Maailman turvallisinta ydinvoimaa?

Tokiossa vesijohtovesi on vaarallista pienille lapsille ja pullovesi loppuu. Suomessa Olkiluoto-3:sta rakennetaan ja  se tulee olemaan maailman turvallisin ydinvoimala. Näin lausui meille pääministeri Mari Kiviniemi. Se on hienoa kuulla, varsinkin kun ottaa huomioon brittien epäilyt asiasta…

Tosiaan pääministeri Kiviniemi sanoi MTV3:n uutisessa 14.3. rakenteilla olevasta Olkiluoto-3:sta näin:

Suomen rakenteilla olevassa, ja kahdessa luvan saaneessa hankkeessa on kaikkein kehittynein teknologia, kaikkein korkeimmat turvallisuusmääräykset ja siinä mielessä Suomi on hyvässä asemassa.

Taloussanomat  uutisoi puolestaan seuraavaa marraskuussa 2009:

Britannian ydinturvallisuusviranomaiset eivät suosittele ranskalaisen Arevan Olkiluoto-reaktorimallia maan uusiin ydinvoimaloihin. Reaktorin turvajärjestelmissä on brittien mielestä aivan liikaa vaarallisia puutteita.

No mutta, johan tuli huojentunut olo pääministerin kommentista. Vihreiden Oras Tynkkynen kirjoitti blogissaan 13.3.2011 asiasta osuvasti:

Riski voidaan määrittää tapahtuman todennäköisyyden ja vaikutuksen tuloksi. Mitä todennäköisempi jokin tapahtuma siis on ja mitä suurempia sen ennakoidut haitat, sitä suurempi on riski.

Ydinvoimateollisuus muistuttaa usein siitä, että laajamittaisen onnettomuuden todennäköisyys ydinvoiman normaalikäytössä on Suomen kaltaisissa maissa häviävän pieni. Toteutuessaan ydinonnettomuuden vaikutukset voivat kuitenkin olla suuria, jopa katastrofaalisia. Hyvin pieni todennäköisyys mutta mittavat haitat merkitsevät yhdessä kohtuullisen suurta riskiä.

Eli laskukaavana siis:

Riski = todennäköisyys x vaikutus

—-

Seuraava eduskunta päättää Fortumin ydinvoimaluvasta, joka tällä hallituskaudella jäi yhtiöltä saamatta. Laitetaanpa lopuksi vielä muistutus siitä, millaisia tuloksia edellä mainitusta laskukaavasta lisäydinvoimalle Etelä-Savon istuvat kansanedustajat saivat…

Järvinen

Heli

Vihreä liitto

Etelä-Savon vaalipiiri

EI

Komi

Katri

Suomen Keskusta

Etelä-Savon vaalipiiri

EI

Leppä

Jari

Suomen Keskusta

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

Nepponen

Olli

Kansallinen Kokoomus

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

Toivakka

Lenita

Kansallinen Kokoomus

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

Viitamies

Pauliina

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Etelä-Savon vaalipiiri

JAA

—-

Koitin etsiä istuvien kansanedustajien ajatuksia ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Vaikeaa oli. Monet kansanedustajat vaivautuvat avaamaan ajatuksiaan kansalaisille vain vaalien alla. Yksi kuitenkin löytyi.

Kansanedustaja Pauliina Viitamies on ahkera bloggaaja, ja se on hieno asia. Blogissaan hän kirjoittaa ydinvoimasta 23.4.2010 näin:

… Kannatan yhden lisävoimalan rakentamista. Perusteluina olen kertonut tarpeen päästä omavaraiseen ja turvalliseen energiantuotantoon eli eroon venäläisestä sähköntuotannosta. Toisena syynä olen pitänyt teollisuuden tuotantomahdollisuuksien parantamista ja sitä edellyttää kohtuuhintaisen ja vakaan energian tuottaminen…

Siinäpä sitä. Viitamiehen mukaan ydinvoima on riskitöntä, jos se ei ole venäläistä. Hyvä hyvä.

Lisäksi samaisessa kirjoituksessa Viitamies kertoo suhtautumisestaan ydinvoiman lisärakentamiseen seuraavasti:

Osa meistä suhtautuu asiaan varsin rationaalisesti ja vailla tunnetta. Oma nuoruuden kiihkomielinen ydinvoiman vastaisuuteni on kääntynyt edellä kerrotuista järkisyistä maltillisen lisärakentamisen kannalle, keski-ikäistymistäkö tämäkin…?

Tässä taitaa kulminoitua koko sosiaalidemokraattisen aatteen ja puolueen ongelma: idealismia on liian vähän jäljellä, ja tilan on vallannut keski-ikäinen rationaalisuus ja tunteettomuus.

Joka tapauksessa, monet eivät ole olleet Fukushiman jälkeen aivan yhtä vakuutuneita ydinvoiman hyvyydestä. Tässä Kansan Uutisten uutinen 15.3. järjestetystä kynttilämielenosoituksesta eduskuntatalolla. Yli 2000 ihmistä oli paikalla vastustamassa ydinvoimaa.

Advertisement

Muutamia huomioita uutisvirrasta

Seuraavassa pari silmiin sattunutta, mielenkiintoista uutista viime päiviltä.

Ensinnäkin. Kokoomus ja KD menevät vaaliliittoon Etelä-Savossa. Länsi-Savo uutisoi asiaa tänään 17.12. ja muistutti että:

Kokoomus ehti jo linjata, ettei se tee vaaliliittoja näissä eduskuntavaaleissa. Nyt tehty ratkaisu pyörtää edellisen päätöksen.

Niin. Jos tästä hakemalla hakee hyviä puolia, niin ainakin se löytyy, että vain yksi seuraavista eli Olli Nepponen, Lenita Toivakka tai Teuvo V. Riikonen  pääsee eduskuntaan.

Toiseksi. Koulujen joulujuhlista on taas keskusteltu. Yllätys, yllätys kristillisdemokraattien aloittamana ja kokoomuspuolueen jatkamana. YLE uutisoi eduskunnan kyselytunnilla käytyä keskustelua seuraavasti:

Räsäsen mukaan Virkkunen on sekoittanut vastauksessaan uskonnonharjoittamisen ja kristillisen kulttuuriperinteen. Räsänen sanoo, että uskonnonharjoittamisen kohdalla on varmistettava, etteivät lapset joutu harjoittamaan itselleen vierasta uskontoa. Hän katsoo, että sen sijaan esimerkiksi jouluvirsi (Enkeli taivaan) joulujuhlassa lasketaan suomalaiseen kulttuuriperinteeseen kuuluvaksi, eikä siitä tarvitse pyytää kodeilta erikseen lupia.

Niin. Virsi siis ei ole virsi eikä jouluevankeliumi evankeliumi ja kristillinen joulu ei ole kristillisyyttä vaan kulttuuriperimää. Niinpä siis ei-kristityt lapset voidaan näihin pakottaa. Minusta tulkinnat ovat hienoja. Tämähän tarkoittaa että ne eivät ole uskontoa vaan vain kulttuuria.  Hieman vain mietityttää, eikö KD:n kansanedustajilla todellakaan ole suurempaa poliittista substanssia kuin koulujen juhliin sekaantuminen. Taitaa olla eräänlaista populismia tämä poliittinen körttiläisyyskin.

Kolmanneksi. Pisa-tulokset tulivat. Suomi ei olekaan enää ykkönen vaan vasta kolmas. Suomalaisen koulun suurimpana vahvuutena on ollut sen tasalaatuisuus. Tuoreessa Pisa-tutkimuksessa Suomen koulujen väliset erot oppimistuloksissa olivat edelleen OECD-maiden pienimmät, mutta koulujen väliset erot olivat hiukan kasvaneet. Myös edelliseen vuonna 2000 lukutaitoa käsitelleeseen tutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvo Suomessa on laskenut kymmenellä pisteellä. Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla ministeri Virkkunen kommentoi seuraavasti:

Meidän on varmistettava, että asuinpaikasta riippumatta vanhemmat voivat jatkossakin luottaa siihen, että lähikoulussa saa parasta mahdollista opetusta.

Niin. Oppilaiden eriarvoistuminen sen suhteen, kuinka paljon he saavat perusopetusta ja millaisissa ryhmissä (koko, integrointi, tukitoimet) sitä annetaan, on kovaa vauhtia kiihtymässä. Mielestäni tämä olisi Suomen huolenaihe numero yksi niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkälläkin aikavälillä. Voitaisiin jopa puhua yleissivistyksen kasvavasta kestävyysvajeesta.

Neljänneksi. Keskusta ei hyväksynyt perusopetuksen tuntijakouudistusta ja niinpä se kaatui. Asia jää seuraavan hallituksen ratkaistavaksi. Hesari uutisoi asiasta näin:

Keskusta on pitkin syksyä arvostellut vuonna 2014 toteutettavaksi kaavailtua uudistusta liian kalliiksi ja mittavaksi.

Virkkunen puolestaan halusi pitää kiinni esimerkiksi kaikkien koulujen vähimmäistuntimäärän nostamisesta neljällä vuosiviikkotunnilla mikä olisi hänen mukaansa lisännyt alueellista tasa-arvoa.

Myös kieliohjelman laajentaminen, taito- ja taideaineiden aseman vahvistaminen ja uusi aine draama olivat opetusministerin tavoitteita.

Niin. Tuntijakouudistuksessa olisi ollut puolensa ja puolensa. Toisaalta tuntimäärän lisääminen olisi ollut juuri edellä mainitun oppilaiden tasavertaisuuden kannalta välttämätöntä. Nyt liian moni kunta, Mikkeli mukaan lukien,  saa polkea lasten oikeuksia miten haluaa. Silti tuntijakotyöryhmän esitys oli jäämässä omituisen torsoksi: todellista uusiutumista ei ollut. Draama oppiaineena olisi ollut vain kosmetiikkaa. Kaikille uskontokunnasta riippumatta yhteinen etiikka puolestaan olisi ollut loistava idea, mutta sehän olikin tyrmätty jo aiemmin. Ehkä siksi, että se olisi heikentänyt uskonnonopetuksen asemaa. Uskonnolla on nykyisellään kohtuuttoman suuri tuntimäärä koko perusopetuksessa. Se on suurempi kuin esimerkiksi historialla ja yhteiskuntaopilla.

Lisäksi esityksessä oli muutamia kohtia, jotka olisivat olleet peräti haitallisia: ensinnäkin kieliohjelman muuttaminen tuskin olisi parantanut kielten opiskelun mahdollisuuksia ja taito- ja taideaineiden kohdalla valinnaisuuden muutokset olisivat voineet käytännön tasolla olla kohtalokkaita. Valinnaisuutta tulee perusopetuksessa nostaa, mutta valinnaisuus kuuluu ennen kaikkea yläkouluun.

Se mikä minua ihmetyttää kovin on se, miksi matematiikan määrän pitää olla niin kohtuuttoman suuri tuntijaossa, ja taide-ja taideaineiden osuus niin pieni. Tätä ei perustele mikään. Kaikista suomalaisista ei tule insinöörejä, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse pitkälle vietyjä matematiikan taitoja. Toisaalta taas taito- ja taideaineet toisivat peruskoulun puurtamiseen luovuuden tuulahdusta ja oppilaille kipeästi kaivattua vastapainoa. Lisäksi luovuuden ja älykkyyden suhde on selkeä.  Matematiikan syventävää opiskelua olisi voinut tuoda valinnaisuuden kautta.

Hesari kirjoitti samaisessa uutisessa myös siitä miksi keskusta vastusti tuntijakouudistusta:

”Tuntijaon kokonaisuudistukseen ei ollut varattu rahoitusta. Uudistus olisi vaatinut leikkauksia muualta peruskoulusta sekä muilta koulutusasteilta. Tähän keskusta ei ollut valmis”, sivistyspoliittisen ministerityöryhmän jäsen AnuVehviläinen sanoo tiedotteessa.

Keskustan mielestä peruskoulussa ei ole tarvetta draaman kaltaisille uusille oppiaineille, vaan kehittämisen tarpeita on ennemmin kouluviihtyvyydessä, oppilashuollossa, opettajien jaksamisessa ja koulurakennusten kunnossa.

Niin. Mutta mistä rahat keskustan tavoitteisiin, ellei opetussektorin sisältä? Lisäksi herää muutama tyhmä kysymys: kertokaapas kepulaiset miten sitä kouluviihtyvyyttä lisätään? miten oppilashuoltoa kehitetään? miten opettajien jaksamista parannetaan? kuinka koulurakennuksista huolehditaan? Hieman konkretiaa, kiitos, ja myös rahoituksen osalta, jos suinkin mahdollista.