Tag Archives: kd

Vetovoimaa kulttuurista

Posted on by
Vastaus

Tänään 18.10. Kaupunkilehdessä julkaistiin mielipidekirjoitukseni. Laitetaan se siis tännekin. Talousarviokeskustelusta, johon tekstissä viittaan, löytyy blogikirjoitus tästä linkistä.

Vaalityötä tehdessä tapaa myös vapaa-ajan asukkaita. Olen tavannut kysyä heiltä, ovatko he ajatelleet muuttavansa pysyvästi tänne. Monet eivät edes harkitsisi. Syykin on monella selvä: kaivataan kulttuurielämää ja sitä ei Mikkelin seudulta riittävästi löydy. Ja tosiaan, vaikka meillä onkin täällä monta tasokasta kulttuurilaitosta ja museota, niin elävään kaupunkikuvaan kuuluva ruohonjuuritasolta lähtevä kulttuuri on ahtaalla.

Olin itse vuosia mukana Mikkelin musiikkiklubin toiminnassa. Musiikkiklubissa halusimme puhaltaa omalta osaltamme henkeä kaupunkiin ja järjestimme usean vuoden ajan kaupungin keskustassa alkoholitonta ilmaiskonserttia. Mikkelin kaupungin toiminta-avustus oli kuitenkin todella pieni ja tiedän, että monet kulttuuriyhdistykset kamppailevat saman ongelman kanssa.

Oma lukunsa kulttuuriyhdistysten rinnalla ovat monet kyläseurat ja kaupunginosayhdistykset, jotka tekevät arvokasta työtä yhteisöllisyyden eteen ja täydentävät kunnallisia palveluita, varsinkin kun kyliltä palvelut ovat kadonneet. Erinomaisia esimerkkejä löytyy vaikkapa Vitsiälästä tai Ihastjärveltä.

Yhdistykset puhaltavat eloa kaupunkiin ja antavat aktiivitoimijoilleen mielekkään, koko yhteisöä hyödyttävän tavan harrastaa. Yhdistysten toiminnan myötä kaupunkikuva elävöityy ja viihtyvyys kasvaa. On jopa olemassa tutkimustietoa, että yhdistystoimintaan osallistumisella on positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin.

Teinkin Ristiinan valtuuston tämän vuoden budjetin käsittelyssä esityksen että kyläseurojen toiminta-avustukset kaksinkertaistettaisiin. Esitykseni kustannusvaikutus olisi ollut pieni mutta sen symboliarvo olisi ollut suuri. Harmi etten saanut muita puolueita mukaan.

On nimittäin niin, että vetovoimaisuus on muutakin kuin ostoskeskuksia ja rantarakentamista. Me tarvitsemme yhteisöllisyyttä ja kulttuuria, vaikka ja juuri siksi koska taloudessa on edessä tiukkoja vuosia. Haluaisinkin haastaa sekä tulevat kaupunginvaltuutetut että paikalliset yrittäjät mukaan tukemaan ruohonjuuritasolta toimintaa, sillä monipuolinen yhdistystoiminta ja kulttuuritarjonta hyödyttää meitä kaikkia.

Fundamentalistin eheyttämisestä

Posted on by
2

Äärikristityt ovat iskeneet jälleen. Nuotta.com -sivustolla julkaistu Älä alistu! -kampanjaa on arvosteltu homovastaiseksi ja vastenmieliseksi. Kirkko on rientänyt sanoutumaan irti kampanjasta. Silti ihmisiä on eronnut kirkosta kiihtyvään tahtiin: parissa päivässä kohun puhjettua parisen tuhatta ihmistä äänesti jaloillaan kansankirkosta.

Todellakin, edellisen kerran nämä seksuaalisten vähimmistöjen yhdenvertaisuuskysymykset olivat isosti esillä Ajankohtaisen kakkosen nk. ”homoillan” jälkeen. Myös minä rohkenin silloin kirjoittaa hieman aiheesta. Nyt uudestaan Älä alistu! -kampanja on saanut valtaisan arvosteluryöpyn osakseen. Ja hyvä niin. Kampanja on halveksittava ja hyvän maun vastainen.  Erityisesti YouTubestakin löytyvä Annin tarina, jossa biseksuaalinen nuori tyttö kertoo ”parantumisestaan heteroksi” ja sanoo viisaasti ja lohtua herättäen kaikille hämmennyksessä ja epätoivossa eläville teini-ikäisille, että jos ”murhaajakin voi parantaa tapansa, niin homoseksuaalikin voi”. Tai jotain sinne päin. Ajatukset ”homoudesta parantamisesta” tai fundamentalistikielellä ”eheyttämisestä”, ovat loukkaavia ja absurdeja. Jos joku porukka Suomessa kaipaa eheyttämistä, niin se on juuri nuottalaisten kaltaiset ihmisvihaajat.

Joka tapauksessa, vain harva on kampanjaa puolustanut ja Nuotta-lehden päätoimittaja Mika Falkinkin on käsketty vaieta julkisuudessa. Kristillisdemokraatit kuitenkin pitävät rintamaa yllä. Se, mistä luterilainen kirkko sanoutuu irti, saa kristillisdemokraatit barrikadeille. Nyt KD:n edustajat ovat puolustaneet sananvapautta tyyliin ”jokaista tulee kunnioittaa keskustelussa” ja että ”vertaukset homoseksuaalisuuden ja murhaamisen välillä ovat yksittäinen mielipide”. Molemmat ovat valideja kommentteja asiayhteydestä irrotettuna, mutta kontekstissaan yhtä potaskaa.

Ääriryhmät eivät omassa retoriikassaan kunnioita seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä pätkän vertaa! Heille homoseksuaalit (jne.) edustavat toiseutta, jotain jonka voi etäännyttää ihmisyyden ulkopuolelle. Heille homoseksuaaliset ihmiset ovat toiminnan objekti, eikä koskaan itsenäinen arvokas, yksilöllinen subjekti. ”Yksilölliseen mielipiteeseen” todellakin kaikilla on oikeus, mutta jos sen ottaa ajamansa kampanjan ja agendan kärkeen, se ei enää ole yksilöllinen mielipide, vaan jotakin mitä kyseinen kampanja ja sen takana olevat tahot edustavat. Kysymys kuuluu: jos homous on kuin murha, pitäisikö se uudelleen kriminalisoida?

—

Älä alistu! -kampanja onnistuu pilaamaan kosketuksellaan hyviä asioita. Viime syksynä kouluissa ympäri Suomea näytettiin It gets better -videota, jossa nuorille vakuutettiin että elämä muuttuu paremmaksi peruskouluvuosien ahtaan ryhmäpaineen jälkeen ja että ketään ei saa kiusata. Myös minä näytin ihan oma-aloitteisesti omilla oppitunneillani kyseistä videota.

Älä alistu! -kampanja varastaa videon idean ja muuttaa sen joksikin muuksi. Viesti on: vain Jeesus voi sanoa että kaikki muuttuu paremmaksi ja että:

…pahuutta ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni. Rikkinäisyyttä ei ole ainoastaan maailmassa vaan myös minun sisälläni, jokaisen sisällä. Jumala sanoo tätä rikkinäisyyttä synniksi.

Tässä tekstissä ei puhuta mitään homoseksuaalisuudesta, mutta kun sen laittaa yhteyteensä ja ottaa huomioon otsikon viitauksen, viesti on selvä: homous on syntiä ja Jeesuksen avulla siitä pääsee eroon.

Suoraan sanoen, minä en voi ymmärtää enkä oikeastaan hyväksyäkään ääripiirien ja osan KD:stä ajattelumaailmaa. Minusta fundamentalismi on fundamentalismia riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Ja että fundamentalismi on vaarallista, riippumatta mistä jumalasta se sikiää. Myös Suomessa fundamentalistipiirit nostavat päätään. Heidän tulilinjalleen – niin kuin muuallakin maailmassa jumalasta riippumatta – ovat joutuneet seksuaaliset vähemmistöt, naisten tasa-arvo ja seksuaalioikeudet ja kehon itsemäärämisoikeus sekä vääräuskoiset. Fundamentalistit ovat ”hyviä ihmisiä” kaiken jumalattomuuden ja saastan maailmassa. Toisaalta uskon myös, että edellä mainitut pönkittävät omaa valta-asemaansa ja ennakkoluuloja Raamatulla.

Hyvä esimerkki tästä on KD:n Mika Ebeling (taitaapi olla Helsingin vaalipiiristä), jonka vaaliimainos osui taannoin silmääni Hesarista. Mainoksen mukaan ensi vaalikaudella kuolee 40 000 lasta jos Mikaa ei valita Arkadianmäelle sitä estämään. Kun menee Ebelingin kotisivuille ensimmäisenä silmiin iskee teksti:

”Monen lapsen henki on Sinun kädessäsi”

Suosittelen tutustumaan miehen retoriikkaan, jos pahoinvoinniltanne pystytte. Tässä maistiasena esimerkki Ebelingin blogista18.3.2011:

Eilisessä Iltalehdessä ex-ministeri Sinikka Mönkäre kertoo, että hänen äitinsä kuoli laittomaan aborttiin. Se on ollut suuri ja valitettava tragedia. Sodan jälkeen isän henkinen terveys oli heikentynyt. Äidin ahdistus on ollut ymmärrettävää ja inhimillistä. Juttu päättyy Mönkäreen kommenttiin: ”Halusin tuoda esille sen, että suomalainen yhteiskunta on mennyt paljon noista ajoista eteenpäin. Tällaisiin ratkaisuihin ei kenenkään tarvitse enää turvautua. Nyt sellaiset asiat voi tehdä turvallisesti.”

On hyvin luonnollista, että Mönkäre päätyy tällaisiin ajatuksiin, mutta hänen johtopäätöksensä on kuitenkin väärä. Kun asiaa katsotaan vain yhdestä näkökulmasta ja unohdetaan suurin uhri (Sinikan pikkuveli tai -sisko), niin on luonnollista, että johtopäätökset vääristyvät.

Ebeling edustaa juuri sitä itseensä tyytyväisten ”parempien ihmisten” (lue: hyvätuloinen valkoinen mies) ryhmää, jotka katsovat oikeudekseen rajoittaa naisten oikeuksia määrätä itse kehostaan ja elämästään. Olen pahoillani Ebelingin kohdalla ainoastaan siitä, että häneltä on itse miehenä evätty mahdollisuus synnyttää lapsia.

Löysin netistä hyvän esimerkin ajattelumallista liittyen ”perinteisen avioliittomallin” puolustamiseen (klikkaa isommaksi):

Sarjakuva on oivaltava. Samalla tavalla oivalluksia sisälsi animaatiosarja Pasilan jakso ”Lahko”. Jaksossa homoseksuaali mies sai potkut erään fundamentalistilahkon siivojan paikalta homoutensa vuoksi. Luterilaiseen kirkkoon hän pääsi siivoojaksi, mutta ei sitten yhtään mitään enempää….

Jaksossa myös väitettiin että liberaalit ja suvaitsevat kristityt ovat vähintään yhtä pahoja kuin äärihihhulitkin, ellei pahempia.

Sarjan perustelu meni näin: jos äärihihhuli ei hyväksy naispappeutta tai homoja, se eroaa kirkosta ja perustaa oman lahkon, joka sitten on juuri niin suvaitsematon kuin vaan. Suomessa Luther-säätiö voisi edustaa tätä porukkaa, vaikka ne kirkkoon taitavat kuuluakin. Mutta mitä tekevät ne vapaamieliset kristityt, jotka eivät hyväksy naispappien syrjintää työpaikoillaan tai kirkon eriarvoistavaa asennetta homoseksuaaleja kohtaan? He eivät todellakaan eroa kirkosta ja perusta omia lahkojaan. He eivät tee mitään!

Minä ymmärrän homokysymyksen takia kirkosta eroavia hyvin. Ihmisten on äänestettävä jaloillaan, muuten mikään ei muutu. Puolitosissaan voisi sanoa, että toivottavasti kirkosta eronneet nyt alkaisivat perustaa niitä aidosti yhdenvertaisuutta toteuttavia lahkojaan… Kansankirkko nimittäin pelaa kahdeilla korteilla. Mediassa ääriajattelu tuomitaan aina kun se nousee negatiivisessa sävyssä julkisuuteen, mutta kun mediassa on hiljaista, ääriliikkeet saavat rahoitusta (joka tulee viime kädestä kirkollisverosta), seurakunnissa ääriajattelevat jatkavat normaalisti pappeina, ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat edelleen kelpaavat ”vain siivoamaan”.

En tiedä pitäisikö fundamentalisteille järjestää eheyttämistä tai vertaistukiryhmiä tyyliin ”anonyymit ihmisvihaajat”. Sen kuitenkin tiedän että kansankirkon pitää tehdä huomattavasti nykyistä enemmän äärisiipiensä leikkaamiseksi. Ne eivät tarvitse kirkon rahoitusta eivätkä papit, jotka syyllistyvät homo- ja naisvihaan, tarvitse työpaikkaa evenkelisluterilaisesta kirkosta.

Muutamia huomioita uutisvirrasta

Posted on by
Vastaus

Seuraavassa pari silmiin sattunutta, mielenkiintoista uutista viime päiviltä.

Ensinnäkin. Kokoomus ja KD menevät vaaliliittoon Etelä-Savossa. Länsi-Savo uutisoi asiaa tänään 17.12. ja muistutti että:

Kokoomus ehti jo linjata, ettei se tee vaaliliittoja näissä eduskuntavaaleissa. Nyt tehty ratkaisu pyörtää edellisen päätöksen.

Niin. Jos tästä hakemalla hakee hyviä puolia, niin ainakin se löytyy, että vain yksi seuraavista eli Olli Nepponen, Lenita Toivakka tai Teuvo V. Riikonen  pääsee eduskuntaan.

—

Toiseksi. Koulujen joulujuhlista on taas keskusteltu. Yllätys, yllätys kristillisdemokraattien aloittamana ja kokoomuspuolueen jatkamana. YLE uutisoi eduskunnan kyselytunnilla käytyä keskustelua seuraavasti:

Räsäsen mukaan Virkkunen on sekoittanut vastauksessaan uskonnonharjoittamisen ja kristillisen kulttuuriperinteen. Räsänen sanoo, että uskonnonharjoittamisen kohdalla on varmistettava, etteivät lapset joutu harjoittamaan itselleen vierasta uskontoa. Hän katsoo, että sen sijaan esimerkiksi jouluvirsi (Enkeli taivaan) joulujuhlassa lasketaan suomalaiseen kulttuuriperinteeseen kuuluvaksi, eikä siitä tarvitse pyytää kodeilta erikseen lupia.

Niin. Virsi siis ei ole virsi eikä jouluevankeliumi evankeliumi ja kristillinen joulu ei ole kristillisyyttä vaan kulttuuriperimää. Niinpä siis ei-kristityt lapset voidaan näihin pakottaa. Minusta tulkinnat ovat hienoja. Tämähän tarkoittaa että ne eivät ole uskontoa vaan vain kulttuuria.  Hieman vain mietityttää, eikö KD:n kansanedustajilla todellakaan ole suurempaa poliittista substanssia kuin koulujen juhliin sekaantuminen. Taitaa olla eräänlaista populismia tämä poliittinen körttiläisyyskin.

—

Kolmanneksi. Pisa-tulokset tulivat. Suomi ei olekaan enää ykkönen vaan vasta kolmas. Suomalaisen koulun suurimpana vahvuutena on ollut sen tasalaatuisuus. Tuoreessa Pisa-tutkimuksessa Suomen koulujen väliset erot oppimistuloksissa olivat edelleen OECD-maiden pienimmät, mutta koulujen väliset erot olivat hiukan kasvaneet. Myös edelliseen vuonna 2000 lukutaitoa käsitelleeseen tutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvo Suomessa on laskenut kymmenellä pisteellä. Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla ministeri Virkkunen kommentoi seuraavasti:

Meidän on varmistettava, että asuinpaikasta riippumatta vanhemmat voivat jatkossakin luottaa siihen, että lähikoulussa saa parasta mahdollista opetusta.

Niin. Oppilaiden eriarvoistuminen sen suhteen, kuinka paljon he saavat perusopetusta ja millaisissa ryhmissä (koko, integrointi, tukitoimet) sitä annetaan, on kovaa vauhtia kiihtymässä. Mielestäni tämä olisi Suomen huolenaihe numero yksi niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkälläkin aikavälillä. Voitaisiin jopa puhua yleissivistyksen kasvavasta kestävyysvajeesta.

—

Neljänneksi. Keskusta ei hyväksynyt perusopetuksen tuntijakouudistusta ja niinpä se kaatui. Asia jää seuraavan hallituksen ratkaistavaksi. Hesari uutisoi asiasta näin:

Keskusta on pitkin syksyä arvostellut vuonna 2014 toteutettavaksi kaavailtua uudistusta liian kalliiksi ja mittavaksi.

Virkkunen puolestaan halusi pitää kiinni esimerkiksi kaikkien koulujen vähimmäistuntimäärän nostamisesta neljällä vuosiviikkotunnilla mikä olisi hänen mukaansa lisännyt alueellista tasa-arvoa.

Myös kieliohjelman laajentaminen, taito- ja taideaineiden aseman vahvistaminen ja uusi aine draama olivat opetusministerin tavoitteita.

Niin. Tuntijakouudistuksessa olisi ollut puolensa ja puolensa. Toisaalta tuntimäärän lisääminen olisi ollut juuri edellä mainitun oppilaiden tasavertaisuuden kannalta välttämätöntä. Nyt liian moni kunta, Mikkeli mukaan lukien,  saa polkea lasten oikeuksia miten haluaa. Silti tuntijakotyöryhmän esitys oli jäämässä omituisen torsoksi: todellista uusiutumista ei ollut. Draama oppiaineena olisi ollut vain kosmetiikkaa. Kaikille uskontokunnasta riippumatta yhteinen etiikka puolestaan olisi ollut loistava idea, mutta sehän olikin tyrmätty jo aiemmin. Ehkä siksi, että se olisi heikentänyt uskonnonopetuksen asemaa. Uskonnolla on nykyisellään kohtuuttoman suuri tuntimäärä koko perusopetuksessa. Se on suurempi kuin esimerkiksi historialla ja yhteiskuntaopilla.

Lisäksi esityksessä oli muutamia kohtia, jotka olisivat olleet peräti haitallisia: ensinnäkin kieliohjelman muuttaminen tuskin olisi parantanut kielten opiskelun mahdollisuuksia ja taito- ja taideaineiden kohdalla valinnaisuuden muutokset olisivat voineet käytännön tasolla olla kohtalokkaita. Valinnaisuutta tulee perusopetuksessa nostaa, mutta valinnaisuus kuuluu ennen kaikkea yläkouluun.

Se mikä minua ihmetyttää kovin on se, miksi matematiikan määrän pitää olla niin kohtuuttoman suuri tuntijaossa, ja taide-ja taideaineiden osuus niin pieni. Tätä ei perustele mikään. Kaikista suomalaisista ei tule insinöörejä, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse pitkälle vietyjä matematiikan taitoja. Toisaalta taas taito- ja taideaineet toisivat peruskoulun puurtamiseen luovuuden tuulahdusta ja oppilaille kipeästi kaivattua vastapainoa. Lisäksi luovuuden ja älykkyyden suhde on selkeä.  Matematiikan syventävää opiskelua olisi voinut tuoda valinnaisuuden kautta.

Hesari kirjoitti samaisessa uutisessa myös siitä miksi keskusta vastusti tuntijakouudistusta:

”Tuntijaon kokonaisuudistukseen ei ollut varattu rahoitusta. Uudistus olisi vaatinut leikkauksia muualta peruskoulusta sekä muilta koulutusasteilta. Tähän keskusta ei ollut valmis”, sivistyspoliittisen ministerityöryhmän jäsen AnuVehviläinen sanoo tiedotteessa.

Keskustan mielestä peruskoulussa ei ole tarvetta draaman kaltaisille uusille oppiaineille, vaan kehittämisen tarpeita on ennemmin kouluviihtyvyydessä, oppilashuollossa, opettajien jaksamisessa ja koulurakennusten kunnossa.

Niin. Mutta mistä rahat keskustan tavoitteisiin, ellei opetussektorin sisältä? Lisäksi herää muutama tyhmä kysymys: kertokaapas kepulaiset miten sitä kouluviihtyvyyttä lisätään? miten oppilashuoltoa kehitetään? miten opettajien jaksamista parannetaan? kuinka koulurakennuksista huolehditaan? Hieman konkretiaa, kiitos, ja myös rahoituksen osalta, jos suinkin mahdollista.

Homouden kauhistus

Posted on by
3

Tiistaina 12.10.2010 esitetty TV2:n homoilta on saanut tuhannet eroamaan kirkosta. Ymmärrän ihmisten reaktion ja se tuo jossain mielessä jopa hieman toivoa tähän kovenevien asenteiden Suomeen. Kaikkea ei sittenkään hyväksytä.

Minullakin on voimakas mielipide kovia kierroksia ottaneeseen keskusteluun kirkon ja KD:n näkemyksistä liittyen seksuaalisiin vähemmistöihin. Tulevassa vaalikampanjassa pääteemani tulevat olemaan koulutuspolitiikka (erityisesti perusopetukseen liittyen), työelämäkysymykset ja tasavertaisuuskysymykset. Viimeksi mainituille tuntuu olevan yhä enemmän tilausta. Seuraavassa hajatelmia liittyen seksuaalivähemmistöihin ja heidän oikeuksiinsa.

Niin. Minähän en siis kuulu kirkkoon. Erosin naispappikeskustelujen aikaan, osittain  vastalauseena, osittain vakaumuksellisista syistä. Nuorempana olisin määritellyt itseni ateistiksi, mutta nykyisin mielummin uskonnottomaksi.  Joka tapauksessa minulla ei ole sellaista uskoa, jonka vuoksi olisi pakottavaa tarvetta kuulua mihinkään kirkkokuntaan. En silti ilakoi kirkoasta eroamisista. Usein tuntuu, että kirkko tuntuu olevan ainoa todellinen vähäosaisten puolustaja tässä maassa.

Joka tapauksessa. En voi ymmärtää (ehkä siksi että en ole teologi) miksi Raamattua voi toisinaan tulkita historiallisesti, toisinaan vertauskuvallisesti ja toisinaan kirjaimellisesti. Tämä tuntuu vaihtelevan tulkitsijasta ja hänen päämääristä toiseen. Näin se ainakin näyttäyttyy maallikolle. Minusta tuntuu, että auktoriteeteista voidaan löytää perusteluja kaikille omille ahdasmielisyyksille, jos vain haluaa. Raamattu ei ole tästä poikkeus. Siitä kirjasta löytyy perustelunsa myös avarakatseisuudelle… Joka tapauksessa, Keskisuomalaisessa oli taannoin oivaltava yleisönosastokirjoitus aiheesta.

Tästäkään en ole varma, mutta muistelisin että kristinuskon sanoma on rakkaus ja armo. Jotenkin se ei tässä ”homokeskustelussa” tunnu välittyvän. Kirkon edustajat hokevat lehdissä, että kirkko on moniääninen. Helsingin Sanomissa ollutta mielipidekirjoitusta mukaellakseni: jos kirkko on moniääninen, niin yhden äänen voluumi on niin kovalla, että korviin sattuu. Olen saanut kristityiltä linkkejä kirkon ”virallisiin” kantoihin (arkkipiispa Mäkinen, Irja Askola, Kari Kuula) mutta syystä tai toisesta nämä kannat eivät tunnu kantautuvan julkisen keskustelun hälyn yli. En halua olla kyynikko, mutta ääneen ihmettelijä haluan olla: miksi näitä kantoja ei korostettu riittävän voimallisesti ENNEN kuin entiset seurakuntalaiset alkoivat äänestää jaloillaan? Nyt kirkko mielellään sanoo, että KD ei edusta kirkkoa. Se on totta. Kuitenkin KD mielellään ITSE esiintyy kirkon edustajina. Miksi näin?

Jos muistelen oikein kristinuskon historiaa, niin eikös kristiusko ollut aluksi sorrettujen, syrjittyjen ja päähän potkittujen uskonto? Vähintäänkin se pyrki tuomaan toivoa sorretuille.  Jeesus hengaili spitaalisten kanssa, ja kirkkohistoriassa kristityt itsekin olivat vainottuja. Jotenkin minulle tulee mieleen (ja tiedän että ei ole maailman paras tai osuvin vertaus) että seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat ovat tietyllä tavalla tämän maailman spitaalisia.

——

Minun mielestäni jokaisen tulee olla yhdenvertainen lain edessä ja jokainen ihminen on samanarvoinen. Seksuaalinen suuntautuminen ei voi olla poikkeus edellä mainittuihin. Perustelen siis näkemykseni sekä juridiikalla että moraalilla.

Jo perustuslainkin mukaan kaikenlainen syrjintä on Suomessa kiellettyä. Lainsäädännössä mitään poikkeuksia ei saa olla. Jos homoseksuaalisuus halutaan todella tuomita, pitäisi kai perustuslakiakin muuttaa tyyliin: ” ketään ei syrjiä ihonvärin, uskonnollisen vakaumuksen, sukupuolen jne. mukaan, mutta seksuaalisen suuntautumisen mukaan saa syrjiä”.  Jos tätä ei haluta tehdä, lain pitää olla siis sama kaikille. Tällöin virallisesta parisuhteesta (avioliitto) voi olla olemassa vain yksi nimitys ja vain yhdenlainen laki, riippumatta parisuhteen osapuolien sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Tämän lain tulee taata samat oikeudet (adoptio mukaan lukien) niin hetero- kuin homoliitoissa. On sitten kirkon oma asia, keitä se vihkii. Jos kirkko haluaa tuomita rakkauden, niin silloin se sen tekee.

Toisaalta, mielestäni kenelläkään ei voi olla oikeutta tuomita toisia ihmisiä tai ottaa oikeudekseen olla hyväksymättä toisia ihmisiä millään perusteella. Ei vain voi olla niin että jonkun oikeus on sanoa vaikkapa: ” en hyväksy sinua, koska olet sairaanhoitaja  tai poliisi (ja nämähän ovat ihan oikeasti valintoja)” tai ” ”en hyväksy kristittyjä” tai ”en hyväksy ruskeasilmäisiä” tai ”en hyväksy laihoja ihmisiä tai lihavia ihmisiä”. Ei vain ole olemassa oikeutusta tälläiselle millään perusteella.

Suhtautuminen toiseen ihmiseen ei ole ”omantunnonkysymys”, ainakaan siinä mitassa, että vihan ja syrjinnän voisi millään perustella hyväksyä. Ihmisoikeudet eivät ole omantunnon asia.  Se, mikä minua todella häiritsee, että seksuaalivähimmistöihin kohdistuva (ihmis-)viha kuitataan konservatiivisuutena. Se ei ole sitä, vaan jotain aivan muuta. Samalla tavalla minua häiritsee se, että muukalaisvihaajia ei saa kutsua rasisteiksi vaan ”maahanmuuttokriitikoiksi”.

Se on vielä voi olla ihan okei, että ei ymmärrä erilaisuutta. Sivistynyt ihminen ei kuitenkaan tuomitse kokonaisia ihmisryhmiä oman ymmärtämättömyytensä tai tietämättömyytensä pohjalta. Historiassa on melkoisia esimerkkejä siitä,  mihin tämä hyväksymisen puute pahimmillaan johtaa.

——

Lopuksi vielä Päivi Räsäsenkin kannanottoja hullumpaa tekstiä. Monet fundamentalistikristityt puhuvat mielllään homoseksuaalien ”eheyttämisestä” eli parantamisesta takaisin ”terveeksi heteroksi”. Minusta tuntuu, että jos jotkut tässä maailmassa tarvitsevat eheytystä ja terapiaa, niin ovat tyypit, jotka ajattelevat kuin loviisalainen kristillisdemokraatti Jouko Piho. Hän tuntuu haikailevan aikoja jolloin homoseksuaalisuus oli krimanalisoitua. Muusta nyt sitten puhumattakaan.

Eli: lopuksi maistiasia toiselta puolelta ihmisyyttä. Teksti on suoraan Pihon blogista. Linkki sinne on tästä.

Jos haluat tukea Jouko Pihon eduskuntavaalikamppanjaa, linkki siihen on tässä.

Miksi ja keiden tahdosta maailmassa on homomyönteinen buumi?

16.10.2010 19:05 Jouko Piho

Olen miettinyt tässä useiden päivien ajan, laitanko minäkin lusikkani tähän homokeskustelusoppaan, joka alkoi TV2:n tiistaisesta (12.10.2010) Homoilta-ohjelmasta ja on sen jälkeen ollut valtakunnan ykköspuheenaihe jo neljän päivän ajan. Olen tosin jo kommentoinut aihetta jonkin verran, mutta tässä on oma kirjoitukseni, joka lähestyy asiaa aivan uudesta näkökulmasta, mitä ei yleensä tuoda esiin.

En aio nyt referoida tai kommentoida kyseistä keskustelua sen lähemmin. Sen verran voin todeta, että kun ohjelman jälkeen kirkosta eroamiset lisääntyivät tuhatmäärin, niin näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä ajattelee, että kyseessä on protesti niitä vastaan, jotka ovat kirkossa homoseksuaalisuutta vastaan. Erityisesti on osoiteltu Päivi Räsästä.

On kuitenkin käynyt ilmi, että myös monet kirkon homomyönteisyyteen kyllästyneet ihmiset ovat eronneet kirkosta protestina kirkon liialliselle liberaalisuudelle ja maailmanmielisyydelle. Kuinka paljon on kumpiakin, niin sitä ei tiedä kai kukaan.

Haluan sen sijaan tuoda tähän homokeskusteluun uuden näkökulman. Kyse on koko homobuumin taustoista.

Ainahan maailmassa on ollut homoutta. Aina 1970-luvun alkuun asti homous oli kuitenkin Suomessa sairaus ja rikos. Mistä johtuu, että homoseksuaalisuus on tullut 40 vuodessa yhä enemmän hyväksytyksi? Homoseksuaalisuus ei ole enää sairaus eikä rikos Suomen lainsäädännön mukaan. Mutta sekään ei riitä. Nyt homoille pitää antaa kaikki samat oikeudet kuin heteroillekin, kuten pyhän avioliiton status ja oikeus adoptoida lapsia.

Minä haluan kiinnittää huomiota siihen, että tämä homomyönteisyys ei ole sattuma. Kyseessä on suunniteltu operaatio, jossa ihmisten mielipiteitä muokataan pikku hiljaa homomyönteisimmiksi. Kyse on aivopesusta.

Suurinta osaa tässä homouden saattamisessa hovikelpoiseksi on esittänyt viihdeteollisuus, ennen kaikkea elokuvat, TV-ohjelmat ja musiikkimaailma. Ensin homot esitettiin huvittavina, joille voitiin hyväntahtoisesti nauraa. Se propaganda loi mielikuvaa siitä, että eiväthän tuollaiset naurettavat ressukat ole mitään vaarallisia tyyppejä. Seuraava askel oli esittää homoutta romanttisena rakkaustarinana, johon oli ympätty mukaan kaikki Hollywoodin tehokeinot kyynelkanavien avaamiseksi. Se propaganda loi käsitystä siitä, että homoudessa on kyse vain kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.

Seuraava askel onkin ollut sitten homojen vaatimukset tasa-arvosta ikään kuin heille kuuluisi samat oikeudet kuin heteroille. Minun mielestäni homoille ei kuulu samat oikeudet kuin heteroille. Esim. avioliittoinstituutio ei kuulu homoille ollenkaan, koska avioliitto on vain miehen ja naisen välinen virallistettu suhde. Homoille riittää rekisteröity parisuhde. Avioliitto ei kuulu homoille eikä adoptio. Lapsella on oikeus syntymänsä jälkeen elää kodissa, jossa on sekä isän että äidin malli.

Mistä ihmeestä tämä kaikkialla maailmassa riehuva homomyönteisyys on sitten saanut alkunsa? Vai ovatko viihdeohjelmien homo-ohjelmat vain sattumaa?

Sattumasta ei ole kysymys. Ei myöskään siitä, että ihmiset olisivat vain nyt 40 vuoden aikana yhtäkkiä tulleet viisaammiksi ja suvaitsevammiksi.

Kyse on suunnitellusta globaalista aivopesusta ja yleisen mielipiteen tietoisesta muuttamisesta.

Miksi ihmeessä sitten tällaiseen ihmisten käsitysten muuttamiseen on pyritty? Onko sillä ollut jokin syy?

Nimenomaan on ollut ja on edelleen syy. Mitään ei tapahdu ilman syytä ja motivaatiota. Maailman muuttamiseen homomyönteiseksi on ollut kaksi tärkeää syytä.

Kaiken homopropagandan tarkoituksena on ollut ja on tuhota eri sukupuolten välinen luonnollinen erilaisuus ja perinteinen miehen ja naisen välisen yhteyden kautta syntynyt perheyhteys. Suunnitelmaan kuuluu hävittää sukupuolierot ja heikentää perinteisen perheen asemaa, jotta sen kautta yhteiskuntaan saataisiin luotua mahdollisimman paljon heikkoutta ja epävakautta. Perinteinen perhe on nimittäin aina ollut yhteiskunnan perussolu, ja jos uuden yhteiskunnan suunnittelijat haluavat luoda uutta, heidän pitää ensiksi horjuttaa nykyisen järjestyksen vahvinta elementtiä eli miehen ja naisen perhettä.

Tämä ei koske yksittäisiä homoja. Hehän eivät edes tiedä näistä pahoista taustasuunnitelmista.

Kaiken kirjoittamani jälkeen on jäljellä yksi, ehkä se kaikkein suurin kysymys: ”Keitä nämä tahot sitten ovat, jotka haluavat muuttaa maailmaa homosuuntaan ja samalla tuhota perinteistä perhemallia, joka ei ole vain kristillinen, vaan myös monissa muissa uskonnoissa vannotaan miehen ja naisen avioliiton kautta syntyvän perhemallin nimeen, kuten esim. islamissa?”

Niin, keitä nämä ihmiskunnan tuhoajat ovat?

Kyseessä on joukko maailman vaikutusvaltaisimpia (rahan tai vallan takia) ihmisiä, jotka haluavat tuhota nykyisen maailmanjärjestyksen. He haluavat hävittää perinteiset uskonnot, perinteiset kansallisvaltiot ja perinteiset perhearvot.

Miksi he haluavat sellaista tuhoa?

Nämä tahot haluavat nykyisen systeemin tuhoa, koska he haluavat pystyttää sen tilalle uuden maailmanjärjestyksen, joka on enemmän heidän mielensä ja tahtonsa mukainen, yhden maailmanvaltion, jossa ei ole enää kansallisvaltioita eikä eri uskontoja. EU on ollut vain ensikokeilu sillä tiellä. Tavoitteena on MU eli Maailman unioni.

Mutta keitä nämä tyypit ovat?

He ovat niitä, jotka puhuvat Uuden maailmanjärjestyksen puolesta. He ovat niitä, joilla on todellinen valta kaikkien hallitusten yli, mukaan lukien USA. He ovat maailman todellinen valta, mitä ei siis ole eri valtioiden hallituksilla.

He ovat maailman rahavalta. Tämän maailman jumala on raha. Nämä pahat ihmiset manipuloivat maailmaa rahan avulla. He omistavat viihdeteollisuuden. Siksi sieltä päin on tullut homoviestejä jatkuvasti, koska se toiminta on suurella rahalla sponsoroitua tietoista propagandaa. Samasta syystä media muutoinkin on homomyönteinen, koska tämä taustalla oleva homoutta edistävä rahaeliitti omistaa kaikki maailman tärkeimmät mediat, TV:n ja sanomalehdet. Myös Suomen media on mukana samassa kytköksessä. Siitä syystä johtuen media, kuten Helsingin Sanomat, ei myöskään kerro kriittisesti tämän maailman rahaeliitin suunnitelmista, koska he ovat osallisina saman suunnitelman toteuttamisessa ja ovat sitoutuneet vaitioloon. Sen takia HS ei julkaise mitään tutkivia raportteja esim. Bilderberg-kokouksista, vaan ollaan hiljaa, koska Bilderberg on käskenyt tiedotusvälineitä olemaan hiljaa.

No, ehkä tämä riittää. Asiaan perehtymättömät eivät ymmärrä tästä mitään, mutta asioita tutkineet tietävät tarkalleen, mistä minä kirjoitan. Tässäkin suhteessa Suomi jakautuu kahtia.

Loppupäätelmäni on se, että tiettyjen hyvin vaikutusvaltaisten tahojen agendaan sopii erinomaisesti homoseksuaalisuuden rohkaiseminen, koska se rikkoo perinteistä yhteiskuntamallia, kun heidän suunnitelmissaan on luoda täysin uusi yhteiskuntamalli, jotta sen tilalle voitaisiin rakentaa uusi diktatuurinen maailmanhallinto. On valitettavaa, että jotkut kirkon edustajatkin ovat menneet tähän petkutukseen mukaan, joten he edistävät omilla kannanotoillaan uuden antikristillisen hallinnon syntymistä – muka rakkauden nimissä. Mutta hehän eivät toimikaan tiedon mukaan, vaan sisäisen tunteensa mukaan.

Tämä asia on kuitenkin liian vakava pohdittavaksi vain tunteellisen intuition pohjalta. Kyseessä on koko maailman muuttaminen pahaa suuntaan. Yksi käytetyistä keinoista on homoseksuaalisuus, joka on kapinaa Jumalan alkuperäistä luomissuunnitelmaa vastaan.

Jouko Piho

KD:n kansanedustajaehdokas
Uudenmaan vaalipiirissä