan.  Opetusministeri Virkkunen puhuu siitä, että ”myös lahjakkailla oppilailla on oikeus oppia joka päivä koulussa”. Tämä onnistuu vain valinnaisuutta lisäämällä. Koulukeskustelu menee tällä hetkellä myös valtion tasolla elinkeinoelämän ehdoilla. Myös siellä sivistysihanne on hukassa. Minä puolestani luulen että jokainen oppilas oppii jo nyt joka päivä koulussa. Liian varhainen valinnaisuus laittaa oppilaita eriarvoiseen asemaan, taide- ja taitoaineiden kohdalla uudistus olisi tällaisenaan lähes kohtalokas ja kaiken lisäksi hallitusohjelman vastainen. Mutta mihinpä me tarvitsemme luovuutta ja kykyä ilmaista itseämme, kunhan vain osaamme laskea, ja kunhan urasuunnittelu aloitetaan jo alaluokilta, eikö?

Olkaamme siis nyt korva höröllä ehdokkaita kuunnellessamme. Selvittäkäämme millaista työtä nykyiset edustajamme ovat tehneet. Nähkäämme kevytkenkäisten ja ympäripyöreiden vaalipuheiden ja –lupausten taakse. Kun ensi keväänä äänestämme, tehkäämme se aktiivisesti, asiantuntevasti ja valveutuneesti.

Antoisaa iltaa, hyvät toverit!

Opetustoimen säästöt

Nythän on niin että ajat ovat vaikeita. Sitä ei kiellä kukaan. Silti säästötoimenpiteet kunnissa toteutetaan useimmiten ”helpoimmalla” mahdollisella tavalla: otetaan pois niiltä, jotka eivät pysty itseään puolustamaan. Sairaat, vanhukset ja lapset laitetaan siis ensimmäisenä polkemaan miinoja. Mikkelin kaupunki suunnittelee säästöjä, taas. Tässä ammattiyhdistyksen kommentti asiaan, jos jotakuta kiinnostaa….


Avoin kirje päättäjille

Kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 4.5.2009 § 252 maaliskuun 2009 toteutuman perusteella tehtyyn ennusteeseen ja yleiseen taloustilanteeseen pohjautuen päättänyt velvoittaa toimialat tekemään toukokuun loppuun mennessä selvityksen 1 %:n käyttömenojen säästötoimenpiteistä. Mikkelin opettajien ammattiyhdistys vastustaa opetustoimen leikkauksia.

Esitämmekin, että opetuslautakunta ei hyväksy opetustoimeen kohdistuvia lisäsäästöjä, ja pidättäytyy leikkauksista.

Perusteluina esitämme:

1)      Opetustoimi koki vuoden 2008 aikana kaksinkertaiset leikkaukset. Keväällä säästövelvoitteiden mukaisesti opetustoimessa toteutettiin tuntikehysleikkaukset, tuntijakomuutokset ja käyttömenojen karsimiset. Pohjoisella alueella Siekkilän ja Vanamon koulut joutuivat tyytymään vain yhteiseen rehtoriin. Lisäksi opettajat lomautettiin samana syksynä. Nyt opetustoimen pitäisi säästää jo edellisten pysyviksi jääneiden leikkausten lisäksi. Enää vain ei ole, mistä leikata.

2)      Nykyisen kaltaisessa taloudellisessa tilanteessa ”juustohöylällä” toteutetut säästötoimenpiteet johtavat vahingollisiin seurauksiin. Yhdelle toimialalle kohdistuvat moninkertaiset säästöt ovat kohtuuttomia niin lapsia kuin henkilöstöä kohtaan. Lapsista ja nuorista ei voi enää säästää puuttumatta toden teolla mikkeliläisten lasten tasavertaiseen mahdollisuuteen saada laadukasta ja riittävästi resursoitua opetusta. Kaiken lisäksi kouluverkkoa uudistetaan tällä hetkellä rankalla kädellä, mikä lisää epävarmuutta kouluväen keskuudessa.

3)    Opettajan ammattitaidon ylläpitäminen vaatii jatkuvaa ja suunnitelmallista täydennyskoulutusta. Opettajat olivat lomautettuna virkaehtosopimuksen mukaiset kolme koulutuspäivää syksyllä 2008. Koulutusmäärärahoista leikkaaminen veisi jo toisena perättäisenä vuotena mahdollisuuksia opettajien täydennyskoulutukseen ja tätä kautta vaikeuttaisi työssä kehittymistä ja ajantasaisen tiedon saamista.

4)    Sijaismääräyksen muuttaminen kolmesta viiteen oto-järjestelyin toteutettavaan päivään on jo ajatuksena mahdoton. Yksikin tunti ilman luokassa läsnä olevaa opettajaa on turvallisuusriski ja vaarantaa opetussuunnitelman toteutumisen. Tästä on konkreettisena esimerkkinä Itä-Suomen lääninhallituksen päätös, joka koskee oppilaan sairaskohtausta oto-opetuksena järjestetyn oppitunnin aikana (ISLH-2008-02971/op-13).

Lomautukset toteutettiin Mikkelissä oto-järjestelyin. Lomautuksen toteuttamisesta Itä-Suomen lääninhallitus on todennut seuraavasti (ISLH-2008-02856/Op-13/8.4.2009): Perusopetusta ei ole opettajien lomautusten aikana järjestetty kaikilta osin siten, että oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen toteutuisi perusopetuslain mukaisesti. Mikkelin kaupungin opettajien lomautusten aikana toteuttamat opetusjärjestelyt eivät ole sopusoinnussa perusopetuslain 3, 4, 17, 29, 30 ja 31§:ien ja perusopetusasetuksen 2 §:n ja YK:n lapsen oikeuksien koskevan yleissopimuksen kanssa. Lääninhallitus kehottaa päätöksessään Mikkelin kaupunkia perusopetuslain 4 §:n tarkoittamana perusopetuksen järjestäjänä huolehtimaan, että sen vastuulla olevissa opetusjärjestelyissä noudatetaan säädettyjä lakeja, asetuksia ja määräyksiä.

5)      Mikkelin kaupunki on saanut valtiolta erityistä rahaa ryhmäkokojen pienentämiseksi. Tuntikehykseen kohdistuvat leikkaukset tässä tilanteessa ohjaisivat rahat pois tarkoituksestaan. Tällaiset päätökset olisivat moraalittomia. Joutuuko kaupunki perustelemaan valtioneuvostolle ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettujen rahojen käyttöä, jos todellisuudessa ryhmäkoot eivät tuntikehysleikkausten myötä pienenekään?

6)      Säästöselvitysluonnoksessa mainittu erityistehtävätuntien (luokanvalvontatyö, oppilaskunnan ohjaustyö, tietotekniikan vastuu, koulumatkakuljetusten matkan valvonta, taito- ja taideaineiden vastuut, kirjastokokoelmien, kielistudioiden ja musiikkiesitysten hoito) leikkaaminen puoleen tarkoittaa myös työpanoksen puolittamista. Jos virkaehtosopimuksen mukaisista työtehtävistä ei makseta, ei niihin voi opettajaa määrätä.  Oletetaanko opettajien hoitavan erityistehtävät talkootyönä?

7)      Yhden prosentin säästövelvoite tässä vaiheessa vuotta määrättynä kohdistuu käytännössä vuoden viiteen viimeiseen kuukauteen, jolloin se vaikeuttaa tuntuvasti tulevan lukuvuoden koulutyön suunnittelua, joka on jo aloitettu.  Näin ollen jo tehty suunnittelutyö menettää osittain merkityksensä.

 

Lopuksi:

Leikkausten vaikutukset heikentävät koulujen mahdollisuuksia toteuttaa perusopetuslain, lukiolain ja asetusten mukaista opetusta.  Ammattiyhdistys muistuttaa, että säästöjä mietittäessä tulisi tarkastella myös hallintokuntien välistä laskutusta. Ainakin Etelä-Savon tietohallinnon ja opetustoimen väliset toimitussopimukset, laskutusperusteet sekä teknisen puolen tilavuokrat voisi neuvotella kohtuullisemmiksi tässä taloudellisessa tilanteessa. Opetustoimea laskutetaan palvelutasoon nähden liikaa.

Aina kun on kyse rahasta, on kyse myös arvovalinnoista. On eettinen kysymys päättää, millaista opetusta mikkeliläiset lapset ja nuoret saavat, millaiset tiedot ja taidot he saavat tulevaisuutta varten ja millaisilla eväillä he tulevat hakemaan jatko-opiskelupaikkoja ja rakentamaan elämäänsä. Lapsiin kohdistuvien leikkausten kantomatka on arvaamattoman pitkä.