Hallitusneuvotteluihin?

Viime yönä vihreiden puoluevaltuuskunta ja eduskuntaryhmä yhteiskokouksessaan päättivät osallistumisesta hallitusneuvotteluihin. Näihin mennään ”kunnianhimoisin” tavoittein.  Tosiasiallisesti kunnianhimo on ehdoista kaukana, hyvin kaukana. Edelleen olen pettynyt siihen miten marginaalisessa asemassa koulutuspolitiikka näyttää olevan vihreässä maailmassa.

Sanon asian suoraan: mikään, ei yksinkertaisesti mikään, voi perustella hallitukseen tai edes neuvotteluihin lähtemistä. Eri puolilla  on käytetty puheenvuoroja hallitusneuvottelujen puolesta ja vastaan, mutta minä luulen silti että vihreiden mahdollinen hallituskausi tulee olemaan melkoinen kuolemansuudelma koko puolueelle. Jo pelkkkiin neuvotteluihin osallistuminen näyttää tässä tilanteessa siltä, että meille kaikki on myytävänä. Ja taitaapa itse asiassa ollakin. Demareiden januskasvoisuus oli odotettavissa ja enemmän olisi yllättänyt, jos se porukka olisi pitänyt kiinni sanoistaan. Mutta että mekin?
Liibalaaba poliittisen tilanteen muuttumisesta on totta, tottakai. Mutta kuka ulkopuolinen sitä uskoo?
Meistä on nyt virallisesti tullut osa establishmenttia. Se on surullista.
Jyrki Katainen on hallitustunnustelijana osoittanut selkeästi sen, ettei hänestä ole valtiomieheksi. Elämme aikoja, jolloin PS olisi ollut pakko saada integroitua systeemiin. Tämä olisi onnistunut vain saamalla heidät hallitukseen. Tosiasiassa äänestystulos ei nyt näy hallituspohjassa tai tulevassa ohjelmassa ollenkaan. Kataisen olisi pitänyt persujen poisjäänti-ilmoituksen jälkeen osata luopua tunnustelijan tehtävistä ja luovuttaa vastuu Soinille. Tässä rimpuilussa olisi aloitettu lähtölaskenta takaisin höyhensarjaan. Mutta ei. Meidän ei pidä kuitenkaan lähteä tukemaan Jyrki-boyn poikavuosien unelmaa pääministeriydestä.
Meidän kannalta on se ja sama, jos Suomeen ei synny toimintakykyistä hallitusta. Eikä se ole meidän vaalissa rökeletappion kokeneiden ongelma. Se on voittajien ja heidän vastuuttomien lupaustensa ongelma.


Keskustelua Heikin kanssa

Etelä-Savon vihreiden toiminnanjohtaja Heikki Härkönen, joka muuten oli ehdokkaanakin,  linkkasi FB:ssä uutisen liittyen Panu Laturiin ja vihreiden vaalistrategiaan Etelä-Savossa. Kävimme tämän jälkeen keskustelua asiasta ja koska keskustelussa oli muutamia aika hyviä pointteja, laitanpa sen nyt tähän. Pientä moderointia olen tehnyt: olen jättänyt pois muiden kommentit ja korjannut muutamat kirjoitusvirheet.
—–

‎Vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö luonnehtii virheeksi sitä, että puolue kävi vaalikampanjassaan ärhäkästi perussuomalaisten kimppuun.

Oma piirihallituksemme päätti, ettemme Perussuomalaisia vastaan, koska tuntemistamme perussuomalaisista monet olivat ihan tavallisia.

Kiellosta kerrottiin myös puoluesihteerille. Tosin lupauksestaan huolimatta http://www.lansi-savo.fi/Uutiset/11145335.html

    • Mikko Siitonen

      Tjaa-a. Minä olen näissä asioissa niin kokematon että en varmaan ymmärrä taaskaan mistään mitään. Siitäkin huolimatta sanon tämän:Minusta yksi ongelma on ollut se, että emme ole puolustautuneet tarpeeksi hyökkäyksiä vastaan. Meitä on saanuthutkia mennen tullen julkisuudessa Soinin suulla ja blogeissa persujen ja hommalaisten suulla. Ja me emme ole puolustautuneet, vaan ottaneet kiltisti iskut vastaan. Joka tapauksessa meidän olisi pitänyt tuoda omat vaihtoehtomme selkeämmin esiin VERRATTUNA muihin, myös persuihin.
    • Heikki Härkönen juuri näin, asiat olisi pitänyt saada vastakkain, ei vain liberalismia vastaan konservatismia tai yhtä puoluetta toista vastaan.

    • Mikko Siitonen

      Politiikka on kilpailua toisia vastaan ja siihen kuuluvat luonnollisesti hyökkäämisetkin. Meidän olisi pitänyt selkeämmin erottua porvaririntamasta – se nyt on ainakin selvää. Persut puolestaan onnistuivat ottamaan aloitteen kaikessa keskustelussa ja monopolisoimaan myös vihreiden keskustelun. Meidän olisi selkeämmin pitänyt repiä riekaleiksi persujen poliittiset ohjelmat, samoin kuin tietysti kaikkien muidenkin. Tämä ei olisi todennäköisesti vaikuttanut persujen suosioon, mutta kenties se olisi tuonut meidän vaihtoehdollemme enemmän kannatusta. Nyt tyydyimme olemaan iskujen kohteena ja koitimme pitää käsissämme sivistyksen soihtua viimeiseen hengenvetoon saakka. Olimme liian kilttejä.
    • Heikki Härkönen hallituskauden loppuvaiheessa olisi tosiaan pitänyt tehdä irtiottoja sellaisista päätöksistä, jotka olivat suoraan puolueohjelmamme vastaisia. Esimerkiksi kävisi biokaasun käyttövoimaverosta liikennekäytössä, jonka hallituksessa kiltisti hyväksyimme.
    • Mikko Siitonen Olet oikeassa ja vaalikampanjassa eroa olisi pitänyt korostaa entisestään. Mutta mitä mieltä olet siitä kiltteydestä?

    • Heikki Härkönen juotiin ydinvoimanmalja kiltisti, perusteena olise, että kun viimeksi lähdettiin ovet paukkuen hallituksesta ei kannatus noussut. Kyllä johdonmukaisuuden vuoksi olisi pitänyt tehdä samoin nyt..

    • Heikki Härkönen Ollaan oltu siunaamassa oman ohjelmamme vastaisia asioita. Mauri Pekkarinen sanoi ydinvoiman aikaan, että silloin olimme enemmän oppositiossa kuin oppositio itse. Siihen olisi pitänyt tarttua.

    • Mikko Siitonen

      Kyllä juurikin näin. Mutta meidän olisi myös pitänyt reagoida siihen miten persut käyttivät meitä poliittisena lyömäaseena äänestäjiä saadakseen. Ja aloite oli koko ajan persuilla. En usko että meiltä vuoti äänestäjiä persuihin paljoakaan, mutta meidän suosiollisella avustuksellamme – eli olemalla kiltisti hiljaa – persut saivat kannatustaan nousemaan. Olen hieman taipuvainen ajattelemaan että fight fire with fire. Mutta politiikassa asiapohjalta, ei mielikuvatasolla, kuten ehkä nyt osittain tehtiin. Vaikkapa norppakeskustelussa olisimme voineet haastaa persuja paljon enemmän. Osa persujen ehdokkaista oli avoimesti norpansuojelua vastaan. Meidän olisi pitänyt kysyä: ”Haluatteko tosiaan norpan kuolevan sukupuuttoon? Teidän ajama politiikka varmistaa sen.”
    • Heikki Härkönen Aloitteitahan meillä ei ollut. Demarithan olivat tuolla kauppojen edessä toitottamassa sitä nuorisotyöttömyys on poistettava mantraa, samalla kun nuorisotyöttömyys oli juuri vähentynyt. Tämä viesti oli suunnattu juuri vihreää työministeriä vastaan.

    • Mikko Siitonen Tässä siis suurin ongelmamme. Meiltä puuttui omia avauksia mutta myös omia hyökkäyksiä.
    • Heikki Härkönen Me olisimme voineet olla saman kaavan mukaan kertomassa kuinka Sirkka-Liisa Anttila haluaa tappaa norpan.
    • Mikko Siitonen Olisikohan pitänyt? Minä kirjoitin blogissani persujen koulutuspolitiikasta ja sain kiitostakin siitä.
    • Heikki Härkönen Joku sellainen ”kaikkien mielestä oikea” -mantra, toissijaista onko se edes totta, sellaita mistä on helppo olla samaa mieltä.
    • Mikko Siitonen Muuten: Sirkka-Liisa Anttilaa vastaan olisi tosiaan voinut hyökätä monessa muussakin asiassa. Moni valveutunut ihminen on todella pettynyt hänen toimintaansa. Minullekin tuli muutama sähköposti jossa kysyttiin mielipidettä ministeristä…
    • Heikki Härkönen jos tuota katukampanjaa olisi tuettu tv:ssä jokaisessa sinnemäen haastattelussa/piirin kannarissa jne, olisi se mennyt läpi ihmisten mieleen.
    • Mikko Siitonen Tai joku Pauliina Viitamies, joka parjaa vihreitä ydinvoimamyönteisinä, mutta äänestää itse lisäluvan puolesta. Ajattelepa sitä.
      __________________
      Tähän päättyi keskustelumme. Ehkäpä tästä eräitä näkökulmia vaalitappioon on nähtävissä. Se, olemmeko oikeilla jäljillä, on sinun päätettävissä, oi lukija.

Vihreiden hallituskaudesta

Vihreiden hallituskaudesta on monille jäänyt mieleen vain ja ainoastaan tuskainen ydinvoimakamppailu, jonka vihreät lopulta hävisivät niin ydinvoimamyönteiselle hallitusrintamalle kuin ydinvoimamyönteiselle oppositiollekin. Joka tapauksessa hallitustaipaleella on paljon onnistumisiakin.

Tänään postilaatikkoon putosi HS:n kuukausiliite, jossa oli alla oleva mainos. Se on mielestäni osuva. Nettiin avattiin jokunen viikko siteen myös sivusto aiheesta. Jos elät siinä mielikuvassa, että vihreiden hallitustaival oli yhtä epäonnistumista, kannattaa kuitenkin vielä tutustua oheiseen puuhuun ja edellä mainittuun nettisivuun, johon pääsee KLIKKAAMALLA TÄSTÄ.

 

Minulla on teoria

Hallitus teki kaikkien aikojen järkyttävimmän ja vastuuttomimman esityksen, kun se päätti Mauri Pekkarisen suulla esittää Suomeen kahta uutta ydinvoimalaa. Vihreät puolestaan, minä mukaan lukien, ovat tyrmistyneitä. Eivätkä pitkään hiljaa, luulen.

Hallituksen esitys herättää muutamia kysymyksiä: miksi keskusta ja Pekkarinen yht’äkkiä muutti kantaansa nollasta yhteen ydinvoimalasta kahteen ydinvoimalaan. Toinen mielenkiintoinen kysymys liittyy siihen, miksi vihreät ovat yhä hallituksessa. Mutta minullapa on teoria. Tässä täytyy olla kyse jo seuraavista vaaleista.

Taustatekijä numero yksi: puoluiden kannatus. Keskustan kannatus tulee sukeltamaan seuraavissa vaaleissa. Kokoomuksen nosteen lasketaan puolestaan jatkuvan. Demarit ei ole uskottava vaihtoehto ja pieni nousukin jäänee vain pieneksi tai haaveeksi. Myös perussuomalaisten nousu jatkunee. Talouden taantuma nostaa monissa ihmisen alhaisinta puolta pinnalle ja tähänhän perussuomalaiset kyllä osaavat tarttua. Vasemmistoliitto lähtee vaaleihin Arhinmäen johdolla, mutta puolueen uudistuminen lienee silti vain näennäistä. Vaikea on uskoa vasureiden pystyvän aidosti uudistuneseen ehdokasasetteluun valtakunnallisesti. Tämä taas puolestaan tarkottaisi enintään torjuntavoittoa laskevaa kannatusta vastaan.

Taustatekijä numero kaksi: keskustan puheenjohtajakisa. Mauri Pekkarinen hamuaa puolueensa puheenjohtajutta. Nyt on näytttävien operaatioiden paikka.

Kuvio menee näin. Kokoomus voittaa vaalit, mutta kumpi valita kumppaniksi: keskusta vai demarit? Pekkarinen osti ydinvoimaesityksellä hallituspaikan keskustapuolueelle tulevasta vaalitappiosta huolimatta. Kytkykauppana Pekkarinen saa myös keskustan puheenjohtajuuden ja painavan salkun seuraavasta hallituksesta. Pekkarinen teki siis diilin, jonka vuoksi kannattaa takkia kääntää. Ainoat keskustassa, jotka huutelevat puolueen johtoa vastaan ovat niitä, joiden mielipiteellä ei ole merkitystä (keskustanuoret on sivuutettu maailman sivu) ja niitä, joilla ei ole enää mitään hävittävää tai voitettavaa, kuten Antti Kaikkonen. Kokoomus puolestaan on pelannut korttinsa juuri oikein. Nämä kiteytyvät hyvin Jyrki Kataisen lausumassa: ”Kiitos, Mauri” -terveisessä. Myös savupiipputeollisuus kiittää. Demarit puolestaan ovat juuri tästä syystä hiljaa, hyvin hiljaa.

Entäpä vihreät? Oli vaikeaa katsoa Anni Sinnemäen kiemurtelua tuolissaan Paavo Arhinmäen kysyttyä eduskunnan kyselytunnilla (22.4.2010), ovatko vihreät Pakkarisen kanssa samaa mieltä ydinvoimasta, ja jos ei, niin miksi vihreät jatkavat hallituksessa? Kysymykset ovat kieltämättä oikeutettuja. Esitys kahdesta ydinvoimalasta on traaginen vihreiden kannalta. Miten perustella äänestäjilleen ja itselleen (ja omatunnolleen) hallitukseen jääminen, ja toisaalta, mitä seuraisi jos hallituksesta lähdetään. Tämä on kysymys, jota varmasti mietitään puolueen johdossa, tai ainakin pitäisi miettiä.

Vihreät kansanedustajat tulevat todennäköisesti äänestämään hallituksen esitystä vastaan, näin uskon. Lisäksi vihreät pyrkivät saamaan puolelleen eduskunnan enemmistön. Onnistutaanko siinä, se jää nähtäväksi. Jos äänestys hävitään, on todellinen ratkaisun paikka: should we stay or should we go…

Jos vihreät jättävät hallituksen, tai vaihtoehtoisesti potkitaan hallituksesta, ovet seuraavaan (todennäköisesti porvari-) hallitukseen sulkeutuvat sillä samalla hetkellä. Mutta kuka nousee tilalle? Perussuomalaiset! Tämän seurauksena seuraavat neljä vuotta saisimme täysin ympäristöstä, planeetasta ja globaalista vastuusta piittaamattoman hallituksen. Hallituksen, joka olisi avoimen ”maahanmuuttokriittinen”. Tämä olisi kauhuskenaario. Vaihtoehto, jossa KD nostettaisiin hallitukseen, kääntäisi Suomen kohti konservatiivisuutta, eikä näin olisi paljoakaan parempi vaihtoehto.

Jos vihreät puolestaan jäävät hallitukseen, puolueen uskottavuus on vaakalaudalla. Tämän kaltaisen päätöksen kanssa ei vain voi elää. Miten voimme lähteä uskottavasti seuraaviin vaaleihin, jos olemme olleet hallituksessa, joka tekee Suomesta ydinenergiaa ulkomaille myyvän valtion. Sitä paitsi: hallituspaikka saattaa silti jäädä haaveeksi, vaikka nyt hallitukseen jäätäisiin, ja vaikka vaaleja ei hävittäisikään. Voi olla, että hankalaksi koettu vihreät eivät enää porvareille kelpaakaan (tosin myös perussuomalaiset hallituskumppanina on varsin arvaamaton vaihtoehto). Vihreiden kohdalla tilanne on siis kuin  ”suo siellä, vetelä täällä”

Keskusta ja kokoomus ovat pelanneet siis hyvin. Itsensä ja suurteollisuuden kannalta. Planeetan ja tulevien sukupolvien kannalta esitys onkin paljon suurempi tragedia minkä Vihreä liitto kohtasi.