Tuoteseloste, vol 3

Tämä blogikirjoitus on jatko-osa seitsemän ja kuusi vuotta sitten kirjoittamilleni tuoteselosteille. Huomaan että aika ja maailman muuttuminen ovat muuttaneet mielipiteitäni joissain kysymyksissä ja kiinnostuksen kohteetkin ovat hieman vaihtuneet… Tämähän lienee loppupeleissä hyvä asia.

Oli miten oli, tämän blogauksen tarkoitus on olla eräänlainen tuoteseloste eli tehdä selväksi muutamia mielipiteitäni ja ajatuksiani muutamista mieleentulevista asioista. Sen enempiä perustelematta. Näinhän ei saisi tehdä… Jos joku kysymys jäi vastaamatta, laita kommenttia, niin täältä pesee!

Yleistä…

– Vihreät on poliittinen puolue, ei lahko.

– Olen pragmaattinen idealisti  tai idealistinen pragmaatikko.

– Olen arvoliberaali ja edustan vihreissä ehkä sitä ”maltillista porvariutta”. Mitä ihmettä se mahtaakaan sitten tarkoittaa. Ehkä sitä, etten ainakaan ole kovin ”vasemmistohenkinen”. Mitä ihmettä sekään sitten tarkoittaa.

– Vaikka jo koulutukseni perusteella katselen maailmaa kokonaisuuksina niin SILTI koen vahvasti olevani keskiluokan puolestapuhuja sekä pitää oman ikäluokkani ja minua nuorempien puolia. Tietyissä kysymyksissä vastakkainasettelun aika ei tosiaan ole ohi.

– En haikaile Kekkosta, Neuvostoliittoa tai markkaa. Muutenkaan ennen ei ollut paremmin. Parasta retroilua edustavat vinyylilevyt ja analoginen käyttöliittymä kirjallisuudessa (eli siis perinteinen kirja).

– Haluan muuttaa maailmaa. Maailmaa muutetaan pääsemällä asemaan, jossa muutosta voi tehdä. Haluan siis valtaa.

– Suhtaudun vähintään epäilevästi ja epäluuloisesti nationalismiin ja patriotismiin. Isänmaallinen olen mutta en suostu siihen että pieni porukka (kaikki tietävät kyllä ketä tarkoitan) saa päättää mitä isänmaallisuus tarkoittaa. Heidän lokeroihinsa en tosin mahdu. Sori siitä.

– Yhteiskunnan ”hyvyyden” mittari on se, miten sen kaikkein heikoimmista jäsenistä huolehditaan ja miten se suhtautuu ympäristöön.

– Joskus ja joissain asioissa yhteiskunnan pitää holhotakin. Ikävä kyllä.

– Vaikka kannustaminen toimii useimmiten pakkoa paremmin, on kuitenkin olemassa tilanteita, joissa pakko on paras kannuste.

– Ihmisten vapaaehtoinen toiminta ja hyvä tahto eivät aina riitä, vaan tarvitaan määräyksiä ja kieltoja. Tämä koskee mm. norpansuojelua.

– Sivistyksen ja sivistyneisyyden arvoa pitää nostaa. Olemme unohtamassa ihan peruskäytöstavat ja faktatiedon tärkeyden. Hemmetti.

Aseista ja armeijoista…

– Aseet auroiksi.

– Yleinen asevelvollisuus saattaa olla välttämätön paha. Valitettavasti.

– Käsiaseiden säilyttäminen kotona tulisi kieltää kansalaisilta. Metsästysharrastus on asia erikseen.

– Vastustan sotilaallista liittoutumista. Ehkä.

Energiasta…

– Vastustan ydinvoimaa.

– Turpeen käyttö energiantuotannossa on lopetettava.

– Suomeen ei tarvita uraanikaivoksia.

– Energian pientuotannossa ja älykkäissä sähköverkoissa on tulevaisuus.

Veroista ja palveluista…

– Arvonlisäveron tulisi olla ympäristövaikutusten mukaan progressiivinen.

– Tuloeroja tulee tasata progressiivisella tuloverotuksella. Keskiluokan verotaakka ei kuitenkaan saa olla kohtuuton.

– Rakastan veroja koska verotuksella yhteiskunta rahoittaa palvelut ja tulonsiirrot. Verotuksen tason tulee olla riittävä, että saadaan turvatuksi laadukkaat, tasapuolisesti kaikkien saatavilla olevat palvelut.

– Tarvitsemme perustulon.

– Päättäjien ei pidä toimia elinkeinoelämän ehdoilla, elinkeinoelämän pitää toimia päättäjien ehdoilla. Uskon kuitenkin markkinatalouteen ja suhteelliseen vapaaseen kilpailuun.

– Vapaa kilpailu on useimmiten hyvä asia ja markkinoilla on usein itseään korjaava vaikutus. Tässä on kuitenkin monta muttaa ja reunaehtoa, joten talouden säätelyäkin tarvitaan. Teoria hyvä, pragmatismi parempi.

Luonnosta ja eläimistä ja ruoasta…

– Turkistarhaus tulisi elinkeinona lopettaa.

– Eläinten ja erityisesti tuotantoeläinten oikeuksia tulee vahvistaa lainsäädännön kautta entisestään.

– Kannatan kasvisruokapäivää kouluruokailussa. Puuro ei ole kasvisruoka.

– Ylipäätään lihaton ruokavalio on ihan tosi jees. Ihmisiä tulisi kannustaa vähentämään lihan osuutta ruokavaliossaan.

– Itse olen kuitenkin sekasyöjä, mutta yritän pitää hyvin kohtuudessa lihamäärän jonka suuhuni laitan.

– Puita saa halailla, jos haluaa.

– Yleisesti ympäristö- ja eläinsuojelulainsäädäntöä tulee kiristää. Sanktioita tulee koventaa.

Kaavoituksesta ja asumisesta…

– Rantarakentamista tulee säädellä tiukasti. Hyvin tiukasti.

– Vastustan Ideaparkkien kaltaisten kauppakeskusten rakentamista keskelle peltoja.

– Keskusta-alue tulee rakentaa tiivisti, haja-asutusalueiden rakentaminen on syytä olla suunnitelmallista.

– Maaseutuakin tarvitaan. Kaikki eivät voi eikä halua asua kaupungissa.

Työelämästä…

– Kehitys, jossa työelämä muuttuu koko ajan kovemmaksi ja epävarmemmaksi, täytyy pysäyttää. Voihan se olla mahdotonta mutta minä nyt kuitenkin olen valinnut puoleni.

– Tarvitsemme pehmeämpiä työelämän arvoja, ja siinä julkisyhteisöjen työnantajina tulee toimia edelläkävijöinä ja esimerkkeinä. Tässä Mikkeli ei aina onnistu, sanonpahan vaan.

– Työaikaa pitäisi lyhentää ja osa-aikatyöstä pitäisi tehdä työntekijälle kannattavampaa. Perustulo ja maksuton varhaiskasvatus voisivat olla keinoja tähän.

– Työn pitää joustaa työntekijän ehdoilla, ei aina niin niin että työntekijä joustaa työn ehdoilla.

Tasa-arvosta ja vähemmistöistä” ja maahanmuutosta…

– Kannatan samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja adoptio-oikeutta.

– ”Maahanmuuttokriittisyys” on pseudoälyllisyyteen verhottua rasismia ja islamofobiaa. ”Kriittisyyden” varjolla ollaan valmiita kieltämään jokaisen yhdenvertainen ja luovuttamaton ihmisarvo. Se ei ole kovin sivistynyttä tai länsimaisten arvojen mukaista.

– Monikulttuurisuus on tosiasia.  Se on tätä päivää ja tulevaisuutta. So what?

– Kotouttamiseen tulee panostaa. Maahanmuuttajalasten koulunkäyntiin ja suomen kielen oppimiseen on satsattava riittävästi tukitoimia.

– Olen feministi.

– Isillä tulee olla mahdollisuus nykyistä reilusti enemmän olla kotona lasten kanssa. 6+6+6 -malli olisi aivan hyvä.

Demokratiasta…

– Suomi ei itse asiassa tarvitsisi presidenttiä.

– Asioita päätettäessä kaikki sidosryhmät tulee tulla kuulluksi. Aidosti, ei näytöksenomaisesti.

– Poliittisten päätösten vaikutusarviointeihin pitäisi oikeasti panostaa.

– Politiikan pitää olla avointa ja läpinäkyvää. Jo valmistelun tulisi olla avointa.

– Päätöksenteon tulee olla mahdollisimman lähellä ihmistä. Kunnallista ja esimerkiksi kaupunginosademokratiaa on vahvistettava.

– Poliitikot on luovuttaneet liikaa valtaa virkamiehille. Siksi politiikka on yhtä mössöä.

Globaalista maailmasta…

– Suomen on hyvä kuulua Euroopan Unioniin.

– Kehitysyhteistyöhön tulee satsata nykyistä enemmän.

– Suomen tehtävänä on olla esimerkkinä ja edelläkävijänä globaaleissa kysymyksissä, kuten ilmastonmuutoksen ehkäisyssä, Itämeren suojelusssa, tai köyhyyden vastaisessa taistelussa. Ja vaikka muut maat eivät huolehtisi velvollisuuksistaan.

 

Kouluista ja varhaiskasvatuksesta…

– Pääsykokeista yliopistoissa tulee pitää kiinni.

– Opiskelun on oltava ilmaista, kaikilla asteilla, ja kaikille.

– Kannatan pakkoruotsia. Mutta myös pakkomatikkaa, pakkohistoriaa, pakkoliikuntaa jne.

– Varhaiskasvatus on varhaiskasvatusta, ei vain päivähoitoa.

– Varhaiskasvatuksen pitää olla kaikille lapsille tarjolla subjektiivisena oikeutena.

– Kyllä hitto soikoon pienimmät lapset on selkeästi paskin säästökohde. Parempaan meidän aikuisten pitää pystyä.

lataus.png

 

 

Advertisement

Lapsetko laskunmaksajiksi

Tänään päätetään kaupunginvaltuustossa ensi vuoden talousarvioista ja veroprosenteista. Perjantaina 6.11.2015 julkaistiin Länsi-Savossa minun ja Veli Liikasen yhteiskirjoitus aiheeseen liittyen.

 

Lapsetko laskunmaksajiksi?

Mikkelin kaupunki on suunnittelemassa talouttaan ensi vuodeksi ja budjetin tasapainottaminen on jälleen ollut erittäin haastavaa. Taas kerran meille toistellaan, miten ainoa keino lisävelkaantumisen estämiseksi on vuosi toisensa jälkeen vaikeammiksi käyvät leikkaukset kuntalaisten peruspalveluista. Sivistystoimi joutuu kantamaan näistä päänkatkojaisista kohtuuttoman suuren osan.

Sivistystoimen lautakunnat tekivät jo omassa budjettiesityksessään merkittäviä ja vaikeita säästöjä. Nyt kaupunginhallituksessa keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten äänillä tehty budjettiesitys vyöryttää sivistystoimelle vielä satojen tuhansien eurojen lisäleikkaukset. Vaikka vielä ei ole selvää, mihin leikkaukset kohdistuvat, voimme toki arvailla.

Vaihtoehtoina voivat olla edelleen jatkuvat kyläkoulujen lakkauttamiset, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen kasvattaminen, eka- ja tokaluokkalaisten aamu- ja iltapäiväkerhojen lopettaminen, koulukyytirajan pidentäminen, valinnaiskielten opiskelun lopettaminen, koulujen teknologiahankinnoista luopuminen, sivukirjastojen lakkauttaminen, lähiliikuntapaikoista luopuminen, teatterin toiminta-avustuksen leikkaaminen, yhdistysavustusten leikkaaminen… Lista on tyrmistyttävää luettavaa.

Leikkausten toteutuessa pienituloisimpien perheiden lasten harrastaminen vaarantuu osallistumismaksujen noustessa. Pienet lapset ovat kenties yhä enemmän yksin kotona, pääsevät yhä harvemmin päivähoidossa aikuisen syliin, saavat yhä vähemmän opettajan apua oppitunneilla ja käyttävät yhä enemmän aikaa koulumatkoihin.

Leikkauksia perustellaan usein fraasilla ”emme saa jättää velkaa jälkipolvien maksettavaksi, siksi on leikattava”. Lause on kuitenkin epätosi: politiikassa on aina vaihtoehtoja, aina tehdään arvovalintoja. Etenkin silloin kun pitää valita ”ruton ja koleran välillä”.

Moraalisesti ainoa oikea arvovalinta on, että me työikäiset ja työkykyiset maksamme itse omat velkamme. Leikkauksilla laitamme jälkipolvet maksumiehiksi, koska kauaskantoisimmat säästötoimet kohdistuvat juuri lapsiin.

Me emme voi enää pitää monia muita kaupunkeja alhaisempaa verotasoa näin ikääntyvällä ja paljon sairastavalla väestöpohjalla. Jo puolen prosenttiyksikön veronkorotus yhdistettynä toiminnan tehostamiseen ja rakenteellisiin uudistuksiin estäisi kohtuuttomimmat leikkaukset lasten arjesta ja kuntalaisten hyvinvoinnista. Meiltä nimittäin loppuvat koulut kesken, jos taloudenpitomme perustuu koulujen lakkauttamisille.

Mikko Siitonen

Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Veli Liikanen

Kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Lasten ja perheiden puolesta

Otsikko Ylen nettisivuilta: ”Vaalikone paljastaa: Ehdokkaat antaisivat rahaa mieluummin vanhuksille kuin kouluille – Ikä vaikuttaa ehdokkaiden rahanjakohaluihin: mitä vanhempi ehdokas on, sitä vahvemmin rahaa halutaan laittaa vanhusten hoitoon.”

Tosiaan, vaalikoneissa on laitettu lapset ja vanhukset vastakkain: järjestetäänkö palvelut vanhuksille vai lapsille. Asiahan ei todellisuudessa ole tietenkään noin mustavalkoinen, mutta antaa tämä kuitenkin suuntaa arvoista, häivähdyksen niin kutsutusta ”sukupolvipolitiikasta” sekä kenties populismista tai vaalien alusajan laskelmoinnista. Vanhukset äänestävät, lapset eivät…

Se, mitä seuraavaksi kirjoitan, EI tarkoita sitä, että haluaisin vanhuksillemme huonompaa hoitoa tai ettenkö arvostaisi edellisten sukupolvien työtä.

Uudella Mikkelillä on edessä taloudellisesti tiukat ajat. Investoinneissa tulee keskittyä ennen kaikkea korjausvelan kasvun katkaisuun. Monitoimihallien kaltaiset ylellisyydet ovat toissijaisia tilanteessa, jossa lapsia pidetään päivittäin epäterveellisissä rakennuksissa.

On olemassa uhka, että nykyistä palvelutasoa on alettava karsimaan. Ensisijaisesti kaupungin pitäisi nostaa veroja, jos palvelutasoa ei muuten saada rahoitettua. Myös rakenteelliset uudistukset voivat olla välttämättömiä. Vasta viimeisenä listalla on palveluiden leikkaaminen.

Olen sitä mieltä, että menoja leikatessa juustohöylä on huono ja jopa pelkurimainen ratkaisu. On uskallettava priorisoida. Mitä sitten MINÄ priorisoisin?

Minä puolustustaisin ennaltaehkäiseviä palveluita, lapsiperheiden palveluita, neuvoloita, päivähoitoa ja koulua. Haluan että myös tulevaisuudessa kouluilla on riittävät resurssit tehdä laaadukasta tulevaisuutta ja taata Mikkelin lapsille tasavertaiset mahdollisuudet muuhun Suomeen nähden. Meidän tulee panostaa alhaisiin ryhmäkokoihin ja oppilaiden psyko-sosiaalisten palveluiden järkevään mitoitukseen. Meidän tulee saada perheiden kotipalvelu toimimaan ja lastensuojelulle riittävät resurssit. Lisäksi nuorisotyössä ja päihdetyössä tulee olla paukkuja saada vaikutuksia aikaan. Päivähoidossa on oltava perheiden tarpeiden mukaan joustavia vaihtoehtoja eli tarvitaan päiväkotien lisäksi perhepäivähoitajia sekä muutamia ryhmiksiäkin. Jonot eivät hoitopaikkaan saa olla pitkät. Päivähoitomaksut sekä koulujen kerhomaksut on pysyttävä kohtuullisina. Pelkkä välittäminen ei riitä syrjäytymisen estämisessä.

Lasten ja lapsiperheiden palvelut ja hyvinvointi ovat kohtalonkysymyksiä myös kaupungin vetovoimaisuuden kannalta. Pelkät kauppakeskukset eivät tuo vetovoimaa muuttoliikkeenä alueelle. Tavitaan kulttuuria ja toimivia palveluita, erityisesti lapsiperheille.

Olen samaa mieltä kuin varmaankin kaikki muutkin, että vanhukset ansaitsevat arvokkaan vanhuuden. Uskon vahvasti siihen, että palveluiden tulee ottaa yksilö huomioon ja pyrkiä vähentämään raskasta ja kallista laitoshoitoa. Jokaisella vanhuksella on kuitenkin oma henkilökohtainen tilanteensa ja tarpeensa. On olemassa vanhuksia, jotka toiminnallisesti pärjäävät hyvinkin kotona, mutta kärsivät yksinäisyydestä. Mikä olisi heidän kohdallaan paras ratkaisu? Miten saisimme tuettua omaishoitajia paremmin? Kunka kehittää kotipalveluita?

Näistä teemoista puhuvat monet ja samalla unohtuvat lapset ja lapsiperheet. Koska lapset eivät voi äänestää, on ensiarvoisen tärkeää että lasten vanhemmat käyttävät äänensä. Ei vanhuksia vastaan mutta lastemme puolesta!