Työpäivää lyhentämällä työuriin pituutta

Suomen keskeisiä haasteita tulevina vuosina on valtiontalouden tasapainottaminen ja työttömyyden vähentäminen. Nämä kysymykset liittyvät olennaisesti yhteen.

Viimeisen vuoden ajan valtakunnassa on keskusteltu työurien pidentämisestä. Milloin on väläytelty eläkeiän nostamista, milloin opiskeluaikojen lyhentämistä. Molempien ratkaisujen taustalla ovat pakkokeinot ja todelliset ongelmat ovat jääneet keskustelun sivulauseisiin.

Opiskeluaikojen lyhentäminen pakkokeinoin on mielestäni väärä suunta. Suomen kilpailuvaltti maailmassa nyt ja yhä enemmän tulevaisuudessa moniosaava työvoima. Opiskeluaikojen lyhentäminen esimerkiksi perussuomalaisten ehdottamalla tavalla, jossa maisterintutkintoon asti opiskelisi yhä harvempi, ja alemmasta korkeakoulututkinnosta eli kandidaatin tutkinnosta tulisi standardi on jo ajatustasolla vahingollinen. Kuinka Suomen kilpailukykyä edistäisi koulutustason laskeminen? Opiskeluajan lyhentämisessä ainoat järkevät keinot ovat kannusteita. Esimerkiksi nopeasti opiskelevat saisivat porrastetusti opintolainaa anteeksi tms.

Kokoomus tarjoaa ratkaisuna eläkeiän nostoa. Tällä hetkellä Suomessa eläkeikä on 63 vuotta. Silti vain harva jaksaa jatkaa edes sinne saakka. Todellinen eläköitymisikä on noin 60 vuotta. Ennenaikaiselle eläkkeelle työntekijöitä ajaa ennen kaikkea työelämän raskaus. Tästä todistaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tuore tutkimus, jonka mukaan 82 %:a suomalaisista kokee työtahdin liian kiihkeäksi.  Ongelmamme on se, että työ jakautuu tavattoman epätasaisesti ihmisten kesken: ne, joilla on työpaikka, työtä on aivan liikaa ja työtahti aivan liian hektinen ja ne, jotka ovat työttömiä… niin, heillä ei ole työtä lainkaan. Lisäksi erilaiset osa-aikaistyöratkaisut ovat tällä hetkellä ihmiselle kannattamattomia ottaa vastaan tai samasta syystä mahdotonta vapaaehtoisesti toteuttaa. Tähän ongelmaan vihreiden ajama perustulo toisi ratkaisun.

Eräs vaaliteemoistani on työelämäkysymykset ja työelämän laadun parantaminen. Tähän liittyy olennaisesti työn epätasainen jakautuminen. Kuinka tehdä työstä vähemmän kuluttavaa, että ihmiset jaksaisivat edes nykyiseen eläkeikään ja miten jakaa työtä tasaisemmin?

Ratkaisu on minulle selkeä: lyhennetään työaikaa. Jos työaikaa lyhennettäisiin esimerkiksi 35 tuntiin, tämä mahdollistaisi työn tasaisemman jakautumisen ja keventäisi ihmisten työtaakkaa, eli toisi selkeästi laadullista parantumista. Jos samalla madallettaisiin entisestään työnantajan mahdollisuutta palkata uutta työvoimaa sekä tehtäisiin osa-aikaistyöstä perustulon avulla kannattavampaa, duuni alkaisikin joustaa ihmisten tarpeiden ja jaksamisen mukaan. Tilanne oli olisi päinvastainen nykytilanteeseen, jossa työntekijä joustaa ja joustaa työtaakan alla kunnes katkeaa.  Lisäksi työttömyys pienenisi merkittävästi.

 

Ihan itse piirtämä hassunhauska juttu

 

Advertisement

Opiskelijat ansaitsevat parempaa

Opiskelijat ovat tällä hetkellä eräs vaikeimmassa asemassa olevista ryhmistä. Opintotuki, joka on taannut varsin kapean toimeentulon, on jäänyt pahasti jälkeen yleisestä ostovoimakehityksestä viimeisen vuosikymmenen aikana. Opiskelijat ovat vaatineet jo pitkään tilanteen kohentamista mutta turhaan.

Opintotukeen liittyy muutama keskeinen ongelma. Ensinnäkin: tuen määrä on korkeallakin asteella aivan liian alhainen. Opintoraha on parhaimmillaan korkealla asteella 298 euroa kuukaudessa ja toisella asteella vain 246 euroa. Mielestäni erotteluun ei ole syytä: opiskelu on opiskelua riippumatta oppilaitoksesta. Kaiken lisäksi opintotuki on ainoa vähimmäisetuus, jota ei ole sidottu elinkustannusindeksiin.

Toinen ongelma liittyy opintotukeen liittyvään asumislisään. Tällä hetkellä opiskelija voi saada asumislisää 80 prosenttia vuokrasta, kuitenkin vain 252 euroon kuukaudessa saakka. Tuon summan ylittävältä osalta asumislisää ei saa. Kuitenkin on niin, että vuokrat ovat nousseet kovasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Monilla yliopistopaikkakunnilla on pulaa opiskelija-asunnoista, joka pakottaa opiskelijat etsimään kotia vapailta markkinoilta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että monen opiskelijan saama tuki jää alle 50 prosenttiin  tosiasiallisista asumismenoista.

Kun tämä kerrannaisvaikutus lisätään alhaiseen opintorahaan, niin voidaan puhua todellisesta köyhyydestä. Opiskelijat joutuvat ottamaan lainaa tai tekemään työtä opiskeluiden ohessa. Usein molempia. Työnteko pidentää väistämättä opiskeluaikoja. Toki työnteko tuo myös työkokemusta, mutta liian harvoin omalle alalle. Vaikka tulevina vuosina valtion talous tulee olemaankin tiukilla, niin nämä asiat on saatava korjatuksi siitäkin huolimatta. Lisäksi opiskelijalapsiperheiden vanhemmat ovat tutkitusti vähemmän kotona kuin muut työssäkäyvät perheelliset, sillä opiskelu on  jo itsessään kokopäivätyö! Työssäkäynnistä huolimatta 30 000 opiskelijaperheen lasta elää köyhyysrajan alapuolella.

Opiskelijamme ansaitsevat parempaa. Opintotukeen täytyy saada tasokorotus huolimatta valtiontalouden vaikeuksista. Samoin vuokramenokattoa on nostettava. Asumislisän tulee myös olla ympärivuotinen. Opintotuki on vihdoin ja viimein sidottava yleiseen elinkustannusindeksiin. Lisäksi opintotukeen tarvitaan huoltajakorotus

Lopullinen tavoite kuitenkin on perustulo, jonka piiriin opiskelijatkin kuuluisivat.