Tuoteseloste, vol 3

Tämä blogikirjoitus on jatko-osa seitsemän ja kuusi vuotta sitten kirjoittamilleni tuoteselosteille. Huomaan että aika ja maailman muuttuminen ovat muuttaneet mielipiteitäni joissain kysymyksissä ja kiinnostuksen kohteetkin ovat hieman vaihtuneet… Tämähän lienee loppupeleissä hyvä asia.

Oli miten oli, tämän blogauksen tarkoitus on olla eräänlainen tuoteseloste eli tehdä selväksi muutamia mielipiteitäni ja ajatuksiani muutamista mieleentulevista asioista. Sen enempiä perustelematta. Näinhän ei saisi tehdä… Jos joku kysymys jäi vastaamatta, laita kommenttia, niin täältä pesee!

Yleistä…

– Vihreät on poliittinen puolue, ei lahko.

– Olen pragmaattinen idealisti  tai idealistinen pragmaatikko.

– Olen arvoliberaali ja edustan vihreissä ehkä sitä ”maltillista porvariutta”. Mitä ihmettä se mahtaakaan sitten tarkoittaa. Ehkä sitä, etten ainakaan ole kovin ”vasemmistohenkinen”. Mitä ihmettä sekään sitten tarkoittaa.

– Vaikka jo koulutukseni perusteella katselen maailmaa kokonaisuuksina niin SILTI koen vahvasti olevani keskiluokan puolestapuhuja sekä pitää oman ikäluokkani ja minua nuorempien puolia. Tietyissä kysymyksissä vastakkainasettelun aika ei tosiaan ole ohi.

– En haikaile Kekkosta, Neuvostoliittoa tai markkaa. Muutenkaan ennen ei ollut paremmin. Parasta retroilua edustavat vinyylilevyt ja analoginen käyttöliittymä kirjallisuudessa (eli siis perinteinen kirja).

– Haluan muuttaa maailmaa. Maailmaa muutetaan pääsemällä asemaan, jossa muutosta voi tehdä. Haluan siis valtaa.

– Suhtaudun vähintään epäilevästi ja epäluuloisesti nationalismiin ja patriotismiin. Isänmaallinen olen mutta en suostu siihen että pieni porukka (kaikki tietävät kyllä ketä tarkoitan) saa päättää mitä isänmaallisuus tarkoittaa. Heidän lokeroihinsa en tosin mahdu. Sori siitä.

– Yhteiskunnan ”hyvyyden” mittari on se, miten sen kaikkein heikoimmista jäsenistä huolehditaan ja miten se suhtautuu ympäristöön.

– Joskus ja joissain asioissa yhteiskunnan pitää holhotakin. Ikävä kyllä.

– Vaikka kannustaminen toimii useimmiten pakkoa paremmin, on kuitenkin olemassa tilanteita, joissa pakko on paras kannuste.

– Ihmisten vapaaehtoinen toiminta ja hyvä tahto eivät aina riitä, vaan tarvitaan määräyksiä ja kieltoja. Tämä koskee mm. norpansuojelua.

– Sivistyksen ja sivistyneisyyden arvoa pitää nostaa. Olemme unohtamassa ihan peruskäytöstavat ja faktatiedon tärkeyden. Hemmetti.

Aseista ja armeijoista…

– Aseet auroiksi.

– Yleinen asevelvollisuus saattaa olla välttämätön paha. Valitettavasti.

– Käsiaseiden säilyttäminen kotona tulisi kieltää kansalaisilta. Metsästysharrastus on asia erikseen.

– Vastustan sotilaallista liittoutumista. Ehkä.

Energiasta…

– Vastustan ydinvoimaa.

– Turpeen käyttö energiantuotannossa on lopetettava.

– Suomeen ei tarvita uraanikaivoksia.

– Energian pientuotannossa ja älykkäissä sähköverkoissa on tulevaisuus.

Veroista ja palveluista…

– Arvonlisäveron tulisi olla ympäristövaikutusten mukaan progressiivinen.

– Tuloeroja tulee tasata progressiivisella tuloverotuksella. Keskiluokan verotaakka ei kuitenkaan saa olla kohtuuton.

– Rakastan veroja koska verotuksella yhteiskunta rahoittaa palvelut ja tulonsiirrot. Verotuksen tason tulee olla riittävä, että saadaan turvatuksi laadukkaat, tasapuolisesti kaikkien saatavilla olevat palvelut.

– Tarvitsemme perustulon.

– Päättäjien ei pidä toimia elinkeinoelämän ehdoilla, elinkeinoelämän pitää toimia päättäjien ehdoilla. Uskon kuitenkin markkinatalouteen ja suhteelliseen vapaaseen kilpailuun.

– Vapaa kilpailu on useimmiten hyvä asia ja markkinoilla on usein itseään korjaava vaikutus. Tässä on kuitenkin monta muttaa ja reunaehtoa, joten talouden säätelyäkin tarvitaan. Teoria hyvä, pragmatismi parempi.

Luonnosta ja eläimistä ja ruoasta…

– Turkistarhaus tulisi elinkeinona lopettaa.

– Eläinten ja erityisesti tuotantoeläinten oikeuksia tulee vahvistaa lainsäädännön kautta entisestään.

– Kannatan kasvisruokapäivää kouluruokailussa. Puuro ei ole kasvisruoka.

– Ylipäätään lihaton ruokavalio on ihan tosi jees. Ihmisiä tulisi kannustaa vähentämään lihan osuutta ruokavaliossaan.

– Itse olen kuitenkin sekasyöjä, mutta yritän pitää hyvin kohtuudessa lihamäärän jonka suuhuni laitan.

– Puita saa halailla, jos haluaa.

– Yleisesti ympäristö- ja eläinsuojelulainsäädäntöä tulee kiristää. Sanktioita tulee koventaa.

Kaavoituksesta ja asumisesta…

– Rantarakentamista tulee säädellä tiukasti. Hyvin tiukasti.

– Vastustan Ideaparkkien kaltaisten kauppakeskusten rakentamista keskelle peltoja.

– Keskusta-alue tulee rakentaa tiivisti, haja-asutusalueiden rakentaminen on syytä olla suunnitelmallista.

– Maaseutuakin tarvitaan. Kaikki eivät voi eikä halua asua kaupungissa.

Työelämästä…

– Kehitys, jossa työelämä muuttuu koko ajan kovemmaksi ja epävarmemmaksi, täytyy pysäyttää. Voihan se olla mahdotonta mutta minä nyt kuitenkin olen valinnut puoleni.

– Tarvitsemme pehmeämpiä työelämän arvoja, ja siinä julkisyhteisöjen työnantajina tulee toimia edelläkävijöinä ja esimerkkeinä. Tässä Mikkeli ei aina onnistu, sanonpahan vaan.

– Työaikaa pitäisi lyhentää ja osa-aikatyöstä pitäisi tehdä työntekijälle kannattavampaa. Perustulo ja maksuton varhaiskasvatus voisivat olla keinoja tähän.

– Työn pitää joustaa työntekijän ehdoilla, ei aina niin niin että työntekijä joustaa työn ehdoilla.

Tasa-arvosta ja vähemmistöistä” ja maahanmuutosta…

– Kannatan samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja adoptio-oikeutta.

– ”Maahanmuuttokriittisyys” on pseudoälyllisyyteen verhottua rasismia ja islamofobiaa. ”Kriittisyyden” varjolla ollaan valmiita kieltämään jokaisen yhdenvertainen ja luovuttamaton ihmisarvo. Se ei ole kovin sivistynyttä tai länsimaisten arvojen mukaista.

– Monikulttuurisuus on tosiasia.  Se on tätä päivää ja tulevaisuutta. So what?

– Kotouttamiseen tulee panostaa. Maahanmuuttajalasten koulunkäyntiin ja suomen kielen oppimiseen on satsattava riittävästi tukitoimia.

– Olen feministi.

– Isillä tulee olla mahdollisuus nykyistä reilusti enemmän olla kotona lasten kanssa. 6+6+6 -malli olisi aivan hyvä.

Demokratiasta…

– Suomi ei itse asiassa tarvitsisi presidenttiä.

– Asioita päätettäessä kaikki sidosryhmät tulee tulla kuulluksi. Aidosti, ei näytöksenomaisesti.

– Poliittisten päätösten vaikutusarviointeihin pitäisi oikeasti panostaa.

– Politiikan pitää olla avointa ja läpinäkyvää. Jo valmistelun tulisi olla avointa.

– Päätöksenteon tulee olla mahdollisimman lähellä ihmistä. Kunnallista ja esimerkiksi kaupunginosademokratiaa on vahvistettava.

– Poliitikot on luovuttaneet liikaa valtaa virkamiehille. Siksi politiikka on yhtä mössöä.

Globaalista maailmasta…

– Suomen on hyvä kuulua Euroopan Unioniin.

– Kehitysyhteistyöhön tulee satsata nykyistä enemmän.

– Suomen tehtävänä on olla esimerkkinä ja edelläkävijänä globaaleissa kysymyksissä, kuten ilmastonmuutoksen ehkäisyssä, Itämeren suojelusssa, tai köyhyyden vastaisessa taistelussa. Ja vaikka muut maat eivät huolehtisi velvollisuuksistaan.

 

Kouluista ja varhaiskasvatuksesta…

– Pääsykokeista yliopistoissa tulee pitää kiinni.

– Opiskelun on oltava ilmaista, kaikilla asteilla, ja kaikille.

– Kannatan pakkoruotsia. Mutta myös pakkomatikkaa, pakkohistoriaa, pakkoliikuntaa jne.

– Varhaiskasvatus on varhaiskasvatusta, ei vain päivähoitoa.

– Varhaiskasvatuksen pitää olla kaikille lapsille tarjolla subjektiivisena oikeutena.

– Kyllä hitto soikoon pienimmät lapset on selkeästi paskin säästökohde. Parempaan meidän aikuisten pitää pystyä.

lataus.png

 

 

Vitsiälän kyläseuran vaali-ilta

Tänään oli vuorossa Vitsiälän kyläseuran vaali-ilta. Paikalla olivat minun lisäkseni Jaana Vartiainen (sd.) ja Sari Teittinen (kok.).

Vaikka väkeä olisi luvalla sanoen mahtunut enemmänkin sisään, niin keskusteluun se ei vaikuttanut ja kävimme mielestäni varsin korkeatasoista debattia Uuden Mikkelin suunnasta. Tilanne on todella hyvä täällä Löytö-Vitsiälän suunnalla, sillä meillä on neljä hyvää ehdokasta alueella! Tsemppiä vaan vaaleihin Jaana ja Sari!

Kuntaliitos – mene ja tiedä

Ristiina, Suomenniemi ja Mikkeli ovat viimeiset kuukaudet neuvotelleet kuntaliitoksesta. Kuntaliitossopimus on valmis, esitelty meille valtuutetuille ja nyt on kuntalaisten vuoro sanoa omat mielipiteensä asiasta. Kaikkien kolmen kunnan valtuustot päättävät liitoksesta 3.5. ja jännäksi ja tiukaksi tulee menemään. Tässäpä hieman minun pohdiskeluja aiheesta.

Kuntaliitos tullee saamaan hyväksynnän niin Mikkelissä kuin Suomenniemelläkin. Jos asiasta tarvitsee edellä mainituissa äänestää, tulee äänestystulos todennäköisesti olemaan murskaava liitoksen puolesta.

Suomenniemen kohdalla tilanne on selvä: reilun 800 asukkaan kunta on auttamatta liian pieni kyetäkseen turvaamaan loput vähäiset palvelut kuntalaisilleen. Mikkeli puolestaan hamuaa maakuntakeskuksen asemaa ja erityisesti Ristiinan mukana tulevia yhteisöverotuottoja sekä yhteisen yhdyskuntasuunnittelun tarjoamia mahdollisuuksia.

Yhteisesti olisi ehkä mahdollista tehostaa palveluita, keventää hallintoa ja etsiä hyviä, kustannustehokkaita käytänteitä. Ennen kaikkea meidän pitäisi hahmotella sitä, millainen Mikkeli olisi kaikille – uusille ja vanhoille – mikkeliläisille paras mahdollinen. Tämä työ tosin on kiireestä johtuen täysin tekemättä.

Tällä hetkellä Ristiina on se suurin kysymysmerkki. Valtuustossa ei ole – eikä tule – yksimielisyyttä tulevaisuuden suunnasta ja on todennäköistä että äänestys tulee olemaan tiukka. On myös muistettava, että kuntalaiskyselystä tulevat vastaukset voivat vielä muuttaa asetelmaa rajustikin.

—-

Mielestäni kuntaliitoskysymyksessä on pidettävä järki kädessä ja jäitä hatussa. Asia ei ole lainkaan itsestään selvä, ei suuntaan eikä toiseen. On järjen köyhyyttä naulata kantansa kiinni pohtimatta lainkaan tosiasioita. Tosiasiat eivät ole lainkaan kirkkaita, itse asiassa on vaikea tunnistaa tosiasioita tämän kaiken epävarmuuden keskellä.

Kuntatalouden ennustettavuus on tällä hetkellä erityisen epävarmaa. Valtiovalta haluaa rukata kuntarakenteen uusiksi kovalla kädellä ja se vaikuttanee myös valtionosuusjärjestelmään. Samanaikaisesti Suomen, Euroopan ja maailmantalouden näkymät ovat epävarmuuden verhon peitossa. Jos euroalue romahtaa ja Eurooppa vajoaa syvään lamaan, se heijastuu Pelloksen tehtaisiin ja se – jos mikä – on pahimillaan omiaan upottamaan koko Ristiinan. Nämä ovat isoja kysymysmerkkejä.

Kuntaliitoksen kautta saatavat leveämmät hartiat voisivat tuoda turvallisuutta epävarmoina aikoina. Toisaalta tämä epävarmuus tekee kaiken talouden ennustamisen äärimmäisen vaikeaksi. Näiden epävarmojen – jopa kyseenalaisten – talousennusteiden perusteella päätös pitäisi kuitenkin tehdä.

Ristiinan kannalta kuntaliitossopimus on varsin hyvä: palvelut pysyvät ennallaan ja alueelle tulee investointeja melkein kymmenellä miljoonalla sopimusajanjaksolla 2013- 2015. Itsenäinen kunta pystyisi investoimaan ehkä noin puolella tästä.

Ongelmana kuitenkin on, että sopimuskauden jälkeisestä ajasta ei voi kuin arvailla. Säilyvätkö palvelut Ristiinassa tämän jälkeen, tuleeko alueelle investointeja, saako aluetoimikunta edelleen rahaa käyttöönsä? Mikkelissä on edessään palvelurakenteen supistuksia tulevina vuosina. Kohdistuvatko ne nykyisen kaupungin alueelle, vai joutuvatko myös mahdollisten uusien reuna-alueiden asukkaat huomaamaan että palvelut pakenevat kaupunkikeskukseen? Nämäkin ovat isoja kysymysmerkkejä.

—-

Se on selvää, että ristiinalaisten vaikutusmahdollisuudet tulisivat kapenemaan huomattavasti kuntaliitoksen myötä. Uuden Mikkelin valtuustossa olisi 59 valtuutettua, johon nousisi ehkä 5-6 ristiinalaista.

Demokratian kannalta ideaalitilanteessa riittävän pieni kunta tuottaa palvelunsa itse, päätöksentekojärjestelmä on avoin eikä virkamiesten valta korostu. Lisäksi luottamushenkilöillä on mahdollisuus todella perehtyä jonkin tietyn sektorin toimintaan toimivan lautakuntarakenteen kautta.

Ristiinassahan tilanne ei ole enää tälläinen, vaan iso osa kunnan palveluista ostetaan jo Mikkeliltä ja erilaisilta kuntayhtymiltä ja haluja olisi siirtää loputkin palvelut Mikkelin tuotettavaksi. Näin valtuustosta tulisi vain kumileimasin, joka kuittaisi muualta tulleet laskut ilman todellista vaikutusmahdollisuutta mihinkään. Mitä demokratiaa sekään olisi?! Lisäksi on ainakin suunniteltu lautakuntarakenteen supistamista ja päätösvallan keskittämistä entistä enemmän kunnanhallitukselle ja virkamiesjohdolle. Ei erityisen hyvä suunta demokratian kannalta sekään.

—-

Arvioiden mukaan itsenäinen Ristiina joutuisi nostamaan veroprosenttia nykyisestä 20 %:sta kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä vuoteen 2015 mennessä ja mielellään etupainotteisesti. Kiinteistövero onkin jo Etelä-Savon ankarin. Ennusteiden ja arvioiden mukaan kunnallisveroprosentin nostopaineet olisivat huomattavasti alhaisemmat yhdistyneessä kunnassa kuin jokaisessa kunnassa itsenäisenä yksikkönä.

On huomautettu, että tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän veroja hyviä palveluita vastaan, mutta tässä on yksi merkittävä ongelma: kunnallisvero on luonteeltaan tasavero ja veroprosentin kiristäminen kirpaisisi eniten pienituloisia.

Kunnallisveron nostoa osittain korvaamassa tai täydentämässä olisi myös edessä mahdollisesti jopa 1,85 miljoonan menoleikkaukset seuraavan kolmen vuoden aikana. Vaikka summa olisi pienempikin, niin silti valtaosa säästöistä olisi katettava peruspalveluista. Tässäkin kärsisivät eniten heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät, sillä Ristiinan palvelurakenne on jo niin virtaviivainen ettei ole mitään mistä leikata ilman että se aiheuttaisi kohtuuttomia seurauksia palveluita tarvitseville. Vanhuspalveluita ja terveydenhuoltoa ei voi leikata ilman että se vaikuttaisi ihmisarvoiseen ja arvokkaaseen vanhuuteen. Kouluista ja päivähoidosta leikkaamalla saadaan varmasti lapsiperheet äänestämään jaloillaan. Ei hyvä, eikä hyväksyttävissä.

—-

Itsenäisen Ristiinan hinta olisi siis kova: alentunut elintaso (ostovoima pienenee veronkorotusten myötä) ja määrällisesti ja laadullisesti nykyistäkin niukemmat palvelut. Kysymys kuuluu: onko hinta edes siedettävä siihen nähden mitä sillä saadaan? En ole täysin vakuuttunut. Provosoiden voisi väittää että tällä hinnalla ostetaan Isännille ja Emännille mahdollisuus istua omassa pikku valtuustossa käyttämässä näennäistä valtaa.

Joka tapauksessa, näyttäisi siltä että molemmissa vaihtoehdoissa on mahdollisuutensa mutta myös suuret uhkakuvansa. Perustuuko Ristiinan valtuuston päätös toukokuun alussa siihen kumpi vaihtoehdoista lupaa paremmat mahdollisuudet rakentaa hyvää elämää Ristiinan alueelle vai lopulta siihen kumpi mörkö vaikuttaa vähemmän vaaralliselta? Idealisti minussa toivoo ensimmäistä, realisti pelkää jälkimmäistä.