Kuntaliitos – vaikea mutta oikea päätös

Eilen 3.5. Ristiinan, Suomenniemen ja Mikkelin valtuustot päättivät hyväksyä liittymisen yhdeksi kunnaksi. Ristiinassa jouduttiin odotetusti äänestämään. Äänestystulos oli 19-8 liitoksen puolesta. Myös me vihreät äänestimme liitoksen puolesta. Tässä vielä eilinen ryhmäpuheenvuoroni (ilman improvisaatioita).

Arvoisa puheenjohtaja!

Me vihreät olemme päätyneet kannattamaan kuntaliitosta. Alkuasetelmana oli että halusimme selvittää millainen sopimus olisi saatavissa ja millaiset olisivat itsenäisen Ristiinan elinehdot.

Me emme olleet lyöneet kantaamme etukäteen lukkoon toisin kun eräät. Osa valtuutetuista oli tosiaan päättänyt kantansa jo ennen prosessia ja pyrkinyt valikoimaan argumenttinsa sen mukaan.

Me puolestaan olemme halunneet nähdä koko prosessin ja tehdä vasta sen jälkeen päätelmämme.

Sopimus on aivan hyvä. Sitä ei käy kieltäminen.

Se, mikä minua harmittaa, on itsenäisen kunnan puolustajien hampaattomuus ja suoraan sanoen rohkeuden puute. Mitään uskottavaa vaihtoehtoa liitokselle ei ole osattu tai uskallettu esittää. On vain toistettu mantroja, jotka eivät ole juuri latteuksia syvällisempiä.

Kuinka puolustaa itsenäisyyttä, jos ei kerro miten se toteutetaan?

On todennäköistä, että Ristiina joutuu tulevaisuudessa sopeuttamaan tulojaan ja menojaan vähintään 1,5 miljoonaa. Ehkä vielä enemmän jos korot nousevat tai valtionosuudet laskevat. Kukaan itsenäisyyden puolustaja ei ole halunnut tuoda – ei julkisuudessa eikä suljettujen ovien takana – todellista, realistista ja uskottavaa visiota siitä, kuinka itsenäinen Ristiina tästä tulevaisuudessa selviytyisi.

Jos säilymme itsenäisinä, kuinka paljon ollaan valmiita korottamaan veroja? Mitä verojen korotukset tekisivät kunnan vetovoimaisuudelle? Olisiko se oikeudenmukaista pienituloisia kohtaan?

Entä mistä tarvittavat leikkaukset tehdään? On ollut ainoastaan epämääräisiä heittoja ”henkilöstön perkaamisesta”.  Mitä henkilöstöä meillä on enää jäljellä perattavaksi?

Kuinka siis olisi tarkoitus toimia? Leikattaisiinko pienistä puroista, kuten lakkauttamalla ryhmäpäiväkotitoiminta tai kunnan harkinnanvaraiset avustukset, lyhennetäänkö kirjaston tai terveyskeskuksen aukioloaikoja, kasvatetaanko ryhmäkokoja peruskoulussa vai lopetetaanko aamupäivä- ja iltäpäiväkerhot pikku koululaisilta? Lopetetaanko lukio?

Ja mitä tehtäisiin rakenteille? Ostetaanko kaikki loputkin palvelut tulevaisuudessa Mikkeliltä tai kuntayhtymiltä ja kadotetaan loppukin päätösvalta kuntalaisten palveluihin?

Uhkakuvia voi siis heittää myös toiseen suuntaan. Tämä kuitenkin osoittaa että itsenäisenä kuntana tie ei olisi helppo.

Liitoksen vastustajat sanovat että sopimuskauden päätyttyä meillä ei ole enää mitään takeita mistään. Hurjimmat väittävät että Ristiinaan ei enää rahaa tulisi lainkaan ja palvelut lakkaavat vähitellen.

Näin on. Meillä ei ole sopimuksen pohjalta kuin kolmen vuoden takuu. Millaisen takuun te annatte itsenäisyydelle?  Itsenäisyydellä ei ole edes sitä kolmen vuoden takuuta. Teidän vaihtoehtonne on kuin ostaisi käytettyä autoa näkemättä sitä. Kerrotte että jotain remonttia pitäisi tehdä, mutta ette sitä millaista remppaa ja millä hinnalla. Ostaisitteko itse sellaisen auton?

Ennen kaikkea kyse on kolmea vuotta pidemmästä ajasta. Sen täytyy perustua silloin luottamukseen. Meillä vihreillä ei ole mitään syytä epäillä että Mikkeli olisi tässä meitä huijaamassa ja pettämässä.

Valtuutettujen on tehtävä päätökset tietämiensä faktojen perusteella. On vihjailtu, että konsulttien valtuutetuille esittämät talousluvut johtavat tarkoituksella harhaan.  Jos näin on, arvoisat kuntaliitoksen vastustajat, niin näyttäkää meille oikea tie: missä luvut valehtelevat?

Pakko sanoa, neuvottelutavoitteena ollut Suur-Savon sähkön osakkeiden säätiöiminen oli jo alun perin epärealistinen. Me omassa porukassa mietimme, että tästä kuntaliitosta vastustavat saavat olkinuken omille tavoitteilleen. Emmekä tainneet aivan väärässä olla… Eikä se ole ainoa olkinukke.

Arvoisa puheenjohtaja!

Itsenäisenä Ristiina tarvitsisi nykyistä kunnianhimoisemman vision. Sen pitäisi olla jotakuinkin tällainen:

Yksi. Kunnan maksuvalmiutta tulee oleellisesti saada parantumaan talouden marginaalin kasvattamiseksi. Näin yksittäiset satunnaiset erät eivät aiheuttaisi sellaisia laineita kuin nykyään.

Kaksi. Kunnan omavaraisuusaste tulee saada nostettua yli 50 %:n, kun se on tällä hetkellä n. 32 %:a. Tämä takaa kunnan selviytymisen velvoitteistaan pidemmällä aikavälillä.

Kolme. Kunnan asukasta kohden laskettua velkataakkaa tulee pienentää siten, että se on alle kuntien keskimääräisen velkaantuneisuuden, jotta saadaan hallittua riskiä nousevista koroista. Tällä hetkellä velkaantuneisuusaste on suurempi kuin kunnissa keskimäärin.

Neljä. Vähennetään kunnan riippuvuutta valtionosuuksista ja varaudutaan valtionosuuksien pienentymiseen tulevaisuudessa.

Viisi. Kunnan investointivelkaa aletaan merkittävästi kuromaan kiinni viimeistään ensi valtuustokauden lopulta lähtien.

Kuusi. Varaudutaan väestön ikääntymisestä johtuvaan heikkenevään huoltosuhteeseen.

Kysymys kuuluu: Onko meillä voimavaroja tähän? Vai tyytyisimmekö sittenkin vain sinnittelemään ja elämään kädestä suuhun?

Arvoisa puheenjohtaja!

”Kolmesta köyhästä ei tule yhtä rikasta”, näin hoetaan. No ei tule ei. Kuka sellaista olettaa? Hyvä on kysyä tuleeko kolmesta köyhästä itsenäisinä kolme rikasta? SItä voi kysyä yhtä lailla.

Seuraavat muutamat vuodet tulevat olemaan kovia kuntasektorilla. Valtionosuudet ovat pienenemässä ja kunnat joutuvat sopeuttamaan toimintojaan väheneviin tuloihin. Ennemmin tai myöhemmin korot lähtevät nousuun. Kuntaliitossopimus turvaa Ristiinan palvelut vaikeiden aikojen ylitse ja vaikka tulevaisuus kolmen vuoden jälkeen on hämärän peitossa, niin siihen mennessä Mikkeli on joutunut tekemään sopeutuksensa siten, ettei Ristiinan palveluita ole voitu leikata.

Meille vihreille asia näyttäytyy siten että itsenäisyyden hintaa oltaisiin ottamassa henkilöstön selkänahasta, veronmaksajien kukkarosta sekä kuntalaisten palvelutasosta. Vastineeksi saisimme itsenäisen kunnan, joka pärskii hädin tuskin pinnalla ja joka on myynyt keskeiset toimintonsa muiden tuotettavaksi. Jäljellä olisi valtuusto, joka on kumileimasin muualta tulleille laskuille ja nipun valtuutettuja, joilla ei ole mitään valtaa vaikuttaa mihinkään.

Me vihreät emme todellakaan hingu osaksi Mikkeliä emmekä suinkaan luule että kolmesta köyhästä tulisi yksi rikas. Me kuitenkin uskomme että yhdessä vastaamme paremmin tulevaisuuden haasteisiin emmekä me halua nähdä sitä kurjistumiskehitystä, joka tekee yhdestä köyhästä todellisen keppikerjäläisen.

Mainokset