Vaalipaneelia, kampanjointia ja äänestämistä

Vaaleihin on viikko aikaa: tunnelma tiivistyy ja aikaa voisi kuluttaa kampanjointiin loputtomasti. Aika on kuitenkin ehtyvä luonnonvara, mutta viime hetkillä täytyy kuitenkin hieman heittäytyä törsäämään…

Eilen perjantaina 8.4. osallistuin yhdessä Veli Liikasen kanssa Mikkelin lukion paneeliin. Pärjäsimme mielestäni oikein hyvin ja vasemmistoliiton nuori Sini Savolainen oli pirteä tuttavuus. Kovasti symppaan meininkiä ja toivon vaaleissa hänelle menestystä! Toisin on kuitenkin keskustan Martti Lokan laita, jonka ajatukset ja arvomaailma eivät paljon kauempana voisi olla omistani. Lokan ympäristöä koskevat näkemykset, noin niin kuin esimerkiksi, edustavat omiini ja vihreisiin nähden aika lailla vastakkaista äärilaitaa. Myös kokoomuksen edustaja paneelissa (jääköön nyt nimi nuoresta iästä johtuen mainitsematta) oli ajatuksiltaan useimmissa kysymyksissä kovin eri maata kanssani. Toisaalta hyvä, sillä näin yleisössä olleet nuoret näkivät puolueiden eroja ja voivat tehdä omat ratkaisunsa omien näkemystensä mukaan. Demokratiakasvatusta siis parhaimillaan!

Tänään lauantaina 9.4. vihreillä oli kampanjakioski Ristiinassa (ja samanaikaisesti Mikkelissä). Me Ristiinan vihreät isännöimme ja emännöimme  täällä. Valtuutettumme Päivi Rahikainen hoiti emännän roolia jälleen kerran suvereenisti: tarjolla oli reilun kaupan kahvia, Päivin tekemiä luomukaurakeksejä ja pöytä oli koristeltu pääsiäishärpäkkeillä- ja kukilla koreaksi! Paikalla oli meidän ristiinalaisten lisäksi Mikkelistä ehdokkaat Maija Pietiläinen, Veli Liikanen ja Kauko Väisänen. Ihmisiä tosiaan kioskillamme riitti ja ilme oli iloinen ja positiivinen. Monia hyviä keskusteluita käytiin ja ajatuksia vaihdettiin. Erimielisyydetkin hymyiltiin halki, poikki ja pinoon. Mukavaa oli myös huomata, että vihreiden ajama norpansuojelu sai kiitosta ja vaikka keskustelin muutaman verkkokalastusta harrastavankin kanssa niin heilläkin tuntui olevan ymmärrys norppa-asetuksen tarpeellisuudesta, vaikka toisaalta harmittikin. Helppo oli myös suositella tulevaa Avara luonto sarjan dokumenttia Jäätä rakastavat -norppadokkaria ihmisille. Kyseinen dokkarihan on dokumentaristi Juha Taskisen ohjaama, ja Juhahan on vihreiden ehdokas myös!

Maakuntajohtaja Matti Viialaisen ylilyönnit norppa-asiassa eivät juuri sympatioita keränneet. Myös se, että vihreät ovat määrätietoisesti vastustaneet ydinvoimaa, on tuntunut menneen läpi ihan kohtuullisesti. Vain päätöstä pysyä hallituksessa kritisoitiin, muttei sitäkään kuin vain yhdellä suulla tänään. Yleisesti ottaen palaute oli varsin positiivista ja monet kertoivat jo äänestäneensä meitä vihreitä tai aikovansa äänestää! Hienoa!

Huomenna sitten lähdemmekin koko perheen voimin ennakkoäänestämään! Helmi-tyttönen pääsee ensimmäistä kertaa tutustumaan demokratian pyhättöön eli äänestyspaikkaan. Minun valintani on selvä ja toivottavasti vaimonkin… Äänestyksen jälkeen suuntamme sitten perinteisille vaalikahveille. Olenpa saattanut ansaita munkinkin.

——

Jäljellä on noin viikko vaaleihin ja viimeiset taistot ovat edessä. Nyt kaikki apu – pieni ja suuri – on tarpeen:

1) Voit lahjoittaa kampanjaani hieman valuuttaa, että saadaan vielä mainos pari lehtiin. Linkki lahjoitussivulle TÄSSÄ.

2) Voit suositella minua, FB-ryhmääni ja nettisivuani kavereille

3) Jakaa nettisivuilta juttuja kavereiden luettavaksi

4) Voit kertoa julkisesti äänestäväsi vihreitä ja minua

5) Käydä äänestämässsä!

KIITOS KAUNIS!

Maailmaa muuttamassa

Paikallislehti Ristiinalaisessa jatkui tänään 7.4. ristiinalaisten kansanedustajaehdokkaiden haastettelusarja. Vuorossa olivat minä ja vasemmistoliiton listoilta sitoutumattomana ponnistava Merja Vasajoki. Vasajoen ajatukset näyttivät olevan lähellä omiani ja henkilökohtaisesti iloitsen että vassareilla näyttäisi olevan fiksu ehdokas myös täällä. Tsemppiä, Merja! Tässä oma haastatteluni, jonka on kirjoittanut Niko Takala.

Maailmaa muuttamassa

Mikko Siitosen mielestä koulutustason on oltava Suomen vahvuus

Vihreiden ristiinalainen eduskuntavaaliehdokas Mikko Siitonen julistaa nettisivujensa otsikossa ”Maailma muuttuu kun sitä muutetaan”. Minkä asian hän itse ensimmäisenä maailmasta muuttaisi, jos voisi asiasta päättää?

– Taitaa olla mahdotonta mitään yksittäistä asiaa laittaa tällaiseen tärkeysjärjestykseen. Itselleni ovat hyvin tärkeitä erilaiset tasa-arvoasiat, mutta tuskin niihin asioihin tätä korttia käyttäisin, Siitonen tuumaa hetken pohdittuaan.

Mahdollisen asennemuutoksen myötä saavutettava tavoite on jo helpompi nimetä.

– Kyllä meidän pitää siitä lähteä, että tämä planeetta pelastetaan. Se on tärkein tavoite, johon päästään vain sitä kautta että maailmaa muutetaan.

Vaikka planeetan pelastaminen siis onkin Löydössä asuvalle Mikkelin Urheilupuiston koulun historian ja yhteiskuntaopin lehtorille perimmäinen tavoite, on hänen vaalikampanjassa näkyvinä asioina muitakin kuin voisiko sanoa perusvihreitä arvoja. Esimerkiksi sanat koulutus ja sivistys vilahtelevat nettisivuilla ja nousevat usein esiin keskusteltaessakin.

– Peruskoulu kaikkineen on pidettävä kunnossa ja sitä on jatkuvasti kehitettävä. Toisen asteen koulutus on saatava toimivaksi ja houkuttelevaksi, jotta nuoret hakevat opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Ja luonnollisesti myös korkeakouluihin on satsattava, esimerkiksi maksutonta korkeakouluopetusta puolustava ja opintotuen sitomista indeksiin ajava Siitonen luettelee.

– Suomen ehdoton vahvuus on jatkossakin oltava se, että me olemme osaava kansa. Sitä kautta säilyy myös meidän kilpailukyky ja mahdollisuus selviytyä tulevasta.

Paukkuja julkiseen liikenteeseen ja luomuun

Vihreiden ohjelmassa yksityisautoilun vähentäminen ja julkisen liikenteen, erityisesti raideliikenteen, kehittäminen ovat olleet olennaisia asioita jo pitkään. Siitonen myöntää että nämä asiat eivät ehkä ole Etelä-Savossa olennaisimpien listalla ykkösenä.

– Mutta ei julkista liikennettä saisi kokonaan unohtaa maaseuduillakaan. Pitäisi tutkia olisiko jotain mahdollisuuksia uudenlaisiin käytäntöihin. Ylipäätään pitäisi saada katkaistua kehä, joka vähentää julkisen liikenteen käyttöä. Kun ei käytetä, vuorot vähenevät ja osa kokee vähäisetkin vuorot kalliiksi tai aikataulut epäsopiviksi eikä niille löydy käyttäjiä. Sitten lakkautetaan ne vähätkin vuorot.

– Ruotsissa esimerkiksi on kokeiltu ilmaisten vuorojen käyttöä, joilla on ikään kuin opetettu ihmisiä käyttämään julkista liikennettä. Voisiko tämä olla meilläkin kokeilemisen arvoista?

Raideliikenteen kehittämistä Siitonen pitää valtakunnallisesti merkittävänä.

– Tavaraliikennettä pitäisi siirtää nykyistä enemmän raiteille. Kumipyörillä kulkee nykyisin aivan käsittämätön määrä tavaraa, joka vaikuttaa jo liikenneturvallisuuteenkin. Olisin valmis myös siirtämään valtion rahoitusta lentoliikenteeltä raideliikenteelle.

Siitosen korostama luomu- ja lähiruuan aseman kohottaminen ja suosiminen sen sijaan lienee maakunnassa omempi aihe.

– Uskon että luomu- ja lähiruuassa on niiden ekologisuuden ja eettisyyden lisäksi paikallisille tuottajille valtavat mahdollisuudet. Myös niiden ympärille voi kehittää monenlaista tulonlähdettä.

– Meidän täytyy muutenkin nähdä maaseudun mahdollisuudet aiempaa laajemmin. Muutakin täytyy olla kuin maataloustukia, Siitonen kärjistää.

Usko vihreään edustajaan

Neljä vuotta sitten käydyissä eduskuntavaaleissa yhden Etelä-Savon kuudesta paikasta nappasi demareiden nenän alta vihreiden Heli Järvinen. Tuolloin läpimenoon ei tainnut Järvisen itsensä ja muun vihreän leirin lisäksi uskoa kukaan. Tälläkin kertaa edessä on haasteellinen tilanne, etenkin kun paikkaa tavoitellaan ilman vaaliliittoa.

– Tosiasia on se, että puolueen pitää lähes kaksinkertaistaa kannatus viime vaaleista, jotta saamme ehdokkaan läpi. Se olisi tietysti huikea parannus, mutta kyllä siihen luottamusta riittää.

– Neljä vuotta sittenkin sanottiin että ”ei mahdollisuuksia”. Nyt tilanne on erilainen, Heli on näyttänyt että vihreäkin ehdokas voi mennä läpi ja hän on tehnyt eduskunnassa hienoa työtä. Meillä on nyt oma, laajempi lista, jolla on osaavia ja erilaisia ehdokkaita eri puolelta maakuntaa, joten äänestäjillä on entistä parempi mahdollisuus löytää itselleen sopiva ehdokas, Siitonen uskoo.

Minulla on teoria

Hallitus teki kaikkien aikojen järkyttävimmän ja vastuuttomimman esityksen, kun se päätti Mauri Pekkarisen suulla esittää Suomeen kahta uutta ydinvoimalaa. Vihreät puolestaan, minä mukaan lukien, ovat tyrmistyneitä. Eivätkä pitkään hiljaa, luulen.

Hallituksen esitys herättää muutamia kysymyksiä: miksi keskusta ja Pekkarinen yht’äkkiä muutti kantaansa nollasta yhteen ydinvoimalasta kahteen ydinvoimalaan. Toinen mielenkiintoinen kysymys liittyy siihen, miksi vihreät ovat yhä hallituksessa. Mutta minullapa on teoria. Tässä täytyy olla kyse jo seuraavista vaaleista.

Taustatekijä numero yksi: puoluiden kannatus. Keskustan kannatus tulee sukeltamaan seuraavissa vaaleissa. Kokoomuksen nosteen lasketaan puolestaan jatkuvan. Demarit ei ole uskottava vaihtoehto ja pieni nousukin jäänee vain pieneksi tai haaveeksi. Myös perussuomalaisten nousu jatkunee. Talouden taantuma nostaa monissa ihmisen alhaisinta puolta pinnalle ja tähänhän perussuomalaiset kyllä osaavat tarttua. Vasemmistoliitto lähtee vaaleihin Arhinmäen johdolla, mutta puolueen uudistuminen lienee silti vain näennäistä. Vaikea on uskoa vasureiden pystyvän aidosti uudistuneseen ehdokasasetteluun valtakunnallisesti. Tämä taas puolestaan tarkottaisi enintään torjuntavoittoa laskevaa kannatusta vastaan.

Taustatekijä numero kaksi: keskustan puheenjohtajakisa. Mauri Pekkarinen hamuaa puolueensa puheenjohtajutta. Nyt on näytttävien operaatioiden paikka.

Kuvio menee näin. Kokoomus voittaa vaalit, mutta kumpi valita kumppaniksi: keskusta vai demarit? Pekkarinen osti ydinvoimaesityksellä hallituspaikan keskustapuolueelle tulevasta vaalitappiosta huolimatta. Kytkykauppana Pekkarinen saa myös keskustan puheenjohtajuuden ja painavan salkun seuraavasta hallituksesta. Pekkarinen teki siis diilin, jonka vuoksi kannattaa takkia kääntää. Ainoat keskustassa, jotka huutelevat puolueen johtoa vastaan ovat niitä, joiden mielipiteellä ei ole merkitystä (keskustanuoret on sivuutettu maailman sivu) ja niitä, joilla ei ole enää mitään hävittävää tai voitettavaa, kuten Antti Kaikkonen. Kokoomus puolestaan on pelannut korttinsa juuri oikein. Nämä kiteytyvät hyvin Jyrki Kataisen lausumassa: ”Kiitos, Mauri” -terveisessä. Myös savupiipputeollisuus kiittää. Demarit puolestaan ovat juuri tästä syystä hiljaa, hyvin hiljaa.

Entäpä vihreät? Oli vaikeaa katsoa Anni Sinnemäen kiemurtelua tuolissaan Paavo Arhinmäen kysyttyä eduskunnan kyselytunnilla (22.4.2010), ovatko vihreät Pakkarisen kanssa samaa mieltä ydinvoimasta, ja jos ei, niin miksi vihreät jatkavat hallituksessa? Kysymykset ovat kieltämättä oikeutettuja. Esitys kahdesta ydinvoimalasta on traaginen vihreiden kannalta. Miten perustella äänestäjilleen ja itselleen (ja omatunnolleen) hallitukseen jääminen, ja toisaalta, mitä seuraisi jos hallituksesta lähdetään. Tämä on kysymys, jota varmasti mietitään puolueen johdossa, tai ainakin pitäisi miettiä.

Vihreät kansanedustajat tulevat todennäköisesti äänestämään hallituksen esitystä vastaan, näin uskon. Lisäksi vihreät pyrkivät saamaan puolelleen eduskunnan enemmistön. Onnistutaanko siinä, se jää nähtäväksi. Jos äänestys hävitään, on todellinen ratkaisun paikka: should we stay or should we go…

Jos vihreät jättävät hallituksen, tai vaihtoehtoisesti potkitaan hallituksesta, ovet seuraavaan (todennäköisesti porvari-) hallitukseen sulkeutuvat sillä samalla hetkellä. Mutta kuka nousee tilalle? Perussuomalaiset! Tämän seurauksena seuraavat neljä vuotta saisimme täysin ympäristöstä, planeetasta ja globaalista vastuusta piittaamattoman hallituksen. Hallituksen, joka olisi avoimen ”maahanmuuttokriittinen”. Tämä olisi kauhuskenaario. Vaihtoehto, jossa KD nostettaisiin hallitukseen, kääntäisi Suomen kohti konservatiivisuutta, eikä näin olisi paljoakaan parempi vaihtoehto.

Jos vihreät puolestaan jäävät hallitukseen, puolueen uskottavuus on vaakalaudalla. Tämän kaltaisen päätöksen kanssa ei vain voi elää. Miten voimme lähteä uskottavasti seuraaviin vaaleihin, jos olemme olleet hallituksessa, joka tekee Suomesta ydinenergiaa ulkomaille myyvän valtion. Sitä paitsi: hallituspaikka saattaa silti jäädä haaveeksi, vaikka nyt hallitukseen jäätäisiin, ja vaikka vaaleja ei hävittäisikään. Voi olla, että hankalaksi koettu vihreät eivät enää porvareille kelpaakaan (tosin myös perussuomalaiset hallituskumppanina on varsin arvaamaton vaihtoehto). Vihreiden kohdalla tilanne on siis kuin  ”suo siellä, vetelä täällä”

Keskusta ja kokoomus ovat pelanneet siis hyvin. Itsensä ja suurteollisuuden kannalta. Planeetan ja tulevien sukupolvien kannalta esitys onkin paljon suurempi tragedia minkä Vihreä liitto kohtasi.