Seuraavassa pari silmiin sattunutta, mielenkiintoista uutista viime päiviltä.

Ensinnäkin. Kokoomus ja KD menevät vaaliliittoon Etelä-Savossa. Länsi-Savo uutisoi asiaa tänään 17.12. ja muistutti että:

Kokoomus ehti jo linjata, ettei se tee vaaliliittoja näissä eduskuntavaaleissa. Nyt tehty ratkaisu pyörtää edellisen päätöksen.

Niin. Jos tästä hakemalla hakee hyviä puolia, niin ainakin se löytyy, että vain yksi seuraavista eli Olli Nepponen, Lenita Toivakka tai Teuvo V. Riikonen  pääsee eduskuntaan.

—

Toiseksi. Koulujen joulujuhlista on taas keskusteltu. Yllätys, yllätys kristillisdemokraattien aloittamana ja kokoomuspuolueen jatkamana. YLE uutisoi eduskunnan kyselytunnilla käytyä keskustelua seuraavasti:

Räsäsen mukaan Virkkunen on sekoittanut vastauksessaan uskonnonharjoittamisen ja kristillisen kulttuuriperinteen. Räsänen sanoo, että uskonnonharjoittamisen kohdalla on varmistettava, etteivät lapset joutu harjoittamaan itselleen vierasta uskontoa. Hän katsoo, että sen sijaan esimerkiksi jouluvirsi (Enkeli taivaan) joulujuhlassa lasketaan suomalaiseen kulttuuriperinteeseen kuuluvaksi, eikä siitä tarvitse pyytää kodeilta erikseen lupia.

Niin. Virsi siis ei ole virsi eikä jouluevankeliumi evankeliumi ja kristillinen joulu ei ole kristillisyyttä vaan kulttuuriperimää. Niinpä siis ei-kristityt lapset voidaan näihin pakottaa. Minusta tulkinnat ovat hienoja. Tämähän tarkoittaa että ne eivät ole uskontoa vaan vain kulttuuria.  Hieman vain mietityttää, eikö KD:n kansanedustajilla todellakaan ole suurempaa poliittista substanssia kuin koulujen juhliin sekaantuminen. Taitaa olla eräänlaista populismia tämä poliittinen körttiläisyyskin.

—

Kolmanneksi. Pisa-tulokset tulivat. Suomi ei olekaan enää ykkönen vaan vasta kolmas. Suomalaisen koulun suurimpana vahvuutena on ollut sen tasalaatuisuus. Tuoreessa Pisa-tutkimuksessa Suomen koulujen väliset erot oppimistuloksissa olivat edelleen OECD-maiden pienimmät, mutta koulujen väliset erot olivat hiukan kasvaneet. Myös edelliseen vuonna 2000 lukutaitoa käsitelleeseen tutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvo Suomessa on laskenut kymmenellä pisteellä. Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla ministeri Virkkunen kommentoi seuraavasti:

Meidän on varmistettava, että asuinpaikasta riippumatta vanhemmat voivat jatkossakin luottaa siihen, että lähikoulussa saa parasta mahdollista opetusta.

Niin. Oppilaiden eriarvoistuminen sen suhteen, kuinka paljon he saavat perusopetusta ja millaisissa ryhmissä (koko, integrointi, tukitoimet) sitä annetaan, on kovaa vauhtia kiihtymässä. Mielestäni tämä olisi Suomen huolenaihe numero yksi niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkälläkin aikavälillä. Voitaisiin jopa puhua yleissivistyksen kasvavasta kestävyysvajeesta.

—

Neljänneksi. Keskusta ei hyväksynyt perusopetuksen tuntijakouudistusta ja niinpä se kaatui. Asia jää seuraavan hallituksen ratkaistavaksi. Hesari uutisoi asiasta näin:

Keskusta on pitkin syksyä arvostellut vuonna 2014 toteutettavaksi kaavailtua uudistusta liian kalliiksi ja mittavaksi.

Virkkunen puolestaan halusi pitää kiinni esimerkiksi kaikkien koulujen vähimmäistuntimäärän nostamisesta neljällä vuosiviikkotunnilla mikä olisi hänen mukaansa lisännyt alueellista tasa-arvoa.

Myös kieliohjelman laajentaminen, taito- ja taideaineiden aseman vahvistaminen ja uusi aine draama olivat opetusministerin tavoitteita.

Niin. Tuntijakouudistuksessa olisi ollut puolensa ja puolensa. Toisaalta tuntimäärän lisääminen olisi ollut juuri edellä mainitun oppilaiden tasavertaisuuden kannalta välttämätöntä. Nyt liian moni kunta, Mikkeli mukaan lukien,  saa polkea lasten oikeuksia miten haluaa. Silti tuntijakotyöryhmän esitys oli jäämässä omituisen torsoksi: todellista uusiutumista ei ollut. Draama oppiaineena olisi ollut vain kosmetiikkaa. Kaikille uskontokunnasta riippumatta yhteinen etiikka puolestaan olisi ollut loistava idea, mutta sehän olikin tyrmätty jo aiemmin. Ehkä siksi, että se olisi heikentänyt uskonnonopetuksen asemaa. Uskonnolla on nykyisellään kohtuuttoman suuri tuntimäärä koko perusopetuksessa. Se on suurempi kuin esimerkiksi historialla ja yhteiskuntaopilla.

Lisäksi esityksessä oli muutamia kohtia, jotka olisivat olleet peräti haitallisia: ensinnäkin kieliohjelman muuttaminen tuskin olisi parantanut kielten opiskelun mahdollisuuksia ja taito- ja taideaineiden kohdalla valinnaisuuden muutokset olisivat voineet käytännön tasolla olla kohtalokkaita. Valinnaisuutta tulee perusopetuksessa nostaa, mutta valinnaisuus kuuluu ennen kaikkea yläkouluun.

Se mikä minua ihmetyttää kovin on se, miksi matematiikan määrän pitää olla niin kohtuuttoman suuri tuntijaossa, ja taide-ja taideaineiden osuus niin pieni. Tätä ei perustele mikään. Kaikista suomalaisista ei tule insinöörejä, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse pitkälle vietyjä matematiikan taitoja. Toisaalta taas taito- ja taideaineet toisivat peruskoulun puurtamiseen luovuuden tuulahdusta ja oppilaille kipeästi kaivattua vastapainoa. Lisäksi luovuuden ja älykkyyden suhde on selkeä.  Matematiikan syventävää opiskelua olisi voinut tuoda valinnaisuuden kautta.

Hesari kirjoitti samaisessa uutisessa myös siitä miksi keskusta vastusti tuntijakouudistusta:

”Tuntijaon kokonaisuudistukseen ei ollut varattu rahoitusta. Uudistus olisi vaatinut leikkauksia muualta peruskoulusta sekä muilta koulutusasteilta. Tähän keskusta ei ollut valmis”, sivistyspoliittisen ministerityöryhmän jäsen AnuVehviläinen sanoo tiedotteessa.

Keskustan mielestä peruskoulussa ei ole tarvetta draaman kaltaisille uusille oppiaineille, vaan kehittämisen tarpeita on ennemmin kouluviihtyvyydessä, oppilashuollossa, opettajien jaksamisessa ja koulurakennusten kunnossa.

Niin. Mutta mistä rahat keskustan tavoitteisiin, ellei opetussektorin sisältä? Lisäksi herää muutama tyhmä kysymys: kertokaapas kepulaiset miten sitä kouluviihtyvyyttä lisätään? miten oppilashuoltoa kehitetään? miten opettajien jaksamista parannetaan? kuinka koulurakennuksista huolehditaan? Hieman konkretiaa, kiitos, ja myös rahoituksen osalta, jos suinkin mahdollista.