Postmoderni päivänavaus

Minulla oli eilen töissä päivänavausvuoro, jonka olinkin sitten onnistuneesti jo ehtinyt unohtaa. Minulle on aina ollut kunnia-asia kirjoittaa päivänavaukset itse, enkä ole turvautunut valmiisiin teksteihin. Minulle on kehittynyt tietty tyyli näihin, ja aiheet on vaihdelleet vaikka mistä vaikka mihin. Joka tapauksessa, raapustin häteisesti aamulla tekstin kasaan aikamoisella tajunnanvirtatekniikalla…

Huomenta kullannuput, ja kaikki oppilaat myös!
Tämä aamunavaus käsittelee postmodernia taidetta.
Postmodernismi on taiteellinen, filosofinen ja kulttuurinen virtaus ja ajattelutapa, joka syntyi modernismin jälkeen. Post on latinaa ja tarkoittaa ”jonkin jälkeen” tai ”jotakin seuraavaa”. Post on myös islantilaisen Björk –nimisen artistin toinen albumi, joka muuten – luvalla sanoen – on postmodernistinen ja post-rock-henkinen. 

Postmodernismi syntyi reaktiona tai jatkumoksi modernismille. Moderni puolestaan tarkoittaa ”nykyaikaista” tai ”uutta”. Postmoderni on siis jotakin joka on uutta ja nykyaikaista seuraavaa. Tiesitkö muuten, että postmodernistisia ihmisiä kutsutaan postmodernisteiksi.

Modernismi on siis taiteen ja kirjallisuuden suuntaus, ja sehän tarkoittaa sitä, että myös postmodernismi on taiteen suuntaus.

Modernismi tyylisuuntana syntyi teollisen vallankumouksen sivutuotteena ja uskoi kehitykseen sekä ihmisen ja teknologian mahdollisuuksiin. Modernisteille tieteellinen totuus oli puolueetonta, ja kaikille ihmisille samaa. Modernismin suuntauksia olivat muun muassa ekspressionismi, minimalismi, dada. Tunnettuja modernisteja ovat kuvataiteissa vaikkapa Vincent van Gogh – se tyyppi joka leikkasi itseltään korvan irti – tai kirjallisuudessa James Joyce, jonka tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettu Odysseus saa useimmat huokaisemaan helpotuksesta postmodernin edessä.

Postmodernismi halusi kyseenalaistaa tämänkaltaista maailmankuvaa ja näin syntynyttä uudenlaista kulttuuria. Samoin se halusi kyseenalaistaa yhtenäiskulttuurin. Yhtänäiskulttuuri tarkoittaa sitä, että jokainen uskoo samaan jumalaan, jokaisella on suurin piirtein sama aatemaailma, jokainen omaa samat arvot, kaikki jakavat samat kauneuden käsitteet ja samanlaisen tavan elää.  Tämän voisi tiivistää vaikka näin: Siinä missä modernismi kysyi ”Mitä tapahtuu todella?” kysyy postmodernismi ”Mitä tapahtuu todelle?” Otetaanpa uudestaan: Siinä missä modernismi kysyi ”Mitä tapahtuu todella?” kysyy postmodernismi ”Mitä tapahtuu todelle?”

Postmodernismi on hyvin laaja käsite. Maallikot, joka tarkoittaa siis ei-asiantuntijaa tai ei-ammattilaista, liittävät sen usein nykytaiteeseen – siihen mitä löytyy vaikkapa nykytaiteen museosta Kiasmasta. Se tosiaan voi olla sitä, mutta ei välttämättä. Jonkun mielestä mikkeliläiseen liikenneympyrään pystytetty renkula on postmodernia taidetta. Ei se kyllä varmaan sitä ole vaan pikemminkin modernia taidetta.

Joukossamme on ihmisiä, joiden mielestä nykytaide kaikkine kummallisuuksineen ja ei-esittävyyksineen on turhaa. Ainoastaan taide, joka on selkeää ja esittävää on kaunista, eli esteettistä. He ovat väärässä. Ilman postmodernia moni hieno asia olisi jäänyt syntymättä. Aamunavauksen lopuksi soitan hieman postmodernia rockmusiikkia eräältä rockhistorian hienoimmista yhtyeistä, jonka ura on ollut – varsinkin alkuaikoinaan – hyvinkin postmoderni. Seuraava kapple kertoo ehkä enimmäkseen keskitysleireistä.

Postmodernia viikonloppua kaikille, hellanteltut!


(Soitin musiikkina Manic Street Preachersin Mausoleumin, jonka voit kuunnella tästä.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s